pidätkö punaisesta?

Tuo punainen väri ns. Tizianin pun. oli hyvin kallis aikaansaada Välimeren maissa. Kardinaalien käyttämänä se saattaa kuvastaa arvovaltaa vieläkin. Sinänsä pidän väriasteikossa pink'in ja rosan sävyistä, en puhtaan punaisesta suurina pintoina.

Punainen väri kuuluu väripsykologiassa eniten ärsyttäviin väreihin, vihreä rauhoittaviin, jonka vuoksi leikkaussalit mm. ovat vaalean vihreitä.

Puhdas punainen esim. tummansinisessä solmiossa on piristävä yhdistelmä, mutta en nyt ihailekaan lilanpunaisia pitkiä 'kinttupukimia' miehillä,. tyylittömiltä ne näyttävät ainakin bleiser'in kanssa:D, mutta paidoissa menettelee vaaleat rosansävyt, varsinkin harmaan puvun, tai swetarin kanssa.

Meikä on lapsuudesta asti pitäny sinisestä väristä vaateissa,
mutta aikustuani katselin ihoa vasten värejä, joten jotkut punaset väritkin sopii ihonväriin hyvin,
samoin moni muu väri suuresta väriskaalasta,
mutta oma iho on määräävä tekijä mikä sävy eri väreistä on sopiva,
myös tukan väri on määräävä tekijä valittaessa vaatteita,
jos värjää tukan ruskeeksi tai punertavaksi, silloin vaatteen väri vaihtuu taas kokonaisuuteen katsoen eriksi,
jokatapauksessa yleisesti katsoen sininen väri on miellyttävämpi kuin punanen,
punanen väri ahdistaa psyykkisellä tasolla,
sininen väri tuo raikkaan keveyttä psyykkeeseen,

Tuo on totta että ihon ja hiusten värin vaihtuessa sama väriskaalaa ei enää sovi vaatetuksessa. Minulla ainakin värimieltymykset vaihtelevat, vaihtelu virkistääkin.
Ei entisella hyvin tummatukkaiselle ja nykyään harmaapäälle samat sävyt sovi.
Kesällä kun iho ruskettuu kaikki näyttää paremmalta.
Nykyään on oranssi ja pinkki muodissa, näin ei ole aina ollut. Minä en ole tottunut niistä pitämään. Trendit ovat muuttuvia värien suhteen niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin.
Nyt ovat värikkäät vaatteet muodissa, ihailin Marimekon mekkoja äskettäin. Ja valinnan varaa on, onneksi.

Suomen lipusta suunniteltiin punakeltaista. Se torjuttiin, koska väriyhdistelmää pidettiin liian ruotsalaismielisenä. Sinvalkoinen sopii viileälle Suomelle.
Mutta mitä punaiseen väriin tulee, niin se on niin hallitseva, että pienikin täplä punaista riittää, niin vaatetuksessa kuin sisustuksessakin.
Sopivalla tavalla lisätty punainen kirkastaa ja korostaa muitakin värejä.
En nyt tiedä, vierastaako suomalainen punaista. Eikö punamullalla sivellyt mökit ole koristaneet suomalaista maalaismaisemaa satoja vuosia?
Joulun väri on punainen.
Voi olla, että suomalisen tapa käyttää värejä on erilainen kuin jossakin muualla.

Punaista väriä lie ollut aikojen alusta lähtien, sävyjä lukemattomia.
savestakin tulee polttamalla punaista sen opin jo lapsena kun savitiilet poltettiin oli tulos lämpimän punainen, mitä kuumempi poltto sen tummempi väri..
Talojen maalit olivat punamulta keitosta, täysmaitoon oli harvalla mahdollista sitä valmistaa mutta rasvainen täysmaito parasta.
Kiinassa Kielletty kaupunki kerrottiin olevan alkuperäismaalissa, keitetty sian vereen.
Kiinalaisilla punainen on yleinen rakennusten väri, vaikka keisarillinen väri onkin keltainen ja kulta.
Minä en pidä erikoisemmin punaisesta väristä onneksi on värejä voi mieleisensä valita.

Luin jostain, että mummon punainen on vaihtunut pinkkiin. Lapin laduilla viime viikolla se jotenkin realisoitui, paljon pinkkejä hiihtotakkeja tuli vastaan.

