Meidän ateistien kannattaisi vahvistaa epäuskoamme jumalaan. Voisimme lukea enemmän tieteen löydöksistä ja meidän kannattaisi myös olla enemmän yhdessä antaaksemme toisillemme tukea ateismissa. Meidän kannattaa myös välttää turhia väittelyitä teistien kanssa jotka eivät rakenna ateismiamme. Muutoin voi käydä siten että alamme epäillä jumalan olevan olemassa ja pian olemmekin jo teistejä.
Sanomattakin on selvää että en ole ihan tosissani nyt. Kuitenkin teismin kohdalla tämä on täyttä arkipäivää. Muistelen itsekin kuulleeni lukemattomia kysymyksiä uskovilta siitä että oliko minulla seurakuntayhteyttä kun uskoni kerran päättyi. Muistan myös kuulleeni usein puhuttavan uskon vahvistamisesta. Käsitän niin että pelkkä maininta uskon vahvistamisesta osoittaa osaltaan mistä uskossa on kysymys. Se on epäsuora tunnustus siitä että usko menee arvoasteikolla totuuden ohitse. Se on kuin sanoisi suoraan "usko on minulle pelkkä psyykkinen työkalu elämää varten, ja totuus ei saa riistää minulta sitä työkalua".
Jos missä tahansa asiassa pyritään keinotekoisesti vahvistamaan uskoa yhtään mihinkään asiaan, se on älyllistä epärehellisyyttä. Monasti uskovien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen uskova saattaa todeta kuin tyytyväisenä että tämä keskustelu vahvisti hänen uskoaan. Tämä tapahtuu usein vaikka omasta mielestään olisi esittänyt kohtuullisen hyvää uskontokritiikkiä ja vaikka uskova ei olisi osannut edes vastata kysymyksiin. Ilmeisesti ei ole olemassakaan kysymyksiä tai kritiikkiä joiden vaikutus olisi päinvastainen.
On hankala ymmärtää edes jumalan ajatusmaailmaa mikäli hän arvottaa uskon aina totuuden etsinnän ja rehellisyyden edelle. Teoriassahan uskova voisi olla jumalan olemassaolon suhteen oikeassa, mutta päätynyt tähän johtopäätökseen epärehellisesti. Tuntuu oudolle että jumala katselisi seurakuntien tai muiden kokouksien uskovia mielissään palvomassa itseään ja tuumailemassa että jälleen ryhmän avulla saivat pontta uskolleen. Ja toisaalta outoa olisi sekin että joku henkilö yksinäisyydessään pohtisi jumalan olemassaolon todennäköisyyttä ja arvioisi tätä älyllisellä rehellisyydellä, ja jumala sitten paheksuisi jotain mahdollista johtopäätöstä.
Mietimme monasti onko uskolle perusteita, miten sinä uskot, vai uskotko ollenkaan. Kysymys liikkuu akselilla uskotko vai etkö usko. Kiinnostavampi kysyms on että miksi oletettu jumaluus odottaisi uskoa? Itse en ole keksinyt miksi oletettu jumala odottaisi ihmisiltä uskoa. Jos hän kaipaisi ihmisen läsnäoloa kanssaan, hän todennäköisesti olisi täällä kanssamme. Usko on arvokasta vain silloin jos jumalaa ei ole olemassa. Se muuttuu arvottomaksi välittömästi kun jumala ilmestyy.
Todennäköisesti jo raamatun kirjoittajat pyrkivät säilyttämään uskoa keinotekoisesti demonisoimalla epäuskon. Saa-tana oli jo kätevä tapa demonisoida järkevät uskoa kyseenalaistavat ajatukset. On helppoa ajatella kriittisen ihmisen olevan paholaisen valheiden uhri. Ei lienekään sattumaa että uskonnoissa suositaan varsin mustavalkoista maailmankäsitystä. Ihmisen on helpompi käsitellä yksinkertaisia asioita. Sellainen maailma tuntuu turvallisemmalle. Maailman todellinen kompleksisuus on kaoottista ja siinä voi olla varma kovin harvasta asiasta. Se on useimmille meistä jopa pelottavaa. Siksi usko uskontoon on inhimillisesti ajatellen hyvin ymmärrettävää vaikka onkin järjellä ajatellen vailla perusteita. Jos arvottaa uskon totuutta korkeammalle, lienee lopulta aika sama mihin uskoo.
