Tuli mieleeni eräs kuusijuhla 40-luvulta, kun olin saanut ensimmäisen kerran aivan uuden mekon. Aikaisemmin oli aina saanut periä isonsiskon mekon ja hän oli saanut uuden.
Nyt oli ollut sen verran tuurin tynkää, että äiti oli suhteilla (maalaisserkku kermaa kinkkua kananmunia ym) onnistunut vaihtamaan kaikille kolmelle tytöllensä mekkokankaat.
Mekot olivat skottiruudulliset, punaiset ja olin pyytänyt äitiä laittamaan hameosan vekkihameeksi.
Mekko oli kuin unelma mielestäni :-)
Kevättalvella sitten muutimme pohjanmaalle, oikealle körttikylälle.
Ensimmäisenä koulupäivänä halusin joulujuhlamekon päälleni. En tuntenut ketään, menin rappusille seisomaan ja odottamaan että kello soittaisi sisälle.
Koulun piha oli täynnä mustapukuisia, kalpeita lapsia. Kaikki tuijottivat minua, uutta tulokasta.
Porukka alkoi tulla lähemmäksi ja kohta joku huusi: - Oot syntisestä perheestä!
Tuntui pahalta, kun ajattelin että isän syntisyys ja juominen on jo kaikkien tiedossa, mutta sitten ymmärsin että syntisyyden merkki olikin minun unelmamekkoni.
- Noin syntisen väriset vaatteetkin!
Kuuntelin tuomiotani rauhallisena ja vastasin savolaisen verkkaisesti:
- Ootte kaikki niin rumissa vaatteissa, että mieluummin oon punasissa ku tuommosissa körttiryysyissä!
En huomannut että opettaja oli tullut ulos ja seisoi takanani rappusilla. Opettaja oli kuin enkeli ja pelasti minut tilanteesta toivottamalla tervetulleeksi. Sitäpaitsi hän sanoi että minulla oli nätit vaatteet.
Tunsin saaneeni opettajasta ystävän.
Kuusijuhla ja uusi mekko
28
1171
Vastaukset
hameeni oli musta ja aika kapea ja pieni,ei ollut kankasta tehdä isompaa,pusero oli kyllä punainen,en muista oliko se "oikeamman" kokoinen.
Punaiset lettinauhat kumminkin oli,tai saparot nekin oli ,ei letit.(nyyh)
Ja todistukseenkin tuli kaksi nelosta,oli siis joulukuusijuhla,minä itku kurkussa äidille,jäin luokalleni.
Sitten selviteltiin ,että jouluna ei jäädä luokalle ja kaksi nelosta on vuosiluku.
Sitten on riittänyt tätä" selvittelyä" tänne asti,
onnen kanssa olen kulkenut ja säästynyt suuremmilta tyhmyyksiltä.
Tälläinen oli Skillanin ensimäinen kuusujuhla.- ellumari
pitänyt aina kuusi ja kevätjuhlassa saada näytelmässä esittää jotain roolia.
Mieluummin prinsessaa, mutta ulkoisia edellytyksiä ei oikein ollut kun olin isokokoinen ja tumma. Jostain syystä kiltin prinsessan otaksuttiin olevan vaalea ja pienikokoinen.
Yksin laulua sain ainakin esittää ja siihen panostin kaikkeni.
Juhlavaatteet meillä olivat siskon kanssa kotitekoiset, äidin ompelemat ja minun kolttuni perikin sitten myöhemmin sisko, joka muistaa vieläkin, että hän ei saanut uusia vaatteitakaan kun täytyi pitää ellumarin vnhoja.
Olin nyt sitten vaika noita-akan tai pahan äitipuolen roolissa, niin vedin sen osani näytelmässä sellaisella antaumuksella, että juhlayleisö sanoi, että tuosta tytöstä tulee vielä näyttelijä.
Voi, noita lapsuuden suloisia ja katkeransulisiakin muistoja!
- Kirsikka
Ensimmäisen joulujuhlan mekko oli vihreä. Vekattu alaosa ja pyöreä pitsikaulus. Parhainta oli kuitenkin isonsiskon vanhat remmikengät jotka olivat mielestäni tosi hienot, sodanjälkeinen aika kun oli. Ja se että sain esiintyä juhlassa keijukaisena valkoisessa harsokankaisessa mekossa!
