Elämän siirtymäriitit

Kyllä kirkkoon saa kuulua jokainen, joka haluaa. On toki tiedostettava, mitä jäsenmaksullaan tukee, mutta jos kirkon arvot ovat itselle ok niin mikäpä siinä, silloinhan niitä kannattaakin tukea.

Minun omatuntoni ei anna myöten, minusta kirkon toiminta on niin monelta osin moraalitonta. Mutta mielipiteitä mahtuu maailmaan. Että jos se kirkko on sinun juttusi, niin kaikessa rauhassa vain.

"Voiko ateisti kuulua kirkkoon perinteen vuoksi?"

Voi tietysti. Minulle henkilökohtaisesti perinneargumentti ei kuitenkaan ole riittävä syy olla jäsenenä järjestössä, jonka väitteitä en usko.

Suomessa esimerkiksi Pro-seremoniat tarjoaa ilmeisesti hyvän vaihtoehdon kirkolle monien seremonioiden järjestämiseen (nimenanto, häät, hautajaiset jne) sejä puhujapalveluita. Omakohtaisia kokemuksia ei ole, mutta posiviivisia kokemuksia olen kuullut.
http://www.pro-seremoniat.fi/

Hyviä vinkkejä ja vaihtoehtoja kirkkoon kuulumattomille löytyy kirjoistakin, en tosin tiedä miten suomeksi on saatavilla mitään. Itselle mielenkiintoinen ja hyödyllinenkin on ollut mm. Dale McGowanin (toim.) Parenting Beyond Belief
http://www.amazon.com/Parenting-Beyond-Belief-Raising-Religion/dp/0814474268

Tuossa kirjassa on taustastaan johtuen toki pientä Pohjois-Amerikka -painotusta, mutta vähän suodattamalla ja soveltamalla varsin pätevää tekstiä Euroopan tähänkin kolkkaan.

Pelkät perinteet ja rituaaliet eivät mielestäni riitä kirkkoon kuulumisen perusteeksi, jos itse laitokseen tai sen opetuksiin ei usko. Ei niistä suurta haittaakaan ole, jos niihin satuihin ja taikatemppuihin ei usko, mutta jäsenyys antaa kirkolle ansaitsemattoman suuren aseman ja painoarvon liian moneen asiaan kirkon ulkopuolellakin.
Ja esimerkiksi lasten kastaminen ihan vaan perinteen vuoksi sitoo nämä kuitenkin samalla pakolliseen uskonnonopetukseen ilman vaihtoehtoja koulussa jne jne. Pienellä vaivannäöllä nimenannosta saa vähintään ihan yhtä toimivan ja kauniin tilaisuuden kuin papin loitsimanakin, ilman vaivaannuttavasti mutistuja tunnustuksia yms joihin harva, jos kukaan, läsnäolijoista edes uskoo.

"Saataisiinko asiallista keskustelua aiheesta aikaiseksi? "

- Yritän.

Olen ollut evlutkirkon jäsen pakosta, en perinteen vuoksi. Minut liitettiin kirkkoon parikuukautisena, mutta erosin täysi-ikäisenä.

Olen ollut uskonnottomissa hautajaisissa niitä järjestämässä. Ei ongelmia.

En halua kuulua kirkkoon muiden perinteiden vuoksi. Pitäköön he perinteensä, jotka sellaista ajattelevat tarvitsevansa, minulle ne eivät kuulu.

Pro-seremoniat on hyvä vaihtoehto ja Helsingissä Hietaniemen krematorio tarjoaa hyvät puitteet yhteen riittiin.

Ateistille sinänsä kirkkoon kuuluminen ei näyttäisi olevan ongelma, valtaosa ev-luteistahan on ateisiteja kyseisen lahkon opetuksien ja jumalien suhteen, kuten kirkon propagandakeskuksen oma tutkimuskin osoittaa.

Kiitos vastauksista.

"Minulle henkilökohtaisesti perinneargumentti ei kuitenkaan ole riittävä syy olla jäsenenä järjestössä, jonka väitteitä en usko."

Tuohan on se olennainen kysymys.

