Helvetin mies ja parisuhde!!!

niuho?

Auttakaa nyt hyvät ihmiset ennenkö mä joudun mielisairaalaan tämän parisuhteeni takia!!Mä oon niin riekaileina ja mun pää on kysymyksiä täynnä.Kaipaan todellisia neuvoja,vaikka ystävien kanssa oon käyny keskusteluja,mutta haluan neuvoja lisää...

No alotampa ihan alusta selvittämään tätä ongelmaa. Oon seurustellu koko pienen ikäni ja nykyisen mieheni kanssa jo neljä vuotta,tietty ollaan nuoria vielä,mutta kun kaikki on niin sekavaa,että en saa taas tunteita kirjotettua,mutta yritän.Kaikki menee päällisin puolin hyvin,mutta nyt oon saanut tarpeekseni miehestäni,joka hyppää viikonloput baareissa ja nyt jo viikollakin.Puheluihin se ei tietänkää vastaa.Mä en jaska enää!Kaikki suunnitellut illat menee pilalle ja opiskellakki pitäs tässä parisuhdehelvetissä vielä samalla.Onhan se junttura pettänytki tossa kesällä ja mä vaan uskon kaikkee paskaa.Miten mä pääsen tästä suhteesta irti?Mä rakastan tätä miestä yli kaiken(aina kun se on selvinpäin).Keskustella ollaan yritetty,mutta eihän sen kanssa pysty kun se pakenee paikalta tai rupee huutamaan tai mököttämään.Ottaa niin pannuun kun juuri hiljan ollaan muutettu yhteen...Mä en jaksais läpi käydä eroa ja niitä sydänsuruja mitä siitä seuraa.Tottakai mäki käyn baareissa,mutta en viikolla!!!Lisäksi mua ärsyttää se,että vaikka mulla olis vientiä,niin ei mun mies edes välitä.Mistä taas johtuu se,että mä oon mustasukkanen siitä.Mutta kun mä en halua ketää muuta.Mitä ihmettä mä teen??Tämän sekompaa tekstiä tällä palstalla ei varmaan koskaa ennemmin oo ollu,mutta suututtaa niin perkeleesti,että pakko kirjottaa mitä mieleen tulee.Mutta asian pointti on se,että meillä menee muuten ihan tosi hyvin,mutta pitääkö tollasta miehen lumputusta hyväksyä?Kai sillä on jääny sit mun kans nuoruus väliin,mut... Rakkaus satuttaa,ainakin mua;(Enkä mä kestä.Se ei usko puhetta eikä kunnioita mua tai mun tunteita:(Mut ku mä en halua erota eikä mun mies,vaikka se sanoo,et muuttuu mut aina sama vale ja mä uskon:(

10

1349

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kuuluu...

      Kuvioon!!!

      Muuten olen 47 v nainen. Aloitin seurustelun 16 v vanhana. Olen edelleenkin saman miehen kanssa.

      Kaksi lasta, toinen jo 20 v, muutti himasta ja taistelee samantyyppisistä murheista kanssasi.

      Äitinä ja entisenä bilettäjänä sanon, että ikä tekee tehtävänsä.Meillä poikakaveri (mieheni) kärsi, mutta oli aina paikalla - kun korko katkesi kengästä kotiintulomatkalla - tai rahat ei riittäneet taksiin :=))))

      Kunnioitan miestäni tänä päivänä! Tosin en ollut uskoton.

    • wilhelmiina

      voihan olla, että kaverillasi iski paniikki yhteenmuuttamisesta. ja parisuhde on aina kiinni luottamuksesta, vaikka se pettämisen jälkeen on varmasti vaikeaa. olettehan käyneet pettämisen syyt läpi kertaalleen?

      enkä mä nyt tiedä onko se suuri plussa, jos sulla on vientiä, kun olette yhdessä baarissa. pikemminkin se saa miehesikin mustasukkaiseksi ja haluamaan vientiä tai miten sen haluaakaan muotoilla. alleviivaat parisuhdetta, mutta jos haluat tosiaan olla sen miehen kanssa niin mikä tarve sulla on flirtata muiden kanssa baarissa? no ehket sitten niin teekään. en vaan itse nykyään enää ymmärrä baareissa notkumista... mieluummin istun hiljaa kotona poikakaverin kanssa tai juon kalsarit filosofoiden jonkun kaverin kanssa. ;)


      keskustelukyvyttömyyteen mun toissasuhteeni kaatui. :| koettakaa vielä puhua.

