Tulkkien käyttö

Aramea ja heprea kuuluvat molemmat lounaisseemiläiseen kieliryhmään. Se yhdessä rinnakkain asumisen, kaupankäynnin ja kulttuurivaihdon kanssa tukee ajatusta, että molempia kieliä vähintäänkin auttavasti osaavia oli huomattava osa kansasta.

Ottaen huomioon, että Daavid vietti ison osan nuoruuttaan paimenessa, hänellä oli kovin hintelät mahdollisuudet osallistua kulttuurivaihtoon.

Oletan, että ymmärsi lampaiden ääniä paremmin kuin arameaa.

Hei-


Jumala on huolehtinut sanastaan itse.

Tarvittaessa toimi ns. "kielillä puhumisen lahja" 2 Kor 12:10, Apt 2:4 , mm, siis mm.

Kielillä puhumisen lahjaa on kahta lajia- tämä em. tarkoittaa että ihminen puhuu yhtäkkiä vierasta kieltä, kun iskee jalkansa evankeliumin asioille alkuasukkaiden saarelle missä yksikään muukalainen ei ole englantia edes puhunut, esim.
Jerusalemin juhlille tuli vieraita kaukaa ja sekalaisia kieliä puhuttiin kädenkäänteessä tarvittaessa.
2 Kor 14 luvun tapaista "hurmoskeltä" ei kukaan osaa selittää ja sellainen "lahja" onkin ihmisen oman uskon rakennukseksi.

Jumala on huolehtinut sanastaan 1 PIet 1:21.

Siunauksia
Jari Laurila

Urbaanilegendoja on monia, mutta mitään todisteita ei ole sille, että joku lähetyssaarnaaja olisi puhunut alkuasukaskylään saavuttuaan kylän kieltä, ilman ettei olisi opiskellut ko. kieltä aikaisemmin. Ei myöskään ole tapahtunut niin, että kyläläiset olisivat ymmärtäneet lähetyssaarnaajan kieltä omaa äidinkieltä.

Koomasta heränneille on käynyt niin, että eivät osaa enää omaa äidinkieltään:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288734872761.html

http://www.stara.fi/2013/07/16/amerikkalaismies-herasi-koomasta-puhuu-nyt-vain-ruotsia/

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010041311461718_ul.shtml

Viimeksi kun kävin adventtikirkossa, niin siellä tosiaaan tulkattiin puhe englannin kielestä suomen kielelle. Ei siis ainakaan adventtikirkossa ole tätä kielien ymmärtämisen armolahjaa jos ei ole puhelahjojakaan liiemmin havaittu.

Ihmettelen kyllä ajoittain, että millainen se adventistien sivistystaso Suomessa mahtaakaan olla kun koulussa jo opettavat englannin kieltä ja siitä huolimatta suurin osa adventtikirkossa kävijöistä ei ymmärrä englannin kielestä hölkäsen pöläystä?
Tarvitaan siis tulkki ja tulkkikin on usein pihalla kuin lumiukko tulkatessaan.

Eipä vaikuta siellä adventtkirkossa se ymmärtämisen lahja muutoinkaan, joten eipä tarvitse enää ihmetellä tätäkään.

Mukava, kun veli Tuomas pitkästä aikaa(?) käy palstalla ja kysyy jotakin järkevää. Valitettavasti minun vastaukseni kertoo lähinnä sen, etten tiedä.

Aiemmin kuvittelin ja opetinkin, että filistealaiset tulevat jostakin Aegean mereltä tai Kreetan suunnalta mahdollisesti maanjäristyksen tai kansainvaellusten ja sodan ajamana ja siirtyvät sitten vuoden 1200 eKr paikkeilla tai vähän ennen asuttamaan välimeren itäistä rannikkoa melko pohjoisesta aina Palestiinan (tai Israelin) alueelle asti. Etelässä heidät pysäytti massiivinen tappio farao Ramses III:lle... Tästä johdonmukainen kieltä koskeva päätelmä oli se, että he alunperin puhuivat jotakin indo-eurooppalaista kieltä, mutta melko nopeasti omaksuivat seemiläisen kielen, mikä selvästi viittaisi siihen, että nämä "meren kansat", niinkuin heitä myös kutsuttiin, sekoittuivat alueella jo aiemmin asuneisiin ihmisiin, joita he pystyivät raudantekotaitonsa avulla hallitsemaan mielin määrin.