Uskon vahvistusta ateisteille ateismiin
19
163
Vastaukset
- jussi kivesbussi
"Ei lienekään sattumaa että uskonnoissa suositaan varsin mustavalkoista maailmankäsitystä. Ihmisen on helpompi käsitellä yksinkertaisia asioita"
Satoja uskontokuntia, tuhansia sivuja teologiaa... ei tuo kyllä järin helpolta tai yksinkertaiselta vaikuta :D
Ainakin tietokonekielissä pätee se, että yksinkertaisen kielen heikko ilmaisuvoima tekee ohjelmista käsittämättömän monimutkaisia ja vaikeasti hallittavia. Luultavasti kyse on yleisemmästä loogiseen ajatteluun liittyvästä ongelmasta, jonka yksi ilmenemä tuo on.- jussi gives bus
Ehkä joku Wrightin, Russelin tai vastaavan hemmon lähemmin tuntija voisi valaista tätä paremmin?
Mitä on yksinkertaiset ja monimutkaiset ohjelmointikielet?
Miten esim. C, Java, Basic ja Fortran sijoittuvat yksinkertaisuus-monimutkaisuus -asteikolla?
Kysyn, koska olen noiden alkeisiin joskus perehtynyt, mutta en osaa hahmottaa, onko tässä nyt yksinkertainen vai monimutkainen ohjelmointikieli."Satoja uskontokuntia, tuhansia sivuja teologiaa... ei tuo kyllä järin helpolta tai yksinkertaiselta vaikuta :D"
Eihän uskonnot itsessään ole yksinkertaisia. Loputtoman pitkä asia edes tutkia tuhansia uskontoja. Mutta uskonnot suosii varsin yksinkertaista maailmankäsitystä jossa on paljon mustavalkoisuutta.- tzoussi
kekek-kekek kirjoitti:
Mitä on yksinkertaiset ja monimutkaiset ohjelmointikielet?
Miten esim. C, Java, Basic ja Fortran sijoittuvat yksinkertaisuus-monimutkaisuus -asteikolla?
Kysyn, koska olen noiden alkeisiin joskus perehtynyt, mutta en osaa hahmottaa, onko tässä nyt yksinkertainen vai monimutkainen ohjelmointikieli.Voit ajatella asiaa niin, että monikaan ei juuri koodaa suoraan konekielellä kun C, Java, Basic ja Fortran ovat olemassa. Laajennettavissa ja oliokielissä ilmaisuvoimaa voi kasvattaa itsekin, paitsi ei ohjausrakenteiden osalta.
Bravo! Allekirjoitan.
Jumalaan uskovat tosiaan tarvitsevat uskon vahvistusta, ja sitä he löytävätkin sieltä täältä. Kaikki epäuskottavatkin asiat kelpaavat saamaan uskon Jumalaan lujemmaksi.
Itse taas ateistina en tarvitse sellaista uskon vahvistusta. Vai miten on? Mitä enemmän on tietoa, sitä vähemmän Jumala on todellinen? Ajatuskuvio menee niin, että Jumalaa ei missään näy, eikä ole mitään hajuakaan. Sitä tunnetta ei voi enää millään vahvistaa.- Loputtomat ajat
helsinkijokkeri kirjoitti:
Jumalaan uskovat tosiaan tarvitsevat uskon vahvistusta, ja sitä he löytävätkin sieltä täältä. Kaikki epäuskottavatkin asiat kelpaavat saamaan uskon Jumalaan lujemmaksi.
Itse taas ateistina en tarvitse sellaista uskon vahvistusta. Vai miten on? Mitä enemmän on tietoa, sitä vähemmän Jumala on todellinen? Ajatuskuvio menee niin, että Jumalaa ei missään näy, eikä ole mitään hajuakaan. Sitä tunnetta ei voi enää millään vahvistaa.Kun välillä lukee erinomaisen huvittuneena tuota foliokypäräisten profetiat-palstaa, niin on tullut huomatuksi miten ei kerta kaikkiaan ole olemassa mitään, mikä ei olisi ihan varma Lopun Ajan merkki.
Mikä tahansa normaali luonnonilmiö, maailmanpolitiikan tapahtuma, tieteellinen keksintö tai arkinen sattuma on aina takuuvarma Lopun Ajan merkki. Myöskin se että mitään ennustettua ei tapahtunutkaan, ei niin mitään sen suuntaistakaan, on aina tietenkin takuuvarma Lopun Ajan merkki - kuten myöskin tämä kirjoitukseni, joka vasta onkin takuuvarma Lopun Ajan merkki.