Ainahan sitä sai kahden vanhemman sisaren jämiä pukea päälleen, jopa huopatossutkin.
Aiemmin MdK kirjoitti sisarusjärjestyksestä. Minulla on 2 vanhempaa sisarta ja veli, joten tapella on saanut olemassa olostaan (huomatuksi tulemisesta). Kait siitä on seurannut luonteessani ikuisesti piilevä omista oikeuksista
kiinni pitävä luonne. Kiistely ehkä sopivasti
muokkasi sopeutumistaitoa, myöhemmissä vaiheissa eteentulleissa elämän vaiheissa. - Lotta*
Mekoista en muista sen ihmeellisempää, mutta sen muistan, kuinka älyttömästi harmitti, kun aina kuusijuhlassa minun oli lausuttava joku runo. Olin siihen aikaan aika ujo, enkä tykännyt yhtään esiintymisestä. Syy, miksi lausuminen tuli minun huolekseni, oli -luulisin- pelkästään se, että minulla oli selvä, kova ääni.
Muistan kun meitä oli 3 tyttöä, jotka harjoittelimme kuusijuhlaan laulua. Tyttö, joka oli ryhmämme tähti, kirkasäänisin meistä kolmesta, alkoi yks kaks kiemurrella ja purskahti itkuun.
Opettaja hätääntyi ja kysyi mikä hänelle tuli.
- On niin kova pissihätä, sanoi tyttö.
- No, juokse nyt kiireesti vessaan.
Tyttö otti muutaman askeleen, pysähtyi ja lattialla alkoi lätäkkö levitä...
Siihen jäi lauluharjoitukset, siivosimme lätäkön porukalla, tyttö sai lainata opettajalta kuivat alushousut ja me toiset saimme ankaran varoituksen, ettemme kertoisi tästä kenellekään.- exR
Ihka ensimmäisssä juhlassa olin mukana katsojana.
Ikäänikään en muista, mutta niin pieni olin että sain istua äidin sylissä koko juhlan ajan. Isosiskoni esiintyi, kulki enkelijoukossa salin keskikäytävää kipinöivä tähtisadetikku kädessä ja oli niin kaunis!
Hämärän salin ja joulukuusen antaman valon pehmeä tunnelma melkein tuntuu yhäkin.
Kun tässä tuli juttua noista kuusijuhlavaatteista sun muista, niin haluaisin jutella enemmänkin vaatteitten merkityksestä kun liikutaan toisten seurassa.
Ajattelin kerran kun menin erääseen naisten liikkeeseen arkivaatteissa, kiireisenä ja hikisenä, muovikassit kädessä, niin myyjät eivät näyttäneet huomaavan tulijaa ollenkaan :)
Joku toinen kerta kun menin samaan liikkeeseen, oli meikit ja kampaus kunnossa, fiksummin puettu ja palvelu oli aivan toista luokkaa!
Se oli ainakin ahaa-elämys, että jos haluaa palvelun pelaavan niin kannattaa nähdä hiukan vaivaa :)- Helena04
Saman olen kokenut. Ainakin silloin, kun jotain parempaa katsastelee.
Noita isoja liikkeitä jotenkin karsastelen, on liian paljon tarjolla eikäpä paljon myyjiäkään näy. Pienemmissä tuo ilmiö on selvästi havaittavissa, siis vähän "tälläten" ja palvelu pelaa paremmin.
Vaatteet vaikuttavat. - Kirsikka
Olen samaa mieltä kanssasi, jos on hyvin puettu, kammattu ym, saa puodeissa paremman palvelun kuin vapaa-ajan kamppeissa liikkuessa. Miksikähän?
Ihan samalla tavalla vaatimattosti pukeutunut etsii itselleen sopivia, muodikkaita asusteita.
Voi vielä olla fiksumpi henkilö kuin vastakohta.
En käsitä ideologiaa liike alalla - katsotaan asiakkaan pukeutumiseen, kait se kuuluu asiaan. Taasen jollakin toisella ammatti alalla, asusteiden merkitys on vähäisempää, kunhan ne ovat asialliset eri tilanteissa.