    • asde

      Oletko miettinyt, että saatat olla vain riippuvainen miehestä? Että olet vain tottunut häneen suhteeseenne. Perusturvallisuus...

      "Mä en jaksais läpi käydä eroa ja niitä sydänsuruja mitä siitä seuraa." Pelkäät elämää ilman suhdettanne? Sydänsuruja sinulla on jo nyt ja usko huviksesi, elämä helpottuu kun tuollaiset paineet putoaa niskasta. Vaikka se pelottaakin.

      Ota henkistä etäisyyttä mieheen ja mieti mitä elämältäsi haluat. Jos mies ei suostu keskustelemaan, turha sinun on nuorena kuluttaa elämää hakkaamalla päätä seinään. Vasta jos eroatte (esim. aluksi ystävinä, "katotaan miten tässä käy") tulette huomaamaan onko välillänne rakkautta ja halua yhteiseen elämään, vai onko kyse vain tottumuksesta.

    • kokemusta on...

      Kuules.. Sen verran voin sanoa, että vaikka mies mitä lupailis muuttuvansa ja parantavansa tapansa, niin todennäköisesti ei sitä kuitenkaan tee. Ensinnäkin, jos ootte veil nuoria, niin mies ehkä tuntee sitoutuneensa liian aikaisin... Muuten ei kyl hyppis kaiken aikaa baareissa viikonloppuisin, puhumattakaaan viikolla. Ja mitä tohon pettämiseen tulee, niin ikävä kyllä sanonta jos keraan pettää niin... Pitää valitettavasti hyvin usein paikkansa nim. Kokemusta on!! Ja sit toisaalta suhteen loppuminen on aina vaikeaa ja ikävää, mut jos asiat on tolla tolalla nyt, niin tuut vaan satuttamaan itseäs enemmän, se on varma. Nyt kannattais vaan kuunnella sitä järjen ääntä, vaik ei se siltä tuntuiskaan.. Jos päästät irti nyt, se on helpompaa kun vaikka taas puolenvuoden päästä. Ja ikinähän et voi tietää, mitä voit vielä löytää. Mielestäni ei kannata roikkua suhteessa, jossa toinenosapuoli ei ole täysillä mukana. Siinä satuttaa loppujenlopuksi vain itseään... Voimia sulle jokatapauksessa, mitä ikinä päätätkin tehdä!=)

      • Miss

        eli olen samaa mieltä. Jos nyt jo tökkii niin mitä siitä sitten pidemmän päälle tulee?Tietystikkään ei pidä helposti antaa suhteessa periksi mutta ei ihan kaikkea tarvitse katsoa ja sietää.Olet jo ilmeisesti aika paljon asian suhteen tehnyt. Keskity itseesi, ota etäisyyttä ja mieti. Omaa itseänsä tulee myös kunnioittaa ja rakastaa niin paljon että ei kuluta omia henkivarojaan loppuun. On varmasti ihmistä jotka tukeutuvat sinuun ja tarvitsevat juuri Sinua ja sinun ystävyyttäsi. Onko sinusta sitä antamaan jos itse olet riekaleina?
        Uskon, että Sinuakin varten on jossain joku, jonka kanssa on hyvä olla!


    • niuho?

      Oon todellkai miettiny,et oonko riippuvainen parisuhteesta ja kyllähän mä nyt oonki...Sen verta kauan ollaan tunnettu ja seurusteltu.Tälläkään hetkellä mä en tiedä missä se prkln mies menee.Onhan tätä jatkunu ennenki...Ja mä ajattelin,et kai se loppuu tuo kaljalla läträäminen kun muutetaan yhteen.No sujuhan se pari viikkoa ilman ongelmia,mut nyt taas sille tuli joku ihme vaihe.Taitaa olla alkoholisti koko mies.Mutta kyllä mä rakastan sitä ilman noita menoja ja aina se sanoo,että NYT oli viimenen kerta.Ja niin seki väittää rakastavansa mua ja haluavansa vain mut...Ja rukoilee,etten jättäs sitä.Mut en käsitä sit tätä asiaa ollenkaa.

