Kammo autolla ajamista kohtaan

Lueskelepa kuule näitä keskusteluketjuja niin sinustakin tulee keskivertoa parempi kuljettaja. Täällä sellaisia on yli 90% kirjoittajista. On jyrssijää, autoiljaa, rengasguruja, penistä ynnä muita toinen toistaan taitavampaa ja nerokkaampaa tietäjää. Autokoulut voitaisiin lopettaa ja antaa oppilaille täsmäopetusta liikenteestä tämän palstan tietomäärällä. Ei olisi mitään ongelmia enää liikenteessä!

Aloittajaa ei ole helppo auttaa netin läpi. Onko ongelma siis muun liikenteen seuraamisessa vai itse ajoneuvon hallinnassa vai kenties niiden yhdistelmässä? Jos mikään noista ei suju niin silloin kannattaa aloittaa ajoneuvon hallinnasta, eli tekniikasta. Sitähän voi harjoitella vaikka tarpeeksi avaralla parkkipaikalla sen ollessa tyhjä.

Seuraavaksi sitten ajelet hiljaisia sivuteitä vaikka edes takaisin samaa väylää. Ja kun alkaa tuntua siltä että varmuutta on tullut lisää ja voisi jo muutakin liikennettä suvaita, niin sitten vasta kylille.

Ja vielä parempi tulee jos otat kaveriksi sellaisen tyypin joka ei heti menetä hermojaan kanssasi. Jos sellaista ei ole, niin sitten menet yksin. Yksinkin on parempi kuin huonon kaverin kanssa.

Tunnen ihmisiä joista ei ikinä ole tullut autokuskeja, vaikka heillä kortti onkin. Ja suurin syyllinen ongelmaan on harjoituksen puute. Jos ei aja, ei opi.

"Muut puhuu autolla ajamisesta. Sinä puhut runkkaamisesta."

Kuinkahan moni tässä ketjussa on puhunut autolla ajamisesa aloittajan lisäksi? Kaikki kommentit ovat pelkkää fittuilua jonkun dillen toimesta.

En itsekään alkuun ollut kummoinen kuljettaja ja virheitä tuli tehtyä, mutta niistä opittiin ja seuraavalla kerralla oltiin yhtä kokemusta rikkaampi. Ajaminen on haaste, johon kannata suhtautua negatiivisella ajattelulla. Eli positiivinen ajattelu, rauhoittuminen ennen liikkeelle lähtöä ja sanomalla itselleen, minä pystyn tähän ja rohkeutta. Muista, että itse sanelet omat ajoehtosi eli älä anna muiden vaikuttaa ajokäyttäytymiseesi. Älä ajattele, ettet halua olla tientukkona ja siten käytä liikennesäännöistä poikkeavaa ajotapaa. Ajattele, ettei se ole sinun syysi, jos takana tuloja roikkuu puskurissa huolimatta siitä, että käytät normaalia ajonopeutta. Muista myös, että aidosti fiksu kuljettaja aja keliolosuhteiden mukaisesti kuitenkin tieliikennelainsäädäntöä noudattaen. Muista, ettet myöskään ole yksin liikenteessä vaan kanssasi muitakin liikkujia tiellä.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12575810

Käy ottamassa muutama ajotunti ja ala ajamaan säännöllisesti. Penkin asento
ajettaessa on äärimmäisen tärkeä, eli penkki ei saa olla liian lähellä rattia.
Jos joku alkaa ajon aikana neuvomaan, niin jätä hänet kyydistä saman tien.

Kannattaa lähteää isolle moottoritielle päivällä vaikka pelottaa, suunnittele 10-20 km matkan, muutaman kilometrin jalkeen rauhoitut ja tunnet että ajaminen on aika mukavakin puha.

ajamalla vaan

ainoastaan ajamalla ja totuttelemalla aja ensin hiljasempaan aikaan rauhallisilla teillä ja jossain kentällä leiki sen auton kanssa kiihdyttelemällä ja äkki jarrutuksii tehden sen voit missä tahansa autiolla tyhjällä parkkiksella tehdä mutta sun on ajettava saadaksesi ajamisen rutiiniksi

ps, auttaa jos otat kyytiin tarpeeksi hullun kaverin ei siis tyhmää sellasen joka nauraa pikku mokille ja saa sut rennoksi

vika ps. AINOASTAAN AJAMALLA VOIT OPPIA AJAMAAN. meille sanottiin 30 vuotta sit autokoulussa et ku kortin saa käteen sit voi alkaa opettelee autolla ajoa alkeet tulee autokoulusta ei valmiita kuskeja vaikka tyhmät niin luulee

Missä on öökköstelijä? Ei kai vaan oo sattunu mitään?

Olisiko Sinulla joku asiallinen kaveri, joka voisi olla autossa tukenasi.
Vain ajamalla saat tuntumaa. Mitä enemmän ajaa sen varmemmaksi olo tulee.
Kun itse aktiiviaikoinani ajoin paljon, miltei joka päivä, kuljin isolla takavetoisella pakettiautolla minne vaan.
Nyt, kun en enää ole työelämässä ja ajaminen on vähentynyt paljon, olen tullut aremmaksi.
Ei ole oikein mitään oikotietä, vain harjoittelu.
Sen vielä sanoisin, että on suuri etu, jos kykenee säilyttämään rauhallisuutensa liikennetilanteissa.

Ei auta kuin ruveta ajamaan. Hiljaisina kellonaikoina huvikseen ajelemaan rinkiä.

En ollu ennen autokoulua ajanut polkupyörää kummemmalla ja vielä 15 kesäsenä meinasin etten mä halua ajokorttia. Se kyllä oli pakko hankkia ja aina jännitti, varsinkin parkkihallit ja tuntemattomat paikat. Paljon tyhmiä tuli tehtyä ja läheltäpiti tilanteita. Nyt ne tavat ja säännöt on perslihaksessa ja auto on osa minua kun istun sisään eikä ajaminen ole ongelma.

rohkaisuryyppy on erittäin hyvä tapa aloittaa epävarmalle kuskille. Kuulin tän vinkin tädiltä lapinlahdella.