Samaa olen kokenut usein liikkeissä. Tänään olen menossa ostoksille, joten hiusten föönaus on meneillään, saas nähdä kuinka käy? - Lotta*
Kyllä olen monesti todennut saman kuin edellä kirjoittaneet. Siksi on pakko "satsata" vähän tähän ulkoiseen olemukseen, että saa hyvän kohtelun liikkeissä. Eihän kukaan itselleeen tieten tahtoen halua pahaa mieltä/harmistumista aiheuttaa. Suomalaisissa yrityksissä ei ole tarpeeksi korostettu kohteliaan ja asiallisen palvelun merkitystä.
Lotta* kirjoitti:
Kyllä olen monesti todennut saman kuin edellä kirjoittaneet. Siksi on pakko "satsata" vähän tähän ulkoiseen olemukseen, että saa hyvän kohtelun liikkeissä. Eihän kukaan itselleeen tieten tahtoen halua pahaa mieltä/harmistumista aiheuttaa. Suomalaisissa yrityksissä ei ole tarpeeksi korostettu kohteliaan ja asiallisen palvelun merkitystä.
sellaiset kaupat,missä palvellaan vain "laitettuja" asiakkaita.
Onneksi en kovin moneen ole törmännyt elämäni aikana.
Yksi juttu on jäänyt hyvin mieleen.
Olin kälyni kanssa kaupoilla ja näin kaupan ikkunasssa kauniit verhot.
Menimme kauppaan ,tuttu rouva ,miltä olin ennen ostanut,tuli palvelemaan.
Kysyin voisinko saada verhot kotiin koetellakseni ,käykö ne,
kysymys oli kapasta ja salusiinistä,siis keittiön verhot.
No myyjä lupasi,että tottakai.
Sattuipa omistaja rouva kuulemaan juttumme ja sanoi,että ei käy,jos en aio ostaa.
Myyjä oli nolo ja me ostajat myös,lähdimme pois.
Ulos tullessa sappeni kiehahti ja kysyin oliko kälylläni lainata rahaa,omani ei riittänyt verhon hintaan(ei ollut vielä pankkikortteja)
hän sanoi on ja käännyimme kannoillamme ja painuimme sisään takaisin.
Minä äänekkäästi kysymään meitä palvelleelta myyjältä,että saammeko ostaa verhot.
Omistaja rouva hävisi takatiloihin.
Silloin koin ,että emme olleet pukeutuneet tarpeeksi hyvin ,emme olleet palvelua tarvitsevia, ja se todella loukkasi.
Tämä omistaja oli niin sanotusti "hienostelija" ja minun kohtalon oli kokenut moni muukin "tavallinen" asiakas.
Sen jälkeen en sitä ovea aukaissut ja liike on jo loppunutkin ja omistaja siirtynyt sinne,missä kaikki olemme samanarvoisia.
Pienikin asia on joskus suuri ,riippuu ihmisten asenteista.
- Maalaismies*
Jouduin minäkin sotavuosina pilkan kohteeksi punaisen puseroni tähden. Isäni oli saanut jostakin hankituksi viininpunaisen samettipuseron. Pidin siitä, mutta sitä en voinut pitää avoimen pilkan tähden: Pojalla punainen pusero, sanoivat aikuiset naisetkin maitokaupassa!
Pukineet olivat tummia ja värittömiä 1960-luvulle saakka. Vasta Marimekko ja Vuokko Metsovaara joskus 1970-80 luvuilla toivat värit suomalaisten asusteisiin. No, pianhan ovat pukujuhlat tiedossa presidentin linnassa!Kun poikani oli 5-vuotias ja lähti "leikkikouluun" niin hän halusi punaiset, kukalliset puukengät ja punaisen jenkkikassin! Ne olivat hänen mielestään niin hienot!
Ja hän sai ne ja oli onnellinen.
Näinhän on että lapsi tietää tarkalleen esimerkiksi mistä väreistä hän pitää, mutta joutuu hyvin pian manipuloinnin kohteeksi: poikien väri on sininen, ainoastaan tytöt käyttävät punaista!
Sitten alkaa muoti vaikuttaa ja kohta olemme siinä "pässi narussa", mistä olet maininnut!
