luulin koskettavani Jumalansydäntä
olevani ristin äärellä
kun kuvittelin sen puisen muodon,
otsaltani valuivat silmiin hikikarpalot
uskoessani niin vimmatusti
että jalkani tärisivät, rukoilin polvillani ja pyysin
auta nyt tässä kaikessa
ja minä luettelin kaikki ne kymmenen
sydäntäni painavaa asiaa ja taakkaa, joihin täytyi
tulla vastaus, yhden kerrallaan
luettelin ne hänen ristinsä juurella
uskoen niin vimmatusti että otsasuoneni pullistuivat ja
tiesin:
hänen täytyy vastata
toki hänen täytyy vastata tällaiseen uskoon, tällaiseen
antautumiseen, hartaaseen ja palavaan?
mutta taivas oli hiljaa, oli äänetön Jumalan taivas
kuin sisältä lujasti pönkitetty ovi
jota en edes minä rukouksillani saanut auki,
oli niinkuin vaskesta valettu umpinainen ovi, kahvaa vailla
ja sen pinnasta heijastuivat
omat kasvoni
kauhistuin katsellessani niitä
missä on Jeesus sinun uskostasi?
kysyi vaskinen, suljettu ovi minun kasvoiltani
ja suljin suuni, vajosin ääneti
Jumalan syliin
en nähnyt ristiä uskossani, en antautumista
enkä vilpittömyyttä:
hikiset kasvot uurteita täynnä, silmissä kuumeinen palo
mutta yhtä kaikki, uskomista paljon
kyllä, uskoa Jumalaan, taivaasta syntynyttä
liian vähän, jos lainkaan
kuinka hyvältä tuntuukaan olla hiljaa
edessäsi, Jumala
ja vähä vähältä
ovi alkaa raottua, näen taivaan vastauksia täynnä -
valtaistuimelta, hänen äärettömän kirkkautensa keskeltä, säteilee
valkeus kaikkiin pyyntöihini, toiveisiini, unelmiini
loistaen Kristuksen täyteyttä,
eikä minulle ole enää niin tärkeää
nämä kymmenet asiat
eivät paina taakkana rintaani,
kun näen
ylösnousseen Kristuksen,
käsissään nuo kirkkaat haavat, joiden läpi kulkee taivaallinen virta
Jumalansydämeltä minun sydämelleni
se oli siis sittenkin näin, Herra, että sinä
kolkutit minun sydäntäni, vaikka minä luulin
kolkuttavani sinun, sinä olit siinä koko ajan, niin ihmeellisesti
läsnä, mutta rakkaudessasi
vaikenit, kääntääksesi katseeni
itsestäni, löytääkseni armon ja totuuden, tien pimeästäni
ristisi valoon
uskoon, joka on elävää yhteyttä Jumalaan, sellaista
suhdetta, jonka keskipisteenä ei ole
oma uskoni ja hartauteni, vaan sen lähtökohta ja päämäärä
Kristus, tuottaen hedelmänä
lepoa ja rauhaa, antautumista ja vilpittömyyttä
oi Jumala, nyt minulla on enää vain
yksi pyyntö: missä ikinä
katseeni kääntyy tarpeiden täyttäjästä tarpeisiini, milloin tahansa
sydämeni kaipaus on siunauksissa enemmän kuin niiden
antajassa, sinussa,
oi Herra, kun uskoni käpertyy
itseni ympärille ja rakkaussuhde Jumalaan muuttuu
elävästä yhteydestä vimmatuksi anomiseksi
täynnä ponnistelevaa uskomista, silloin
ole armollinen ja vaikene, hyvyydessäsi
lyö minut vasten vaskista ovea
kohdatakseni kasvoni jälleen
ja totuuden hiljaisuudessa sinun kasvosi armolliset
a memoire II
Uitettu Koira
1
108
Vastaukset
Valtava todistus siitä, ettei ihminen yrittämällä itse, voi koskaan täydellisesti vapautua.
Kaunis kiitos, suloinen karvanaama.
Hieno!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 873217
- 622917
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322435- 802273
- 742179
- 952026
- 121616
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan191593Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301440Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j321423