Tunnistin hieman itseäni aloittajasta. Ajokortti on ollut jo kauan ja pelko karissut sitä myöten kun kokemus on kasvanut.

Tärkeintä on, että pääset vaan ajamaan vaikka hiljaisissa taajamissa vaikka kaverin kanssa. Kokemuksista vain oppii. Sitten samalla kannattaa kerrata liikennesääntöjä, etteivät ne pääse unohtumaan. Noin voi käydä, jos jännittää liikaa. Virheitä voi välttää parhaiten pysymällä vain rauhallisena, niin liikennetilanne on koko ajan hallinnassa.

Autoilussa on hyvä pitää pää kylmänä vaan ja pysyä rauhallisena. Pelkääminen ei auta.

Periaatteessa autolla ajaminen on hyvin yksinkertaista, kun vaan ajaa. Tunteet ja moinen pelon lietsominen itsessään ei tee hyvää. Voin kyllä sanoa, että kofeiini ei mulle sovi. Kahvin pois jättäminen auttoi paljon. Kuinkakohan moni kahvin ryystäjä ajaa sydän pamppaillen ja ihmettelee, että miksi kuski kiihtyy nopeammin kuin auto.

Väittäisin, että tuohon auttaa vain suuri määrä harjoittelua ja tottumista ajamiseen, jotta se alkaa tulla ns. selkärangasta. Silloin kun se tapahtuu yhtä automaattisesti kuin käveleminen, siihen ei tarvitse varsinaisesti erikeen keskittyä, mutta ei tietysti saa puuhata mitään muuta ylimääräistä ajon aikana, joka vie huomiota vääriin asioihin.

Keskittymiskykyähän voi harjoitella.

Ensinnäkin sinun pelkoosi ei tunnu olevan mitään järjellistä syytä. Eli paisuttelet asiaa mielessäsi.
Kaikkia ajaminen on jännittänyt jossain vaiheessa,olet luonut mielikuvaa jossa tulet epäonnistumaan.
Pelon voittaa helpommin,kohtaamalla pelottavan asian. Nyt vain harjoitteleen,ensin vaikka hiljaisimmilla teillä... sinulta puuttuu vain ajamisen rutiini. Eikä sitä rutiinia saa,kuin ajamalla paljon

Minäkin pelkäsin aikoinaan kun kortin sain ja pakko se oli ajaa
työn takia,siihen aikaan oli ne kasikympin lätkät takalasissa.

Se helpotti henkisesti kun kaikki näkivät miksi ajan tosi hiljaa.

Jos huonolla säällä yritin ajaa 80km tuntivauhtia niin tuntui että auto karkaa käsistä.

Niinpä ajoin niin hiljaa että tunsin käsissäni että auto on minun hallinnassani eikä päinvastoin.

Niin pääsin peloistani ja myöhemmin nautin myös kovasta vauhdista
öisellä tyhjällä moottoritiellä.

Ennen autokoulua olin ajanut jo polkupyörällä, joten,,,,

en, tiedä miten pääsen eroon , auto pelostani, mutta kai nyt minä siitä jollain tapaan eroonkin pääsen...

Aja, aja ja aja. Sano sille puolisolle, jos on, että pitää tankin täynnä. Kun lipsut niin "pelko" vain kasvaa. Aja, aja ja vielä aja.

Niin,jos puolet edes suomen henkilöauton/pakettiauton kuljettajista osaisi edes käyttää vilkkua,niinku sitä autokoulussa opetetaan käyttämään niin sekin olisi jo liikaa pyydetty.

Ei kannata suuttua mutta jos olet noin kädetön niin älä aja.Todennäköisesti aiheutat muille vaaraa tai hermojen menetystä,turhia ohituksia yms.ja samalla ahdistut itse lisää perässäroikkujista.Mä menin autokouluun vasta 23 vuotiaana,koska aikaisemmin ei ollut rahaa enkä ollut ajanut mitään moottorilläkäyvää sitä ennen.Nyt ajan 30t vuodessa kuin tyhjää vain ja missä vaan,millä kelillä hyvänsä.Toiset oppii,toiset ei.JOs sun on pakko ajaa niin sitten vaan ajat etkä mieti,noudata nopeuksia ja katso taustapeiliin välillä,ei se mitenkään vaikeaa oikeasti ole, joka päivä lähden vaan ajamaan, jos ei viikon kuluttua suju niin unohda ja osta pyörä.

Rahtarina voin sanoa että eikun tien päälle siellä sitä oppii . Mene alkuun vaikka hiljaisimille pikkuteille hakemaan tuntumaa ja kokemusta. Ja jos et uskalla ajella sallittuja nopeuksia ja rekkoja kertyy perään niin aja aina levikkeelle ja laske ohi.
Ajamalla oppii. Minuakin alkuun hirvitti nämä uudet painot kun tuli76 tonninen auto mutta nyt kun on vuosi takana niin samalla tavalla sitä näihinkin otetaan nyt muutama tonni ylimääiräis kuin ennenkin.

Avuton autokortillinen
Sun tarttee hyppää dösään ja mennä Torniojokilaaksoon . Siellä on sellanen frega joka tsennaa joka jutun ja jos niis on jotain vaikeuksii tai pelkoja nii se osaa neuvvoo miten ne tulee kondiksee. Heti ku hoppaat dösasta ulos nii kaiva figgasta kossuflisa ja avaa se nii et korkki narahtaa. Ei mee ku hetki nii Late Lapista staijaa sun edessä. Sille ku kaveeraat ongelmas nii se taluttaa sut jällivaaran pobedaansa ja rupee opettaa sua ,se kyl ottaa siin opetuksenaikana snadeja hukkia siint kossuflisasta. Jos selviit hengissä siint jutusta nii sen jälkee sä voit tsöraa fiudee missä vaa studaamatta.