Vaatii mieheltä rohkeutta pukeutua ROOSAAN pellavapukuun! Sellaiseenkin asiakkaaseen olen törmännyt! Mikä upea näky! Ruskettunut, 185-senttinen atleetti! Tarkoituksella pukeutunut juuri tähän väriin!
Vaikeata varmaankin jollekin juntille mennä heittämään huulta "raukkiksesta"!
Väreistä voisin heittää juttua enemmänkin, koska se on kuulunut osittain ammattiini.- Maalaismies*
MdK-MdK kirjoitti:
Kun poikani oli 5-vuotias ja lähti "leikkikouluun" niin hän halusi punaiset, kukalliset puukengät ja punaisen jenkkikassin! Ne olivat hänen mielestään niin hienot!
Ja hän sai ne ja oli onnellinen.
Näinhän on että lapsi tietää tarkalleen esimerkiksi mistä väreistä hän pitää, mutta joutuu hyvin pian manipuloinnin kohteeksi: poikien väri on sininen, ainoastaan tytöt käyttävät punaista!
Sitten alkaa muoti vaikuttaa ja kohta olemme siinä "pässi narussa", mistä olet maininnut!
Vaatii mieheltä rohkeutta pukeutua ROOSAAN pellavapukuun! Sellaiseenkin asiakkaaseen olen törmännyt! Mikä upea näky! Ruskettunut, 185-senttinen atleetti! Tarkoituksella pukeutunut juuri tähän väriin!
Vaikeata varmaankin jollekin juntille mennä heittämään huulta "raukkiksesta"!
Väreistä voisin heittää juttua enemmänkin, koska se on kuulunut osittain ammattiini.Väri, mistä pitää, lienee alitajuinen juttu. Minä en arvosta esim. horoskooppia lainkaan, mutta se määrittää tähtimerkkini mukaan värikseni sähkönsinisen. Kuinka ollakaan, huomaan valinnoissani useinkin päätyneeni juuri tuohon väriin.
Maalaismies* kirjoitti:
Väri, mistä pitää, lienee alitajuinen juttu. Minä en arvosta esim. horoskooppia lainkaan, mutta se määrittää tähtimerkkini mukaan värikseni sähkönsinisen. Kuinka ollakaan, huomaan valinnoissani useinkin päätyneeni juuri tuohon väriin.
olemme jutelleet väreistä aikaisemmin jossakin yhteydessä...
Olisikohan ollut värien psykologisesta vaikutuksesta, jota käytetään hyväksi eri yhteyksissä, esim. mainonnassa.
Sininen, erityisesti tumman sininen, on sellainen auktoriteettiväri (poliisien univormut, laivaston siniset värit jne.); oranssi ja keltainen, jotka näkyvät kauaksi, jotka huomataan ja käytetään mm liikennemerkeissä.
Tummat värit antavat kantajastaan vakavan, arvovaltaisen henkilön kuvan, kun taas vaaleat pastellisävyt antavat kantajastaan lempeän ja kiltin vaikutelman. Saattaa olla että moni rakastunut ihminen, joka pukeutuu yleensä tummmasävyisiin vaatteisiin, alkaa pukeutua huomaamattaan vaaleisiin pastellisävyihin rakastuttuaan...
Värit saattavat kertoa paljon kantajastaan ja tätä väritietoutta käytetään hyväksi mm. haastattelutilaisuuksissa kun valitaan uusia työntekijöitä eri tehtäviin.- ellumari
MdK-MdK kirjoitti:
olemme jutelleet väreistä aikaisemmin jossakin yhteydessä...
Olisikohan ollut värien psykologisesta vaikutuksesta, jota käytetään hyväksi eri yhteyksissä, esim. mainonnassa.
Sininen, erityisesti tumman sininen, on sellainen auktoriteettiväri (poliisien univormut, laivaston siniset värit jne.); oranssi ja keltainen, jotka näkyvät kauaksi, jotka huomataan ja käytetään mm liikennemerkeissä.