Koko minun pitkän elämäni ajan ollaan eletty niitä koskaan loppumattomia ja ainaisia Lopun aikoja, koska jo lapsuudessani minulle lueteltiin niitä samoja takuuvarmoja Lopun Ajan merkkejä, joita etenkin 60-luku oli tulvillaan. Kuten myöskin 70-luku, tietenkin. Puhumattakaan nyt 80-luvusta. Ja hirmuinen 90-luku se vasta Lopun aikoja olikin, koska 2000 oli vihoviimeinen takaraja, eiku siis... Loputtomat ajat kirjoitti:
Kun välillä lukee erinomaisen huvittuneena tuota foliokypäräisten profetiat-palstaa, niin on tullut huomatuksi miten ei kerta kaikkiaan ole olemassa mitään, mikä ei olisi ihan varma Lopun Ajan merkki.
Mikä tahansa normaali luonnonilmiö, maailmanpolitiikan tapahtuma, tieteellinen keksintö tai arkinen sattuma on aina takuuvarma Lopun Ajan merkki. Myöskin se että mitään ennustettua ei tapahtunutkaan, ei niin mitään sen suuntaistakaan, on aina tietenkin takuuvarma Lopun Ajan merkki - kuten myöskin tämä kirjoitukseni, joka vasta onkin takuuvarma Lopun Ajan merkki.
Koko minun pitkän elämäni ajan ollaan eletty niitä koskaan loppumattomia ja ainaisia Lopun aikoja, koska jo lapsuudessani minulle lueteltiin niitä samoja takuuvarmoja Lopun Ajan merkkejä, joita etenkin 60-luku oli tulvillaan. Kuten myöskin 70-luku, tietenkin. Puhumattakaan nyt 80-luvusta. Ja hirmuinen 90-luku se vasta Lopun aikoja olikin, koska 2000 oli vihoviimeinen takaraja, eiku siis...Minua kummastuttaa eniten se, että uskovat julistavat "varmaksi" lopun merkiksi homouden nousun.
Raamattu ei kyllä osaa sellaista kertoa. Syyt ovat aivan muut. Uskovien mielikuvitus ylittää jopa Raamatun.- urpo keppana
helsinkijokkeri kirjoitti:
Minua kummastuttaa eniten se, että uskovat julistavat "varmaksi" lopun merkiksi homouden nousun.
Raamattu ei kyllä osaa sellaista kertoa. Syyt ovat aivan muut. Uskovien mielikuvitus ylittää jopa Raamatun.Höh, niinhän ne oli vapaa kasvatus ja keskiolutkin, miksei sitten homotkin :-)
Noista kolmesta olen itse sitä mieltä, että juuri homojen oikeudet ovat ainoa asia, jossa ylilyöntejä ei oikeasti voi tapahtua. Vapaassa kasvatuksessa mentiin liiaksi välinpitämättömyyteen, joka asia nykyisin onkin korjaantunut ja keskiolut toi spurgut paareihin mitassa, jossa heitä ei siellä aiemmin ollut. Apokalyptisen rappion alkua mikään noista ei ollut, ellei se sitten ollut merkkinä kokoomuksen noususta, joka taas on oleva, tai on oikeastaan jo olemassaan, megalomaanisen rappion ja velkaromahduksen muodossa mieletön armageddon. Vain oikeistolainen, useinkin kai Viron kommunismissa mustan pörssin meklarina taloustaitonsa oppinut biznezmies, voi olla niin tyhmä, ettei tajua jokaisen säästötoimen vain kasvattavan velkaa, ei vähentävän sitä. 1990-luvun alussa oli ohikiitävä hetki, jolloin oikeistolainen ajattelu oli ihan varteenotettava vaihtoehto. Ei siksi, että ajattelijat olisivat olleet erityisen teräviä, vaan siksi, että maailman tilanne oli silloin siihen ajatusmalliin istuva. Mutta seisova kello on vain kahdesti päivässä oikeassa. 1800-luvulle jämähtänyt oikeistolainen "taloustiede" tosin vain kerran vuosisadassaan. Nyt siis oikeistolainen ajattelu on palautunut dementian tuhoisimmaksi muodoksi, aivan maailmasotien välisen ajan tyyliin.
