Mitä hyvää on ateismi saanut aikaan? Minulla ei tule mieleen mitään. Ateismi jättää ihmisen yksin pahaan maailmaan ilman toivoa. Ateismi ei edistä lähimmäisen rakkautta. Se kadottaa arvot ja tekee maailmasta kylmän paikan. Ateismi vie maailmalta sen Jumalan eikä anna mitään tilalle. Ilman Jumalaa ei ole elämää. Ilman Jumalaa ei ole rakkautta. Mihin ateisti voi turvautua, kun kohtaa jotain todella kauheaa, pelottavaa tai surullista?
Vääränlainen kristinusko on myös saanut todella paljon pahaa aikaiseksi, mutta aito usko vain hyvää. Aito usko on kuin puu, joka tuottaa hyvää hedelmää. Aito usko on kuin lähde, josta pulppuaa raikasta vettä. Se on meidän lämpömme kylmässä ja valomme pimeässä.
Ateismi on monesti, ei missään nimessä aina, aggressiivista ja hyökkäävää. Siitä on tullut usein kannattajilleen pyhä aate. Samoin uskonnollisuus on usein aggressiivista ja hyvin kaukana aidosta uskosta.
Miksi monien ateistien pitää hyökätä niin voimakkaasti uskovia vastaan? Sovitaanko, että te saatte sanoa sanottavanne ja me saamme sanoa sanottavamme ilman vihaa, katkeruutta ja eripuraisuutta.
Mitä hyvää ateismi on saanut aikaan?
85
272
Vastaukset
- .-.-.-.
Ei ateismin tarkoitus mitään ole tehdä. Jos maailmassa ei ole jumalaa, niin sitten ei ole, kuvittelit niin tai et. Jos pysyt elämään valheessa, se on sitten oma valintasi omituisine syineen, mutta aito usko on hölmöyttä, pelkoa, tietämättömyyttä, yms. ei toivottavaa minun ateistin silmilläni.
Tuskin keskiverto ateisti ole sen hyökkäävämpi, kuin tapakristittykään. Ota huomioon, että tämä anonyymi keskustelupalsta, ja minäkin saatan olla nytkin ympäripäissäni. - vaja kille
V ajakki, onneksi Internet ja tietokoneet sekä antibiootit on jumalasi tehnyt meille.
Ilman niitä et pääsisi älämölöäsi pitämään. Moosestellaan hieman:
5. Moos. 5:9 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;........
Pitääkö meidän kaikkien tuntea kollektiivista syyllisyyttä, jos esi-isämme ovat jumalaa puhein loukanneet?
Ateistilta puuttuu tuo syyllisyyden taakka. Älä viitsi sitten ryhtyä puhumaan moraalista..........- .-.-.-.
>> Ateismi ei edistä lähimmäisen rakkautta. Se kadottaa arvot ja tekee maailmasta kylmän paikan. Ateismi vie maailmalta sen Jumalan eikä anna mitään tilalle. Ilman Jumalaa ei ole elämää. Ilman Jumalaa ei ole rakkautta.
Ateismilla ei itsessäänn ole mitään tavoitetta, hyvää tai pahaa. Ateismi ei ota eikä jätä ihmistä yksin eikä kaksin.
Ateistit yleisesti ottaen löytävät rakkautensa, arvonsa ja toivonsa jostain muualta kuin ateismista. Mutta koska ateismissa itsessään ei ole oikein mitään, niin jokainen ateisti löytää oman tiensä, eikä asiasta voi sanoa oikein mitään yleistä.
"Mihin ateisti voi turvautua, kun kohtaa jotain todella kauheaa, pelottavaa tai surullista?"
Tätäkin on monta kertaa kysytty ja vastaukset vaihtelevat ateistista toiseen.
Mun vastaus on, että ateistit turvautuvat pitkälle omaan voimaansa: kun ei ole mitään ylempää voimaa, johon turvautua, ihminen löytää oman sisäisen voimansa. Toki rakkaista läheisistä jne. on suuri apu vaikeina aikoina.
Oman sisäisen voiman löytämiseen liittyy myös oman rajallisuuden tunnustaminen ja sen ymmärtäminen, että jokainen on melkosen pieni sintti tässä elämän valtameressä.- kristitty *
Jos ihminen ei turvaudu mihinkään, hänestä tulee hirviö. Hänellä ei ole muuta kuin oma voimansa, jonka varassa hänen on pakko yrittää selvitä, eikä hänellä ole varaa piitata ympäristöstään.
Ateisteilla on yleensä oma uskonsa, kenellä mihinkin, se oma perimmäinen turvansa, vaikka he eivät ole ilmeisesti useinkaan tietoisia siitä. Onhan sinullakin se, mihin turvaudut. Elämäkö? Toisessa ketjussa kerroit nimittäin luottavasi siihen, että elämä kantaa. kristitty * kirjoitti:
Jos ihminen ei turvaudu mihinkään, hänestä tulee hirviö. Hänellä ei ole muuta kuin oma voimansa, jonka varassa hänen on pakko yrittää selvitä, eikä hänellä ole varaa piitata ympäristöstään.
Ateisteilla on yleensä oma uskonsa, kenellä mihinkin, se oma perimmäinen turvansa, vaikka he eivät ole ilmeisesti useinkaan tietoisia siitä. Onhan sinullakin se, mihin turvaudut. Elämäkö? Toisessa ketjussa kerroit nimittäin luottavasi siihen, että elämä kantaa.Totta kai ihminen turvautuu johonkin. Me olemme riippuvaisia toisistamme. Ihmisen oma voima on suhteessa yhteisöön.
Minä en tiedä, miten uskovat menettelevät vaikeuksien kohdatessa (enkä tiedä miten muut ateistit menettelevät). MInusta se on osa ihmisen omaa voimaa, että osaa hakea voimaa lähipiiriltään, tai mikä kullein on se tärkeä asia. Monille onvaikea ottaa esim. apua vastaan: sen voi nähdä myös heikkoutena. Sen tunnustaminen että tarvitsee muita, ja heidän rakkautensa vastaanottaminen voi olla ihmisen omaa voimaa.
Nän sanottuna se ei juurikaan eroa siitä, mitä kuvittelen uskovan tekevän kun hän turvaa Jumalaan vaikealla hetkellä. Mun puolesta siinä ei olekaan muuta eroa kuin se, mistä sitä apua haetaan. Ateistina ajattelen toki niin, että rukoillessan Jumalaa ja saadessaan siitä voimaa uskovakin pääsee tosiasiassa yhteyteen oman voimansa kanssa.
Elämä. "Elämä kantaa" merkitsee mulle nöyryyttä välttämättömyyden edessä samalla kun mulla on vapaus taistella hieno taistelu - sintin kokoinen taistelu hemmetin isossa valtameressä :-)- kristitty *
kaarne kirjoitti:
Totta kai ihminen turvautuu johonkin. Me olemme riippuvaisia toisistamme. Ihmisen oma voima on suhteessa yhteisöön.
Minä en tiedä, miten uskovat menettelevät vaikeuksien kohdatessa (enkä tiedä miten muut ateistit menettelevät). MInusta se on osa ihmisen omaa voimaa, että osaa hakea voimaa lähipiiriltään, tai mikä kullein on se tärkeä asia. Monille onvaikea ottaa esim. apua vastaan: sen voi nähdä myös heikkoutena. Sen tunnustaminen että tarvitsee muita, ja heidän rakkautensa vastaanottaminen voi olla ihmisen omaa voimaa.
Nän sanottuna se ei juurikaan eroa siitä, mitä kuvittelen uskovan tekevän kun hän turvaa Jumalaan vaikealla hetkellä. Mun puolesta siinä ei olekaan muuta eroa kuin se, mistä sitä apua haetaan. Ateistina ajattelen toki niin, että rukoillessan Jumalaa ja saadessaan siitä voimaa uskovakin pääsee tosiasiassa yhteyteen oman voimansa kanssa.
Elämä. "Elämä kantaa" merkitsee mulle nöyryyttä välttämättömyyden edessä samalla kun mulla on vapaus taistella hieno taistelu - sintin kokoinen taistelu hemmetin isossa valtameressä :-)No minulle avun hakeminen Jumalalta on usein käytännössä avun hakemista toisilta ihmisiltä. Se väylä, jonka kautta Jumalan apu näkymättömästi toimii, vaikka ei sitä yleensä sellaisena ajattele, vaan se on vain jonkinlainen itsestäänselvyys. Minä kun uskon, että Jumala vaikuttaa ja toimii täällä meidän keskellämme. Me ihmiset ollaan vain ihmisiä. Meistä ei ole kantajiksi, mutta jeesata toisiamme voidaan. Taustalla kantavat isommat käsivarret.
Jumala kantaa. Melkein samat sanat voisin kirjoittaa kuin sinä. Nöyryyttä välttämättömyyden edessä ja vapautta elää ja taistella. kristitty * kirjoitti:
No minulle avun hakeminen Jumalalta on usein käytännössä avun hakemista toisilta ihmisiltä. Se väylä, jonka kautta Jumalan apu näkymättömästi toimii, vaikka ei sitä yleensä sellaisena ajattele, vaan se on vain jonkinlainen itsestäänselvyys. Minä kun uskon, että Jumala vaikuttaa ja toimii täällä meidän keskellämme. Me ihmiset ollaan vain ihmisiä. Meistä ei ole kantajiksi, mutta jeesata toisiamme voidaan. Taustalla kantavat isommat käsivarret.
Jumala kantaa. Melkein samat sanat voisin kirjoittaa kuin sinä. Nöyryyttä välttämättömyyden edessä ja vapautta elää ja taistella.Niinpä.
No, en minä koskaan ole ajatellut että uskovat ja uskomattomat olisivat jotenkin merkittävästi erilaisia.kristitty * kirjoitti:
No minulle avun hakeminen Jumalalta on usein käytännössä avun hakemista toisilta ihmisiltä. Se väylä, jonka kautta Jumalan apu näkymättömästi toimii, vaikka ei sitä yleensä sellaisena ajattele, vaan se on vain jonkinlainen itsestäänselvyys. Minä kun uskon, että Jumala vaikuttaa ja toimii täällä meidän keskellämme. Me ihmiset ollaan vain ihmisiä. Meistä ei ole kantajiksi, mutta jeesata toisiamme voidaan. Taustalla kantavat isommat käsivarret.
Jumala kantaa. Melkein samat sanat voisin kirjoittaa kuin sinä. Nöyryyttä välttämättömyyden edessä ja vapautta elää ja taistella.Se on tavallaan ihan se ja sama, miten ihminen kokee sen avun tulevan. Mulle ei ole ongelma, jos joku kokee sen tulevan joltain jumalalta. Teoriamielessä sillä on väliä, mutta käytännön elämässä ei, koska sen uskonkin voi elää yhtä monella tavalla todeksi kuin uskomattomuudenkin.
kristitty * kirjoitti:
Jos ihminen ei turvaudu mihinkään, hänestä tulee hirviö. Hänellä ei ole muuta kuin oma voimansa, jonka varassa hänen on pakko yrittää selvitä, eikä hänellä ole varaa piitata ympäristöstään.
Ateisteilla on yleensä oma uskonsa, kenellä mihinkin, se oma perimmäinen turvansa, vaikka he eivät ole ilmeisesti useinkaan tietoisia siitä. Onhan sinullakin se, mihin turvaudut. Elämäkö? Toisessa ketjussa kerroit nimittäin luottavasi siihen, että elämä kantaa."Ateisteilla on yleensä oma uskonsa, kenellä mihinkin, se oma perimmäinen turvansa, vaikka he eivät ole ilmeisesti useinkaan tietoisia siitä."