Tummat värit antavat kantajastaan vakavan, arvovaltaisen henkilön kuvan, kun taas vaaleat pastellisävyt antavat kantajastaan lempeän ja kiltin vaikutelman. Saattaa olla että moni rakastunut ihminen, joka pukeutuu yleensä tummmasävyisiin vaatteisiin, alkaa pukeutua huomaamattaan vaaleisiin pastellisävyihin rakastuttuaan...
Värit saattavat kertoa paljon kantajastaan ja tätä väritietoutta käytetään hyväksi mm. haastattelutilaisuuksissa kun valitaan uusia työntekijöitä eri tehtäviin.arvokkaan turkin, jota en tyypilleni uskollisena panisi päälleni suurin surminkaan.
Joskus olen kuitenkin jostain päivämatineasta tai vastaavasta tullessani poikennut liikkeeseen missä sitten saanut puolunkymmentä (vähän liioteltu) myyjätärtä "palvelemaan".
Minä olen pikkuisen korni joskus ja saatan heittäytyä puhumaan jotain murretta vastaavassa tilanteessa ja hämmentää hienon liikkeen myyjät perusteellisesti. - Maalaismies*
ellumari kirjoitti:
arvokkaan turkin, jota en tyypilleni uskollisena panisi päälleni suurin surminkaan.
Joskus olen kuitenkin jostain päivämatineasta tai vastaavasta tullessani poikennut liikkeeseen missä sitten saanut puolunkymmentä (vähän liioteltu) myyjätärtä "palvelemaan".
Minä olen pikkuisen korni joskus ja saatan heittäytyä puhumaan jotain murretta vastaavassa tilanteessa ja hämmentää hienon liikkeen myyjät perusteellisesti.Äsken aamulenkillä saatoin todeta pukeutumiskulttuurin tärkeyden. Pakkasta oli -16 astetta. Luonto ympärilläni oli taivaallisen kaunis. Ihmettelin taas kerran, kun ei olllut vastaan tulijoita eikä myötämenijöitä. Ruhtinaallinen yksinäisyys!
Johtunee vaatteista, että pidän kaikista säistä. Olen vuosien mittaan hankkinut melkoisen arsenalin kamppeita. Sanonpa siis, että vaatteet tekevät miehen - tässä tapauksessa minut sietämään kaikkia säitä. Eikä ainoastaan sietämään, vaan myös nauttimaan niistä. - Kirsikka
Maalaismies* kirjoitti:
Äsken aamulenkillä saatoin todeta pukeutumiskulttuurin tärkeyden. Pakkasta oli -16 astetta. Luonto ympärilläni oli taivaallisen kaunis. Ihmettelin taas kerran, kun ei olllut vastaan tulijoita eikä myötämenijöitä. Ruhtinaallinen yksinäisyys!
Johtunee vaatteista, että pidän kaikista säistä. Olen vuosien mittaan hankkinut melkoisen arsenalin kamppeita. Sanonpa siis, että vaatteet tekevät miehen - tässä tapauksessa minut sietämään kaikkia säitä. Eikä ainoastaan sietämään, vaan myös nauttimaan niistä.Kolistelin kävelysauvojen kanssa sisälle aamulenkiltä. 10 asteen pakkanen teki posket punaisiksi ja viimeisetkin unirippeet silmistä katosivat. Toivottu valoilmiö, aurinkokin, näyttäytyy aamutuimaan, mahtava mielen virkistys.
Kuten edellinen kirjoittaja totesi, jokainen tilanne vaatii erilaisen pukeutumisen, niin sauvakävelykin. Lämmintä alla ja yllä, hyvät jalkineet jalassa antavat matkalle hyvän olon tunteen.
Tänä päivänä voimme valita itsellemme mieluisia asusteita joissa viihdymme, monipuolisesta tarjonnasta on joskus vaikea valita.
Oli ne sodanjälkeiset ajatkin silloin pukeutumisessa asianmukaisia, vaikka hame ja pitkätakki päällä koulussa hiihdimmekin. Hauska katsella vanhoista valokuvista millaista pukeutuminen oli lapsuudessa, ja ne "vanhojen tätien" hatut olivat tosi mahtavia kukkarimpsuineen. - ellumari
Kirsikka kirjoitti:
Kolistelin kävelysauvojen kanssa sisälle aamulenkiltä. 10 asteen pakkanen teki posket punaisiksi ja viimeisetkin unirippeet silmistä katosivat. Toivottu valoilmiö, aurinkokin, näyttäytyy aamutuimaan, mahtava mielen virkistys.