Kaikkia aatteita ja ajatussuuntia yhdistävä tekijä on tyhmyys ja nyt jälleen on tullut oikeistolaisuuden vuoro osoittaa tämä todeksi. Vastavoima eivät ole mediapellet kuokkavieraat, vaan... niin eihän sitä edes ole. Aikamme tarvitsisi Keynesinsä vaan eipä häntä nykyisten taloustieteilijöiden joukossa näy. Ja Esko Seppänenkin on liian vanha, vaikka ajatteekin edelleen, korkeasta iästään huolimatta, terävämmin kuin koko Turun kauppakorkeakoulu ja Elinkeinoministeriö yhteensä.
Oikeistolaisuus on elinkelpoinen elämäntapa vain maailmassa, jossa sillä on vastassaan riittävän vahva vasemmisto. Kaikki muut vaihtoehdot ovat silkkaa itsetuhoa. Jostain syystä typerykset kuitenkin haluavat uskoa satuihin. Kaikki halusivat innolla kaataa Berliinin muurin, lopettaa vastakkainasettelun Euroopassa ja poistaa ydinsodan uhan. Vain lopettaakseen pisimmän yhtenäisen rauhanjakson Euroopan historiassa sitten Pax Romanan, hienoilla Balkanin veripeijaisilla. Nyt soditaan Ukrainassa. Kuvitelma hyvisten täydellisestä maailmasta on vaarallista unta, koska a) hyviksiä ei ole oikeasti olemassa b)vastakkaisten voimien tasapaino takaa stabiileimman rauhantilan samaan aikaan kun voimien välinen jännite luo kiihkeän kehityskiiman. Ja mikä pahinta, todellisuus ei ole kovinkaan kaukana tästä mallista. urpo keppana kirjoitti:
Höh, niinhän ne oli vapaa kasvatus ja keskiolutkin, miksei sitten homotkin :-)
Noista kolmesta olen itse sitä mieltä, että juuri homojen oikeudet ovat ainoa asia, jossa ylilyöntejä ei oikeasti voi tapahtua. Vapaassa kasvatuksessa mentiin liiaksi välinpitämättömyyteen, joka asia nykyisin onkin korjaantunut ja keskiolut toi spurgut paareihin mitassa, jossa heitä ei siellä aiemmin ollut. Apokalyptisen rappion alkua mikään noista ei ollut, ellei se sitten ollut merkkinä kokoomuksen noususta, joka taas on oleva, tai on oikeastaan jo olemassaan, megalomaanisen rappion ja velkaromahduksen muodossa mieletön armageddon. Vain oikeistolainen, useinkin kai Viron kommunismissa mustan pörssin meklarina taloustaitonsa oppinut biznezmies, voi olla niin tyhmä, ettei tajua jokaisen säästötoimen vain kasvattavan velkaa, ei vähentävän sitä. 1990-luvun alussa oli ohikiitävä hetki, jolloin oikeistolainen ajattelu oli ihan varteenotettava vaihtoehto. Ei siksi, että ajattelijat olisivat olleet erityisen teräviä, vaan siksi, että maailman tilanne oli silloin siihen ajatusmalliin istuva. Mutta seisova kello on vain kahdesti päivässä oikeassa. 1800-luvulle jämähtänyt oikeistolainen "taloustiede" tosin vain kerran vuosisadassaan. Nyt siis oikeistolainen ajattelu on palautunut dementian tuhoisimmaksi muodoksi, aivan maailmasotien välisen ajan tyyliin.
Kaikkia aatteita ja ajatussuuntia yhdistävä tekijä on tyhmyys ja nyt jälleen on tullut oikeistolaisuuden vuoro osoittaa tämä todeksi. Vastavoima eivät ole mediapellet kuokkavieraat, vaan... niin eihän sitä edes ole. Aikamme tarvitsisi Keynesinsä vaan eipä häntä nykyisten taloustieteilijöiden joukossa näy. Ja Esko Seppänenkin on liian vanha, vaikka ajatteekin edelleen, korkeasta iästään huolimatta, terävämmin kuin koko Turun kauppakorkeakoulu ja Elinkeinoministeriö yhteensä.