Miksi sen turvan pitää olla usko?- Aada@
kristitty * kirjoitti:
No minulle avun hakeminen Jumalalta on usein käytännössä avun hakemista toisilta ihmisiltä. Se väylä, jonka kautta Jumalan apu näkymättömästi toimii, vaikka ei sitä yleensä sellaisena ajattele, vaan se on vain jonkinlainen itsestäänselvyys. Minä kun uskon, että Jumala vaikuttaa ja toimii täällä meidän keskellämme. Me ihmiset ollaan vain ihmisiä. Meistä ei ole kantajiksi, mutta jeesata toisiamme voidaan. Taustalla kantavat isommat käsivarret.
Jumala kantaa. Melkein samat sanat voisin kirjoittaa kuin sinä. Nöyryyttä välttämättömyyden edessä ja vapautta elää ja taistella.kristitty *
"No minulle avun..."
Minullekin vuosien mittaan tuo Jumalusko muuttui niin itsestäänselvvyydeksi ettei sitä enää ajatellut.
Jouduin kuitenkin uudelleen miettimään asioita ja tutustumaan tarkemmin ateismin perusteluihin, uskontokritiikkiin ja se Jumalusko sieltä taustalta vain hävisi.Muuten ei juuri mikään muuttunut.Uskoni oli muutenkin ollut pääosin etiikkaa, lähimmäisenrakkautta, eikä siinä mitään ollut muutettavaa.
Elin kristittynä vuosikymmeniä hyvää elämää,(lukuunottamatta fundisaikaa nuoruudestani), ateismin perustelut suhtautumisessa jumaluskoon vaan olivat paremmat ja elämänkokemukseni tukivat muutosta ateismin suuntaan. - Aada@
ertert kirjoitti:
"Ateisteilla on yleensä oma uskonsa, kenellä mihinkin, se oma perimmäinen turvansa, vaikka he eivät ole ilmeisesti useinkaan tietoisia siitä."
Miksi sen turvan pitää olla usko?ertert
Tutkimusiedon käytö ja kriittinen ajattelu on minustakin turvallisempaa kuin usko.En nyt ole vama tarkoitatko jotain tämän suuntaista, mutta itse olen joutunut rankasti kyseenalaistamaan juuri sen USKOn. - Aada@
Aada@ kirjoitti:
ertert
Tutkimusiedon käytö ja kriittinen ajattelu on minustakin turvallisempaa kuin usko.En nyt ole vama tarkoitatko jotain tämän suuntaista, mutta itse olen joutunut rankasti kyseenalaistamaan juuri sen USKOn.lisäys vielä
Kuuntelin tuossa jokupäivä sitten ev.lut jumalanpalvelusta ja siinä naispappi nosti ihaillen esiin kuinka joku lapsi oli hänelle sanonut että jokin asia on uskon asia, eikä sitä siis muuten ymmärrä. Tällaisia asioita siellä alkaa pitää itsestäänselvinä, hyvinä asioina.
Kyllä lapsi voi vielä uskoa asioita mutta aikuisen pitäisi jokatavalla kasvaa kriittiseen ajatteluun.
Oikeastaan kirkossa tulisi olla tilaa myös ateistiselle ajattelulle, heitähän sinne kuuluu kuitenkin käytännössä hyvin paljon. - kristitty *
Aada@ kirjoitti:
kristitty *
"No minulle avun..."
Minullekin vuosien mittaan tuo Jumalusko muuttui niin itsestäänselvvyydeksi ettei sitä enää ajatellut.
Jouduin kuitenkin uudelleen miettimään asioita ja tutustumaan tarkemmin ateismin perusteluihin, uskontokritiikkiin ja se Jumalusko sieltä taustalta vain hävisi.Muuten ei juuri mikään muuttunut.Uskoni oli muutenkin ollut pääosin etiikkaa, lähimmäisenrakkautta, eikä siinä mitään ollut muutettavaa.
Elin kristittynä vuosikymmeniä hyvää elämää,(lukuunottamatta fundisaikaa nuoruudestani), ateismin perustelut suhtautumisessa jumaluskoon vaan olivat paremmat ja elämänkokemukseni tukivat muutosta ateismin suuntaan.No minussa usko on ollut lapsesta asti, eikä se perustu mihinkään perusteluihin tai muihin järkeilyihin. Sellaiset ovat sen ulkopuolella eivätkä tavoita sitä, olivat ne sen puolesta tai sitä vastaan. Se on niin syvällä. Se vain on.
Aikuisen elämäni olen elänyt tavallisten maallistuneitten ihmisten kanssa ja keskellä. Jos uskoni olisi ollut ympäristöstä tai muusta ulkonaisesta riippuvainen, se olisi haihtunut ajat sitten. Normaalissa elämässäni en sitä juurikaan ajattele. Se vain on "itsestäänselvyys", koska se on niin syvällä.
Olen tullut Rakkauden koskettamaksi. Siitä uskoni on peräisin. Se kosketus on sellainen, että sen jälkeen ihminen "tietää". - kristitty *
ertert kirjoitti:
"Ateisteilla on yleensä oma uskonsa, kenellä mihinkin, se oma perimmäinen turvansa, vaikka he eivät ole ilmeisesti useinkaan tietoisia siitä."
Miksi sen turvan pitää olla usko?Käytin sanaa usko siinä merkityksessä, jossa se tarkoittaa jonkinlaista perusluottamusta. Se voi kohdistua melkein mihin vain. Uskonnollinen usko on vain yksi sen muoto.
- Valkoparta...
kristitty * kirjoitti:
No minulle avun hakeminen Jumalalta on usein käytännössä avun hakemista toisilta ihmisiltä. Se väylä, jonka kautta Jumalan apu näkymättömästi toimii, vaikka ei sitä yleensä sellaisena ajattele, vaan se on vain jonkinlainen itsestäänselvyys. Minä kun uskon, että Jumala vaikuttaa ja toimii täällä meidän keskellämme. Me ihmiset ollaan vain ihmisiä. Meistä ei ole kantajiksi, mutta jeesata toisiamme voidaan. Taustalla kantavat isommat käsivarret.
Jumala kantaa. Melkein samat sanat voisin kirjoittaa kuin sinä. Nöyryyttä välttämättömyyden edessä ja vapautta elää ja taistella."Nöyryyttä välttämättömyyden edessä ja vapautta elää ja taistella."
Vähän pistää tuo lause silmään. Nöyryys ja taistelu ei oikein sovi samaan lauseeseen. Ainakaan sillä sisällöllä, jonka minä annan sanalle taistella. Aidosti nöyrä ei taistele koskaan. Se ei silti estä puuttumasta epäkohtiin, jos sellaisen huomaa. Aada@ kirjoitti:
lisäys vielä
Kuuntelin tuossa jokupäivä sitten ev.lut jumalanpalvelusta ja siinä naispappi nosti ihaillen esiin kuinka joku lapsi oli hänelle sanonut että jokin asia on uskon asia, eikä sitä siis muuten ymmärrä. Tällaisia asioita siellä alkaa pitää itsestäänselvinä, hyvinä asioina.
Kyllä lapsi voi vielä uskoa asioita mutta aikuisen pitäisi jokatavalla kasvaa kriittiseen ajatteluun.
Oikeastaan kirkossa tulisi olla tilaa myös ateistiselle ajattelulle, heitähän sinne kuuluu kuitenkin käytännössä hyvin paljon."Tällaisia asioita siellä alkaa pitää itsestäänselvinä, hyvinä asioina. Kyllä lapsi voi vielä uskoa asioita mutta aikuisen pitäisi jokatavalla kasvaa kriittiseen ajatteluun."
Lapsen usko on esikuva.
Tällaisten juttujen kautta aloin itse nähdä julistuksen onttouden. Kuten kaverini muinoin sanoi, uskovat kertovat vitsejä, jotka eivät ole vitsejä. Pihvi puuttuu.
Kun tuohon onttouteen lisää ne suoranaiset järjettömyydet, mihin fundisten oletettiin uskovan ja joita tälläkin palstalla viljellään, alkoi minun vieraantumiseni uskonnosta.
Ateismiin olen tutustunut lähinnä sivutuotteena esimerkiksi Enqvistin ja Dawkinsin kirjoja lukiessani.
Agnostikkona käytännön elämäni on muuttunut, koska enää en ajattele kristillisen kulissin ylläpitoa. Moraaliarvoni eivät ole muuttuneet muuten kuin korkeintaan humaanimpaan suuntaan. Maailmaan on tullut mustavalkoisuuden sijaan paljon eri sävyjä, kun kukaan auktoriteetti ei kerro minulle, miten minun tulee johonkin asiaan suhtautua.
Elämässä on nyt enemmän vapautta mutta myös enemmän vastuuta omasta käyttäytymisestä.kristitty * kirjoitti:
Käytin sanaa usko siinä merkityksessä, jossa se tarkoittaa jonkinlaista perusluottamusta. Se voi kohdistua melkein mihin vain. Uskonnollinen usko on vain yksi sen muoto.
Believe / Faith.
Näiden käsitteiden tahaton tai tahallinen sekoittaminen johtanee näihin absurdeihin "evoluutiouskovainen" tai "tiedeuskovainen" termeihin. Kyllä tiedemies uskoo teorioihinsa, mutta kyseessä ei ole dogmaattinen uskonnollinen usko. Se, mitä tarkoitat "perusluottamuksella" lienee jossain näiden välillä. Vai?- kristitty *
agnoskepo kirjoitti:
"Tällaisia asioita siellä alkaa pitää itsestäänselvinä, hyvinä asioina. Kyllä lapsi voi vielä uskoa asioita mutta aikuisen pitäisi jokatavalla kasvaa kriittiseen ajatteluun."
Lapsen usko on esikuva.
Tällaisten juttujen kautta aloin itse nähdä julistuksen onttouden. Kuten kaverini muinoin sanoi, uskovat kertovat vitsejä, jotka eivät ole vitsejä. Pihvi puuttuu.
Kun tuohon onttouteen lisää ne suoranaiset järjettömyydet, mihin fundisten oletettiin uskovan ja joita tälläkin palstalla viljellään, alkoi minun vieraantumiseni uskonnosta.
Ateismiin olen tutustunut lähinnä sivutuotteena esimerkiksi Enqvistin ja Dawkinsin kirjoja lukiessani.
Agnostikkona käytännön elämäni on muuttunut, koska enää en ajattele kristillisen kulissin ylläpitoa. Moraaliarvoni eivät ole muuttuneet muuten kuin korkeintaan humaanimpaan suuntaan. Maailmaan on tullut mustavalkoisuuden sijaan paljon eri sävyjä, kun kukaan auktoriteetti ei kerro minulle, miten minun tulee johonkin asiaan suhtautua.
Elämässä on nyt enemmän vapautta mutta myös enemmän vastuuta omasta käyttäytymisestä.Minusta vaikuttaa siltä, että omaksuit "uskontopaketin", mutta itse uskon syvin olemus ei sinua tavoittanut, ja siksi tuo "paketti" liukeni pois.
Valkoparta... kirjoitti:
"Nöyryyttä välttämättömyyden edessä ja vapautta elää ja taistella."
Vähän pistää tuo lause silmään. Nöyryys ja taistelu ei oikein sovi samaan lauseeseen. Ainakaan sillä sisällöllä, jonka minä annan sanalle taistella. Aidosti nöyrä ei taistele koskaan. Se ei silti estä puuttumasta epäkohtiin, jos sellaisen huomaa.Nöyryys ja taistelu lähti alunperin mun kirjoituksesta. Se on tavallaan paradoksi,mutta ei kuitenkaan.
