Julkisen puolen lääkärit

No, tuossa tapaamisessa ehtikin jo käydä niin, että lekuri epäili, että onko mitään, kun kerran pääsin lukiosta läpi, vaikka jouduinkin muutaman kurssin uusimaan. Kuulemma oltaisiin todettu jo lapsuudessa, jos on, ja ei vaikuttanut, että kärsisin mistään muustakaan. Tyrmistyneenä en sitten tajunnut pyytää silti lähetettä eteenpäin asiantuntijalle, kun kuitenkin eihän yleislääkäri voisi sitä edes todeta, vaikka olisikin. Jäi fiilis, että olen vain jotenkin tyhmä sellaisella ihmeen rajatulla alueella, mutta en tarpeeksi tyhmä, että saisin siihen sitten apua esimerkiksi terapian(?) muodossa.
Olen tällä hetkellä vailla ammatillista koulutusta, missasin haun opintoihin ja kaiken kukkuraksi vielä työtön. Tuntuu, kuin seinä olisi noussut vastaan.

ölou9 kirjoitti:

No, tuossa tapaamisessa ehtikin jo käydä niin, että lekuri epäili, että onko mitään, kun kerran pääsin lukiosta läpi, vaikka jouduinkin muutaman kurssin uusimaan. Kuulemma oltaisiin todettu jo lapsuudessa, jos on, ja ei vaikuttanut, että kärsisin mistään muustakaan. Tyrmistyneenä en sitten tajunnut pyytää silti lähetettä eteenpäin asiantuntijalle, kun kuitenkin eihän yleislääkäri voisi sitä edes todeta, vaikka olisikin. Jäi fiilis, että olen vain jotenkin tyhmä sellaisella ihmeen rajatulla alueella, mutta en tarpeeksi tyhmä, että saisin siihen sitten apua esimerkiksi terapian(?) muodossa.
Olen tällä hetkellä vailla ammatillista koulutusta, missasin haun opintoihin ja kaiken kukkuraksi vielä työtön. Tuntuu, kuin seinä olisi noussut vastaan.

Lue lisää

Jos lääkäri ei ollut pätevä diagnosoimaan, niin ei silloin ole pätevä.
Ei pätevä diagnosoimaan ettei jtk. tarkkaavuuden ongelmia olisi.

Periaatteessahan sen lekurin olisi pitänyt ne lähetteet tehdä, pyytämättä. Etekin kun on katsonut itsensä ammattitaitonsa puutteelliseksi. Periaattessa. Käytännössä se(kin) jää valitettavasti itselle hoidettavaksi.

Työttömänä voit kysyä mahdollisuuksia työkykykartoituksiin ym. tutkimuksiin vaikka juurikin tarkkaavuusongelmien selvityksiin.

Kyllä, tyhmältä tuntuu monessakin mielessä. suututtaakin

Oletko muutes keskustellut äitisi kanssa diagnosoinnista, vaikeuksista ja kuinka hän pääsi tutkimuksiin?

Oletko tutustunut muihin adhd-ihmisiin, tai jotka epäilevät jotta jotain ongelmia tarkkavuudessa olisi?

Ens viikolla on taas puhelinneuvonta toiminnassa, sinnekin on hyvä olla yhteydessä:
http://adhd-aikuiset.org/portal/index.php/yhteystiedot

ölou9 kirjoitti:

No, tuossa tapaamisessa ehtikin jo käydä niin, että lekuri epäili, että onko mitään, kun kerran pääsin lukiosta läpi, vaikka jouduinkin muutaman kurssin uusimaan. Kuulemma oltaisiin todettu jo lapsuudessa, jos on, ja ei vaikuttanut, että kärsisin mistään muustakaan. Tyrmistyneenä en sitten tajunnut pyytää silti lähetettä eteenpäin asiantuntijalle, kun kuitenkin eihän yleislääkäri voisi sitä edes todeta, vaikka olisikin. Jäi fiilis, että olen vain jotenkin tyhmä sellaisella ihmeen rajatulla alueella, mutta en tarpeeksi tyhmä, että saisin siihen sitten apua esimerkiksi terapian(?) muodossa.
Olen tällä hetkellä vailla ammatillista koulutusta, missasin haun opintoihin ja kaiken kukkuraksi vielä työtön. Tuntuu, kuin seinä olisi noussut vastaan.

Lue lisää

Yleislääkäri ei valitettavasti tiedä kovastikaan tästä. Varsinkin aikuisten diagnosointi on ihan retuperällä.