Pro-sereoniat oli minulle uusi tuttavuus, kiitos linkistä.
Toimii lähinnä pääkaupunkiseudulla?

Hupsistakeikkaa. Vaikka olen änkyräkristitty, tätini, joka oli ateisti sai ateistiset hautajaiset kuten tahtoi. Pyysimme kumminkin papin paikalle, ei siunausta varten, vaan ihan itseämme varten.

Lisäksi sanon, että niin moni puolivillainen luterilainen tuttu on hädän hetkellä kumminkin laittanut kädet ristiin.

Täytyy sanoa, että ehkä meidän suvun ateistit ovat tavallista fiksumpia, mutta ovat rukoilleet pyydettäessä kuolevan puolesta, vaikka siihen eivät ole edes uskoneet, eivätkä ruvenneet saarnaamaan siitä, että ei siinä kvanttimekaniikassa Jumalaa tarvita.

Nimiäisiä viettävät meidän suvun ateistit ja viettävät myös joulua ja pääsiäistä kristittyjen kanssa yhdessä.

En viitsi enää erota kirkosta kun aikaisemmin en ole saanut aikaiseksi.
Olen käynyt viimeksi kirkossa poikamme hautajaissa.
Pojan kuolinvuoteen ääreen tuli pappi, poika ei ollut uskovainen, parhaiten häntä kuvaa uskonnon suhteen täydellinen välinpitämättömyys.
Juuri ennen kuolemaa pappi oli vain häiriöksi, annoin lukea isä meidän rukouksen, laitoin sitten pois. Tuntui niin ontolta miljoona kertaa toistetut sanat siinä tilanteessa.
Itse valvoin sängyn vieressä, lauloin lapin äidin kehtolaulua, lusäksi lauluja joista tiesin pojan pitävän. Sanoin hänelle vain, kohta sinulla on hyvä, paljon paremmin kuin meillä.
Pappi oli hautajaisissa, hän luetteli ne tavanomaiset litaniansa, eivät ne sanat antaneet lohtua, eivät auttaneet sisintä raatelevassa tuskassa.
Olisihan se hyvä jos vielä nähtäisiin pojan kanssa, en tiedä eikä kukaan tiedä, kunhan kuolee sitten tavataan, tai ei olla olemassa kuin maatuvana ruumiina.
En ole saanut lohtua uskonnosta, enkä haluaisi samaan taivaaseen fundamentalistien ja hihhulien kanssa. Täyttä pimeyttä uskoa vielä tällä vuosituhannella heidän laillaan.

Ateisti voi tietenkin kuulua kirkkoon ihan vain perinteiden ja traditioiden vuoksi. Ja varmasti moni kuuluukin. Itse en ole kuulunut koskaan mutta eiköhän kirkkoon kuulu melkoinen joukko ateistejakin.

Jos kysyt tiukan linjan herätysliikeläisiltä nii lukevat ateisteiksi puolet papeistakin.

"Siirtymäriiteistä" täytyy sanoa etten ole koskaan kaivannut mitään riittejä elämääni, en ole omalla kohdallani pitänyt sellaisia tarpeellisena. Pakon edessä kävin muuttumassa miehestä pojaksi riitin armeijassa. Siinäpä ne.

"Jos kysyt tiukan linjan herätysliikeläisiltä nii lukevat ateisteiksi puolet papeistakin."

Täällä vallalla oleva herätysliike, vanhoillislestadiolaisuus, kutsuu ei- lestadiolaisia uskottomiksi.

VL:t sanovat toisiaan uskovaisiksi.

Liike on niin vahvasti edustettu, että kielenkäyttö on tarttunut muihinkin, sana "uskovainen" tarkoittaa vanhoillislestadiolaista.

Voi kuulla sellaisenkin kumman toivomuksen, ettei halua uskovaista pappia vihkimään!
On siinä ulkopuolisella ihmettelemistä...

""Siirtymäriiteistä" täytyy sanoa etten ole koskaan kaivannut mitään riittejä elämääni..."

Yksi tärkeä siirtymäriitti on hautajaiset, surun ja hämmennyksen keskellä voi olla vaikea alkaa säveltämään poikkeavaa seremoniaa ilman ulkopuolista apua.