Oikeistolaisuus on elinkelpoinen elämäntapa vain maailmassa, jossa sillä on vastassaan riittävän vahva vasemmisto. Kaikki muut vaihtoehdot ovat silkkaa itsetuhoa. Jostain syystä typerykset kuitenkin haluavat uskoa satuihin. Kaikki halusivat innolla kaataa Berliinin muurin, lopettaa vastakkainasettelun Euroopassa ja poistaa ydinsodan uhan. Vain lopettaakseen pisimmän yhtenäisen rauhanjakson Euroopan historiassa sitten Pax Romanan, hienoilla Balkanin veripeijaisilla. Nyt soditaan Ukrainassa. Kuvitelma hyvisten täydellisestä maailmasta on vaarallista unta, koska a) hyviksiä ei ole oikeasti olemassa b)vastakkaisten voimien tasapaino takaa stabiileimman rauhantilan samaan aikaan kun voimien välinen jännite luo kiihkeän kehityskiiman. Ja mikä pahinta, todellisuus ei ole kovinkaan kaukana tästä mallista.Olin tänään kaukoliikennebussissa ja siinä bussissa eräiden muksujen äidit änkesivät suoraan bussin takimmaiseen penkkiin ja jättivät lapsensa koheltamaan miten halusivat sinne etuosaan, heittelemään chipsejä toisiensa päälle ja kun busseissa on nykyisin turvavyöpakko niin ei kertaakaan ne äidit kieltäneet, ettei bussin käytävä taida olla ihan kaikkein turvallisin edestakaisin trampattavaksi!! Otit vapaan kasvatuksen esille ja tämä esimerkkini taitaa olla juuri sen tulosta?! En voi vaan hyväksyä sitä ettei lapsien tarvitse enää tulevaisuudessa kanniskella kirjoja kouluun kun tabletti opettaa kynällä kirjoittamisenkin? Mihin kouluissa enää opettajaa tarvitaan, kun tabletti opettaa kaiken? Oli paljon hienompaa käydä koulua kun repussa oli kasallinen kirjoja ...ja penaalissa kyniä, kumeja, viivottimia ja kynän teroittaja! Nykyisin pitäis lapset kasvattaa kultalusikka suussa ja tuossa tämän päiväisessä bussimatkassa on lopputulos!?
Noi äidit tulis sterilisoida ennen kuin hankkivat niitä kakaroitaan, joista eivät välitä kuin vasta sitten kun jotakin todellakin tapahtuisi kun kakara lentää bussin tuulilasista läpi. Pitäisikö silloin oikein taputtaa? Saatiin bussiin tuuletus?! :)
Ehkä annan uskonnollisille henkilöille liian paljon kunniaa tämän osalta, mutta ensimmäinen kappale vaikuttaa jossain määrin paikkansa pitävältä. Ei siinä mielessä että se pätisi ainoaankaan ateistiin jonka tunnen, ateismi kun näyttää olevan sen yksinkertaisuudesta huolimatta hyvin vaikea konsepti monille, mutta sen sijaan kyseisen kaltainen ajattelu saattaisi hyvinkin toimia lähtökohtana uskonnon julistamisessa... silloin kun uskontoa julistetaan nimenomaan ateisteille.
>>> Sanomattakin on selvää että en ole ihan tosissani nyt. > Jos missä tahansa asiassa pyritään keinotekoisesti vahvistamaan uskoa yhtään mihinkään asiaan, se on älyllistä epärehellisyyttä.>>> Monasti uskovien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen uskova saattaa todeta kuin tyytyväisenä että tämä keskustelu vahvisti hänen uskoaan. > Teoriassahan uskova voisi olla jumalan olemassaolon suhteen oikeassa, mutta päätynyt tähän johtopäätökseen epärehellisesti. > Todennäköisesti jo raamatun kirjoittajat pyrkivät säilyttämään uskoa keinotekoisesti demonisoimalla epäuskon. > Ei lienekään sattumaa että uskonnoissa suositaan varsin mustavalkoista maailmankäsitystä.> Jos arvottaa uskon totuutta korkeammalle, lienee lopulta aika sama mihin uskoo.
"Olen kuitenkin eri mieltä tästä uskon vahvistamisesta.
Kyse ei ole siitä että usko menisi arvoasteikolla totuuden ohitse, vaan sen sijaan kyse on siitä että uskonnollista uskoa pidetään totuutena."