Hankit tietysti sen mauton, eli mopoauton. Et pistä stereoita päälle etkä pidä kännykkää päällä.
Ajelet ensin hiljalleen pikkuteitä.

Ihme juttu tuo sinun ongelma kun itse olen ollut välinpitämätön "kuoleman kusi" mut hengissä ja vahingoittamatta koskaan ketään. Hävettää joskus kun iltaisin ajattelen autolla ajamisiani. Eikä minua hirvitä auton rattiin käyminen ollenkaan. Olen ajanut syrjäisemmissä paikoissa, hki keskustassa. Olen joskus ollut niin kännissä et piti autoa piti hidastaa ennen siltaa kun en ollut varma pystynkö ajamaan yli. Olen ajanut suuttuneena yli nopeutta. Olen näpytellyt ajaessa tekstiviestiä. Tehnyt muuta ajaessa, laitellut musiikkia auton siirtyessä toiselle kaistalle. Olen nukahdellut rattiin. Olen väistänyt tiukasti oikeelle nukahtaneita tai jotain muuta ratintakana puuhastelleita. Väistänyt eteen syösynneen pienen tytön renkaat vinkuen toiselle kaistalle mutta kävi tuuri kun ei tarvinnut toisen puolen pengerikköön asti ajaa vastaan tulijoiden takia. Muistan sen tytön naaman huudon vieläkin vuosien jälkeen. On minullakin yksi ajamiseen liittyvä häiritsevä ongelma. Se jos auto hajoaa tien päälle ja olen kokenut senkin.
Vinkkinä et ei kannata olla yli huolehtivainen muuten ei kykene ajamaan.

Ei tuohon ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin ajaa!
Sitä varten se kortti on, että se oikeuttaa ajamaan. Turhaan siitä on maksettu, jos autoon ei uskalla koskea.

Itse olen 23 vuotias mies, joka sai ensimmäisen lyhyt aikaisen ajokorttinsa syksyllä 2011. Pidempi aikainen ajokortti ollut siis jonkun aikaa.

Vaikka itselläni onkin pidempi aikainen ajokortti, hermostuttaa aina välillä liikenteessä. Silloin, kun liikenteessä on poikkeava tilanne. Esim. Hälytysajoneuvolle tilaa antaminen. Tienpäällä olevat ruuhkat ja jos tällöin joudut yrittämään käännöstä vasemmalle kolmion takaa. Ohitukseen lähteminen hitaammasta ajoneuvosta.

Nuo edellä olleet ovat vain merkkejä, että nyt on keskittymistä vaativa tilanne. Ja kun keskityt liikenteen lukemiseen yleensä sopiva väli omaan toimintaan syntyy, kun jaksaa odottaa hieman.
Itse tosiaan opin liikenteessä ajelemaan kortin saamisen jälkeen ihan sillä, että menin muuten vain ajelemaan. Nykyään en tietenkään ajele muuten vain, koska bensa on kallista jne. mutta se auttoi käsittelemään autoa ja ajamaan liikennevirrassa. Sittemmin olen aina välillä päässyt ajelemaan myös kaverien autoja, joka sekin kasvattaa kun onkin hieman erilainen auto käytössä.

Suosittelen että istut vain siihen ratin taakse ja luotat itseesi (tervejärkisesti). Kynnystä liikenteeseen lähtöön helpottaa, jos on tuttu auto käytettävissä.

Kalenteriin merkintä joka päivälle kerran tai pari pieni lenkki. Tarvitaan vain ajokertoja ja tottumusta. Ratin takana ajokerrat ja kilometrit saavat aikaan sen että ajo tulee automaattiseksi ja ehtii seurata paremmin muuta liikennettä. Vain harvasta tulee rallikuski mutta kaikki oppivat ajamaan. Paremmin tai huonommin.

ongelma ratkaistu! kerran sinä itsekin myönnät pelkääväsi ratin takana ja ajat vain 10km matkoja sekä kerroit,ettei sinulla ole varaa lisätunteja ottaa niin suositukseni on se että alat liikkumaan julkisia joukkoliikenne välineitä käyttäen tai taksilla:) niinhän tekee meidän ns "viisas pääministerimmekin hänkään ei ole kovinkaan hyvä ratin takana eikä muutoinkaan hahaaa:) siispä joko menet jonnekin moottoriradalle opettelemaan auton hallintaa ja säästät ja opettelet ne liikennemerkit voithan tietty kysyä neuvoasi s24 enirolta nekin varmaan osaavat neuvoa sinua:) hehehe

Käy parturissa ja kilauta "isäukolle"niin kyllä se siitä taas ajaminenkin luistaa.

Jos olet huono kuljettaja, on parempi ettet aja. Liikenteessä on aivan liikaa kuskeja, jotka eivät syystä tai toisesta hahmota autoaan, opi miten "kytkytintä" käytetään tai kertakaikkiaan hallitse autoa. Monet tulevat toimeen koko ikänsä ilman, voit olla yksi heistä.

Erityisesti naiskuskeille on tyypillistä ajaa paljon pieniä kolareita parkkialueilla, joita he eivät edes tajua ajaneensa. Samoin heikko auton mittojen hahmottaminen on johtanut monta kertaa siihen, että kolaroidaan paikallaan oleviin autoihin ja sitten syytetään näitä parkkiruuduissa olevien autojen kuljettajia siitä. Miesten ongelmana taas on varsinkin nuorempana ottaa liian suuria riskejä ja arvioida tilanteita väärin.

Ja osa nyt vaan on synnynnäisiä kusipäitä.