      Se kun sanoin,et en jaksas käydä eroja läpi jne. niin tarkotan tätä kaikkee...Just uus kämppä kovalla työllä hankittu,vuokrat puoliksi,kamat saatu tänne,vanhemmat on onnellisia meidän puolesta jne jne.Kyllä syitä riittää.No kyllä mua itseasias pelottaaki yksinolo...En osaa olla yksin.Aina toi mun mies on kuitenki mun tukena ja turvana pahoina hetkinä...Pelkään etten löydä enää ketään parempaa/samanlaista:(

      Niin kun laitin,että olishan mullaki vientiä,niin en mä tarkota sitä,että tanssisin pöydil ja flirttailisin kaikil,vaan ihan sitä,että tanssilattialla käydään kiinni ja baaritiskillä tullaan juttelemaan.No syy taas siihen miksi käyn baareis on se,et en mä kyl yksin kotiin jää kun mies on menossa.Yleensä viikonloppuna me mennään yhessä ja samalla porukalla ja samaan paikkaan,mut nyt on sit tää viikolla meno toisten kaverien kanssa alkaa ottamaan mua päähän.Miksei pelkkä viikonloppu riitä?Ja miksei ne sen toiset kaverit sit voi sillon tulla?Selitys on aina sama; "Ei olla nähty pitkään aikaan, ja ei me ku juoda muutamat ja ollaan kämpillä vaan". No loppuillasta se eilen yöllä jostain baarista vastas,mut eihän sillä ollu kauaa aikaa puhua.

      No kai mä oon niin itsestäänselvyys,että en tiedä mitä elämälleen tekis.Vaihtasko kampausta ja tyyliä ja hommais uuden harrastuksen...Mut silti mä rakastan sitä kusipäätä.
      Tottakai mä haluaisin köllötellä aina viikonloput kotona ja yleensä se krapula ilta sit niin meneeki, mut ei se aina riitä;(

      Toisaalta mietin tänään kostoa... Suunnittelin häipyväni mitään sanomatta ennenkö se illalla tulee kotiin.Ensin voisin antaa muka anteeksi ja suunniteltas jotain illaksi ja yllätys yllätys mä olisin häipyny.Oon sanonu sille,että mitä jos MÄ rupeisin samanlaiseks ku sä, niin johan se alkaa miettiä ja rauhottuu hetkeksi. Mutta ajan myötä sen oma luonto taas astuu esiin.Mut eipä tästäkään kostostani taida olla iloa mulle ku yhdeksi päiväksi.Ajattelin myös pienessä päässäni,että sanon miehelle,että aina kun hän menee,niin mä oon yhtä vittumainen sille.Auttasko se mitää?Kauankohan jatkus...No aikaa myöden me ei oltasi enää kauaa yhdes...

      En mä tiedä...Pitää ruveta harkitsemaan tuota eroa ihan vakavasti,koska mä en jaksa enää tällästä:(Mut mä en kestäis nähdä sitä kenenkään muun naisen kanssa ja sit ku on jo kaikki yhteiset asiat mitä tehdään yhdessä kaikki tottumukset jne. Noh, aika rientää ja mun pitäs taas jaksaa keskittyä elämään omaaki elämääni välillä.Kiitos kuitenkin vastauksista.

      • asde

        Jos mies väittää rakastavansa ja haluavansa elää kanssasi, mutta käyttäytyy noin... yhtälö on aika epälooginen. Olet miehelle itsestäänselvyys, joku johon turvata kun baarit on kiinni. Joku joka odottaa ja sietää ja antaa hänen käyttäytyä vastuuttomasti. Jos jätät miehen hänen on pakko alkaa ottaa vastuuta elämästään ja käyttäytä sen mukaan. Hänen on tajuttava että suhteelle pitää myös antaa eikä vain ottaa.

