Monikulttuuriruus liberalismin hengessä

Monikulttuurisuudesta on keskusteltu runsaasti. Olen myös itse pohtinut aihetta ja tullut entistä vakuuttuneemmaksi että monikulttuurisuutta ei tulisi pyrkiä edistämään. Lukuisten tutkimusten mukaan monikulttuurisissa yhteiskunnissa ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa. Monikulttuurisuus ei myöskään vähennä ihmisten välistä vastakkainasettelua ja rasismia vaan potentiaalisesti lisää niitä. Kansallinen identiteetti on ihmisille erittäin tärkeä asia. Kansakunnan yhtenäisyys ruokkii monenlaisia hyödyllisiä asiota jotka korostuvat kriisitilanteissa. Kansallisvaltioiden yksi tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia omista eduistaan ja arvoistaan. Kaikki valtiot lienevät jossakin määrin monikulttuurisia. Puhun tässä yhteydessä laajamittaisesta monikulttuurisuudesta.

Ihmiset ovat biologisesti ajatellen laumaeläimiä jotka ovat aina muodostaneet omia homogeenisiä laumojaan. Tähän perustunee osaltaan myös sotien suunnattoman pitkä historia. Omat juuret ja identiteetti on ihmiselle psykologisesti erittäin tärkeitä asioita. Tästä syystä esimerkiksi perheet ovat ihmiselle tärkeitä. Tunnetusti myös rikollisuus lisääntyy monikulttuurisuuden lisääntyessä. On erittäin haastavaa sovittaa yhteen täysin erilaisia arvomaailmoja ja kulttuureita. Uskonto on merkittävä tekijä lisäämässä haastetta tässä tavoitteessa. Voidaan ajatella että mitä suurempia ihmismääriä vieraasta kulttuurista toiseen siirtyy, sitä vähemmän heillä on motivaatiota luopua sellaisista uskonnollisista arvoistaan jotka ovat ristiriidassa uuden kulttuurin kanssa. Ghettoutuminen on selvä osoitus siitä, että mitä enemmän oman kulttuurin edustajia vieraassa maassa on, sitä vähemmän he sulautuvat uuteen kulttuuriin ja integroituvat. Kiteytetysti sanottuna monikulttuurisuus ei tuota mitään sellaista hyvää joka voisi kompensoida sen aiheuttamat monet ongelmat.

Kirjoitukseni tarkoitus ei kuitenkaan ollut ruotia pitkästi monikulttuurisuuden ongelmallisuutta vaan purkaa muutamia havaintoja ja ajatuksia mitä eri keskusteluista on tullut tehtyä. Tärkein huomio on mielestäni se, että monikulttuurisuuden hyödyllisyyden puolesta esitetään erittäin vähän argumenttejä. Isoin osa argumenttejä esitetään sitä vastaan. Toinen huomio on se, että monikulttuurisuuden puolustaminen nähdään ikäänkuin liberaalien arvojen jatkeena. Lukijalle tiedoksi, olen itsekin liberaali. Koska liberaalit arvot korostavat suvaitsevaisuutta, nähdään monikulttuurisuus kannatettavana. Mielestäni tässä kohtaa mennään kuitenkin pahasti metsään, sillä monikulttuurisuus ihanteena on kokonaan eri asia kuin vaikkapa seksuaalisen tasa-arvon tai ihmisoikeuksien kannattaminen liberalismin hengessä. Jälkimmäiset koskevat ihmisiä yksilötasolla kun taas monikulttuurisuuden kannattamisen voi nähdä enemmän poliittisena kannaottona joka ei kohdistu tiettyyn ihmisyksilöön.

Perimäisenä liberaalina arvona lienee ihmisten oikeuksien ja hyvinvoinnin korostaminen suvaitsevaisuuden ohella. Tässä mielessä mainitut seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja ihmisoikeuksien toteutuminen tuottavat ihmisille hyvinvointia. Monikulttuurisuus pitkälle toteutettuna ei suinkaan lisää, vaan vähentää ihmisten hyvinvointia. Vaikuttaakin pitkälti sille että monikulttuurisuutta kannatetaan pääasiassa tunnepohjaisesti eikä niinkään argumenttien tai tutkimustenkaan valossa. Monikulttuurisuus on ihanteena hieno ja arvostettava. On hienoa ajatella maailmaa jossa ihmiset tulisivat keskenään hyvin toimeen uskontoon, etnisyyteen tai kulttuuriin katsomatta, ja kokisivat yhdessä kollektiivisesti samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin pienemmissäkin ryhmissä. Kuitenkaan tätä ihannetta on mahdotonta pitää realistisena mahdollisuutena.

Keskusteluissa tulee usein esille myös se, että monikulttuurisuuden vastustaminen nähdään usein jonkinlaisena taantumuksellisena näkemyksenä, jopa konservatiivisena. Itse asiassa vaikka konservatiiveissa lienee enemmän monikulttuurisuuden vastustajia, kuuluisi se vähintään yhtä perustellusti liberaalien tehtäväksi. Jos haluamme puolustaa sananvapautta, mielipiteenvapautta, tasa-arvoa ja monenlaisia hienoja arvojamme, teemme sen parhaiten identiteetiltään yhtenäisessä kansallisvaltiossa jossa on mahdollisimman vähän täysin vastakkaisilla arvoilla varustettuja kanssaihmisiä. Koska lähtökohtana täytyy pitää sitä, ettemme voi opettaa ketään maahanmuuttajaa vastoin hänen uskonnollista vakaumustaan, on väistämätöntä että tulee runsaasti erilaisia ongelmia kun arvot ovat täysin vastakkaiset. Tämä ilmenee keskinäisen kunnioituksen puuttumisena, eristäytymisenä, rikollisuutena, ghettoutumisena, viharikoksien kasvuna sekä rasismina. Kaikki nämä seuraukset rikkovat liberaalia ja suvaitsevaa yhteiskuntaa. Usein ongelmista seuraa myös se, että kaikkinainen kriittisyys esimerkiksi uskontoa kohtaan pyritään leimaamaan vihapuheeksi tai rasismiksi, erityisesti jos se kohdistuu maahanmuuttajien edustamaan uskontoon. >>>>>>>>