Pelosta pääsee vain ajamalla autolla mutta hiljaisen liikenteen ollessa.
Päivittäin lyhkäsiä matkoja ensin pitentää kun tuntuu mukavalta liikenteen seuraaminen.
Itse ajelin Juna onnetomuuden jäleen jo parin viikon kuluttua kun ei jäseni kovin paljoa särkenyt. Taso risteykset ovat sellainen pakka jossa valpaus on huipussaan.
avuton autokortillinen

Sain väliaikaisen kortin käteeni helmikuulla ja nyt olen ajanut jo yli 5000 km. Mulla on automaattivaihteinen auto. Saan ajaa kakkosvaiheenkin automaatilla kun tästä kaupungista sellainenkin yhdestä autokoulusta löytyy. Samoin liukasradat. (autokoulua voi vaihtaakkin !)

Manuaaliin en aio koskeakkaan enään, koska automaatti on niin simppeli ;)). Painat vain kaasua ja jarrua. Voit keskittyä liikenteen seuraamiseen paremmin.

Mullakin oli ajopelkoa alussa. Sain kuitenkin yhden uhkarohkean naisen rinnalleni ensimmäisille automatkoille neuvomaan ja seuraamaan ajoani ja tarvittaessa ajamaankin.

Sitten tuli sellaisia pakollisia ajoja joita tarvitsin ihan välttämättä ja lähdin yksin pakon sanelemana liikenteeseen ja olen ajanut tuon alussa mainitsemani kilometrimäärän ihan yksin. Yöllä, päivällä, luikkaallakin jo ja sateella ja sumussa ja helteellä. Ruuhkassa, motarilla pikkuteillä, kaupungissa, vieraissa paikoissa jne ...

Nyt en enään pelkää ajaa. Se on luonnollista. Harjoitus siis tekee mestarin. Nykyään tykkään ajaa.
Inhoan ainostaan pimeää, ruuhkaista ja mutkaista tietä. Yksin pimeässä pitkillä valoilla on kiva kiitää ;)).

Alussa jotkut soittelivat torvea kun ajoin liian hiljaa mutta en välittänyt heistä. Nykyään ajan jo massan mukana hidastelematta.

Sanotaan, että kolarin ajamisen jälkeen pitäisi vain ajaa yhä enemmän niin kolarikammo hellittää ainakin hieman, varsinkin jos itse et ole ollut pääsyyllinen. Jos ajamispelko on niin kova, että alinopeus on jatkuvaa tien tukkona olemista niin siirtyminen julkisiin on ihan paikallaan. Edelleen jos keskittyminen ajamiseen on sitä, että tuijotetaan aivan suoraan eteen eikä osata havahtua ja toimia oikeaoppisesti sivulta tielle tuleville hirville tai peuroille vaan ajotoimminnat jähmettyvät, niin en todellakaan haluaisi olla tällaisen kuskin kyydissä.

Asia on vaan niin että joistakin ei tule koskaan ajajaa.

Kun on kerran oppinut uimaan osaa myös ajaa.

Joka päivä näkee näitä vaarallisia ajajia liikenteessä joiden olisi parempi
kulkea julkisilla.

itsellä yli 2 miljoonaa ajokilometriä takana.

Ihan ensiksi menet ostamaan kalaöljykapseleita, mitkä sisältävät omega-3 rasvahappoja ja alat parantamaan niillä keskittymistäsi. Auttaa nimittäin.
Tämän jälkeen alat vain harjoittelemaan autolla ajamista, vaikka jonkun tutun kanssa käytte helppoja reittejä ajamassa taikka jossain isolla kentällä opettelemassa peruutuksia ja käännöksiä ym. tarpeellista. Hiljaisen liikenteen aikaan voitte käydä kokeilemassa vaativampiakin paikkoja. Vain ajamalla opit. Älä jää korttisi kanssa kyhjöttämään yksiksesi!

Anus.

Minäkin pelkään autolla ajamista. Pelkään, että ajan kolarin, tai joku muu ajaa kolarin ja osuu minuun. Pelkään, että unohdan liikennesäännöt ja törppään pahasti. Siksi en missään nimessä halua ikinä enää ajaa kaupungissa. Joka kertaa tuntuu, että olen tientukkona kaikille muille. Silloin yritän ajatella, että minä menen rajoitusten mukaan, omapahan on muiden vika, kun eivät aja rajoitusten mukaan.

Vihaan autolla ajamista koska pelkään sitä. Onneksi olen saanut suoritettua jo viimeisen, eli kakkosvaiheen (minulla oli vielä vain kaksi vaihettta). Mutta juuri ennen viimeisen vaiheen ajelua ja liukasrataa oli aivan hermona! Ajattelin koko ajan, että oli suuri virhe ikinä opetella autolla ajamaan. Tuntui, että siitä on ollut vain pelkkää tuskaa, koska vihasin sitä jo heti ensimmäisen tunnin jälkeen. En vain tajunnut lopettaa ajoissa, sillä pelko kasvoi koko ajan, ja sitten ajattelin, etten enää viitsi pyörtää päätöstä, kyllä tämä helpottaa.

Ainoa vinkki, jonka voin antaa on, että ajele mahdollisimman usein ensin jollain hiljaisella alueella, missä ei ole juuri liikennettä. Se helpottaa, kun ajelee useampana päivänä. Ja ota joku kyytiin, itsellä se auttaa paljon. Pelkään eniten juuri ajaa yksin. Tuntuu, etten ehdin huomata kaikkea ajoissa.