Nöyryys tarkoittaa sitä että tietää olevansa maailmassa pieni tekijä, jolla ei ole suurta merkitystä. "Ihmisellä on maailmassa kusiaisen valtuudet", sanoi Konsta Pylkkänen. Se oivaltaminen syvällisesti on mun mielestä sitä nöyryyttä.
Vapaus taistella tarkoittaa rohkeutta oman elämän suhteen, ettei anna maailman tai elämän nitistää, vaan käy oman taistelunsa - elämänsä - rohkeasti, liikoja katumatta ja anteeksipyytelemättä sen tosiasiallista pienuutta.
Vaikkapa näin,mun osalta.- Valkoparta...
kaarne kirjoitti:
Nöyryys ja taistelu lähti alunperin mun kirjoituksesta. Se on tavallaan paradoksi,mutta ei kuitenkaan.
Nöyryys tarkoittaa sitä että tietää olevansa maailmassa pieni tekijä, jolla ei ole suurta merkitystä. "Ihmisellä on maailmassa kusiaisen valtuudet", sanoi Konsta Pylkkänen. Se oivaltaminen syvällisesti on mun mielestä sitä nöyryyttä.
Vapaus taistella tarkoittaa rohkeutta oman elämän suhteen, ettei anna maailman tai elämän nitistää, vaan käy oman taistelunsa - elämänsä - rohkeasti, liikoja katumatta ja anteeksipyytelemättä sen tosiasiallista pienuutta.
Vaikkapa näin,mun osalta.Minulle elämä ei ole taistelua, vaan lähinnä koulu. En silti väitä, että olisin aidosti nöyräkään.
Oikeastaan kamppailulajeissa opetetaan myös oikeanlaista nöyryyttä. Vastustajan vihaaminen ja pelkääminen sokaisee ja aiheuttaa vääriä päätöksiä. Tuota minä tarkoitan taistelemisella, sinulla taitaa olla sanalle eri sisältö. Kilvoittelu itsensä kanssa? kristitty * kirjoitti:
Minusta vaikuttaa siltä, että omaksuit "uskontopaketin", mutta itse uskon syvin olemus ei sinua tavoittanut, ja siksi tuo "paketti" liukeni pois.
"Uskon syvin olemus" on termi, jota et varmaan kykenen määrittelemään. Ainakaan yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää. Perehdyin luterilaisen uskon perusteisiin ja historiaan melkoisen intensiivisesti. Lutterin "Valitut teokset" ja katekismus ovat useiden raamatunkäännösten lisäksi vieläkin kirjahyllyssäni. Sidottu ratkaisuvalta taisi mennä kirpparilla kierrätykseen.
En todellakaan ottanut "valmista pakettia". Jos olisin tyytynyt siihen "mitä ylhäältä annetaan", laulaisin varmaan vieläkin samoja virsiä.
Teet mielestäni melko herkästi johtopäätöksiä, joihin sinulla ei ole riittäviä perusteita.Valkoparta... kirjoitti:
Minulle elämä ei ole taistelua, vaan lähinnä koulu. En silti väitä, että olisin aidosti nöyräkään.
Oikeastaan kamppailulajeissa opetetaan myös oikeanlaista nöyryyttä. Vastustajan vihaaminen ja pelkääminen sokaisee ja aiheuttaa vääriä päätöksiä. Tuota minä tarkoitan taistelemisella, sinulla taitaa olla sanalle eri sisältö. Kilvoittelu itsensä kanssa?No, ei sotkeuduta liikaa tällaisten sanojen merkityksiin. Sovittaan että kyse on siitä että ei luule itestään liikoja, mutta ottaa silti itsensä tosissaan?
Harva meistä on sankari, mutta harva on pelkkä huono vitsikään.
Vai tuleeko tästä lisää tulkittavia sanoja :-)- kristitty *
agnoskepo kirjoitti:
"Uskon syvin olemus" on termi, jota et varmaan kykenen määrittelemään. Ainakaan yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää. Perehdyin luterilaisen uskon perusteisiin ja historiaan melkoisen intensiivisesti. Lutterin "Valitut teokset" ja katekismus ovat useiden raamatunkäännösten lisäksi vieläkin kirjahyllyssäni. Sidottu ratkaisuvalta taisi mennä kirpparilla kierrätykseen.
En todellakaan ottanut "valmista pakettia". Jos olisin tyytynyt siihen "mitä ylhäältä annetaan", laulaisin varmaan vieläkin samoja virsiä.
Teet mielestäni melko herkästi johtopäätöksiä, joihin sinulla ei ole riittäviä perusteita.""Uskon syvin olemus" on termi, jota et varmaan kykenen määrittelemään."
En kykene. Jotakin voisin yrittää sinne päin, mutta ei se siitä varmastikaan todella kertoisi. Se on sen tason asioita, jolle ei tahdo löytyä sanoja.
Otit perusteellisesti selvää uskonnosta. Uskonto ja usko ovat kuitenkin eri asiat. Oppimattomalla yksinkertaisella ihmisellä voi olla usko, vaikka hän ei tuntisi uskonnon koukeroita nimeksikään. Uskonto on uskon ulkonainen ilmenemismuoto, tai miten sen nyt sanoisi.
Etsitkö jotakin erityistä tuolla tutustumismatkallasi luterilaiseen uskontoon?
"Teet mielestäni melko herkästi johtopäätöksiä, joihin sinulla ei ole riittäviä perusteita."
Sanoin, että minusta vaikuttaa siltä. Kerroin siis, että tuollainen vaikutelma syntyy, enkä väittänyt, että asia olisi niin. Enhän minä tiedä. - kristitty *
agnoskepo kirjoitti:
Believe / Faith.
Näiden käsitteiden tahaton tai tahallinen sekoittaminen johtanee näihin absurdeihin "evoluutiouskovainen" tai "tiedeuskovainen" termeihin. Kyllä tiedemies uskoo teorioihinsa, mutta kyseessä ei ole dogmaattinen uskonnollinen usko. Se, mitä tarkoitat "perusluottamuksella" lienee jossain näiden välillä. Vai?Mulle ei nyt ihan auennut, mitä ajat takaa. Perusluottamus kohdistuu siihen, mihin ihminen viime kädessä tukeutuu, mikä antaa pohjan hänen olemassaololleen; jotain tuollaista...
- Valkoparta...
kaarne kirjoitti:
No, ei sotkeuduta liikaa tällaisten sanojen merkityksiin. Sovittaan että kyse on siitä että ei luule itestään liikoja, mutta ottaa silti itsensä tosissaan?
Harva meistä on sankari, mutta harva on pelkkä huono vitsikään.
Vai tuleeko tästä lisää tulkittavia sanoja :-)Elämä opettaa juuri nöyryyttä. Ei nöyristelyä. Aika monelle sana nöyrä on punainen vaate näissä keskustelupalstojen taisteluissa.
Valkoparta... kirjoitti:
Elämä opettaa juuri nöyryyttä. Ei nöyristelyä. Aika monelle sana nöyrä on punainen vaate näissä keskustelupalstojen taisteluissa.
Monet sanat ovat punaisia vaatteita tällä palstalla :-D
Ja elämä opettaa eri ihmisille eri asioita. Toki minusta hyvä, jos se opettaa nöyryyttä vaan ei nöyristelyä.
Tässä puhutaan alunperin siitä, mihin ateistit tukeutuvat ja mistä saavat voimaa elämän vaikeina hetkinä. Mun vastaukset ovat tietenkin henkilökohtaisia, oman elämännäkemykseni ja maailmankuvani mukaisia. Kiinnostavaa ja positiivista on huomata, että esim. minun ja kristitty*-nimimerkin käsitykset ovat hyvinkin samankaltaiset, vaikka teismi-ateismi-akselilla edustamme eri näkemyksiä ja se aiheuttaa toki eron kokemukseemme.- Aada@
agnoskepo kirjoitti:
"Uskon syvin olemus" on termi, jota et varmaan kykenen määrittelemään. Ainakaan yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää. Perehdyin luterilaisen uskon perusteisiin ja historiaan melkoisen intensiivisesti. Lutterin "Valitut teokset" ja katekismus ovat useiden raamatunkäännösten lisäksi vieläkin kirjahyllyssäni. Sidottu ratkaisuvalta taisi mennä kirpparilla kierrätykseen.
En todellakaan ottanut "valmista pakettia". Jos olisin tyytynyt siihen "mitä ylhäältä annetaan", laulaisin varmaan vieläkin samoja virsiä.
Teet mielestäni melko herkästi johtopäätöksiä, joihin sinulla ei ole riittäviä perusteita.agnoskepo
"Ainakaan yrityksenpuutteesta minua ei voi syyttää."
Täysin sama täällä, mitään muuta asiaa en ole ottanut tässä maailmassa niin tosissani kuin uskoa Jumalaan.Annoin todella kaikkeni ja vielä enemmän, jos mahdollista.Tiedän mitä minulle on fundisuskovaiset ja usko Jumalaan antanut, silloin kun olen ollut kaikista heikoimmillani.
Minut piti siinä yhteisössä kiinni usko Jumalaan, olisin koska tahansa ollut vapaa lähtemään, mutta odotin Jumalan vastausta ja ohjausta, minä todellakin uskoin.
Itse minä sieltä sitten lopulta lähdin ja pääsin järkevämpään seuraan taas eritavoin uskovien joukkoon.Kaikki kokemani asiat ovat johtaneet tähän, mitä nyt maailmasta ajattelen.Ihmisten tekemää se kaikki on, hyvässä ja pahassa, sellaisena asiat nyt näyttäytyvät.Minun on oltava rehellinen itselleni. - Epäjumalienkieltäjä
kristitty * kirjoitti:
Mulle ei nyt ihan auennut, mitä ajat takaa. Perusluottamus kohdistuu siihen, mihin ihminen viime kädessä tukeutuu, mikä antaa pohjan hänen olemassaololleen; jotain tuollaista...
Uskonnollisen uskon perustavaa laatua oleva ero arkipäiväiseen "uskomukseen" (esimerkiksi "uskon talouden taantuman jatkuvan") on dogmaattisuus. Uskonnollisen uskon ytimessä on aina dogmi, joka ei ole lopulta perusteltavissa.
"Normaalit" uskomukset ovat muutettavissa argumentein ja perustein. Jumalaan uskovalle Jumalan olemassaolo (ja lukuisat Jumalaan liittyvät atribuutit) ovat tosia ihan riippumatta siitä mitä tai miten hyviä vasta-argumentteja hänen käsityksilleen esitetään. kristitty * kirjoitti:
Jos ihminen ei turvaudu mihinkään, hänestä tulee hirviö. Hänellä ei ole muuta kuin oma voimansa, jonka varassa hänen on pakko yrittää selvitä, eikä hänellä ole varaa piitata ympäristöstään.
Ateisteilla on yleensä oma uskonsa, kenellä mihinkin, se oma perimmäinen turvansa, vaikka he eivät ole ilmeisesti useinkaan tietoisia siitä. Onhan sinullakin se, mihin turvaudut. Elämäkö? Toisessa ketjussa kerroit nimittäin luottavasi siihen, että elämä kantaa.Tähän on sanottava oma kokemus, koska en tunne muita ateisteja tarpeeksi.
Minua on ainakin kiitelty juuri rakkauden ja huolenpidon ja auttamisen lisäämisestä maailmaan. On ihmisiä joiden elämänlaatua olen pystynyt parantamaan. Vaikka onkin tehty vain "omassa voimassa". Katsos, kun Jumala ei ole heitä auttanut, vaikka olivat rukoilleet koko ikänsä. Piti tulla ateistin homon.
On siis rankkaa puhetta, jos sanotaan ateismin tuovan vain kylmyyttä, ja hirviömäisyyttä. Se kun kaukana totuudesta.- ajatuspuntari
helsinkijokkeri kirjoitti:
Tähän on sanottava oma kokemus, koska en tunne muita ateisteja tarpeeksi.
