Maajoukkueesta

Maajoukkuetta koskeva keskustelua tuntuu vaivaavan melkoinen suhteellisuudentajun puute. Tuijotetaan liikaa yksittäisen ottelun tuloksia ja sen mukaan kirjoitetaan. Olisi hyvä katsoa maajoukkuetta hieman pitemmän ajan menestystä mitaten, jolloin jonkinlainen kokonaiskuva hahmottuu.

Itse näen Summasen erottamisen välttämättömänä toimenpiteenä, jolla luotiin koko joukkueelle suotuisat toimintaolosuhteet jatkossa. Ainakin minulle on tullut sellainen kuva Summasen toimista, jossa hän vaatii muilta sitoutumista, mutta oma sitoutuminen on ollut sitä sun tätä, enemmän valitettavasti sitä. Summanen itse on myös ollut erottamassa valmennusryhmästä sekä Jari Kurria että Timo Jutilaa. Kuinka uskottavasti tällainen mies voi vaatia muilta sitoutumista?

World Cupin jälkeen Raimo Summasen mielialat tuntuivat vaihtelevan sen suhteen, että jatkaako valmentamista vai eikö jatka. Tästä itse asiassa syntyi koko farssi ja kyllä syyt erottamiseen johtaa mieheen itseensä ja siihen päämärättömään toimintaan mitä mies harrasti WC:n jälkeen. Summasella oli Jääkiekkoliiton tuki, tämä on tärkeä muistaa. Summanen itse kyseenalaisti tämän tuen tai ainakin sen määrän.

Karjala-turnaus on Jääkiekkoliitolle näkyvin ja tärkein maajoukkuetason tapahtuma Suomessa. Koska turnauksen alku lähestyi, oli valmentajakysymys saatava ratkaistuksi. Liitto ja Summanen kävivät tiiviitä neuvotteluja Summasen asemasta. Meitä tavallisia jääkiekon ystäviä nämä neuvottelut ja palaverit ihmetyttivät, sillä olihan Summasella voimassaoleva sopimus valmentamisesta ja sen lisäksi liitto oli ilmaissut tukensa Summasen jatkolle. Tässä vaiheessa ainoa, joka jatkon kyseenalaisti oli Raimo Summanen itse.

Mitä olen lukenut Raimo Summanen halusi muutoksia valmennusryhmään. Naajoukkueessa oman valmennusryhmän valinta on poikkeuksellista, etenkin, kun ryhmässä oli jo Summasen parivaljakkona tunnettu Erkka Westerlund. Ei omaa johtoryhmää ole saanut Pentti Matikainen, Curt Lindström tai Hannu Aravirtakaan. Tosin jokaisen valmentajan mielipidettä kysytään johtoryhmää kasattaessa, eikä ryhmään tule sellaisia, jotka ovat vastuuvalmentajan kanssa eri mieltä joukkueen johtamisen suuntaviivoista.

Miksi johtoryhmä piti vaihtaa? Tässäkin tapahtumat johtaa takaisin Raimo Summaseen. Summanen itse omilla toimillaan aiheutti särön itsensä ja Jari Kurrin välille. Timo Jutilaa Summanen ei oppinut arvostamaan missään vaiheessa ja heidänkin välillään yhteistyo takkusi. Hannu Virta oli eronnut oma-aloitteisesti jo MM-kisojen jälkeen ja syitä tähän voimme vain arvailla. Virta tuli mielellään takaisin, kun Summanen oli poissa. Näyttää siis, että Summanen paitsi kuluttaa pelaajia myös apulaisiaan.

Itse pidän Raimo Summasta hyvänä valintana Hannu Aravirran jälkeen. Aravirta oli valmentajana pitkään ja maajoukkue tuudittautui jonkinlaiseen Ruususen uneen. Valmentajana Aravirta on menestynein maajoukkueen peräsimessä, tämä on hyvä muistaa. Kuitenkin lopussa maajoukkueen kehitys tuntui hieman pysähtyneen ja oli selvä muutoksen aika ja tämän tosiaankin toi Raimo Summanen. Summasen myötä maajoukkueeseen tuli jälleen uutta virtaa, tekemisen meininki ja selvästi taktista kokeilua, kenties kehitystäkin. Tosin kehityksen määrän näemme vasta jälkikäteen, kun on vertailukohtia enemmän.