Itsellä ollut kortti nyt lähes 22 vuotta, ajoin sen heti 18 vuotiaana enkä ole koskaan pelännyt autolla ajamista.
Ainut että vuosia sitten olin muutaman kuukauden ilman autoa kun v1tutti vanhat romut joista ei tuntunut olevan kuin harmia eikä ollut heti varaa parempaan niin olin sitten ilman.
Sen pikku tauon jälkeen tuntui pientä epävarmuutta palata rattiin mutta nopeasti kotiuduin takaisin kuljettajan paikalle :) Autoilu maistuu taas kun on luotettavammat pelit alla kuin ne vanhat romut.

Tätä on jo toistettu useaan kertaan, mutta sanonpa minäkin: pelosta pääsee menemällä sitä kohti, eli ajamalla.

Itse en ollut koskaan ajanut autoa/mopoa/ruohonleikkuria/mitään moottorikäyttöistä ajoneuvoa ennen autokouluun menoa, ja autokouluunkin menin vasta 21-vuotiaana, kun työssä oli pakko ajaa autoa. Autokouluaika oli kamalaa, mutta jotenkin selvisin ja työssä ajoin poikaystävän autolla vain ne pakolliset ajot (joka oli yleensä sama reitti, siihen oppi aika äkkiä). No, sitten meni lusikat jatkoon poikaystävän kanssa ja työpaikkakin vaihtui, enkä ajanut autoa muutamaan vuoteen, koska itsellä ei ollut autoa, eikä mitään tarvetta tai hinkua ajaa kenenkään muun autoa, kun ei ollut pakko.

Nykyisen mieheni tavatessani hän yritti saada minut aina välillä ajamaan, mutta en suostunut, koska pelkäsin. Minua pelotti, että menetän auton hallinnan ja aiheutan jonkun kamalan tilanteen liikenteessä. Lisäksi ajattelin myös keskittymiseni herpaantuvan täysin, jos teen liikenteessä jonkin mokan, jonka muut huomaavat (esim. vilkutan väärään suuntaan), näin ajattelemalla lietsoin entisestään ajopelkoani.

Mieheni yllätti minut ostamalla huomenlahjaksi häiden jälkeen minulle oman auton! Ei mitään jaguaaria, vaan pienen, näppärän, kauppakassin, mutta auton kuitenkin! Jostain syystä uskaltauduin kokeilemaan ajamista tällä pikkukirpulla. Ensin ihan lyhyitä matkoja, meiltä kirjastoon (n. 3 km) ja parkkeerasin aina vain ruutuihin, joiden vieressä ei ollut muita jne. Joskus ajoin yksin, jotta sain keskittyä vain ajamiseen ja omiin havaintoihin. Välillä pyysin miehen kyytiin ja pyysin häntä huomauttamaan vain, jos tein jotain liikennesääntöjen vastaista (en siis reittivalinnoista tms. asioista, jotka ovat kuskin päätettävissä). Lopulta uskalsin kyyditä myös kavereita. Siitä pikkuhiljaa olen reissujen pituutta ja nopeutta kasvattanut, ja uskottava se vain on, että mitä enemmän kilometrejä tulee, sitä rennompi ajaja minusta on tullut. Nykyään välillä jopa tykkään ajaa autoa. Olen huomannut, että liikenteessä mokailevat muutkin, en siis ole ainoa, enkä taatusti joudu loppuelämäkseni silmätikuksi, vaikka joku pieni vahinko tai moka sattuukin. Isompia vahinkoja voi sattua ihan kenelle vaan, myös niille, jotka täällä käskevät epävarmoja kuljettajia jättäytymään kokonaan pois liikenteestä.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, kaikki taito vaatii harjoittelua! Aloittaja: usko sinnikkääsi itseesi ja siihen, että vielä joku päivä huomaat nauttivasi ajamisesta ja hallitsevasi sitä, vieläpä liikennesääntöjen mukaisesti. Tsemppiä!

Ajamalla. Ainoastaan ja vain ajamalla. Sanoo oikein todellinen arkaparkajänishousukuski silloin kun aloitti. Opettele liikennesäännöt hyvin ja ajaa köröttele hitaasti siihen asti, kunnes aihe alkaa tuntua omalta ja mukavalta. Itse en uskonut, että meikästä tulisi minkäänlaista kuskintapaistakaan, mutta kappas vain ...

Ompas kiinnostava aloitus! Minullakin on "autokortti", mutten ole ajanut pitkään aikaan!

Iäkäs äitini ehdotti, että menisin uudestaan muutamalle ajotunnille.

Muistan kun ex-mieheni opetti minua tyhjillä hiekkapohjaisilla pelikentillä uudelleen ajamaan. Mutta hän olikin poikkeuksellisen PELOTON IHMINEN. Liikkeelle lähdettiin,
vaikka sekoitin välillä jarrun ja kaasun keskenään. (Siksi häneen aikoinaan rakastuinkin: Hän oli ROHKEA mies, ei mikään nyhverö. Hänen lempilauseitaan oli: "Ei paljon purista.")

Voit tietenkin ottaa lisäopetusta autokoulusta, mutta se on todella kaavamaista ja osa opettajista tiuskii 70-luvun malliin. Kysypä apua vaikkapa Ajotuuli-nimisen firman kuskeilta, jos satut olemaan pääkaupunkiseudulla. Voivat antaa sinulle muutaman ajotunnin huokeallakin.