Jos asiat olisivat näin menneet, filistealaiset olisivat puhuneet jotakin luoteisseemiläistä kieltä: foinikealaisten kieltä, kanaanin kieltä (he käyttivät kanaanilaista, ei foinikealaista kirjoitustapaa), heprean murretta, kun kieli omaksuttiin niiltä, jotka ehkä alueella olivat valtaväestönä. Arameakin kai olisi tällä perusteella mahdollinen, olihan filistealaisia aika pitkällä pohjoisessa(?).

Jos näin olisi ollut, fiksu heprealainen todennäköisesti olisi pystynyt kommunikoimaan filistealaisten kanssa helpommin kuin suomalainen eestiläisen tai ruotsalainen tanskalaisen kanssa. Minäkin pystyin lukemaan Danielin kirjan aramealaisen tekstin, kun muutamassa minuutissa ensin kävin läpi oleellisimmat substantiivien ja verbien erot näiden kielten välillä, m kirjaimen tilalle tulee n jne, jne. Hidasta räpellystähän se oli - mutta niin on heprean lukemisenikin.

Toisin sanoen, jos he puhuivat luoteisseemiläistä kieltä, Daavid olisi voinut ymmärtää.

En kuitenkaan ole enää yhtä varma siitä, että koko tämä skenario tapahtui niinkuin olin kuvitellut, enkä myöskään siitä mitä he puhuivat alunperin ja millaisen paikallisen kielen he omaksuivat. Tieteellinen käsitys lienee se, ettei kukaan tiedä, mutta hommaa selvitetään. Turvallisinta olisi varmaankin, tuon kirjoituksen vuoksi, arvella, että heidän kielensä myöhemmin oli lähinnä kanaanilaisten kieltä ja vasta persialaisaikana vaihtui arameaksi.

Kukaan ei siis liene mitään filistealaisten kielestä todistanut ja vaikka kotiarkeologit kovasti haluaisivat tämän selvittää, he tuskin siihen pystyvät. :)

Filistealaisia tekstejä ei ole paljon säilynyt. Askelonissa ja Asdodissa on jotakin, mutta sekään ei ole hommaa ainakaan sen viimeksi lukemani perusteella ratkaissut.

Olen kyllä nähnyt luetteloita mahdollisista indoeurooppalaisista lainasanoista, joihin Raamatussa viitataan tai joiden kuvitellaan filistealaisten kautta siirtyneen hepreaan, mutta vähän kaukaa haettuja, tyyliin "seren" hallitsija, kreikaksi "tyrannos," mikä ainakin kuullostaa ihan hyvältä hallitsijalta. :)

Se, mikä on selvää Raamatun pohjalta on, että kun filistealaiset Tuomarien kirjan loppupuolella ja Samuelin kirjoissa ilmestyvät maisemaan, samalla kanaanilaiset häviävät Raamatun tekstistä. Tässä suhteessa Raamattu taitaa aika hyvin vastata sitä, mitä filistealaisista historian ja arkeologian pohjalta tiedetään. Muutamat ennenaikeiset Mooseksen kirjojen viittaukset filistealaisiin tarkoittivat jo rabbiinitulkinnan mukaan muita kuin niitä myöhemmin tunnettuja filistealaisia.

Kai

Tämän viestiketjun otsikko on "Tulkkien käyttö". Itse olen siinä käsityksessä, että jumalanpalveluksessa sanoma pitäisi saada kuunnella omalla äidinkielellä, vaikka kuulijakunnasta kielitaitoa löytyisikin. Uskonnon perimmäisiin kysymyksiin päästään parhaiten äidinkielen avulla. Sehän kuului myös uskonpuhdistuksen johtaviin periaatteisiin.

Jos saarna pidetään englannin kielellä ja tulkataan suomeksi, aikaa tärvääntyy tarpeettomasti. Vaikka sen kuulee kahdella kielellä, kuulijalta voi saarnan juoni kadota - siinäkin tapauksessa, että sellainen on alun perin ollut. Niistä syntyy jankkaava, junnaava, pänttäävä tunnelma.

Itselläni ajatukset lähtevät harhailemaan aivan muualle turhan toiston ja pitkäveteisyyden vuoksi. Minulla pitäisi olla jotain korvaavaa toimintaa, esim. sanomalehtien selailua, tietokoneen räpläilyä yms. Tällöin esitystä voisi kuunnella sivukorvalla ja oppimistulos voisi olla varsin hyväkin. Mutta näinhän ei sovi kirkossa menetellä. Laulukirjankin sisältö on jo tullut riittävän tutuksi.