        Yhteiset kämpät, autot ym. ovat vain materiaa, joiden varassa suhde ei saa elää. Ne on helposti jaettavissa vaikka vaivaa onkin nähtävä. Jakoon pitää vain suhtautua järkevästi. Maksukuitit kumpi osti mitä, yhteiset jaettava tasapuolisesti tarpeen mukaan eikä haluttava jotain vain toisen kiusaksi. Ja jos toinen kiusallaan haluaa jotain - saakoon. Omistusasunto olisi hankalampi, vuokra-asunnossa lähinnä tulee eteen kysymys kumpi lähtee. Sukulaisten mielipiteistä ei kannata välittää. Perheesi on kuitenkin puolellasi jos valitset onnellisen elämän. Totuuden kertominen tilanteesta voi olla rankkaa, mutta miksi peitellä tosiasioita. Toisaalta miestä ei kannata alkaa syyttelemään, vaan hoitaa asian tyylikkäästi ilman mielipiteitä.

        Tsemppiä! Jokainen ansaitsee ihmisen arvoisen elämän eikä kukaan ole tuomari päättämään mitä se toiselle on. Jos itsellä on paha olo, se on riittävä syy muutokseen.


      • asde kirjoitti:

        Jos mies väittää rakastavansa ja haluavansa elää kanssasi, mutta käyttäytyy noin... yhtälö on aika epälooginen. Olet miehelle itsestäänselvyys, joku johon turvata kun baarit on kiinni. Joku joka odottaa ja sietää ja antaa hänen käyttäytyä vastuuttomasti. Jos jätät miehen hänen on pakko alkaa ottaa vastuuta elämästään ja käyttäytä sen mukaan. Hänen on tajuttava että suhteelle pitää myös antaa eikä vain ottaa.

        Yhteiset kämpät, autot ym. ovat vain materiaa, joiden varassa suhde ei saa elää. Ne on helposti jaettavissa vaikka vaivaa onkin nähtävä. Jakoon pitää vain suhtautua järkevästi. Maksukuitit kumpi osti mitä, yhteiset jaettava tasapuolisesti tarpeen mukaan eikä haluttava jotain vain toisen kiusaksi. Ja jos toinen kiusallaan haluaa jotain - saakoon. Omistusasunto olisi hankalampi, vuokra-asunnossa lähinnä tulee eteen kysymys kumpi lähtee. Sukulaisten mielipiteistä ei kannata välittää. Perheesi on kuitenkin puolellasi jos valitset onnellisen elämän. Totuuden kertominen tilanteesta voi olla rankkaa, mutta miksi peitellä tosiasioita. Toisaalta miestä ei kannata alkaa syyttelemään, vaan hoitaa asian tyylikkäästi ilman mielipiteitä.

        Tsemppiä! Jokainen ansaitsee ihmisen arvoisen elämän eikä kukaan ole tuomari päättämään mitä se toiselle on. Jos itsellä on paha olo, se on riittävä syy muutokseen.

        Kuule toi sun tekstis kuulosti ihan ku se ois tullu suoraan mun omasta tilanteesta.Mun mies ryyppää kans joka viikonloppu ja usein myös viikolla.Aina lupaa rajottaa,mut ikinä ei näy tuloksia...Sitäkään ei saa koskaan kiinni puhelimella ku se on baareissa,ku ei muka kuullu puhelimen soivan.Sit soittaa aina seuraavana päivänä ja on ku mitään ei ois vialla.Sit ensikskään ei pystytä ryyppäämään yhdessä,aina tulee jotain riitaa,ku äijä kohtelee mua ku tyhjää,tai vaihtoehtoisesti vittuilee koko illan päin näköä.Ei onneks asuta vielä yhdessä,on sitte helpompi lähtee jos lopullisesti tulee mitta täyteen.En tiiä kauan vielä jaksan katella tollasta meininkii,mut ku sitä vaan rakastaa toista ni aina tulee annettua anteeksi.Sit tää äijä vetää aina herneet nenään ku ite sanon lähteväni radalle.On muka ok,mut mököttää koko seuraavan päivän.Hohhoh,koita sit jaksaa tollasten ääliöiden kanssa...Voimia sulle!


      • Iso L
        asde kirjoitti:

        Jos mies väittää rakastavansa ja haluavansa elää kanssasi, mutta käyttäytyy noin... yhtälö on aika epälooginen. Olet miehelle itsestäänselvyys, joku johon turvata kun baarit on kiinni. Joku joka odottaa ja sietää ja antaa hänen käyttäytyä vastuuttomasti. Jos jätät miehen hänen on pakko alkaa ottaa vastuuta elämästään ja käyttäytä sen mukaan. Hänen on tajuttava että suhteelle pitää myös antaa eikä vain ottaa.