Minua on ainakin kiitelty juuri rakkauden ja huolenpidon ja auttamisen lisäämisestä maailmaan. On ihmisiä joiden elämänlaatua olen pystynyt parantamaan. Vaikka onkin tehty vain "omassa voimassa". Katsos, kun Jumala ei ole heitä auttanut, vaikka olivat rukoilleet koko ikänsä. Piti tulla ateistin homon.
On siis rankkaa puhetta, jos sanotaan ateismin tuovan vain kylmyyttä, ja hirviömäisyyttä. Se kun kaukana totuudesta.Rakkaus, huolenpito ja auttaminen ovat toki hyveitä, mutta et sinä hyvä tekojasi ateistisuuttasi saati homouttasi ole tehnyt. Olet saanut toimia hyvän välikappaleena. Olkaamme siitä kiitollisia.
- agnooistinen
kaarne kirjoitti:
Monet sanat ovat punaisia vaatteita tällä palstalla :-D
Ja elämä opettaa eri ihmisille eri asioita. Toki minusta hyvä, jos se opettaa nöyryyttä vaan ei nöyristelyä.
Tässä puhutaan alunperin siitä, mihin ateistit tukeutuvat ja mistä saavat voimaa elämän vaikeina hetkinä. Mun vastaukset ovat tietenkin henkilökohtaisia, oman elämännäkemykseni ja maailmankuvani mukaisia. Kiinnostavaa ja positiivista on huomata, että esim. minun ja kristitty*-nimimerkin käsitykset ovat hyvinkin samankaltaiset, vaikka teismi-ateismi-akselilla edustamme eri näkemyksiä ja se aiheuttaa toki eron kokemukseemme.Minä saan tukea sosiaalitoimistosta ja jos vielä ahdistaa, niin alkosta löytyy jotain sen torjumiseen. Näillä on pärjätty ja hyvin voidaan.
- kristitty *
Epäjumalienkieltäjä kirjoitti:
Uskonnollisen uskon perustavaa laatua oleva ero arkipäiväiseen "uskomukseen" (esimerkiksi "uskon talouden taantuman jatkuvan") on dogmaattisuus. Uskonnollisen uskon ytimessä on aina dogmi, joka ei ole lopulta perusteltavissa.
"Normaalit" uskomukset ovat muutettavissa argumentein ja perustein. Jumalaan uskovalle Jumalan olemassaolo (ja lukuisat Jumalaan liittyvät atribuutit) ovat tosia ihan riippumatta siitä mitä tai miten hyviä vasta-argumentteja hänen käsityksilleen esitetään.Noin se on muidenkin perususkojen kuin uskonnollisen uskon kohdalla. Ne ovat tunnepohjaisia, eikä niihin pure järkiargumentit.
- Hasse J.
ajatuspuntari kirjoitti:
Rakkaus, huolenpito ja auttaminen ovat toki hyveitä, mutta et sinä hyvä tekojasi ateistisuuttasi saati homouttasi ole tehnyt. Olet saanut toimia hyvän välikappaleena. Olkaamme siitä kiitollisia.
Monet kristityt ovat antaneet ymmärtää, että kristitty on hyvä oletusarvoisesti, joten jos ajatuspuntari olisit niin ystävällinen, että ilmoittaisit myös tällaisille henkilöille, ettei heidän uskonsa tee heistä hyviä, vaan hekin ovat vain välikappaleita. Samaiset henkilöt saattavat olla juuri niitä, jotka väittävät ateisteja kylmiksi ja pahantahtoisiksi, joten ethän anna heidän käyttäytyä kaksinaismoraalistisesti. Kiitos!
- Aada@
kristitty * kirjoitti:
No minussa usko on ollut lapsesta asti, eikä se perustu mihinkään perusteluihin tai muihin järkeilyihin. Sellaiset ovat sen ulkopuolella eivätkä tavoita sitä, olivat ne sen puolesta tai sitä vastaan. Se on niin syvällä. Se vain on.
Aikuisen elämäni olen elänyt tavallisten maallistuneitten ihmisten kanssa ja keskellä. Jos uskoni olisi ollut ympäristöstä tai muusta ulkonaisesta riippuvainen, se olisi haihtunut ajat sitten. Normaalissa elämässäni en sitä juurikaan ajattele. Se vain on "itsestäänselvyys", koska se on niin syvällä.
Olen tullut Rakkauden koskettamaksi. Siitä uskoni on peräisin. Se kosketus on sellainen, että sen jälkeen ihminen "tietää".kristitty *
"Olen tullut Rakkauden koskettamaksi. Siitä uskoni on peräisin.Se kosketus on sellainen, että sen jälkeen ihmisnen "tietää".
Niin minäkin uskoin tietäväni vuosikausia, kunnes totesin sen tietoni olevan vailla luotettavia todisteita.Valtaosa uskovista "tietää" laillasi ja on varma oikeassaolostaan.
Ei Syyriassa ja Irakissa ym maissa ISIS olisi saanut niin paljon kannattajia elleivät nämä uskovat olisi olleet varmoja siitä että he ovat toteuttamassa Jumalansa tahtoa.
Sinua on onnistanut olla paremmassa seurassa kuin heitä, mutta samankaltaisesta uskosta ja sen tuomasta tietämisestä siinä on kyse. Aada@ kirjoitti:
ertert
Tutkimusiedon käytö ja kriittinen ajattelu on minustakin turvallisempaa kuin usko.En nyt ole vama tarkoitatko jotain tämän suuntaista, mutta itse olen joutunut rankasti kyseenalaistamaan juuri sen USKOn."En nyt ole vama tarkoitatko jotain tämän suuntaista, mutta itse olen joutunut rankasti kyseenalaistamaan juuri sen USKOn. "
En oikeastaan tiedä, mitä tarkoitin, kun lähteenä oli nimimerkki kristitty*. Jostain uskosta hän puhui vaikka hän ei sitä kovin hyvin selittänyt.
Minä en vain ymmärrä, miksi pitäisi turvata johonkin uskoon, joka on se perimmäinen turva. Näyttää vähän siltä, että hän projisoi omaa ajatteluansa muihin ja pitää sitä jotenkin yleismaailmallisena.kristitty * kirjoitti:
""Uskon syvin olemus" on termi, jota et varmaan kykenen määrittelemään."
En kykene. Jotakin voisin yrittää sinne päin, mutta ei se siitä varmastikaan todella kertoisi. Se on sen tason asioita, jolle ei tahdo löytyä sanoja.
Otit perusteellisesti selvää uskonnosta. Uskonto ja usko ovat kuitenkin eri asiat. Oppimattomalla yksinkertaisella ihmisellä voi olla usko, vaikka hän ei tuntisi uskonnon koukeroita nimeksikään. Uskonto on uskon ulkonainen ilmenemismuoto, tai miten sen nyt sanoisi.
Etsitkö jotakin erityistä tuolla tutustumismatkallasi luterilaiseen uskontoon?
"Teet mielestäni melko herkästi johtopäätöksiä, joihin sinulla ei ole riittäviä perusteita."
Sanoin, että minusta vaikuttaa siltä. Kerroin siis, että tuollainen vaikutelma syntyy, enkä väittänyt, että asia olisi niin. Enhän minä tiedä."""Uskon syvin olemus" on termi, jota et varmaan kykenen määrittelemään."
En kykene. Jotakin voisin yrittää sinne päin, mutta ei se siitä varmastikaan todella kertoisi. Se on sen tason asioita, jolle ei tahdo löytyä sanoja."
Veikkaan, että pohjimmiltaan kyse on tuntemuksistasi. Ainakin tuolla tavalla sitä aina kuvataan, kun joku perustelee tuntemuksillaan, niin silloin hänellä ei riitä sanat asiaa selittämään.
Tuohon törmää aika usein, kun uskovalla on vahva tunne uskoon liittyen. Jos joku toinen sitten kertoo, että hän on luopunut uskostaan, on uskovan vaikea sitä käsittää ja alkaa toisen kokemuksen vähättely tyyliin "et sinä todellisessa uskossa ollutkaan" tai omaksuit vain ulkokultaisen uskon muilta jne.
"Sanoin, että minusta vaikuttaa siltä. Kerroin siis, että tuollainen vaikutelma syntyy, enkä väittänyt, että asia olisi niin. Enhän minä tiedä. "
Oikeastaan sinä käytät tuollaista mielikuvataktiikkaa ainostaan oman mielenrauhasi ja uskosi puolustuksesksi ja se kertoo enemmän sinusta kuin siitä henkilöstä, josta vaikutelmiasi kerrot.kristitty * kirjoitti:
Käytin sanaa usko siinä merkityksessä, jossa se tarkoittaa jonkinlaista perusluottamusta. Se voi kohdistua melkein mihin vain. Uskonnollinen usko on vain yksi sen muoto.
""Ateisteilla on yleensä oma uskonsa, kenellä mihinkin, se oma perimmäinen turvansa, vaikka he eivät ole ilmeisesti useinkaan tietoisia siitä."
Miksi sen turvan pitää olla usko? "
->
"Käytin sanaa usko siinä merkityksessä, jossa se tarkoittaa jonkinlaista perusluottamusta."
Tuohan on pelkkää sanakikkailua. Ihmisellä on usko/perusluottamus, koska usko on perusluottamus. Tuo on vähän sama, että hauen tarvitsee olla kala, koska hauki on kala ja hauki tarvitsee kalaisuuteensa sitä, että hauki on kala...
Luottamus ei ole sama asia kuin usko. Ei muutoin kuin siinä tapauksessa, että vedotaan johonkin tietonihilismiin, joka pelkästään tapa tehdä monisyisestä asiasta äärimmäisen yksioikoinen (vrt. sillä ei ole väliä, kunka kaukana tähti on maasta, koska molemmat ovat etäisyyden päässä eikä kumpikaan ole maassa. Käytännössä etäisyyden mitallinen määrä on kuitenkin erittäin merkityksellinen).kristitty * kirjoitti:
Noin se on muidenkin perususkojen kuin uskonnollisen uskon kohdalla. Ne ovat tunnepohjaisia, eikä niihin pure järkiargumentit.
"Noin se on muidenkin perususkojen kuin uskonnollisen uskon kohdalla."
Ei ole.
"Ne ovat tunnepohjaisia, eikä niihin pure järkiargumentit. "
Väärin.ajatuspuntari kirjoitti:
Rakkaus, huolenpito ja auttaminen ovat toki hyveitä, mutta et sinä hyvä tekojasi ateistisuuttasi saati homouttasi ole tehnyt. Olet saanut toimia hyvän välikappaleena. Olkaamme siitä kiitollisia.
"Olet saanut toimia hyvän välikappaleena. "
Kun ateisti toimii yhteiskunnallisesti oikein, sanot hänen toimineen hyvän välikappaleena. Mitätöit näin sen, että kyseinen hyvä toiminta lähtisi ihmisestä itsestään.
Entä silloin, kun hän toimii väärin? Lähteekö pahakaan ihmisestä itsestään, vai onko hän silloin vain pahan välikappele?
Jos näin olisi, ei ihmistä voisi tuomita mistään sen enempää oikeuslaitoksen kuin jumalankaan toimesta. Hänhän olisi vain tahdoton robotti, mitä milloin hyvä milloin paha pitää välikappaleenaan.
Itse arvostan humanismia aina kun sellaista ihmisten toiminnassa ilmenee.- ajatuspuntari
agnoskepo kirjoitti:
"Olet saanut toimia hyvän välikappaleena. "
Kun ateisti toimii yhteiskunnallisesti oikein, sanot hänen toimineen hyvän välikappaleena. Mitätöit näin sen, että kyseinen hyvä toiminta lähtisi ihmisestä itsestään.