Entä muut johtoryhmän jäsenet? Jari Kurri kuuluu maajoukkueen johtoryhmään, tästä ei mielestäni pitäisi edes keskustella. Kurri ei ole valmentaja, tämän hän on ensimmäisenä myöntänyt itse. Kuitenkin hänen asemansa on suomalaisessa kiekkoilussa poikkeuksellinen. Yksikään toinen suomalainen ei nauti lähellekään sellaista kunnioitusta, mitä Jari Kurri nauttii NHL-piireissä ja siellä pelaavien keskuudessa. Tämä on erittäin tärkeää MM-kisoja ajatellen jos ja kun NHL-pelaajia MM-joukkueeseen halutaan. On aivan eri asia, kun pelaajan halukkuutta kysyy Kurri, kuin sen tekisi Aravirta, Summanen tai Kummola. Kurri, jota yleisesti arvostetaan ja kunnioitetaan, jonka mielipiteillä on paljon painoarvoa, saa paljon helpommin pelaajat suostumaan kisoihin kuin kukaan muu. Sellaiselle miehelle ei yksinkertaisesti sanota ei, jota pelaajat pitävät esikuvanaan. Minä väitän, että Jari Kurri on tärkeä mies maajoukkueessa, vaikka vain seisoisi sanaakaan sanomatta vaihtoaitiossa. Hänen mittansa on aivan omalla asteikolla suomalaisessa kiekkoilussa.

Timo Jutilan pätevyyttä on arvosteltu kovin sanoin, varmaan aiheesta. Ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeuksellista, että ansioituneet kiekkoilijat pääsevät Jääkiekkoliiton palkkalistoille. Itse asiassa tämä on kansainvälinen käytäntö. Työ opitaan vähän niinkuin oppisopimusperiaatteella työtä tekemällä. Kyse on siitä, että Jutilan kohdalla pätevyys on osoitettu kaukalossa ja varsinaiseen tiedoittajan työhön pätevyys olisi tullut kokemuksen myötä. Turha Jutilankaan tekemisistä on kenenkään valittaa ja Jutila ei missään nimessä ole vastuullinen maajoukkueen menestyksestä tai menestymättömyydestä, vain tiedon liikkumisesta joukkueen tienoilta.

Sitten pääsemmekin Kalervo Kummolaan. Suomen World Cup menestys voidaan pitkälti personoida kolmeen ihmiseen ja ne ovat Miikka Kiprusoff, Kalervo Kummola ja Raimo Summanen. Kaikki nämä olivat luomassa edellytyksiä menestykselle ja jos yksikin näistä olisi poissa, ei menestystäkään todennäköisesti olisi tullut. Kalervo Kummolan ansiota on se, että WC:n ottelujärjestelmä oli Suomelle edullinen, sillä kohdattiinhan vaikeimmat vastustajat kotona. Vieraissa pelattiin vain Saksaa vastaan. Tämä on muuten sellainen asia, kun syitä ja seurauksia aletaan summaamaan, millä on todella suuri merkitys. Jokainen voi kuvitella mikä olisi ollut Suomen kohtalo jos lohkovoiton kohtalo olisi ratkaistu esimerkiksi Ruotsissa. Tasapelistä olisi lähinnä saatu haaveilla ja silloin vastaan olisi asettunut liekeissä ollut Tsekki, joka kuritti Ruotsia olan takaa ja pyöritti vielä Kanadaakin semifinaaleissa häviten jatkoajalla. Kummola myös rohkeasti valitsi maajoukkueen valmentajaksi Summasen, ohi paljon ansioituneemman Hannu Jortikan (6 SM-kultaa valmentajana). Kyllä kai tämäkin pitää pitkälti Kummolan ansioksi laskea.

Mikä Kummolan toimissa sitten on pettänyt? Se on pitkälti tiedoitus ja mediatoiminta. Kummola on turhaan lähtenyt kilpasille mediassa toimiensa oikeutuksista. Itse lasken pitkälti Kummolan syyksi, että koko tapauksesta on tullut sellainen media-show kuin siitä tuli. Tässä asiassa kaikki selittely ja vatkaaminen on kääntynyt Jääkiekkoliittoa ja Kummolaa itseään vastaan. Summanen tuntuu paljon vahvemmin hallitsevan media-suhteet ja hänellä on WC menestyksen tuoma gloria harteillaan. Kummola olisi voinut ilmoittaa Summasen erottamisen syyksi toimintaedellytysten hankaloituminen ja antaa sitten median itsensä kaivaa totuus maajoukkueen johtoryhmässä toimineilta. Turhaan Kummola itse lähti ratkaisujaan puolustelemaan julkisuudessa.

Entä nyt? Maajoukkuetta on hieman ravisteltu ja paljon pölyä, etenkin hölynpölyä, on varissut. Tärkeintä on itse peli ja tapahtumat kaukalossa. Itse näen, että Summanen antoi maajoukkueelle sen kaipaamaan potkun takamuksille, mutta nyt on taas sellaisen pitkäjänteisen työn vuoro. Keskeneräistä työtä on epäreilua arvostella, joten oikeat arviot esimerkiksi Westerlundin toimista voidaan mielestäni antaa vasta MM-kisojen jälkeen.