Jesaja 7:1-16

Lähtötilanne Jesajan kirjan luvussa 7 on tämä:

1. Aahaan, Jootamin pojan, Ussian pojanpojan, Juudan kuninkaan, aikana
lähtivät Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas,
sotimaan Jerusalemia vastaan, mutta he eivät voineet valloittaa sitä.
2. Ja kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin sanoma:
"Aram on leiriytynyt Efraimiin", niin kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi,
niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa.

Silloin Herra antaa Jesajalle käskyn mennä Aahasta vastaan.
Käskyyn sisältyy hyvin erikoinen kohta.
Jesajan tulee ottaa mukaansa pienen pieni poikalapsensa.

3. Silloin Herra sanoi Jesajalle: "Mene Aahasta vastaan,
sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub,
Ylälammikon vesijohdon päähän, Vanuttajankedon tielle

Ja näin Jesaja teki. Hän otti pienen pienen poikalapsensa mukaansa,
ja meni kertomaan Aahaalle ne sanat, jotka Herra oli sanonut:

4. ja sano hänelle: Ole varuillasi ja pysy rauhallisena,
älä pelkää, älköönkä sydämesi säikkykö noita kahta savuavaa kekäleenpätkää:
Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan vihanvimmaa.
5. Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika ovat hankkineet pahaa
sinua vastaan sanoen:
6. 'Lähtekäämme Juudaa vastaan, täyttäkäämme se kauhulla,
vallatkaamme se itsellemme
ja asettakaamme sinne kuninkaaksi Taabalin poika',
7. niin sanoo Herra, Herra näin: Ei se onnistu, eikä se tapahdu.
8. Sillä Aramin pää on Damasko, ja Damaskon pää on Resin - mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä, ja Efraim on muserrettu
eikä ole enää kansa - ja Efraimin pää on Samaria,
9. ja Samarian pää on Remaljan poika. Ellette usko, niin ette kestä."

Sanoma päättyy vakavaan lauseeseen: "Ellette usko, niin ette kestä".
Katsotaan sama lause KJV:stä:
"If ye will not believe, surely ye shall not be established."
Siis kysymys on Juudan kansan kohtalosta.
Tuon kansan, joka nyt vapisi kuin haavanlehti.
Jos Aahas ei ota uskossa vastaan sitä sanomaa,
jonka Jesaja on hänelle tuonut, niin Juudan kansa on mennyttä.
Ja niin Herra haluaa antaa merkin vahvistamaan Aahaan
vapisevaa sydäntä, jotta Aahas ei pelkäisi, vaan uskoisi.

10. Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen:
11. "Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi,
pyydä alhaalta syvyydestä taikka ylhäältä korkeudesta."

Aahas ei vieläkään tahdo ottaa vastaan Jesajan sanomaa,
eikä edes Herran lupaamaa merkkiä, joka vahvistaisi Jesajan ilmoituksen.

12. Mutta Aahas vastasi: "En pyydä enkä kiusaa Herraa."

Herra pyysi Aahasta pyytämään merkin, ja Aahas sanoo:
"En kiusaa Herraa". Pahemmin ei voisi enää Herraa kiusata.
Jesaja on siellä pienen pienen poikalapsensa kansa,
mutta tuntuu, että aivan turhaan. Aahas ei ota vastaan Herran Sanaa.
Vaan aivan päinvastoin vastaa siihen sellaiseen tyyliin,
että on ihme, ettei salama taivaasta lyö häntä maahan.
Mutta Herra on armollinen. Hän Itse antaa merkin.

13. Siihen hän lausui:
"Kuulkaa, te Daavidin suku, eikö se riitä, että te ihmiset väsytätte,
kun vielä minun Jumalanikin itseenne väsytätte?
14. Sentähden Herra itse antaa teille merkin:
Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan
ja antaa hänelle nimen Immanuel.

Mitään tämän varmempaa merkkiä ei Herra olisi voinut antaa siitä,
että Juuda ei tuohoudu. Juudan kansa ei voi lakata olemasta,
sillä Jumala on sen kansan kautta luvannut tuoda maailmaan Messiaan.
Messiaan joka on Jumala kanssamme, mutta ei pelkästään Jumala.
Hän on myös ihminen, joka pienen pienenä poikana on syövä maitoa ja hunajaa.

15. Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä,
jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän;

Messiaan täytyy syntyä ihmiseksi, jotta Hän voisi täyttää lain.
Vain ihmisenä Jumaluudestaan riisuutuneena,
Hän voi sen tehdä. Hänen täytyy saada kokea kaikki kiusaukset,
jotta Hän voi täyttää lain ja osoittautua kelvolliseksi Uhriksi.
"Butter and honey shall he eat,
that he may KNOW to refuse the evil, and choose the good."
Ensimmäinen merkki siitä, on siis yksinkertaisesti se,
että Messias syntyy tästä kansasta.
Tämä kansa ei voi tuhoutua eikä lakata olemasta.

Mutta Herra antaa vielä toisen merkin.
Ja vihdoin Jesaja ymmärtää, minkä ihmeen takia
hänen täytyi raahata pienen pieni poikalapsensa tähän tilanteeseen.
Jesaja kääntää kasvonsa sylissään olevaan poikalapseen,
eikä enää puhu käyttäen samoja ilmaisuja kuin puhuessaan Messiaasta/Pojasta, vaan puhuu nyt oikein käännettynä pojustaan.

16. Ja ennenkuin tämä poju
on oppinut hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän,
tulee autioksi maa, jonka kahta kuningasta sinä kauhistut.

Eli jo ennenkuin tämä poju, Jesajan poika Sear-Jaasub,
on oppinut erottamaan hyvän ja pahan,
tulee autioksi maa (Syyria / Israelin pohj.valtio),
jonka kahta kuningasta (Jes 7:1) sinä kauhistut (Jes 7:2).