Entä silloin, kun hän toimii väärin? Lähteekö pahakaan ihmisestä itsestään, vai onko hän silloin vain pahan välikappele?
Jos näin olisi, ei ihmistä voisi tuomita mistään sen enempää oikeuslaitoksen kuin jumalankaan toimesta. Hänhän olisi vain tahdoton robotti, mitä milloin hyvä milloin paha pitää välikappaleenaan.
Itse arvostan humanismia aina kun sellaista ihmisten toiminnassa ilmenee.3. Johanneksen kirje 1
11 Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt. - Pekka-
agnooistinen kirjoitti:
Minä saan tukea sosiaalitoimistosta ja jos vielä ahdistaa, niin alkosta löytyy jotain sen torjumiseen. Näillä on pärjätty ja hyvin voidaan.
Minä taas en voisi kuvitellakkaan juovani alkoholia suruun, ahdistukseen tai muuhun vastaavaan. Minulle alkoholi on vain positiivisessa tilassa nautittava aine.
Ilmankos sitä ei tule edes joka kuukausi nautittua ;-)
Ateistina ymmärrän oman mitättömyyteni ja tunnustan sen itelleni. Kuitenkin teen omista lähtökohdistani kaiken millä pystyn parantamaan omaa ja lähimmäisteni elämän laatua. Lähimmäisiini kuuluvat kaikki elvät, niin ihmiset, eläimet kuin muukin luonto. Itseni kehittäminen (lukeminen, opiskelu) on suurimpia tyytyväisyyden tuojia.
Jollakin toisella eri tavalla. ajatuspuntari kirjoitti:
Rakkaus, huolenpito ja auttaminen ovat toki hyveitä, mutta et sinä hyvä tekojasi ateistisuuttasi saati homouttasi ole tehnyt. Olet saanut toimia hyvän välikappaleena. Olkaamme siitä kiitollisia.
Olen kuitenkin tehnyt kaiken hyvän ateistina, jossa ei Jumalaa ole. "Hyvän välikappaleena"; mitä tuo oli olevinaan? Eikö jokainen ole hyvä ja auttavainen, jos on sen luonteinen?
ajatuspuntari kirjoitti:
3. Johanneksen kirje 1
11 Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.Et sitten ottanut kantaa syyllisyyteen, jos ihminen on vain välikappale..
Lainaamassasi raamatunkohdassakin kyllä sanotaan hyväntekijän olevan Jumalasta, ei sen hyvän teon. Helsinkijokeri on siis mielestäsi ja Raamatunkin mukaan hyvää tehdessään Jumalasta.- Aada@
ertert kirjoitti:
"En nyt ole vama tarkoitatko jotain tämän suuntaista, mutta itse olen joutunut rankasti kyseenalaistamaan juuri sen USKOn. "
En oikeastaan tiedä, mitä tarkoitin, kun lähteenä oli nimimerkki kristitty*. Jostain uskosta hän puhui vaikka hän ei sitä kovin hyvin selittänyt.
Minä en vain ymmärrä, miksi pitäisi turvata johonkin uskoon, joka on se perimmäinen turva. Näyttää vähän siltä, että hän projisoi omaa ajatteluansa muihin ja pitää sitä jotenkin yleismaailmallisena.etert
Minulla oli myöskin lapsen usko mennessäni nuorena hellareihin.Minkäänlaista elämänkokeusta ei ollut vielä kertynyt, mutta uskoa kyllä oli.Seuraukset olivat todella huonot ja sitä taustaa vasten tällä palstalla erittäin monen kirjoittajan tekstit ovat todella viisaita.
Sen uskon pitäisi toimia ihan käytännön elämässä ja nimenomaan vaikeuksissa, että sillä olisi jotain merkitystä.Kuitenkin usko voi johtaa ihan harhaan ihmisen ja vieraantumaan itsestään ja tunteistaan, jopa lopulta itsemurhaan kun jonkun lahkon kanssa sotkee "päänsä" lopullisesti. - Aada@
Aada@ kirjoitti:
etert
Minulla oli myöskin lapsen usko mennessäni nuorena hellareihin.Minkäänlaista elämänkokeusta ei ollut vielä kertynyt, mutta uskoa kyllä oli.Seuraukset olivat todella huonot ja sitä taustaa vasten tällä palstalla erittäin monen kirjoittajan tekstit ovat todella viisaita.
Sen uskon pitäisi toimia ihan käytännön elämässä ja nimenomaan vaikeuksissa, että sillä olisi jotain merkitystä.Kuitenkin usko voi johtaa ihan harhaan ihmisen ja vieraantumaan itsestään ja tunteistaan, jopa lopulta itsemurhaan kun jonkun lahkon kanssa sotkee "päänsä" lopullisesti.lisäys
"Minä en vain ymmärrä, miksi pitäisi turvata johonkin uskoon, joka on se perimmäinen turva."
Mielestäni on epäeettistä opettaa ihmisiä turvautumaan uskoon ja tekemään siitä itselleen perimmäistä turvaa, koska on monia sairaita yhteisöjä ja uskonnollisia johtajia, jotka käyttävät tätä uskoa hyväkseen ja seuraukset ovat sitten mitä ovat.
Ihmiset voivat tähän uskoon turvautuessaan jättää käyttämättä tieteen mahdollistamat asiat, jolloin uskosta on vain haittaa.Tosin eri yhteisöt tarkoittavat uskon sisällöillä eri asioita ja aina löytyy selityksiä selitysten jälkeen miksi usko on hyvä asia, ei se kuitenkaan sitä ole.Parempi tiedon hankkimismenetelmä on tiede, jolloin ei tarvi uskotella mitään, voi ottaa asioista selvää.Kaikkea ei voi eikä tarvitse myöskään tietää. - kristitty *
Aada@ kirjoitti:
kristitty *
"Olen tullut Rakkauden koskettamaksi. Siitä uskoni on peräisin.Se kosketus on sellainen, että sen jälkeen ihmisnen "tietää".
Niin minäkin uskoin tietäväni vuosikausia, kunnes totesin sen tietoni olevan vailla luotettavia todisteita.Valtaosa uskovista "tietää" laillasi ja on varma oikeassaolostaan.
Ei Syyriassa ja Irakissa ym maissa ISIS olisi saanut niin paljon kannattajia elleivät nämä uskovat olisi olleet varmoja siitä että he ovat toteuttamassa Jumalansa tahtoa.
Sinua on onnistanut olla paremmassa seurassa kuin heitä, mutta samankaltaisesta uskosta ja sen tuomasta tietämisestä siinä on kyse.Sinun uskosi oli sellaista kuin oli, etkä ilmeisesti tiedä muunlaisesta, koskapa luulet kaikkea uskoa samanlaiseksi kuin omasi oli.
Minun uskoni on selvästikin toisenlaista. Se ei ole riippuvainen "todisteista" puolesta eikä vastaan. Se ei ole aivojen uskoa. Se on sydämessä. Se ei ole myöskään minusta riippuvainen. Jos yrittäisin ajatella ja asennoitua toisin, se olisi ihan keinotekoista ja pinnallista, enkä jaksaisi varmaan sellaista teatteria itselleni päivääkään. Uskoni vain on. :)
Sillä "tietämiselläni" ei ole mitään tekemistä oikeassaolon kanssa muuten kuin että tiedän itse tulleeni Rakkauden koskettamaksi. Se on se kokemus, joka uskoni on aikanaan synnyttänyt. Silloin olin vielä lapsi. - kristitty *
ertert kirjoitti:
"""Uskon syvin olemus" on termi, jota et varmaan kykenen määrittelemään."
En kykene. Jotakin voisin yrittää sinne päin, mutta ei se siitä varmastikaan todella kertoisi. Se on sen tason asioita, jolle ei tahdo löytyä sanoja."
Veikkaan, että pohjimmiltaan kyse on tuntemuksistasi. Ainakin tuolla tavalla sitä aina kuvataan, kun joku perustelee tuntemuksillaan, niin silloin hänellä ei riitä sanat asiaa selittämään.
Tuohon törmää aika usein, kun uskovalla on vahva tunne uskoon liittyen. Jos joku toinen sitten kertoo, että hän on luopunut uskostaan, on uskovan vaikea sitä käsittää ja alkaa toisen kokemuksen vähättely tyyliin "et sinä todellisessa uskossa ollutkaan" tai omaksuit vain ulkokultaisen uskon muilta jne.
"Sanoin, että minusta vaikuttaa siltä. Kerroin siis, että tuollainen vaikutelma syntyy, enkä väittänyt, että asia olisi niin. Enhän minä tiedä. "
Oikeastaan sinä käytät tuollaista mielikuvataktiikkaa ainostaan oman mielenrauhasi ja uskosi puolustuksesksi ja se kertoo enemmän sinusta kuin siitä henkilöstä, josta vaikutelmiasi kerrot.Nimenomaan usko on tunne-elämän asia, mutta ei siinä ole kyse tuntemuksista. Tuntemukset voivat olla mitä milloinkin. Ne ovat pinnallisempia ja vaihtuvia. Usko asustaa syvällä sydämessä. Se on se perusluottamus. Luottamus on tunne.
Viimeinen kappaleesi on ala-arvoinen, ja tietänet sen itsekin. :) Olet siinä tietävinäsi toisen ihmisen motiivit, joista et tiedä mitään, ja pikkupirulainen tuli istumaan tuohon korvani taakse ja kuiskuttaa, että sano tuolle ertertille että hän kuvaa siinä itseään ja omaa toimintaansa ja motiivejaan, projisoi toisin sanoen. No minäpä sanon, kun en nyt vältä kiusausta. :D
agnoskepolle kirjoitin siten kuin ajattelen. kristitty * kirjoitti:
Nimenomaan usko on tunne-elämän asia, mutta ei siinä ole kyse tuntemuksista. Tuntemukset voivat olla mitä milloinkin. Ne ovat pinnallisempia ja vaihtuvia. Usko asustaa syvällä sydämessä. Se on se perusluottamus. Luottamus on tunne.
Viimeinen kappaleesi on ala-arvoinen, ja tietänet sen itsekin. :) Olet siinä tietävinäsi toisen ihmisen motiivit, joista et tiedä mitään, ja pikkupirulainen tuli istumaan tuohon korvani taakse ja kuiskuttaa, että sano tuolle ertertille että hän kuvaa siinä itseään ja omaa toimintaansa ja motiivejaan, projisoi toisin sanoen. No minäpä sanon, kun en nyt vältä kiusausta. :D
agnoskepolle kirjoitin siten kuin ajattelen."Nimenomaan usko on tunne-elämän asia, mutta ei siinä ole kyse tuntemuksista. "
Kyllä on.
"Tuntemukset voivat olla mitä milloinkin."
Niitä on hyvin erilaisia.
"Ne ovat pinnallisempia ja vaihtuvia."
Eivät välttämättä. Mistä sinä tuollaisen keksit?
"Usko asustaa syvällä sydämessä."
Sanahelinää.
"Viimeinen kappaleesi on ala-arvoinen, ja tietänet sen itsekin. :) "
Se kertookin aika paljon, että sinä et tykkää siitä. Sinua selvästi häiritsee, kun sinun mielikuviasi toisista arvioi ja sitten sinä sanot niitä ala-arvoiseksi (et perustellut mitenkään vaan vetoat siihen, että kyseessä olisi eräänlainen itsestäänselvyys).
Mistä tuollainen tekopyhä suhtautuminen? Miksi sinä itse heität arvioita toisista vailla mitään pohjaa ja sitten väität toisten arvioita ala-arvoisiksi?
