Mies töissä ja nainen kotona

Minun puolestani mies voi jäädä halutessaan hoitamaan yhteistä kotia.
Itse en kotirouvaksi kykene. Siinä sulaa aivot.

Suostuisin heti, jos mies vain tienaisi tarpeeksi. Unelmani olisi amerikkalainen keskiluokkainen perhe. Iso omakotitalo, kaksi autoa ja kotiäitiys. Sellainen elämä kuin Moderni perhe- sarjan Clairella.

Minun ei tarvitsisi tehdä muuta kuin käydä ostoksilla, siivota koti, pyykätä, kokkailla, auttaa lapsia läksyissä, kuljettaa niitä harrastuksiin...

Eli klassinen amerikkalainen kotiäiti.

Unelmatilanne olisi, koti olisi samalla työpaikka, jossa oma harrastus olisi työtä ja työ olisi harrastelua:) Aika varakas saisi olla ja neliöitä riittävästi, että omaa harrastetilaa löytyisi. Kodin ulkopuolisia harrasteita tietenkin myös olisi, vaikka vapaaehtoistyön merkeissä jne. Vahvalla omanarvontunteella varustettuna pärjäisi vallan mainiosti.

Molemmat kotona on paras. Ainakin itse häpäisin silmät päästäni jos kävisin töissä ja naisenkin työntekoa aiheuttaisi ainakin pientä myötähäpeää.

Tämä aloitus minulla tuli mieleen kun eksyin lukemaan erään suomalaisen äidin blogia.

Naisen aviomies käy töissä ja nainen on kotona lasten kanssa.

Mikä on sellainen työ nykypäivänä, että Suomessa mies voi olla täysin varma työpaikkansa säilyvyydestä? Entä miten voi varautua siihen, että mies pysyy terveenä (esim. syöpä) eikä kuole esim. kolarissa? Entä nykypäivänä loppuunpalaminen? USA:ssakin on tapahtunut paljon sellaista, että mies menettää erittäin hyvin palkatun työnsä, eikä uutta työtä löydykään mistään, jolloin myyntiin menee kalliit autot, luksusasunto jne.

Minusta on aika teoreettista ajatella, että nainen toimisi Suomessa kotiäitinä avioliiton alkamisesta asti loppuikänsä. Itse todennäköisesti kuolisin tylsyyteen, koska se mitä olen ollut kotiäitinä noin 3 vuotta, niin oli antoisaa, mutta myös tylsää, jos ajattelisi sen jatkuvan vuosia ja vuosia eteenpäin. Minkälaisen mallin naisesta ja parisuhteesta se antaisi, että nainen on kotiäitinä ilman uraa ja ilman itse ansaittua rahaa?

Jos ajatellaan teoriassa sellaista tilannetta, että mies esimerkiksi päättää jättäytyä oravanpyörästä pois ja ryhtyä myös koti-isäksi, niin mitäs sitten? Olisiko se sitten vaimon vuoro lähteä vaikka kaupan kassalle hankkimaan elantoa perheelle? Entä jos siinä vaiheessa tulisi ero? Vaimo "pääsisi" omilleen ehkä lasten yksinhuoltajana, mutta elatusmaksut olisivat minimaaliset, koska miehellä ei ole tuloja. Eläketurvakin jäisi nollille mitä nyt minimimäärän saa kansaneläkettä eli sitä samaa, mitä nuo romaanimummotkin saa.

En itse suostuisi. Niille naisille, jotka suostuvat, suosittelen lämpimästi vapaaehtoista eläkevakuutusta ja lakimiehen apua sopimusasioihin.

Tuli, muuten, eilen työeläkeote. Ihan riittävän ankealta näytti ihan ilman kotirouvailuun tuhlattuja vuosiakin :/

Aika moni naisikirjoittaja piti miehen varakkuutta yhtenä oleellisemmasta tekijästä, milloin voisi jäädä kotiin, ja ei kai tässä rajattu pelkästään pienten lasten äitejä koskemaan.
Kotonaan voi tehdä vaikka sun mitä, jos siihen muuten mahdollisuudet:)

Minulle tämä sopisi, jos nainen olisi huippulaatua. Näissä kotiäititapauksissa mielestäni naisen tulevaisuus pitää ehdottomasti turvata ja avioehto jätetään siten tekemättä. Nykyään on vaan liikaa kaikenlaista hullua liikenteessä ja en todellakaan haluaisi jättää puolta omaisuudestani naiselle, joka pettää tai vaikka ottaa avioeron, koska olen tylsä.

Vain silloin olisin valmis jättämään naiselle rahaa, mikäli ero tulisi yhteisestä päätöksestä, toisia kunnioittaen ja yhteistä menneisyyttä arvostaen. Nykyään on vain liian riskialtista lähteä ilman avioehtoa liittoon, joten käytännössä en kyllä suostuisi tähän järjestelyyn, paitsi jos nainen olisi sitä mieltä, että hän ei rahaa erossa halua.

mitähän kaikkea tuo huippulaatuisuus pitänee sisällään?

Haisee sovinismilta. Perustuslain mukaan sekä naisella että miehellä kuuluu olla oikeus mm. työhön ja elinkeinonharjoittamiseen ja liikkumisvapaus. Kun vielä saataisiin voimaan "sama palkka samasta työstä" työehtosopimuksiin...