Värianalyysin mukaan talvi-ihmiselle sopivat kaikki oikeat, puhtaat värit; punainen, sininen, vihreä ... ja värikkyys, eivät ns. taitetut värit lainkaan. Totta. Väri ei ole iästä kiinni vaan siitä, mikä sopii omalle iholle, korostaa ja hehkeyttää sitä. 'Väärä' väri tekee ihon harmaaksi ja sairaan näköiseksi, oikea väri saa ihon hehkumaan ja loistamaan.

Se on totta myöskin, että vaatimattomille suomalaisille punainen väri on liian näkyvä kun massasta ei saa / halua erottua. Hiirenharmaana hukkuu paremmin muitten joukkoon.

Vuosikymmenten ajan meikäläinen piti tummansinisestä ja inhosi punaista. Muutama vuosi sitten tapahtui värimaussa täydellinen käännös.
Nyt mieliväri on viininpunainen ja sininen herättää inhoa. Mistä lienee johtunut? Aloitukseen viittaen on otdettava, että yhteiskunnallinen asema ei ole muuttunut.

Mikä on sen upeampi kuin voimakkaan punainen auringonlasku.
Eilen meidän onnistui kokea sellainen.

1950-luvulla kun sodan jälkeinen köyhyys vielä puri ja kaikki oli kortilla saimme helsinkiläisiltä sukulaisiltamme hedän lapsilleen pieniksi jääneitä vaatteita ja he pientilaltamme lapsilleen ruokaa, maitoa, kananmunia ja sianlihaa.
Itse sain sopivan, mukavan ja lämpöisen mutta punaisen puseron.
Nyt puhutaan koulukiusaamisestä, mutta ei se mikään uusi ilmiö ole. Kautta aikojen ovat lapset toisiaan kiusanneet. Kun pusero päälläni menin kouluun , kokoontuivat muut oppilaat kourossa laulamaan "punainen pusero, tyttöjen väri, punainen on tyttöjen väri" jne.

1960- luvulla tytöt kasvattivat kynsiään pitkiksi ja maalasivat ne punaisksi. Aloin niitä ihailla ja myös heidän punatuista huulistaan tykätä. Punaisia autoja minulla on ollut lukuisia, mutta jo parikymmenen vuoden ajan vihreitä ja ruskeansävyisiä. Vaatteni ovat yhtä värittömät kuin myös naamani.
Vanhetessaan kaikki muuttuu.

Pidän punaisesta ja yleensä voimakkaista väreistä. Tänään kävin hautausmaalla ja huomiotani kiinnittivät kirkon vierelle istutetut valkoiset orvokit. Sielläkin voisi olla värikkäämpiä kukkia, samoin muistokukissa.

Olen huomannut että punainen väri saa minut hehkumaan. Käytän itse paljon punaista, vihreää, ruskeaa, laivaston sinistä, mustaa ja violettia. Parhaiten minua on pukenut punainen, ruskea ja vihreä. Olen värimaailmaltani syystyyppi.

Punainen väri vetää puoleensa huomiota.
Jos seksikkyyttä pitäisi kuvata tai korostaa jollakin värillä, se väri olisi useimpien mielestä punainen. Kunkyseessä on täysi-ikäinen ihminen, tässä suhteessa ei ole väliä sukupuolella eikä iällä.

Olettaisin että punainen väri on ollut vuosisatoja käytössä.
Kaikki kaikki maalaukset ovat punaisia kestävää on ollut täällä meidänkin rannoilla
talven pakkaset ja kesän auringon ovat kestäneet.

Minulla tässä vielä aniliini voittoinen yöpaita, pitäähän sitä jotain punaista suosia joskus. ;-))

Aika kohtalokas kausi värisympatioiden historiassa tämän kansan historiassa oli kansalaissota, muutaman kuukauden pituinen jakso.
Hävinneen puolen väri punainen sai inhoa osakseen. Mm. tunnetut taiteilijat suosittelivat sitä yhdeksi valtionlipun väreistä, mutta siihen väri ei kelvannut, luultavasti juuri sen käytöstä tunnuksena kansalaissodassa.

Perinteisen työväenliikkeen ja siihen liittyvien puolueiden heiketessä ja kuihtuessa häviää punaisen värin luoma poliittinen mielikuva.