"Olet siinä tietävinäsi toisen ihmisen motiivit, joista et tiedä mitään, ja pikkupirulainen tuli istumaan tuohon korvani taakse ja kuiskuttaa, että sano tuolle ertertille että hän kuvaa siinä itseään ja omaa toimintaansa ja motiivejaan, projisoi toisin sanoen."
Oma ylimielisyytesi ja omahyväisyytesi siellä pelkästään kurkistelee.Aada@ kirjoitti:
lisäys
"Minä en vain ymmärrä, miksi pitäisi turvata johonkin uskoon, joka on se perimmäinen turva."
Mielestäni on epäeettistä opettaa ihmisiä turvautumaan uskoon ja tekemään siitä itselleen perimmäistä turvaa, koska on monia sairaita yhteisöjä ja uskonnollisia johtajia, jotka käyttävät tätä uskoa hyväkseen ja seuraukset ovat sitten mitä ovat.
Ihmiset voivat tähän uskoon turvautuessaan jättää käyttämättä tieteen mahdollistamat asiat, jolloin uskosta on vain haittaa.Tosin eri yhteisöt tarkoittavat uskon sisällöillä eri asioita ja aina löytyy selityksiä selitysten jälkeen miksi usko on hyvä asia, ei se kuitenkaan sitä ole.Parempi tiedon hankkimismenetelmä on tiede, jolloin ei tarvi uskotella mitään, voi ottaa asioista selvää.Kaikkea ei voi eikä tarvitse myöskään tietää."Mielestäni on epäeettistä opettaa ihmisiä turvautumaan uskoon ja tekemään siitä itselleen perimmäistä turvaa, koska on monia sairaita yhteisöjä ja uskonnollisia johtajia, jotka käyttävät tätä uskoa hyväkseen ja seuraukset ovat sitten mitä ovat."
Juuri niin. Manipulaatiota pahimmillaan.kristitty * kirjoitti:
Noin se on muidenkin perususkojen kuin uskonnollisen uskon kohdalla. Ne ovat tunnepohjaisia, eikä niihin pure järkiargumentit.
Puhutko nyt omasta puolestasi? Teistien puolesta? Ateistien? Omakohtaisesta kokemuksesta jonka laajennat koskemaan myös eri tavoin ajattelevia? Vai mutuiletko vain?
- kristitty *
ertert kirjoitti:
""Ateisteilla on yleensä oma uskonsa, kenellä mihinkin, se oma perimmäinen turvansa, vaikka he eivät ole ilmeisesti useinkaan tietoisia siitä."
Miksi sen turvan pitää olla usko? "
->
"Käytin sanaa usko siinä merkityksessä, jossa se tarkoittaa jonkinlaista perusluottamusta."
Tuohan on pelkkää sanakikkailua. Ihmisellä on usko/perusluottamus, koska usko on perusluottamus. Tuo on vähän sama, että hauen tarvitsee olla kala, koska hauki on kala ja hauki tarvitsee kalaisuuteensa sitä, että hauki on kala...
Luottamus ei ole sama asia kuin usko. Ei muutoin kuin siinä tapauksessa, että vedotaan johonkin tietonihilismiin, joka pelkästään tapa tehdä monisyisestä asiasta äärimmäisen yksioikoinen (vrt. sillä ei ole väliä, kunka kaukana tähti on maasta, koska molemmat ovat etäisyyden päässä eikä kumpikaan ole maassa. Käytännössä etäisyyden mitallinen määrä on kuitenkin erittäin merkityksellinen).Usko on perusluottamus. Tuo on tarpeen sanoa silloin, kun näyttää olevan useita käsityksiä siitä, mitä tarkoittaa sana usko. Voihan se tarkoittaa muitakin asioita kuin perusluottamusta. Suomen kielessä on vain tuo yksi sana "usko", ja siksi sekaannuksia tulee paljon. Tässä nyt oli kumminkin kyse siitä, mihin ihminen perimmältään luottaa eli turvaa silloin, kun normaaleja turvaumisen kohteitaan hänellä ei ole.
kristitty * kirjoitti:
Usko on perusluottamus. Tuo on tarpeen sanoa silloin, kun näyttää olevan useita käsityksiä siitä, mitä tarkoittaa sana usko. Voihan se tarkoittaa muitakin asioita kuin perusluottamusta. Suomen kielessä on vain tuo yksi sana "usko", ja siksi sekaannuksia tulee paljon. Tässä nyt oli kumminkin kyse siitä, mihin ihminen perimmältään luottaa eli turvaa silloin, kun normaaleja turvaumisen kohteitaan hänellä ei ole.
Minä ainakin "luotan ja turvaan" viime kädessä siihen, että asiat muuttuvat lopulta parhain päin. Vaikka aina ei ole niin käynytkään, niin sillä on kuitenkin eteenpäin selvinnyt.
Mutta en silti pidä sitä uskona mihinkään, vaan perusluonteena.- kristitty *
ertert kirjoitti:
"Nimenomaan usko on tunne-elämän asia, mutta ei siinä ole kyse tuntemuksista. "
Kyllä on.
"Tuntemukset voivat olla mitä milloinkin."
Niitä on hyvin erilaisia.
"Ne ovat pinnallisempia ja vaihtuvia."
Eivät välttämättä. Mistä sinä tuollaisen keksit?
"Usko asustaa syvällä sydämessä."
Sanahelinää.
"Viimeinen kappaleesi on ala-arvoinen, ja tietänet sen itsekin. :) "
Se kertookin aika paljon, että sinä et tykkää siitä. Sinua selvästi häiritsee, kun sinun mielikuviasi toisista arvioi ja sitten sinä sanot niitä ala-arvoiseksi (et perustellut mitenkään vaan vetoat siihen, että kyseessä olisi eräänlainen itsestäänselvyys).
Mistä tuollainen tekopyhä suhtautuminen? Miksi sinä itse heität arvioita toisista vailla mitään pohjaa ja sitten väität toisten arvioita ala-arvoisiksi?
"Olet siinä tietävinäsi toisen ihmisen motiivit, joista et tiedä mitään, ja pikkupirulainen tuli istumaan tuohon korvani taakse ja kuiskuttaa, että sano tuolle ertertille että hän kuvaa siinä itseään ja omaa toimintaansa ja motiivejaan, projisoi toisin sanoen."
Oma ylimielisyytesi ja omahyväisyytesi siellä pelkästään kurkistelee.Kuule ertert. Yritähän edes pysyä johdonmukaisena. Sinä väitit, siis nimenomaan väitit tietäväsi minusta tuollaista likaista, ja tietänet, että tuollainen toimintasi on likaista. Parempitasoisilla palstoilla viestisi poistettaisiin, koska niillä sääntönä on se, että toisten kirjoittajien persooniin ei saa käydä käsiksi ainakaan ilkeämielisesti.
Minäkin kävin sinun persoonaasi käsiksi ilkeämielisesti, kun sanoin, että projisoit. Annoin tietteni periksi sille pirulaiselle.
Minä en väittänyt agnoskeposta mitään. Lue uudelleen, mitä hänelle kirjoitin. Tämä on sivumennen sanoen hänen asiansa eikä sinun, ja hän olisi voinut sitä kommentoida jos olisi halunnut, koskapa on näköjään käynyt kirjoittamassa tähän ketjuun. kristitty * kirjoitti:
Kuule ertert. Yritähän edes pysyä johdonmukaisena. Sinä väitit, siis nimenomaan väitit tietäväsi minusta tuollaista likaista, ja tietänet, että tuollainen toimintasi on likaista. Parempitasoisilla palstoilla viestisi poistettaisiin, koska niillä sääntönä on se, että toisten kirjoittajien persooniin ei saa käydä käsiksi ainakaan ilkeämielisesti.
Minäkin kävin sinun persoonaasi käsiksi ilkeämielisesti, kun sanoin, että projisoit. Annoin tietteni periksi sille pirulaiselle.
Minä en väittänyt agnoskeposta mitään. Lue uudelleen, mitä hänelle kirjoitin. Tämä on sivumennen sanoen hänen asiansa eikä sinun, ja hän olisi voinut sitä kommentoida jos olisi halunnut, koskapa on näköjään käynyt kirjoittamassa tähän ketjuun.En nähnyt kommentoimista tarpeelliseksi. Voinhan minä toki johonkin puuttua, vaikka tuskin siitä mitään hyötyä on.
"Otit perusteellisesti selvää uskonnosta. Uskonto ja usko ovat kuitenkin eri asiat. Oppimattomalla yksinkertaisella ihmisellä voi olla usko, vaikka hän ei tuntisi uskonnon koukeroita nimeksikään. "
Minulle tuli ensin usko. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kokemukseni elämästä muuttui kerralla. Luonteeni mukaisesti minulle ei pelkkä uskoontulon kokemus riittänyt, vaan halusin perehtyä mahdollisimman syvällisesti siihen, mihin uskoin. Tieto yhdessä uskonnollisten uskomusten falskiuden kanssa vieraannutti minut uskonnollisesta elämästä.
Tuntuu kuin sinulla olisi sellainen käsitys, että uskoni ei ole voinut olla oikeaa, kun olen luopunut siitä. Yrität ikäänkuin selittää uskoani pois, eikä tämä ole ensimäinen kerta. Voihan se tietenkin olla niinkin, että en uskonut "oikein". Tunsin esikoislestadiolaisen, jonka mielestä olin etsivän paikalla, mutta en uskomassa. Hänelle vain esikoislestadiolaiset olivat uskomassa ja kaikki muut väärässä.Valkoparta... kirjoitti:
"Nöyryyttä välttämättömyyden edessä ja vapautta elää ja taistella."
Vähän pistää tuo lause silmään. Nöyryys ja taistelu ei oikein sovi samaan lauseeseen. Ainakaan sillä sisällöllä, jonka minä annan sanalle taistella. Aidosti nöyrä ei taistele koskaan. Se ei silti estä puuttumasta epäkohtiin, jos sellaisen huomaa.Nöyryys ja nöyryytetyksi tuleminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Tietty nöyryys on hyve mutta nöyryytetyksi joutunut voi vaikka taistella. Nöyryys kun ei tarkoita alistumista tai mielivallan hyväksymistä.
- kristitty *
agnoskepo kirjoitti:
En nähnyt kommentoimista tarpeelliseksi. Voinhan minä toki johonkin puuttua, vaikka tuskin siitä mitään hyötyä on.
"Otit perusteellisesti selvää uskonnosta. Uskonto ja usko ovat kuitenkin eri asiat. Oppimattomalla yksinkertaisella ihmisellä voi olla usko, vaikka hän ei tuntisi uskonnon koukeroita nimeksikään. "
Minulle tuli ensin usko. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kokemukseni elämästä muuttui kerralla. Luonteeni mukaisesti minulle ei pelkkä uskoontulon kokemus riittänyt, vaan halusin perehtyä mahdollisimman syvällisesti siihen, mihin uskoin. Tieto yhdessä uskonnollisten uskomusten falskiuden kanssa vieraannutti minut uskonnollisesta elämästä.
Tuntuu kuin sinulla olisi sellainen käsitys, että uskoni ei ole voinut olla oikeaa, kun olen luopunut siitä. Yrität ikäänkuin selittää uskoani pois, eikä tämä ole ensimäinen kerta. Voihan se tietenkin olla niinkin, että en uskonut "oikein". Tunsin esikoislestadiolaisen, jonka mielestä olin etsivän paikalla, mutta en uskomassa. Hänelle vain esikoislestadiolaiset olivat uskomassa ja kaikki muut väärässä.Ei kun minulle on tullut vaikutelma, että uskosi oli dogmeihin ja uskomuksiin ja sellaiseen uskomista. Ja että se karisi pois, kun sait toisenlaista tietoa. Tuo vaikutelma on tullut siksi, koska jätit uskon kokonaan etkä jättänyt vain niitä falskeja uskomuksia, ihan kuin siinä ei muuta olisi ollutkaan kuin ne uskomukset.