Etsiydy vertaistuen piiriin ja kysy neuvoja, miten saat lähetteen tai löydät yksityisen lääkärin joka osaa auttaa.

Meitä on paljon, joilla lukioon asti on mennyt kaikki ihan ok, kun älykkyys on kompensoinut niin, ettei ole tarvinnut mitään tehdä. Ongelmat ovat näkyneet vasta aikuisena. ADHD-oireilun täytyy näkyä jo lapsenakin, se on diagnoosin edellytys, mutta koulunumeroilla ei ole asian kanssa tekoa. Esim. meitä hyviä koulussa ei ole diagnosoitu, kun meidän on ajateltu olevan pitkästyneitä tai huonosti kasvatettuja. Hiljaiset haaveksijat ovat ehkä saaneet vain huonoja numeroita, ADD:n olemassaoloa ei ole ymmärretty sitäkään vähää.

Minä tappelin poikien kanssa, keksin kujeita, huutelin viittaamatta vastauksia takapulpetista opettajan ärsytykseksi. Opettajat tulkitsivat lapsineroksi, joka pitkästyy tyhmien keskuudessa ja sain erivapauksia, enkä hoitoa. Aikuisena on mennyt heittämällä läpi Mensan testi ja dg on keskivaikea ADHD. Todella paljon ongelmia arjessa impulsiivisuuden ja toiminnanohjauksen kanssa, joihin vasta diagnoosista ja lääkkeestä on ollut apua.

adhd-vt kirjoitti:

Jos lääkäri ei ollut pätevä diagnosoimaan, niin ei silloin ole pätevä.
Ei pätevä diagnosoimaan ettei jtk. tarkkaavuuden ongelmia olisi.

Periaatteessahan sen lekurin olisi pitänyt ne lähetteet tehdä, pyytämättä. Etekin kun on katsonut itsensä ammattitaitonsa puutteelliseksi. Periaattessa. Käytännössä se(kin) jää valitettavasti itselle hoidettavaksi.

Työttömänä voit kysyä mahdollisuuksia työkykykartoituksiin ym. tutkimuksiin vaikka juurikin tarkkaavuusongelmien selvityksiin.

Kyllä, tyhmältä tuntuu monessakin mielessä. suututtaakin

Oletko muutes keskustellut äitisi kanssa diagnosoinnista, vaikeuksista ja kuinka hän pääsi tutkimuksiin?

Oletko tutustunut muihin adhd-ihmisiin, tai jotka epäilevät jotta jotain ongelmia tarkkavuudessa olisi?

Ens viikolla on taas puhelinneuvonta toiminnassa, sinnekin on hyvä olla yhteydessä:
http://adhd-aikuiset.org/portal/index.php/yhteystiedot

Lue lisää

"Työttömänä voit kysyä mahdollisuuksia työkykykartoituksiin ym. tutkimuksiin vaikka juurikin tarkkaavuusongelmien selvityksiin."
Mikä helpotus! Yksityislääkäri kävisi helposti liian kalliiksi elämäntilanteelleni.

Äitini sai tietää asiasta työpaikan kautta, jokin terveystarkastus tai sen tyyppinen, johon liittyi psykologisia kokeita. Ei kertonut kauhesti enempää.

Tunnen tällä hetkellä yhden jolla on ADHD-diagnoosi, mutta lisäksi muitakin ongelmia. Olemme lähestulkoon samassa elämäntilanteessa, paitsi hän sai aikanaan lapsena diagnoosin. Toivoisin, etten pystyisi samaistumaan hänen ongelmiinsa, mutta niin vain on. Nykyisin olen ollut yhteydessä juuri lähinnä huonossa elämäntilanteessa oleviin kavereiheni, koska koen oloni riittämättömäksi niiden seurassa, joilla menee hyvin (ne jotka ovat nyt yliopistossa tai töissä ilman sen suurempia vaikeuksia). Tuntuu, kuin he olisivat joitain ihmeen yli-ihmisiä.

Pelkään yli kaiken syrjäytyväni välivuoden jälkeen lopullisesti, joten ilmottauduin korottamaan kirjoitusarvosanojani, jotta tulisi jotain kertausta. Ja pah, luen ja unohdan ja luen uudelleen ja unohdan taas. Lasken yhtä laskutehtävää monta tuntia ja loppupäivän vietän ahdistuneena osaamattomuudestani. Taitaa tulla jälleen uusi pettymys.

ime isääs