Kuten edellinen kirjoittaja totesi, jokainen tilanne vaatii erilaisen pukeutumisen, niin sauvakävelykin. Lämmintä alla ja yllä, hyvät jalkineet jalassa antavat matkalle hyvän olon tunteen.
Tänä päivänä voimme valita itsellemme mieluisia asusteita joissa viihdymme, monipuolisesta tarjonnasta on joskus vaikea valita.
Oli ne sodanjälkeiset ajatkin silloin pukeutumisessa asianmukaisia, vaikka hame ja pitkätakki päällä koulussa hiihdimmekin. Hauska katsella vanhoista valokuvista millaista pukeutuminen oli lapsuudessa, ja ne "vanhojen tätien" hatut olivat tosi mahtavia kukkarimpsuineen.kaikille(yleensä tunnustan)
Villit hevosetkaan eivät saisi minua sauvakävelemään.
Minusta sauvojenn kanssa voi hiihtää, mutta kävely on niin hassua, euttä naurattaa.
Minä en ole teeskentelijä., enkä mikään hienostelija, mutta sauvakvely on minusta hassun näköistä.
Muuten olen kyllä hassu ja hölmö, mutta että vielä sauvojen kanssa..... ellumari kirjoitti:
kaikille(yleensä tunnustan)
Villit hevosetkaan eivät saisi minua sauvakävelemään.
Minusta sauvojenn kanssa voi hiihtää, mutta kävely on niin hassua, euttä naurattaa.
Minä en ole teeskentelijä., enkä mikään hienostelija, mutta sauvakvely on minusta hassun näköistä.
Muuten olen kyllä hassu ja hölmö, mutta että vielä sauvojen kanssa.....joka ei sauvoja ole ottanut.
Minäkin olen törpön näköinen jo muutenkin,vielä sauvat siihen tökittäväksi,huh.
Joskus kyllä ajattelee,miten olisivat liukkaalla hyvät tukemassa,mutta sen sortin turhamainenko olen minäkin,että en hassummalta haluaisi näyttää,kuin jo olen.- Kirsikka
SkillaN kirjoitti:
joka ei sauvoja ole ottanut.
Minäkin olen törpön näköinen jo muutenkin,vielä sauvat siihen tökittäväksi,huh.
Joskus kyllä ajattelee,miten olisivat liukkaalla hyvät tukemassa,mutta sen sortin turhamainenko olen minäkin,että en hassummalta haluaisi näyttää,kuin jo olen.Kyllä minustakin -ne- sauvat vaikuttavat kävellessä hassunkurisilta. Mutta liukkailla teillä ne ovat "tukena ja turvana" varsinkin jos on jalkaongelmia vaikka tilapäisiäkin. Näillä seuduilla on oikein sauvakävelyryhmiä, kilpailu vauhdissa on kova ja osanottajia riittää.Onkohan kysymys muotivillityksestä.
Kyllä minä sen ymmärrän että Pohjoimaissa käytetään kävellessä sauvoja, mutta että -etelän maissakin- ja joku on saanut vielä synttärilahjaksi sellaiset.
Muuten lupasiko senora L tulla palstoille 4.12, muistelisin niin. - Aija
ellumari kirjoitti:
kaikille(yleensä tunnustan)
Villit hevosetkaan eivät saisi minua sauvakävelemään.
Minusta sauvojenn kanssa voi hiihtää, mutta kävely on niin hassua, euttä naurattaa.
Minä en ole teeskentelijä., enkä mikään hienostelija, mutta sauvakvely on minusta hassun näköistä.
Muuten olen kyllä hassu ja hölmö, mutta että vielä sauvojen kanssa.....Kun hartiat on jumissa ja niskaa pakottaa, niin kyllä oman kokemukseni mukaan sauvakävelystä on iso apu. Kuinka hassulta se näyttää, en tiedä, enkä välitäkään. Onkohan negatiivisuus ennakkoluuloa vai onko jokin muu syy ehkä siihen, ettei sauvakävely tunnu omalta lajilta?