Hommaa apumies jolla hermot rautaa ja ehkä hyvä Tom Tom tai Carmin joissa on kaistan vaihto ym herkut ja käytä sitä joka syrjätielläkin,niin totut sen opastukseen. Ja se apumies pitää olla joku josta saat henkistä tukea vaikka tosiaan ajaisit isommassa kaupungissa,niin tiedät että saat ajoissa ohjeita koska mikään sähköinen laite ei korvaa ihmistä joka osaa sanoa ohjeet jos menee vähän pieleen. Jos asut syrjemmällä yritä hommata ittes peltoauton rattiin tai jääradalle,ei tarvii kovin kauan kun opit tuntemaan missä auton pyörät ja äärinurkat kulkee,eli autoa ajetaan sivuluisuissa ja jarrutukset,kiihdytykset tunnet takapuolessasi ja koko kropassa. Auton pitää totella sinua niin ettet koko ajan mieti mitä teet vain opit ajamaan pers tuntumalla,ja käytä vilkkuja ja yleen kaikkia laitteita mitä löydät niin ne menee alitajuntaan ja niitä ei tarvi haeskella kesken ajon. Unohtui mainita että pääset kyllä omalla vastuulla joillekkin ralli radoille kun siellä ei muita ole,etenkin yöllä kannattaa ajaa korvessa ja kaupungissa,ja noudata aina liikenne säääntöjä niin opit että päivällä ympärillä pörräävä liikenne noudattaa samoja lakipykäliä eli jos teet kuten liikenne laki velvoittaa et ole sen huonompi kuin ne muutkaan vaikka aina joku törppö painaa riikkaria niin älä välitä.Ja pyri pitämään alueelle merkitty nopeus jos keli sallii ja anna nopeimmille ajatuksissasi lupa painaa ohi jos kerran heillä on vara ajaa ylinopeutta,älä ikinä näytä esim vilkulla että aja ohi,miettikööt ihan ite mitä tekevät.Sitten ajele omalla pihalla käännnöksiä ja laita keppejä joitten väliin ajelet niin etu kuin takaperin,jos tilaa niin tee rata ja kaiken viisainta että kattelet konepellin alle ja opettele tuntemaan näkemäsi osat ja niitten toiminnot ja miksi ne toimivat niin,esim öljyn paineen merkkivalo on hyvä tajuta heti ja ettet ajele käsijarru päällä.Jos ei äly riitä osta automaatti vaihteinen auto,se tekee paljon puolestasi,esim mäkilähtö onnistuu aina,eikä tarvi miettiä vaihteen vaihtoa. Rupea toisin sanoen asumaan autossasi ja aja joka päivä niin paljon vaikka tyhjän takia jos vain rahat riitttää bensaan, ja jos olet epävarma sopiiko auto johonkin paikkaan ,tai vieläkö pitää siirtää niin laita auto vapaalle käsijarrupäälle ja nouse ulos kattomaan,mutta varo kerkuslukitus nappia moni on jäänyt ulos kun paiskaa oven kiinni hipaisten ensin lukituksen päälle,siinä on viive.Lue auton huoltokirja ja hommaa vaikka autoliiton täys vakuutus 120e vuosi niin ei pelota lähteä pitkällekkään matkalle,pääset aina tieltä turvaan. Tutustu autoosi joka päivä siinä on paljon juttuja mitä jotkut ei osaa ikinä,kuten minun siskoni oli ajamatta kaksi vuotta ja otettiin korpimotellille kuskiksi,siinä meinas tulla yleinen sanasota kun se ajoi ojan puolen pyörät soralla kokoajan tuliterällä bemarilla,meno oli muhkuraista ja kaikki pysyi selvänä kun pelko voitti alkoholin kevyesti,eli enemmän kilometrejä ja ihan pihamaalla revittelet niin opit sen tuntemaan,helppoa seon kun minäkin kerran osaan. Vauhti korjaa virheet.

Itsellä on kans ajopelkoa (vaikka kuljenkin kahdella renkaalla ja suoritan toista a-sarjan korttia).

Oletan että asut pienehkössä paikassa koska julkisia ei kulje, joten ei ole pelkoa muiden hidastamisesta.

Itse valitsin ensin lyhyitä matkoja (ihan vaan joitakin kilometrejä kylänkeskustassa) ja kävin ennen ajamista risteykset läpi ja katselin josko sielä on jotain näköesteitä ja miten ajojärjestyksen menee mistäkin suunnasta. Sitten ajoin sen.

Sitten pidemmälle matkaa katsoin melko suoran tutun tien (ajelin mökille siis) ja kyselin kaikki mahdolliset risteykset isältä ja siskolta (tuntevat reitin kuin omat taskunsa). Sitten hyppäsin satulaan ja lähdin sinne päin.

Jos pelkäät ettet huomaa jotain: hidasta. Jos letkaa kerääntyy taakse: aja sivuun ja päästä muut ohi ja jatka matkaa.

Hitaasti ajaminen on loistava idea jos et tunne aluetta ja/tai pelkäät ettet huomaa jotain tärkeää kuten liikennemerkkejä tai vaarapaikkoja.

Vaaratilanteita tulee, mutta niistä pitää vain oppia. (Itse ajoin stop-merkin takaa melki jonkun alle kun en nähnyt autoa juuri liikennemerkin takana vasemmalle katsoessa, mutta siitä pitää vain oppia että vääntelee kaulaansa enemmän.)

Hanki automaatti.

Automaatilla ajaessa voi keskittyä siihen tärkeimpään, eli liikenteen seuraamiseen, kun jatkuva kepitys ei vie huomiota.

Ajopelko lähtee ajamalla.. Yskä lähtee yskimällä.. Nuha lähtee nussimalla..
Siinäpä nuo tärkeimmät ohjeet.

Ajaminen pitää aloittaa ajamalla. Ajele jossain syrjäteillä ensin, niin saat varmuutta.

Ajopelkoa on ilmeisesti useista asioista johtuvina...

-kokemuksesta
kerra "läheltä piti" tilanne muistuttaa
JA SE ON RAJOITETUSTI TERVETTÄ PELKOA

-itseluottamuksen puute
Jonku toisen ilkeä ajotaitosi arvostelu aiheuttama jolle on altistunut vaikka olisikin parempi kuin mitä ilkeä on sanonut.

-ajoneuvon tuntemus
Yleensä kaikissa, erimerkkisissä autoissa on tavalla tai toisella erillaisia ominaisuuksia jotka voivat aiheuttaa epävarmuutta ja jopa pelkoa.

jne

Ainakin kaupunkiajo kannattaa unohtaa ihan suosiolla, jos et pysty keskittymään mihinkään. Tulee ruumiita.