Mutta en minä sinun entiseen uskoosi halua sorkkia. Minusta on kiusallista, että tästä tuli tällainen härdelli, kun en tuossa alun perin (taaskaan) muistanut olla ajattelematta ääneen. - kristitty *
a-teisti kirjoitti:
Puhutko nyt omasta puolestasi? Teistien puolesta? Ateistien? Omakohtaisesta kokemuksesta jonka laajennat koskemaan myös eri tavoin ajattelevia? Vai mutuiletko vain?
Puhun lähinnä omakohtaisesta kokemuksesta, jonka olen laajentanut koskemaan periaatteessa kaikkia ihmisiä, ja mutuilen, koska mistään tutkimustiedosta ei ainakaan itselläni ole mitään tietoa.
Ajattelen, että ihminen ei pysty elämään, jos hänellä ei ole mitään, minkä päällä hän elää ja mihin hän, usein tietämättään, sisimmässään turvaa. Se voi olla vaikkapa luottamus siihen, että materiaalinen maailma on ja pysyy, tai mikä vain.
- messeri
Ei ateismi ole instituutio tai oppi. On absurdia kysyä mitä hyvää tai pahaa se saa aikaan. Ateistit voivat hyvin harjoittaa vaikkapa Buddhan tai Zenin oppeja.
Mutta jos kristinuskosta puhutaan, niin melkoisia tuhon kylväjiä sen kannattajat ovat olleet historian saatossa... "Mitä hyvää on ateismi saanut aikaan?"
Puuttuu jumauskon taakat.
"Ateismi jättää ihmisen yksin pahaan maailmaan ilman toivoa."
Kaikki toivo ei todellisuudessa perustu jumaluskomuksiin.
"Ateismi ei edistä lähimmäisen rakkautta."
Todellinen lähimmäisten rakkaus / lähimmäisenrakkaus ei riipu jumaluskosta.
"Se kadottaa arvot ja tekee maailmasta kylmän paikan."
Todellisuudessa harvat hyödylliset arvot ovat jumaluskosta riippuvaisia.
"Ilman Jumalaa ei ole elämää."
Paitsi todellisuudessa.
"Ilman Jumalaa ei ole rakkautta."
Puuttuu vain kuvitteellinen Jumalan rakkaus.
"Mihin ateisti voi turvautua, kun kohtaa jotain todella kauheaa, pelottavaa tai surullista?"
Jos sinulla ei ole muuta turvaa kuin taikausko, niin sinun voi olla vaikea ymmärtää, että kauheudet, pelot ja surut tulee normaalilla psyykellä kuntoon ihan vain ottamalla 'härkää sarvista' ja suremalla ne surut. Luonto sekä ystävät ja muutkin ihmiset ovat valtavia resursseja voimavarojen ammentamiseen.
"Ateismi on monesti, ei missään nimessä aina, aggressiivista ja hyökkäävää."
Sekoitat ilmeisesti ateismin ja antiteismin toisiinsa.
"Miksi monien ateistien pitää hyökätä niin voimakkaasti uskovia vastaan?"
Oppejaan tyrkyttävä ja olkiukkojaan pieksevä uskovainen ole edes ateistin silmissä mikään ihannetyyppi. Päin vastoin.
"Sovitaanko, että te saatte sanoa sanottavanne ja me saamme sanoa sanottavamme ilman vihaa, katkeruutta ja eripuraisuutta."
Ei teistä ole moiseen.Ei mitään ainakaan itselleni eikä läheisilleni. Ja on sen saanut kokea moni aivan tuntematonkin.
Oloni on aika kuollut, olen aika jäätävä jätkä jolla ei ole mitään oikein mitään arvojakaan ja tuntuu kuin joku olisi vienyt minulta elämäni sekä kyvyn rakastaa ketään. Eikä ole mitään mihin turvata kun yksin täällä kylmässä pahassa maailmassa katselen kaikkea kauheaa, pelottavaa ja surullista. Paitsi ilkeys.
Mutta kuka nyt ei tietäisi ateismiin aivan oleellisesti liittyvän toivottomuuden joka tekee ihmisestä melko vittumaisen ja häijyn? Tiesithän sinäkin.>>> Mitä hyvää on ateismi saanut aikaan? > Ateismi jättää ihmisen yksin pahaan maailmaan ilman toivoa. > Ateismi ei edistä lähimmäisen rakkautta. > Se kadottaa arvot ja tekee maailmasta kylmän paikan. > Ateismi vie maailmalta sen Jumalan eikä anna mitään tilalle. > Ilman Jumalaa ei ole elämää. > Ilman Jumalaa ei ole rakkautta. > Mihin ateisti voi turvautua, kun kohtaa jotain todella kauheaa, pelottavaa tai surullista? > Vääränlainen kristinusko on myös saanut todella paljon pahaa aikaiseksi, mutta aito usko vain hyvää. Aito usko on kuin puu, joka tuottaa hyvää hedelmää. Aito usko on kuin lähde, josta pulppuaa raikasta vettä. Se on meidän lämpömme kylmässä ja valomme pimeässä.
Samoin uskonnollisuus on usein aggressiivista ja hyvin kaukana aidosta uskosta. > Ateismi on monesti, ei missään nimessä aina, aggressiivista ja hyökkäävää. Siitä on tullut usein kannattajilleen pyhä aate. > Miksi monien ateistien pitää hyökätä niin voimakkaasti uskovia vastaan?> Sovitaanko, että te saatte sanoa sanottavanne ja me saamme sanoa sanottavamme ilman vihaa, katkeruutta ja eripuraisuutta.- onnea etsintään
"Mitä hyvää ateismi on saanut aikaan?"
Ateismi vapauttaa ihmisen mielikuvitusolentojen orjuudesta. Juuri sitä vapautta uskovaiset käyvät täällä palstalla ahdistuksissaan hakemassa. Etsikää sitä vapautta niin te löydätte sen! - Epäjumalienkieltäjä
Ei tietenkään sellaisia saavutuksia kuin Isis tai inkvisiitio, mutta on länsimainen demokratia ja ihmisoikeudetkin jotain.
- mistä toivo?
Jeesuskin sallii vain isis tai ebola - hyökkäyset. Miksi se imee vain kulleja, eikä auta uskoviaan?
"Ateismi vie maailmalta sen Jumalan eikä anna mitään tilalle. Ilman Jumalaa ei ole elämää. Ilman Jumalaa ei ole rakkautta. Mihin ateisti voi turvautua, kun kohtaa jotain todella kauheaa, pelottavaa tai surullista?"
Nii-in. Maailma on julma paikka, mutta jumalan kanssa se olisi irvokas että julma paikka..
Onneksi meillä on lääketiede mikä on edistänyt monista vaikeuksista ylipääsemisen.
http://static.fjcdn.com/pictures/Religion_861390_1297942.jpg- Kalju PItkätukka
"Mitä hyvää on ateismi saanut aikaan? "
Vapauttaa ajattelun ja valinnat tulkinnanvaraisesta mielikuvitusolennon tahdosta.
"Ateismi jättää ihmisen yksin pahaan maailmaan ilman toivoa. "
Iankaikkisen elämän toivo on ainoa, jonka menettää, toisaalta ei tarvitse huolehtia omansa eikä läheistensä tuonpuoleisesta kohtalosta.
"Ilman Jumalaa ei ole elämää."
Tuntuupa olevan.
"Ateismi on monesti, ei missään nimessä aina, aggressiivista ja hyökkäävää. Siitä on tullut usein kannattajilleen pyhä aate. Samoin uskonnollisuus on usein aggressiivista ja hyvin kaukana aidosta uskosta."
Niinpä, meitä on moneksi molemmissa leireissä. So?
"Miksi monien ateistien pitää hyökätä niin voimakkaasti uskovia vastaan?"
Henkilökohtaisesti en kannata mm. "vaihda raamattusi pornoon"- tyyppisiä tempauksia.
Minulla on myös uskovaisia ystäviä ja tuttavia.
Uskontojen negatiivisiin vaikutuksiin kyllä haluan kiinnittää huomiota.
Vanhoilliset ja jyrkät liikkeet, fundamentalismin koen vaikutuksiltaan negatiivisina. - todellisuusfani
Ateismi tarkoittaa vain jumaluskon puuttumista. Se ei saa aikaan mitään hyvää.
- Kalju Pitkätukka
Jumaluskon puuttuminen saa monenlaista hyvää aikaan, kuten edellä on mainittu.
Jos nimitäin vertailukohtana on jumalusko, varsinkin fundamentalistinen sellainen. - ajatuspuntari
Kalju Pitkätukka kirjoitti:
Jumaluskon puuttuminen saa monenlaista hyvää aikaan, kuten edellä on mainittu.
Jos nimitäin vertailukohtana on jumalusko, varsinkin fundamentalistinen sellainen.Miksi ateistit sitten itse hokevat, että ateismista ei voi johtaa yhtään mitään?
- Kalju Pitkätukka
ajatuspuntari kirjoitti:
Miksi ateistit sitten itse hokevat, että ateismista ei voi johtaa yhtään mitään?
Ei ateismi saa minua tekemään sitä taikka olemaan tekemättä tätä.
Se, että elämästäni puuttuu yliluonnollinen auktoriteetti, jonka oletettu tahto ohjailisi
toimiani, saa sen hyvän aikaan.
Olen siis vapaa käyttämään järkeäni ja parasta mahdollista tutkimustietoa ratkaisujeni pohjaksi, ilman että tarvitsee kallistaa korvaani paimentolaisheimon myyttikokoelmalle ja sen tulkinnoille.
Tai vaikka ihan vain omia mielihalujani.
Taidanpa sekoitella itselleni Gin Tonicin, jos kuuluisin lestadiolaisiin, se olisi syntiä. Kalju Pitkätukka kirjoitti:
Ei ateismi saa minua tekemään sitä taikka olemaan tekemättä tätä.
Se, että elämästäni puuttuu yliluonnollinen auktoriteetti, jonka oletettu tahto ohjailisi
toimiani, saa sen hyvän aikaan.
Olen siis vapaa käyttämään järkeäni ja parasta mahdollista tutkimustietoa ratkaisujeni pohjaksi, ilman että tarvitsee kallistaa korvaani paimentolaisheimon myyttikokoelmalle ja sen tulkinnoille.
Tai vaikka ihan vain omia mielihalujani.
Taidanpa sekoitella itselleni Gin Tonicin, jos kuuluisin lestadiolaisiin, se olisi syntiä."Olen siis vapaa käyttämään järkeäni ja parasta mahdollista tutkimustietoa ratkaisujeni pohjaksi..."
Siltä osin kuin se on mahdollista? Kai meillä intuitio on kuitenkin aika merkittävässä osassa kun päätöksiä teemme.
Toki voimme kilpailuttaa asuntolainamme ja laskimella sekä järjellä tehdä päätöksen minkä pankin velkaorjuus on se pienin orjuus mutta aika paljon on elämässä päätöksiä joissa mennään aika tavalla vaistojen varassa.
Itse olen tehnyt suuriakin ratkaisuja ihan sen perusteella miltä tuntuu. Mietityttäähän se kun ei tiedä kuinka käy mutta pohjalla on luottamus että kävi miten kävi niin selvitään. Eikä siihen sitä Jumalaa tarvita.