On totta että uskova kokee että hänellä on totuus johon hän uskoo. Kuitenkin kun asiaa tarkastellaan paremmin, edellyttää uskon säilyttäminen monasti korvien sulkemista tai kriittisen tarkastelun rajoittamista. Tästä syystä monet uskovat sanovatkin etteivät lähde väittelyihin jotka eivät rakenna uskoa. Pintapuolisesti siis toki arvottavat totuuden hyvin korkealle mutta käytännön toiminnassa sivuutetaan usein logiikka ja rehellinen analyysin tekeminen. Esimerkiksi se ajatus että uskossa ollessa on hyvä olla seurakuntayhteys on mielestäni keinotekoista pyrkimystä uskon vahvistamiseen usein. Jos usko ei kestä ilman taustatukea, onko se rehellisin perustein kasassa pysyvää uskoa? Älyllisesti rehellinen usko syntyy mielestäni uskonnon totuusarvon rehellisestä tutkimisesta. Kaikki toiminta jossa tietoisesti tai tiedostamattomasti yritetään vahvistaa uskoa tarkoitusperäisesti, on mielestäni älyllistä humbuukia. Jos taas tarkoituksena on tutkia uskontoon liittyviä asioita ja havainnot tuottaa suurempaa uskoa asiaa, se ei ole keinotekoista uskon vahvistumista.
"Ongelma on vain siinä että ihmiset pitävät vakaumustaan todellisena, jolloin se mihin joku uskoo on se käsitys todellisuudesta jonka kyseinen henkilö katsoo vastaavan sitä mikä totuus on.
Totuus toisin sanoen on jotakin mikä nostetaan aina korkeimmalle jalustalle.
Ja koska se mikä tämä totuus on, on jotakin mihin uskoo, ei ole ollenkaan yhdentekevää mitä joku uskoo."
Jos uskovilta kysytään niin tokihan he arvottaa totuuden hyvin korkealle. Pointtinani oli avauksessa se, että tähän "totuuden" lopputulemaan päädytään usein älyllisen epärehellisyyden kautta. Vaikuttaisi sille että ihmistä kiinnostaa lopulta enemmän itsensä pettäminen kuin totuus, etenkin jos totuus satuttaa hänen psyykettään jotenkin. Samoin meillä on taipumus puoltaa omia ennakkokäsityksiämme sillä hinnalla että objektiivisuus kärsii.
Vastasit pitkästi ja en nyt viitsinyt kommentoida kuin kiinnostavimpia kohtia.Koala_puussa kirjoitti:
"Olen kuitenkin eri mieltä tästä uskon vahvistamisesta.
Kyse ei ole siitä että usko menisi arvoasteikolla totuuden ohitse, vaan sen sijaan kyse on siitä että uskonnollista uskoa pidetään totuutena."
On totta että uskova kokee että hänellä on totuus johon hän uskoo. Kuitenkin kun asiaa tarkastellaan paremmin, edellyttää uskon säilyttäminen monasti korvien sulkemista tai kriittisen tarkastelun rajoittamista. Tästä syystä monet uskovat sanovatkin etteivät lähde väittelyihin jotka eivät rakenna uskoa. Pintapuolisesti siis toki arvottavat totuuden hyvin korkealle mutta käytännön toiminnassa sivuutetaan usein logiikka ja rehellinen analyysin tekeminen. Esimerkiksi se ajatus että uskossa ollessa on hyvä olla seurakuntayhteys on mielestäni keinotekoista pyrkimystä uskon vahvistamiseen usein. Jos usko ei kestä ilman taustatukea, onko se rehellisin perustein kasassa pysyvää uskoa? Älyllisesti rehellinen usko syntyy mielestäni uskonnon totuusarvon rehellisestä tutkimisesta. Kaikki toiminta jossa tietoisesti tai tiedostamattomasti yritetään vahvistaa uskoa tarkoitusperäisesti, on mielestäni älyllistä humbuukia. Jos taas tarkoituksena on tutkia uskontoon liittyviä asioita ja havainnot tuottaa suurempaa uskoa asiaa, se ei ole keinotekoista uskon vahvistumista.
"Ongelma on vain siinä että ihmiset pitävät vakaumustaan todellisena, jolloin se mihin joku uskoo on se käsitys todellisuudesta jonka kyseinen henkilö katsoo vastaavan sitä mikä totuus on.
Totuus toisin sanoen on jotakin mikä nostetaan aina korkeimmalle jalustalle.
Ja koska se mikä tämä totuus on, on jotakin mihin uskoo, ei ole ollenkaan yhdentekevää mitä joku uskoo."
Jos uskovilta kysytään niin tokihan he arvottaa totuuden hyvin korkealle. Pointtinani oli avauksessa se, että tähän "totuuden" lopputulemaan päädytään usein älyllisen epärehellisyyden kautta. Vaikuttaisi sille että ihmistä kiinnostaa lopulta enemmän itsensä pettäminen kuin totuus, etenkin jos totuus satuttaa hänen psyykettään jotenkin. Samoin meillä on taipumus puoltaa omia ennakkokäsityksiämme sillä hinnalla että objektiivisuus kärsii.