- Iäkäs
Aija kirjoitti:
Kun hartiat on jumissa ja niskaa pakottaa, niin kyllä oman kokemukseni mukaan sauvakävelystä on iso apu. Kuinka hassulta se näyttää, en tiedä, enkä välitäkään. Onkohan negatiivisuus ennakkoluuloa vai onko jokin muu syy ehkä siihen, ettei sauvakävely tunnu omalta lajilta?
yli 70- vuotiaat eivät piittaa niinkään paljon miltä näyttää joku heidän "kävelynsä" tai ulkonäkönsä tms.
Jospa nämä "sauvakävelettömät" ovat nuorempia ja turhamaisempia kuin me vanhat. Iäkäs kirjoitti:
yli 70- vuotiaat eivät piittaa niinkään paljon miltä näyttää joku heidän "kävelynsä" tai ulkonäkönsä tms.
Jospa nämä "sauvakävelettömät" ovat nuorempia ja turhamaisempia kuin me vanhat.turhamainen.
No menisihän tuo "alle 70:ten" tiliin,siis vielä sallittua turhamaisuus.
Tosissaan kun ajattelee,ei pitäisi olla "turhamainen" voi kostautua lonkan paikaltaan menoksi,mutta en mahda mitään,tunnen asian vain vieraaksi.
Jotenkin sauvat ei tartu käteen ,tunnen itseni
hölmöksi,kun en osaa niitä kunnolla käyttää.
En ole kovin paljon hiihtänytkään,joten tyyli on opettelematta.
En kai vähemmän hölmöltä näytä ,kun köpöttelen varoen liukastumista.
Kyllä voi käydä,että yksi kaunis päivä,kävelen minäkin sauvojen kanssa ja vielä oikea oppisesti.
Ei tuota ikääkään voi kauan puolusteluna pitää,jos turhamaisuuden raja 70 :ssä kulkee.
Sitten eikun kaikki vaan kävellään ja sauvotaan.- exR
SkillaN kirjoitti:
turhamainen.
No menisihän tuo "alle 70:ten" tiliin,siis vielä sallittua turhamaisuus.
Tosissaan kun ajattelee,ei pitäisi olla "turhamainen" voi kostautua lonkan paikaltaan menoksi,mutta en mahda mitään,tunnen asian vain vieraaksi.
Jotenkin sauvat ei tartu käteen ,tunnen itseni
hölmöksi,kun en osaa niitä kunnolla käyttää.
En ole kovin paljon hiihtänytkään,joten tyyli on opettelematta.
En kai vähemmän hölmöltä näytä ,kun köpöttelen varoen liukastumista.
Kyllä voi käydä,että yksi kaunis päivä,kävelen minäkin sauvojen kanssa ja vielä oikea oppisesti.
Ei tuota ikääkään voi kauan puolusteluna pitää,jos turhamaisuuden raja 70 :ssä kulkee.
Sitten eikun kaikki vaan kävellään ja sauvotaan.Näin täälläpäin.
Sauvakävely näyttää olevan enemmän trimmattujen nuorten naisten harrastus. Kaksittain painelevat menemään ja juttua riittää sompaillessa. Siis taas kerran...miten missäkin.
En ole koskaan kokeillut, voisi olla tehokastakin. - ellumari
exR kirjoitti:
Näin täälläpäin.
Sauvakävely näyttää olevan enemmän trimmattujen nuorten naisten harrastus. Kaksittain painelevat menemään ja juttua riittää sompaillessa. Siis taas kerran...miten missäkin.
En ole koskaan kokeillut, voisi olla tehokastakin.itsenäisytemme juhlimisesta, mutta tietokoneen avasin, ennenkuin vastoin tapojani menen iltapäivätorkuille.
Tuosta sauvakävelystä sanoisin, että mitään negatiivistahan en siinä näe ja minun puolestani kuka tahansa saa kävellä vaikka iltapäiväruuhkassa Mannerheimintien päästä päähän käsillään, tai vaikka kontata.
Sekin huvittaisi, ei herättäisi niinkään negatiivisia tunteita.
Nyt täytyy mennä vähän lepäämään tai tulen kiukkuiseksi.