Olin tänään töissä ja naiseni makoili kotona. No ei se aina ole kotona mutta tänään sillä oli vapaapäivä. Oon seurustellut naisen kanssa joka ei tehnyt mitään. Oli vaan kotona joten jätin sen koska tuli kalliiksi elättää sitä. Nyt minulla on nainen joka hemmottelee minua ja on töissäkin.

Väitteet että kotiäitinä oleminen olisi jotenkin tylsää tai yksinäistä ovat täyttä potaskaa. Kotiäiti voi vaikka ruveta pyörittämään jotain sivubisnestä, jos on tylsää.

Siksi toisekseen parisuhteen säilyminen on aina kiinni miehen työllistymisestä. Jos mies joutuu työttömäksi eikä löydä uutta työtä, nainen lemppaa hänet joka tapauksessa, oli nainen itse töissä tai ei.

Aika suurituloinen mies on, jos hän kykenee elättämään vaimonsa ja lapset. Ongelmia tulee siitä, jos tulee avioero tai jos mies sairastuu ja jää työkyvyttömäksi tai hän jää työttömäksi eikä työllisty.

Olen ollut pari vuotta kotiäitinä ja se oli paljon rankempaa kuin työssäkäynti. Pikkulasten kanssa kotiäitinä on aika yksin eikä ole keskusteluseuraa aikuisista. Kaikki päivät on kokkaamista, pyykkäämistä ja siivoamista. Erityisen raskasta on silloin, jos lapsiperheessä on esim. täi- tai vatsatautiepidemiaa.

Minä pidän tärkeänä, että nainen hankkii ammatin ja ylläpitää ammattitaitoaan. Parasta olisi, jos nainen voisi tehdä osa-aikatyötä äitiysloman jälkeen silloin, kun lapset ovat pieniä, jolloin kun lasten kasvettua isommaksi nainen palaa työelämään, niin hänellä olisi työkokemus kunnossa ja työssä tarvittavat taidot olisivat OK. Jokainen varmasti tietää, että jos joku nainen on ollut kotiäitinä esim. 15 vuotta, niin eipä taida olla ainuttakaan ammattia, jossa nainen ei olisi menettänyt ammattitaitoaan ainakin jossain määrin noin pitkän poissaolon aikana.

Minulla on just niin ihana mies, et hän älyää ku teen kaikki kotona miten hänen työtehokin on hyvä ja liitto.Mikä kellekäkin sopii, mutta kun tämä toimii niin mies menestyy hyvin ja saa vielä aikaa milloin sopii vaimonsa kanssa, eikä vaimo ole ruma ja hermot kireällä duunista vaan urheileva kotiäiti.Erittäin toimivaa yhteiskunnannin näkökulmasta.Semmoses voi tosiaan lapsillaki olla äiti.

Kannattaa myös laskea menot.Jos vaimon palkka on pieni, työssäkäynti voi olla kallista.Edustaa pitää kunnon vaatteissa ja auto on ehkä pidettävä yksi enemmän jne.jne.työpaikalla tai ravintolas kumpiki syö maksaa enemmän ja nainen voi osata tehdä hyvää terveellistä kotiruokaa molemmille, asiat eivät ole yksoikoisia.Ei ne suuret tulot vaan pienet menot jne.Toinen kokee ihmisarvon vasta töis mut miettikää naiset paljoko teille kertyy siitä pienestäkään palkasta eläkettä, vaikka käyttekin töissä.Ette tule välttämättä olemaan elämäs kauan eläkkeellä...katsokaa vähän miten käy eläkeiän ja jos avioliitto voi paremmin kun olet enemmän miehen kanssa, niin miettisin tarkkaan.Ei eläketurva ole ainoa turva ja pienillä palkoilla ei kerry kovin isoakaan eläkettä.

Periaatetasolla järjestely kelpaisi minulle, mutta ei miten tahansa järjestettynä. Sellaiseen en ala, että mun pitäisi sulattaa aivoni vain kotitöitä tehden. Se on niin tappavan tylsää puuhaa, että ei todellakaan käy. Tekisin toki kotityöt, mutta niiden jälkeen mulla pitäisi olla täysi vapaus päättää muu ajankäyttöni. Lisäksi sen työssäkäyvän osapuolen pitäisi sitten korvata se taloudellinen menetys, erityisesti eläkekertymän menetys, joka tuosta minulle syntyisi. Jos toisesta väittää välittävänsä, niin tuon toki pitäisi olla itsestäänselvää.

Vuonna 2025.
Ei kiitos.
Äitiys- ja hoitovapaat ovat okei, mutta ikinä et tiedä, mitä tapahtuu.
Mies sairastuu vakavasti, karkaa, katoaa jne.
Mitens sitten?
Kotirouvan 'ura' ei ole tätä päivää.
Mutta jos muutaman lapsen hoitomaksut jne. ovat hirveän korkeat, niin tämä voi ratkaista äidin kotiin jäännin. Matkat ja työ minus korkeat maksut = käteen ei jää mitään.
Mä en oikein tykkää, että näitä perheasioita sörkitään aika ajoin eri suunnista.
Aikuiset itse päättävät, joten voitaisiinko arvostaa sitä.
Pitää olla vaihtoehtoja.
Vilma