Vastasit pitkästi ja en nyt viitsinyt kommentoida kuin kiinnostavimpia kohtia.Morjens Koala!
Luonteeni ja persoonani puolesta en kykene "korvien sulkemiseen ja kriittisen tarkastelun rajoittamiseen" uskonikaan suhteen, jäisi vaivaamaan liikaa enkä saisi uskolleni enkä itselleni rauhaa asian suhteen. Uskoni on kokonaisvaltaista, en voi enkä halua sulkea persoonani ominaisuuksia uskon ulkopuolelle.
Seurakuntayhteyttä taas en näe keinona pitää uskoa keinotekoisesti yllä. Saatan olla pitkiäkin aikoja pois seurakunnasta, eikä uskoni siitä sammu tai kärsi. Usein samanmieliset ihmiset haluvat kokoontua yhteen, se luo uusia ystävyyssuhteita ja tuo uusia ulottuvuuksia asioihin joita jyhdistävät heitä.
Esim.pienoismalleja voi hyvin rakennella kotona yksin, mutta on mukavaa kokoontua pienoismallikerhoon yhdessä rakentamaan malleja ja rakentumaan itse seurasta ja kaikesta mitä se hyvä seura tuo mukanaan. Eikä siellä kerhossa ajatella hampaat irvessä, että "koitanpas nyt keinotekoisesti pitää tämän pienoismalli harrastukseni elossa". Samankaltainen tilanne on seurakunnassa kokoontuminen, siellä rakennutaan ja rakennetaan.juhani1965 kirjoitti:
Morjens Koala!
Luonteeni ja persoonani puolesta en kykene "korvien sulkemiseen ja kriittisen tarkastelun rajoittamiseen" uskonikaan suhteen, jäisi vaivaamaan liikaa enkä saisi uskolleni enkä itselleni rauhaa asian suhteen. Uskoni on kokonaisvaltaista, en voi enkä halua sulkea persoonani ominaisuuksia uskon ulkopuolelle.
Seurakuntayhteyttä taas en näe keinona pitää uskoa keinotekoisesti yllä. Saatan olla pitkiäkin aikoja pois seurakunnasta, eikä uskoni siitä sammu tai kärsi. Usein samanmieliset ihmiset haluvat kokoontua yhteen, se luo uusia ystävyyssuhteita ja tuo uusia ulottuvuuksia asioihin joita jyhdistävät heitä.
Esim.pienoismalleja voi hyvin rakennella kotona yksin, mutta on mukavaa kokoontua pienoismallikerhoon yhdessä rakentamaan malleja ja rakentumaan itse seurasta ja kaikesta mitä se hyvä seura tuo mukanaan. Eikä siellä kerhossa ajatella hampaat irvessä, että "koitanpas nyt keinotekoisesti pitää tämän pienoismalli harrastukseni elossa". Samankaltainen tilanne on seurakunnassa kokoontuminen, siellä rakennutaan ja rakennetaan."Luonteeni ja persoonani puolesta en kykene "korvien sulkemiseen ja kriittisen tarkastelun rajoittamiseen" uskonikaan suhteen, jäisi vaivaamaan liikaa enkä saisi uskolleni enkä itselleni rauhaa asian suhteen. Uskoni on kokonaisvaltaista, en voi enkä halua sulkea persoonani ominaisuuksia uskon ulkopuolelle."
Yksilötasolla näin voi ollakin mutta tunnustanet sen että uskovien parissa on huomattavan yleistä olla tekemättä rehellistä analyysiä omasta uskonnosta. Tämä on ymmärrettävääkin toisaalta koska usko on etupäässä tunneasia. Ongelmana on monasti se että ihminen ei itse välttämättä huomaa olevansa älyllisesti epärehellinen. En koe itsekään olleeni tietoisesti epärehellinen silloin kun vielä uskoin mutta jälkikäteen arvioiden olin. Taulun sisältä ei näe yleensä
koko kuvaa.