Joskus taas kieltänyt itseltäni asioita niitä järkeiltyäni vaikka se mitä olisin halunnut tehdä oli ihan muuta kuin päätökseni. Jälkikäteen arvioituna niissäkin päätöksissä on menty joskus metsään vaikka ei voi tietääkään miten olisi käynyt jos olisi valinnut toisin.
Minä näen että elämässä sattumalla on aika suuri merkitys vaikkakin sitä sattumaa voi myös ohjailla :) Meillä on miljoona tietä ja tähän on vaan päädytty missä ollaan :)- Kalju Pitkätukka
a-teisti kirjoitti:
"Olen siis vapaa käyttämään järkeäni ja parasta mahdollista tutkimustietoa ratkaisujeni pohjaksi..."
Siltä osin kuin se on mahdollista? Kai meillä intuitio on kuitenkin aika merkittävässä osassa kun päätöksiä teemme.
Toki voimme kilpailuttaa asuntolainamme ja laskimella sekä järjellä tehdä päätöksen minkä pankin velkaorjuus on se pienin orjuus mutta aika paljon on elämässä päätöksiä joissa mennään aika tavalla vaistojen varassa.
Itse olen tehnyt suuriakin ratkaisuja ihan sen perusteella miltä tuntuu. Mietityttäähän se kun ei tiedä kuinka käy mutta pohjalla on luottamus että kävi miten kävi niin selvitään. Eikä siihen sitä Jumalaa tarvita.
Joskus taas kieltänyt itseltäni asioita niitä järkeiltyäni vaikka se mitä olisin halunnut tehdä oli ihan muuta kuin päätökseni. Jälkikäteen arvioituna niissäkin päätöksissä on menty joskus metsään vaikka ei voi tietääkään miten olisi käynyt jos olisi valinnut toisin.
Minä näen että elämässä sattumalla on aika suuri merkitys vaikkakin sitä sattumaa voi myös ohjailla :) Meillä on miljoona tietä ja tähän on vaan päädytty missä ollaan :)"Siltä osin kuin se on mahdollista? Kai meillä intuitio on kuitenkin aika merkittävässä osassa kun päätöksiä teemme"
Tottahan toki.
Jos pelkkää järkeäni olisin käyttänyt, olisin jättänyt sen Gin Tonicinkin tekemättä, itseasiassa drinkin tykötarpeetkin ostamatta :-D
Mutta ateismi vapauttaa synnintunnosta sellaisissa asioissa, jotka eivät ketään vahingoita.
Vapauttaa tekemään järjettömiäkin asioita jos niin haluaa, Jumala ei siitä minua tilille vaadi.
Ei tarvitse miettiä uutisten kohdalla, että onko tämä se ja se ilmestyskirjan tapahtuma.
Se vapauttaa elämän murheissa miettimästä: "Miksi, mikä on Jumalan tarkoitus
tässä asiassa?". Kalju Pitkätukka kirjoitti:
"Siltä osin kuin se on mahdollista? Kai meillä intuitio on kuitenkin aika merkittävässä osassa kun päätöksiä teemme"
Tottahan toki.
Jos pelkkää järkeäni olisin käyttänyt, olisin jättänyt sen Gin Tonicinkin tekemättä, itseasiassa drinkin tykötarpeetkin ostamatta :-D
Mutta ateismi vapauttaa synnintunnosta sellaisissa asioissa, jotka eivät ketään vahingoita.
Vapauttaa tekemään järjettömiäkin asioita jos niin haluaa, Jumala ei siitä minua tilille vaadi.
Ei tarvitse miettiä uutisten kohdalla, että onko tämä se ja se ilmestyskirjan tapahtuma.
Se vapauttaa elämän murheissa miettimästä: "Miksi, mikä on Jumalan tarkoitus
tässä asiassa?".Joutuu kuitenkin kysymään mikä on elämän tarkoitus tässä asiassa :D
Gin Tonicista... En pidä. Juon muita juomia :D Makuasioita. Mutta vaikka kuppia on tullut nykyisinkin otettua joskus avokin mielestä joskus liikaakin niin minusta on joskus ihan järkevää vähän nollata väkijuomilla.
Se vaan oikeasti rentouttaa vaikka siitä se päänsärky seuraakin. Ehkä syy on myös luonteessani, olen hiukan sulkeutunut ja varautunut ja alkoholi kieltämättä auttaa ns. rentoutumaan.
Ja historiani jossa alkoholinkäyttö oli vähän kuin hyve tai kuppiloissa istuminen ainakin tapa tappaa aikaa. Silloin kun oli aikaa töissä tappaa aikaa vieraissa kaupungeissa.
mistä toivo?
>>>Mitä hyvää ateismi on saanut aikaan?>Ateismi jättää ihmisen yksin pahaan maailmaan ilman toivoa.Otsikkosi on outo. Olisit kysynyt mitä hyvää ateisti saa aikaan.
"Sovitaanko, että te saatte sanoa sanottavanne ja me saamme sanoa sanottavamme ilman vihaa, katkeruutta ja eripuraisuutta."
Mutta tämä ei koske sinua?Ei mitään. Mitä postimerkkien keräilemättömyys on saanut aikaan?
- Enumclaw
Kyl mää ainakin keräilen niitä
Ateismi ei tee hyvää tai pahaa sen enempää, mitä uskonnot. Ihmiset ovat syypäitä tekoihin, ei vakaumukset. Turha osoitella sormilla sellaisia asioita, mistä hyvät ja huonot asiat eivät johdu. Ihminen on se kaiken hyvän ja huonon alku ja loppu.
"Mihin ateisti voi turvautua, kun kohtaa jotain todella kauheaa, pelottavaa tai surullista?"
En kykenen tuntemaan pelkoa tai surua, mutta silloin, kun on paha olla ja ahdistaa, niin saan paremman olon hyväksymällä asiat sellaisina, kuin ne ovat. Sitten kasvatan taas selkärangan ja olen vahvempi.
"Miksi monien ateistien pitää hyökätä niin voimakkaasti uskovia vastaan? "
Anna toki esimerkki, missä ateisti hyökkää uskovaa vastaan. Luulempa, että uskova vain kokee itsensä hyökätyksi, koska ateisti perustelee argumenttinsa paremmin ja järjenmukaisesti, jolloin uskovalle jää vaihtoehdoiksi joko myöntää olevansa väärässä, tai syyttää ateistia vainoamisesta. Uskovan ego on yleensä niin iso, ettei hän ikinä tee omasta mielestään mitään virheitä, vaan on aina oikeassa.Jos vastaukset ovatkin siinä nenäsi edessä, et vain huomaa niitä?
https://www.youtube.com/watch?v=ExWfh6sGyso- weeddoo
Jos on niin ettei ateismista ole koitunut jollekulle hyvää tai mitään muutakaan niin sitten vain maailma on niin.
Jos ateisimista ei ole koitunut mitään hyvää tai muutakaan niin ei se tarkoita sitä että pitäisi keksiä keppihevosjumala ja uskoa johonkin humpuukiin vain siksi että elämä vain on sellaista ettei siitä koidu mitään hyvää tai muutakaan.
Henkilökohtaisesti
Minulla on vaimo ja lapsi. Rakastan heitä ja olen erittäin onnellinen heidän kanssaan ja he minun kanssani eikä minulta mitään muutakaan elämästäni puutu. Äitini elää ja rakastan häntäkin. En ole yksin maailmassa, minulla on läheiset. En koe maailmaa kylmänä ja pahana vaan lämpimänä. Sitä kylmää ja pahaa kyllä löytyy muttei minun lähettyviltäni.
Jumalilla ei ole mitään mitä minulla ei jo olisi joten uskova on aseeton pelotellessaan minua kaikenmaailman kauheuksilla, helvetillä ja pahalla. Olen lukenut ja katsellut maailmaa 49 vuotta eikä minulla ole minkäänlaista havaintoa ainoastakaan jumalasta.
En tiedä uskonnottomien hyökänneen ja tappaneen toisinajattelevia, voin toki olla väärässä. Uskonnot sensijaan ovat hyökänneet ja tappaneet toisiaan ja uskonnottomia katkeamattomana ketjuna eikä loppua näy.
Aloittajan maailmankatsomus on erittäin rajottunut koska hän olettaa ettei hyvää ja rakastavaa elämää olisi ilman jumalaa. Olen huolissani hänen puolestaan. - Ateisti.
Mitä se 'hyväntekeminen' liittyy kristinuskoon, kun sillä ei ole mitään vaikutusta Taivaaseen pääsyn - näin sen kristityt selittävät?
- ex-Q
"Mitä hyvää on ateismi saanut aikaan? Minulla ei tule mieleen mitään. Ateismi jättää ihmisen yksin pahaan maailmaan ilman toivoa."
--> En ymmärrä... Toivoa mistä? Ateismi on saanut ainakin omalla kohdallani aikaan sen, että koetan nauttia tästä lyhyestä elämästäni parhaani mukaan ja koetan välittää tätä iloa ja lämpöä myös ystävilleni ja läheisilleni.
"Ateismi ei edistä lähimmäisen rakkautta. Se kadottaa arvot ja tekee maailmasta kylmän paikan. Ateismi vie maailmalta sen Jumalan eikä anna mitään tilalle. Ilman Jumalaa ei ole elämää. Ilman Jumalaa ei ole rakkautta. Mihin ateisti voi turvautua, kun kohtaa jotain todella kauheaa, pelottavaa tai surullista?"
--> Ateisti rakastaa, tai on rakastamatta, lähimmäistään ihan omasta tahdostaan, ei siksi, että joku käskee tehdä niin. Olisiko sinulla antaa perusteeksi jotain, miksi ilman jumalolentoa ei voisi olla elämää tai rakkautta?
"Vääränlainen kristinusko on myös saanut todella paljon pahaa aikaiseksi, mutta aito usko vain hyvää. Aito usko on kuin puu, joka tuottaa hyvää hedelmää. Aito usko on kuin lähde, josta pulppuaa raikasta vettä. Se on meidän lämpömme kylmässä ja valomme pimeässä."
--> Minkäköhänlaista on tämä oikea kristinusko? Onko joku kristinuskon lahko lähinnä tätä "oikeaa" kristinuskoa? Minulle tulee tästä aina mieleen sellainen kysymys, että koska monen kristityn mielestä raamattu on niin selkeä ja jonhdonmukainen, niin miksi siitä on kuitenkin niin monta eri tulkintaa? Jos jokin asia on selkeä, niin sitä ei tarvitse tulkita..
"Ateismi on monesti, ei missään nimessä aina, aggressiivista ja hyökkäävää. Siitä on tullut usein kannattajilleen pyhä aate. Samoin uskonnollisuus on usein aggressiivista ja hyvin kaukana aidosta uskosta."
--> Todellisuus on se mitä minä vaalin. Mitä härskimpi on ylilyönti, sitä härskimpi on vastaus...
"Miksi monien ateistien pitää hyökätä niin voimakkaasti uskovia vastaan? Sovitaanko, että te saatte sanoa sanottavanne ja me saamme sanoa sanottavamme ilman vihaa, katkeruutta ja eripuraisuutta."
--> Kyse ei ole vihasta tai katkeruudesta, mutta eripurasta kylläkin... Kuten jo mainitsin en voi käsittää järjen heittämistä romukoppaan ja todellisuuden vääristämistä. En voi hyväksyä uskontojen tapaa tehdä kannattajistaan orjia, enkä tapaa jolla jotkut lahkot peloittelevat ja käyttävät hyväkseen jäseniään. En koe, että uskovilta saa aitoa lähimmäisenrakkautta. - tärkeimmät
Vapaa-aikaa. Ei mene aikaa mihinkään kirkonmenoihin tai rukoiluun.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271528Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391389Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121335Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391291Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12978
- 7921
- 20919
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7861- 71796