Suunnittelet ennalta reittejä, joita ajat. Siis ihan ajat vain harjoituksen ja ajamisen ilon vuoksi, haet tuntumaa ja kehität itsevarmuuttasi.
Kertaat vielä liikennemerkkejä ja sääntöjä, ettet mene paniikkiin jos alkaa joku risteys tm. epäröittää.

Kyllä se siitä lähtee, usko pois. Sillä se lähtee millä on tullutkin - ajamalla.

Vain ajamalla opit ja pääset eroon arkuudesta. Tuttuja reittejä ensin ja harjoituksia pihoilla taikka jossain isolla kentällä. Pujottelet vaikka pahvilaatikoiden välissä ja harjoittelet peruutuksia.
Minulle itselleni on ollut pelko ajaa suurkaupungeissa, Suomessa onneksi ei ole suurkaupunkeja, mutta ulkomailla löytyy. Siihenkin on auttanut, kun lähtee aikaisin lauantai-sunnuntaiaamuna ajamaan sinne opettelemaan reittejä ja sitten siitä pikkuhiljaa tottuu liikenteeseen, että iltapäivällä on jo paljon helpompi ajaa ruuhkassakin.
Voit myös ajaa jonkun kaverisi perässä autollasi, sekin antaa lisää varmuutta, et ole ihan yksin ja voitte sopia reittejä pysähdyspaikkoineen.

Jos pidät pitkiä taukoja, ajamisesi tuntuu aina pelottavammalta. Minä ajelen päivittäin, vaikka kaksi autoani on lunastettu romuna kolareiden jälkeen. Kumpikaan ei ollut minun vikani. Yksi törmäys oli mun syy, kun käänsin autoa peruuttamalla ja jätkäporukka ajoi samalla portista sisälle kiireesti mennäkseen kauppaan kaljaa ostamaan, vaikka pihalla oli pysäköintikielto ulkopuolisille.
Kun olet ajamatta, varmaan mietiskelet kaiken aikaa ajamisen kauheutta. Älä tee niin, vaan rohkaise itsesi ajamaan ja keskity. Muista katsella myös peileihin, niin havaitset ympärilläsi ajelevia autoja. Tiedän kyllä useampia maaseudulla asuvia, jotka pelkäävät ajaa kaupungeissa.

Alat pelkäämään heti kun astut autonrattiin,mene jonnekin metsäautotielle ja eväät mukaan,kaikessa rauhassa tutstut siihen autoon.

Leikit sen kanssa vähän,peruuttelet,sitten kun olet sen kanssa sinut pystyt keskittymään liikenteeseen.

Jos nyt ihan kammo on tullut autolla ajamiseen, niin mielestäni ei kannattaisi edes ajatella ajamista. On nimittäin niin jos jyräät vaikka näkemäesteen takana kuoliaaksi jonkun lapsen tai vanhuksen niin siitä jääkin sieluusi paha arpi koko loppuiäksi !

Itse olin myös ajopelkoinen, mutta vähitellen siitä yli pääsi, kun sai varmuutta. Aloita vähitellen: ajele aluksi alhaisilla kaupunkinopeuksilla kokenut ja rauhallinen kuski vierelläsi rauhallisia katuja pitkin omaan tahtiisi. Lisää itse vaikeustasoa varmuuden kasvaessa. Tee asiat juuri siinä vauhdissa, joka itsestäsi tuntuu hyvältä. Ennakoi ja aja rauhallisesti turhaan hötkyilemättä. Anna hermoheikkoisten kuumakallejen mennä ohi ja ole mahdollisimman ennakoitavissa. Vaikka se takana ajava jästipää kuinka tööttäilisi, niin muista, että laki usein korostaa tilannenopeutta. Parempi mennä hitaammin kuin menettää tilanteen hallinta ja aiheuttaa vaaraa. Eli tee kaikki omaan tahtiisi ja muista rauhallisuus. Kokenut rauhallinen kuski vieressä rauhoittaa ja lisää itsevarmuutta.

Ajokortin suoritin aikanaan manuaalivaihteisella autolla, mutta ajopelko jäi ja en ajanut varmaan 10 vuoteen yhtään. Sitten tuli vähän pakkorako ja oli pakko alkaa opettelemaan. Itse sain onneksi ensin aloitella kaverin automaattivaihteisella autolla. Ajeltiin ensin parkkipaikalla ja sitten niitä pieniä sivuteitä. Aloin sitten aina kuskiksi, kun tarvitsi ja vähitellen tuli se varmuus, että kyllä täällä liikenteessä selviää, kun aluksi pystyi keskittymään vain liikenteen seuraamiseen eikä tarvinnut huolehtia vaihteista. Siirryin sitten siitä manuaalivaihteiseen autoon ja opin ajamaan sitä melko hyvin nopeasti, kun liikennekäyttäytymiseen oli jo rutiini ja piti vaan oppia uudestaan se vaihteiden vekslaaminen. Itseäni auttoi se, että pystyin opettelamaan yhden osa-alueen kerrallaan, mutta tietysti kaikille se ei ole mahdollista. Saman pystyy tekemään hyvin kyllä pelkällä manuaalillakin, jos ensin keskittyy vaihteiden opettelemiseen rauhallisemmissa paikoissa. Nykyään ei pelota yhtään eli yli siitä kyllä voi päästä, kun vaan jaksaa harjoitella.

kävin autokoulun 18-vuotiaana. Kortin saatuani isäni ei antanut ajaa perheemme autolla, ei kestänyt ajatusta että joku muu ratissa. Huusi vaan "TAPAT MEIDÄT KAIKKI!!". Niin se ajaminen jäi. Haluaisin kyllä ajaa mutta ei ole autoa, eikä ole opiskelijana halua tai rahaakaan sellaista hankkia. Kännikuskiksi tietty aina pääsisi mutta ei houkuttele.