"Seurakuntayhteyttä taas en näe keinona pitää uskoa keinotekoisesti yllä. "
Ei se sitä yksin olekaan. Onhan se monia muitakin asioita kuten sosiaalisuutta. Mutta avauksessa kerroin kuinka uskon päätyttyä oli usein selityksenä päättymiselle se, ettei minulla ollut seurakuntayhteyttä. Tällöin näen että kyseessä olisi keinotekoinen uskon ylläpito jos seurakuntayhteys saisi uskon säilytettyä. Tämä olisi siis pointtinani avauksessa. Ei se että seurakuntayhteden ainoa merkitys olisi uskon ylläpito.Koala_puussa kirjoitti:
"Luonteeni ja persoonani puolesta en kykene "korvien sulkemiseen ja kriittisen tarkastelun rajoittamiseen" uskonikaan suhteen, jäisi vaivaamaan liikaa enkä saisi uskolleni enkä itselleni rauhaa asian suhteen. Uskoni on kokonaisvaltaista, en voi enkä halua sulkea persoonani ominaisuuksia uskon ulkopuolelle."
Yksilötasolla näin voi ollakin mutta tunnustanet sen että uskovien parissa on huomattavan yleistä olla tekemättä rehellistä analyysiä omasta uskonnosta. Tämä on ymmärrettävääkin toisaalta koska usko on etupäässä tunneasia. Ongelmana on monasti se että ihminen ei itse välttämättä huomaa olevansa älyllisesti epärehellinen. En koe itsekään olleeni tietoisesti epärehellinen silloin kun vielä uskoin mutta jälkikäteen arvioiden olin. Taulun sisältä ei näe yleensä
koko kuvaa.
"Seurakuntayhteyttä taas en näe keinona pitää uskoa keinotekoisesti yllä. "
Ei se sitä yksin olekaan. Onhan se monia muitakin asioita kuten sosiaalisuutta. Mutta avauksessa kerroin kuinka uskon päätyttyä oli usein selityksenä päättymiselle se, ettei minulla ollut seurakuntayhteyttä. Tällöin näen että kyseessä olisi keinotekoinen uskon ylläpito jos seurakuntayhteys saisi uskon säilytettyä. Tämä olisi siis pointtinani avauksessa. Ei se että seurakuntayhteden ainoa merkitys olisi uskon ylläpito.Meissä uskovaisissa on monenlaisia erillaisia persoonia, tunnen myös hyvinkin älyllisestisuuntautuneita uskovaisia, jotka ovat varmati tehneet "rehellistä analyysiä omasta uskostaan". Toisaalta voihan ateismikin ja uskontokritiikkin olla hyvinkin tunnepitoista. Eikä siinä mitään ihmisiä tunteineen ovat ateistitkin.
Varmaankin uskon päättymiseen voi olla lukemattomia syitä. Luin vasta koskettavan kirjan "Pitkä matka paratiisiin - Leah Chishugi", siinä Ruanadan kansanmurhat kokenut ja niistä selvinnyt nainen menettää kristinuskonsa ja kääntyy buddhalaisuuteen. Itse uskon menettänyt tietää syyt uskonsa menettämiselle parhaiten.- pekka 1954
juhani1965 kirjoitti:
Meissä uskovaisissa on monenlaisia erillaisia persoonia, tunnen myös hyvinkin älyllisestisuuntautuneita uskovaisia, jotka ovat varmati tehneet "rehellistä analyysiä omasta uskostaan". Toisaalta voihan ateismikin ja uskontokritiikkin olla hyvinkin tunnepitoista. Eikä siinä mitään ihmisiä tunteineen ovat ateistitkin.
Varmaankin uskon päättymiseen voi olla lukemattomia syitä. Luin vasta koskettavan kirjan "Pitkä matka paratiisiin - Leah Chishugi", siinä Ruanadan kansanmurhat kokenut ja niistä selvinnyt nainen menettää kristinuskonsa ja kääntyy buddhalaisuuteen. Itse uskon menettänyt tietää syyt uskonsa menettämiselle parhaiten."Itse uskon menettänyt tietää syyt uskonsa menettämiselle parhaiten. "
Juuri näin. Ja sitäkin pitää osata kunnoittaa.
Toinen nimi Juhani.
Ps. Olet ehkä palstan fiksuin kristitty. Hattua nostan, ainakin lippaa vähän kohotan pekka 1954 kirjoitti:
"Itse uskon menettänyt tietää syyt uskonsa menettämiselle parhaiten. "
Juuri näin. Ja sitäkin pitää osata kunnoittaa.
Toinen nimi Juhani.
Ps. Olet ehkä palstan fiksuin kristitty. Hattua nostan, ainakin lippaa vähän kohotanNöyrä kiitos ja kumarrus. Jokaisen oikeutta omaan vakamuukseen tulee kunnioittaa, samaa mieltä olen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih577370Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7393651Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.3762046Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1681844- 861499
Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens841401- 911300
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631267Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2621251- 811164