En sinulle exR, vaikka tämä tuli viestisi perään.Enhän ole ennenkään sinulle kiukutellut, vaikka olisin kuinka väsynyt.Sille bioloogiselle olen joskus sanonut ärhäkästi jotain.
Nyt torkuille. - Rituli
ellumari kirjoitti:
kaikille(yleensä tunnustan)
Villit hevosetkaan eivät saisi minua sauvakävelemään.
Minusta sauvojenn kanssa voi hiihtää, mutta kävely on niin hassua, euttä naurattaa.
Minä en ole teeskentelijä., enkä mikään hienostelija, mutta sauvakvely on minusta hassun näköistä.
Muuten olen kyllä hassu ja hölmö, mutta että vielä sauvojen kanssa.....olen Ellumarin kanssa samaa mieltä.
Hyvin usein kun lähden lenkille, naapurin mies
huutaa: "Missäs sinun sauvas on?"
Hän ei näytä oppivan, että minähän en omista
mokomia. Nehän ovat vain tiellä kun pinkaisen aina
välillä oikein kunnon juoksuun.
Voihan sitä käsiänsä reippaasti heiluttaa ilman
sauvojakin.
Sen myönnän, että näin liukkailla keleillä voisi-
han ne olla tukena. Mutta ei, en ole vielä kyllin
kypsynyt ajatukselle. - ellumari
Rituli kirjoitti:
olen Ellumarin kanssa samaa mieltä.
Hyvin usein kun lähden lenkille, naapurin mies
huutaa: "Missäs sinun sauvas on?"
Hän ei näytä oppivan, että minähän en omista
mokomia. Nehän ovat vain tiellä kun pinkaisen aina
välillä oikein kunnon juoksuun.
Voihan sitä käsiänsä reippaasti heiluttaa ilman
sauvojakin.
Sen myönnän, että näin liukkailla keleillä voisi-
han ne olla tukena. Mutta ei, en ole vielä kyllin
kypsynyt ajatukselle.olet ollut lomalla ja emme ole tavanneet pariin viikkoon.
Miten meni lomasi?
Minä aion yrittää sada sen verran "irtiottoa", että voisin helmikuussa käydä Luostolla laskettelemassa.
Riippuu näistä nuoremmista, jotka kuskaavat vanhaa tätiään nuorten suosimiin paikkoihin.
En kyllä tiedä mikä Lapin "rinteistä" on erikoisemmin nuorten suosima ja minähän menisin ikäisteni joukkoon mieluummin, mutta meillä on muodostunut traditioksi joka talvinen yhteinen lomamatka.
Mukavaa kun näillä palstoilla asiat rönsyilevät ja ensimmäisestä kuusijuhlapuvustamme olemme sujuvasti siirtyneet sauvakävelyyn ja niinkuin tytöt(siskon) sanovat Evvk, tarkoittaa kuulemma, ettei vois vähemmän kiinnostaa.Minä en ole kiinnostunut sauvakävelystä, niinkuin jo sanoinkin. exR-sisko siteeraa minua joskus sanoen, että "tänään olen tätä mieltä huomisesta en tiedä."
Noista kuusijuhlavaatteista muistan vain sen, että minulla ei ollut koskaan kovin hienoa pukua, sellaista "katseet kääntävää."
Äiti piti koreilua turhana ja ompeli minulle ja siskolle tummansävyiset muka juhlavan näköiset koltut kaikkiin juhliin. Ainakin minulle, koska järkevää hänen mielestään oli, että pikkususko piti vanhemman pieneksi jääneen,koska se oli vielä ehjä. Voi veljet! Tarkoitan siskon puolesta, sillä hän muistuttelee silloin tällöin vieläkin, että hänellä oli "aina" ellun vanhat vaatteet.
Tässä taas näkee että emme ole tavanneet viikkoihin, sillä tunnen tarvetta puhua ummet ja lammet, mutta jatketaan toisista aiheista ja toisessa ketjussa taas pian.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6564850Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o202255- 1031434
- 881352
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231346Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia1301141Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681075Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi261980- 72967
Jos saan sinut elämääni
niin minun täytyy nukkua ihan ensimmäiseksi 2vk putkeen. Sopiiko se sinulle? Väsynyt olen ollut ja niin levollinen olo75955