RAISKAA SE AUTO! NUSSI SITÄ! OOOOOOOOOOOOOOOOOH BENSAA SUONISSA!

Minullakin on ollut n. 1,5 vuotta kortti ja toki minua pelottaa ajaa aina välillä ja pimeässä en aja ollenkaan ellei ole pakko. Mutta tosiaan niin kuin moni on jo varmaan sanonut niin hiljainen tie ja parkkipaikka ovat parhaat paikat harjoitella rauhassa ajamista.

Kun itse sain ajokortin, minua jännitti hirveästi lähteä ajamaan jopa teillä, missä ei ollut paljoa liikennettä eikä tarvinut jaa kovaa. Pelkäsin että ajan auton ojaan, enkä osaa hahmotta auoton leveyttä. Pelkäsin että poro jää alle ja montakertaa säikähdin kun näin jalankulkijan kävelemässä tien reunalla että koska tömähtää kylkeen ( etenkin pimeällä) kun piti ajaa ensimmäistä kertaa 200 km/h tuntui etten pysy vauhdissa mukana.

Ajan edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti enkä ole pro-ajaja lähellekkään mutta varmuutta on tullut eikä mitään kamalaa ole tapahtunut. Toki sitä alussa ajeltiin vähä penkan puolella ja keskellä tietä miten sattui ja tuntui että kilometrimittari pomppii sielä täällä,

mutta kokemusta/uskallusta on tullut lisää vaikka peruuttaa en osaa vieläkään vaikka harjotella pitäisi tosin en ole keksinyt siihen hyvää harjoituspaikkaa. Eli ajamalla oppii itsekkin jouduin väkisin opettelemaan yksin kun taajamaa alueella asun kuitenkin ja ajaa tarvitsee.

Aika paljon ajamalla, kannattais ajaa vaikka yöllä tutut tiet niin silloin osaat ajaa :) kun tiedät jo valmiiksi tiet ja ketä joudut väistämään

Itselläni oli lähellä toteutua myös ajopelko. Autokoulun opettaja tiuski, äyski ja haukkui. Päätin viheltää pelin poikki ja pyysin opettajan vaihtoa. Uusi opettaja oli huumorintajuinen ja rento ja kaikki sujui hienosti.
Nautin ajamisesta ja hyppään rattiin aina tilaisuuden tullen. Yli 1000 kilometriä ajoreissu on nautinto. Mutta toisin olisi varmaan ollut jos olisin sen ensimmäisen opettajan kanssa joutunut ajamaan autokoulun loppuun saakka.

Nyt sinulla ei ole mielestäni kuin 2 vaihtoehtoa. Jätät kortin laatikkoon etkä aja tai sitten alat ajaa, pikkuhiljaa tottumuksen kasvaessa voi jännityskin lieventyä.

Kammo tuntuu olevan ja pelko ajaa edes lain sallimaa tänääkin 3- tietä Ylöjärveltä pohjoista. klo 10.25 kohti junnasi punainen uudehko auto oliko volkkarin polo jeesus mutta jos tukkona pitää olla aiheuttaa niin monta vaara tilannetta sen takia että omaksi ilokseen ,taitamattomuutta, tyhmyyttään ja milloin mistäkin syystä on turvallinen kuljettaja mutta oikeasti osaamaton itsekeskeinen paska.

Enitan aamu"ruuhkissa" töppää ja sössii kolulutettu väk, ajatus ei kulje, ei sitten millään vaikka kuinka tutkintoa ja hyvät ansiot olisi voi jeesukset, mutta sitten jos otat puheeksi mitä siinä nyt säästää jos ajaa 80 km/h vaaraa uhmaten tämän aamunkin sade, normaali talvi ja ennakointia jouheaa., pyöreää ajamista eikä kukkahattujen jarru jarru jarru menttaliteettiä ei auto siinä kuudessa kympissä kyllä karkaa, ei voi.

Kitkoilla pärjää ja uudempien autojen tekniikka tekee kuskeista vihanneksia ja tyhmiä tuntuu jo teillämme niin vihaksi pistää sekin.

"Kitkoilla pärjää ja uudempien autojen tekniikka tekee kuskeista vihanneksia ja tyhmiä tuntuu jo teillämme niin vihaksi pistää sekin."

Pru vieköön kuinka hyvin sanottu. Itsekin olen juuri samaa mieltä täysin. Tekniikka tekee ihmisestä tyhmän monella muullakin elämän osa-alueella. Ei pelkästään autoilussa.

No jopas. Mulla ei ole tuota pelkoa eikä tule koska en koske auton rattiin. Enkä koskaan tule koskemaan. Mopon sarviin kylläkin olen koskenut. Se meni paljon hitaan kuin auto. Se kulki korkeintaan 52 km tunnissa kun oikein väänsi kaasua. normaaliajossa ajoin sillä 45 km tunnissa. Elikkä aivan sillituilla rajoilla. Vanhemmiten lähtevät mokomat kulkemaan 70 kymppiä. Se johtuu paljon ajetusta moottorista eikä ole viritetty vehe. Autoihin en luonollisesti koske. Mutta sepä pitäisi testata suljetulla radalla ei maan teillä.

noilla uusien autojen luistonestoilla ei tee mitää ne ei sua pelasta liukumiselta sun muulta moni luottaa niihin liikaa.kyllä ne on renkaat mitkä pitää tai ei pidä
muista etäisyys toiseen autoon ja oikea nopeus.

Yleiset kulkuvälineet alle jottei tuu pissat pöksyyn täteillä!

Ja paskat housoussa kun tulee pääkallo kelit silloin lipsuu tassut tumpeloilla!