        Yhteiset kämpät, autot ym. ovat vain materiaa, joiden varassa suhde ei saa elää. Ne on helposti jaettavissa vaikka vaivaa onkin nähtävä. Jakoon pitää vain suhtautua järkevästi. Maksukuitit kumpi osti mitä, yhteiset jaettava tasapuolisesti tarpeen mukaan eikä haluttava jotain vain toisen kiusaksi. Ja jos toinen kiusallaan haluaa jotain - saakoon. Omistusasunto olisi hankalampi, vuokra-asunnossa lähinnä tulee eteen kysymys kumpi lähtee. Sukulaisten mielipiteistä ei kannata välittää. Perheesi on kuitenkin puolellasi jos valitset onnellisen elämän. Totuuden kertominen tilanteesta voi olla rankkaa, mutta miksi peitellä tosiasioita. Toisaalta miestä ei kannata alkaa syyttelemään, vaan hoitaa asian tyylikkäästi ilman mielipiteitä.

        Tsemppiä! Jokainen ansaitsee ihmisen arvoisen elämän eikä kukaan ole tuomari päättämään mitä se toiselle on. Jos itsellä on paha olo, se on riittävä syy muutokseen.

        Ota vähän etäisyyttä, muuta vaikka jonkun kaveris sohvalle joksikin aikaa ja katso mitä tapahtuu. Voihan olla että mies todella muuttaakin tapojaan kun huomaa ettet olekaan itsestäänselvyys... Tai ainakin huomaat itse tuleeko liian ikävä vai olisiko sittenkin parempi olla yksin. Tai jonkun muun kanssa sitten aikanaan, tietysti.


      • Jälleen onnellinen
        Iso L kirjoitti:

        Ota vähän etäisyyttä, muuta vaikka jonkun kaveris sohvalle joksikin aikaa ja katso mitä tapahtuu. Voihan olla että mies todella muuttaakin tapojaan kun huomaa ettet olekaan itsestäänselvyys... Tai ainakin huomaat itse tuleeko liian ikävä vai olisiko sittenkin parempi olla yksin. Tai jonkun muun kanssa sitten aikanaan, tietysti.

        Neuvoni olisi että mieti onko sinun parempi hänen kanssa vai ilman häntä.. Itse seurustelin muutaman vuoden saman tyyppisen miehen kanssa. Hän myös joi ja kävi usein baarissa, yksin kun kukaan sen kavereistakaan ei jaksanut enää katsella sitä. Lisäksi hän oli väkivaltainen minua kohtaa, kerran jopa puukon kanssa perässäni juoksi kun minä sukkasillani pihalla menin karkuun kuraisena syys yönä. viina se tekee ihmisistä kummallisia. Sitten armeija aikana vähän helpotti paitsi viikonloppuisin kun hän tuli taas kotiin. Sitten päätin että sen on loputtava ja jätin hänet reilun kolmen vuoden jälkeen. Ja päivääkään en katunut.. Nyt asun yhdessä avopuolisoni kanssa ja olen onnellisempi kuin koskaan. Hän juo, mutta kohtuudella, ja todella harvoin. Ja mitä enemmän hän juo sitä leppoisemmaksi hän tulee =)Päivääkään en vaihtaisi pois..


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En voi jutella kanssasi

      tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih
      Tunteet
      49
      6475
    2. Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.

      Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j
      Maailman menoa
      656
      2757
    3. Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa

      Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens
      Maailman menoa
      83
      1239
    4. Koska olet rakastellut

      Kaivattusi kanssa viimeksi?
      Ikävä
      84
      1185
    5. Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?

      Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.
      Ikävä
      91
      1174
    6. Anteeksi Pekka -vedätys

      Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä
      Maailman menoa
      61
      1113
    7. Miten saisin

      Sinut omakseni?
      Ikävä
      89
      1100
    8. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.

      Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä
      Idän uskonnot
      275
      1088
    9. Kumpi tästä

      Teidän tilanteesta teki vaikeaa? Sivusta
      Ikävä
      71
      985
    10. Kaikkia ei voi miellyttää

      Eikä ole tarviskaan. Hyvää huomenta ja mukavaa perjantaita. 😊❄️⚜️✌🏼❤️
      Ikävä
      229
      870
    Aihe