Raamatuntutkistelu englanninkielellä voi olla avartava kokemus - silloin tällöin. Mutta jos tutkisteluja ryhdytään tulkkaamaan, hommasta menee maku. Sama koskee saarnoja. Ihanteellisessa tapauksessa kirkossakävijä voisi valita mennäkö kuuntelemaan suomenkielistä tai englanninkielistä saarnaa. Kumpaakaan ei tulkittaisi.

Kysymys on myös siitä, onko seurakunta pappia varten vai pappi seurakuntaa varten.

Mitäs sellaisella pastorilla on virkaa, jolla ei ole kielilläpuhumisen armolahjaa kun vierailee puhumassa ulkopuolella kotimaansa?
Osoittaa olemassaolollaan vain sen, ettei ole uudestisyntynyt, eikä hänessä ole Jumalan henkeä, joka ilmenisi mm. juuri kielilläpuhumisen armolahjana silloin kun sitä tarvitaan.

Tämäkin siis todistaa jo paljon pastorikunnasta.

Monta kertaa näiden lahkojen tilaisuuksissa tarvittaisiin tulkkia, vaikka pastorit puhuvatkin omaa äidinkieltään saman kielialueen kuulijoille.
On sen verran "uskonnollista slangia", että ei siitä saa mitään selvää.

Ovat kehittäneet lahkoissaan aivan oman kielen, jolla sitten operoidaan eri seurakunnissa.

Kai_A vastasi tyylikkäästi niinkuin aina ennenkin. Kiitos vastauksesta!

Kertomus Daavidin eka vierailusta Gatissa on vaivannut mieltäni jo murrosikäisenä Raamattua lukiessani. Se mielisairaaksi heittäytyminen ei mielestäni oikein sopinut Daavidin tyyliin.

Mutta jos ajatellaan vaikka näin:

Jos Gatiin mennessään Daavid ei osannut puhua filistealaisten kanssa niin, että olisi tullut ymmärretyksi (joka seikka ehkä tuli hänelle yllätyksenä?),

ei hänelle jäänyt muuta mahdollsuutta kuin elekieli ja näytteleminen. Ja jos näyteltiin, viisaampi oli näytellä hullua kuin sotasankaria.

Daavidin toisella visiitillä kuningas Akisin uteliaisuus oli saattanut sen verran herätä, että hän pani asialle tulkin.

Ja on minulla teoriakin siitä, kuka tuo tulkki olisi saattanut olla. Kukapa muu kuin myöhemmin Daavidin sotasankareiden joukossa mainittu gatilainen Ittai.

Ja jos Ittai pääsi tulkkaamaan Daavidia, hän melko pian saattoi huomata, että siinä oli nuori mies, jossa oli "sitä jotakin", mies jonka seurassa aika ei kävisi pitkäksi ja jonka kanssa ei urotöistä olisi puutetta.

Eikähän tuo tulkin tarve ollut pitkäaikainen. Sotilassanasto tuolloin oli aika suppea ja varmaan osittain myös kansakuntien rajat ylittävä. Joten aika pian Daavid saattoi kommunikoida ilman tulkkiakin Akisin kanssa ainakin sotilasasioista.

Mutta jos tämän ajatuksen olisi esittänyt itse EGW, kaikki adventistit uskoisivat teorian tuota pikaa.

Mutta kun sen esittää entinen adventisti, sitä ei ihan periaatteenkaan vuoksi voi tunnustaa uskovansa.

Näinhän se menee, on mennyt ja menee vastaisuudessakin.

Eli asenne on: "Ehlota mitä ehlotat, mutta älä mahlottomia ehlota", kuten entinen tyttö totesi riiaajalleen.

Ihan mukava teoria. Ajatuksesi Daavidin mahdollisesta tulkkaajasta on ihan mainio. Jos filistealaisten kieli ei ollut kauhean kaukana hepreasta, niin ei fiksun heprealaisen tarvinnut Gatissa montaa viikkoa olla ennenkuin omakin puhe on paikallisten kanssa on voinut onnistua.

Toisessa ketjussa esitin muutama päivä sitten, ettei EGWtä ole tarkoitettu tämäntapaisten historiallisten kysymysten ratkaisijaksi, ei edes, vaikka hän olisi jotakin merkittävää Daavidin Gatissa olosta ja siellä käytetystä kielestä sanonut. Teoriasi seisköön tai kaatukuun historiallisten todisteiden valossa - ja on tietenkin nyt sopiva aihe harvojen palstaa lukevien adventistien mietintämyssyyn laitettavaksi.

Kai :)