Erään sättiläisen kanssa keskusteltuamme hän pyysi minua laittamaan tämän vanhan kirjoitukseni tänne uudestaan - hänen sanojensa mukaan aiheeni ei ole vanhentunut vaan paremminkin ajankohtainen:)
Varoituksen sana!
En kirjoituksessani osoita ketään sormella henkilökohtaisesti vaan pyrin käsittelemään aihettani yleisellä tasolla vaikka kirjoitankin me-muodossa johtuen siitä etten
aseta itseäni aiheeni ulkopuolelle vaan olen osa sitä kuten Sinä, lukijakin;D
**************************************************
Kansallinen vitsauksemme - kateellisuus.
Tunne on kaikille tuttu. Jokainen on kokenut sen jossain elämänsä vaiheessa – toiset jopa jääneet siihen tunteeseen kiinni. Se on kuin loinen joka kasvaa itse itsestään.
Anna kateudelle valta ja se hallitsee sinua kuin tyranni ikään. Se kieltää sinulta kyvyn nähdä ketään sinua kauniimpana, etevämpänä tai menestyneempänä. Se vaatii sinua vähättelemään, pilkkaamaan ja puhumaan pahaa kadehtimistasi kohteista. Ennen pitkään huomaamattasi se tekee saman sinulle itsellesi. Sen saadessa sinut mitätöimään toisen hyviä puolia siinä samalla se saa sinut kieltämään oman arvosi kaikelta kauniilta.
Nurinkurista kateudessa on se että se alkaa ihailusta. Mielemme rekisteröi toisessa/toisella jotain sellaista jota kaipaamme, janoamme tai himoamme – mutta jota harvoin oikeasti tarvitsemme.
Jollain tietoisuuden tasollamme tajuamme ettemme saa haluamamme ja näemme sen toisella emmekä voi hyväksyä jäädessämme ilman - on ainekset kateellisuuteen valmiit.
Pyrimme kaikin olevissa olevin keinoin selviytymään kateuden aiheuttamasta ahdistuksesta ja hetkellisestä tasapainottomuuden tilasta - ei aina niin rakentavin keinoin.
Toiset koettavat tukahduttaa epämiellyttävän kateuden tunteensa jolloin se hakee muita väyliä purkautuakseen. Toiset jäävät pitkäaikaisesti kateellisuuden orjuuttamaksi.
Pieni osa oivaltaa samaistumisen mahdollisuuden joka on keinoista se positiivisin ja eteenpäin vievin.
Mikä tekee kateudesta niin vaikea tunteen?
Ehkä se että lähdemme itseämme vertailemaan muihin joko persoonamme tai saavutuksiamme mikä tuo tulleessaan tietoisuuteemme oman rajallisuutemme tai keskeneräisyytemme. On vähintäänkin sietämätön tunne joutua täysin valmistamattomana katsomaan alastonta itseään. Joillekin itsensä näkeminen on niin karmaiseva kokemus että heidän on harhautettava mielensä ja hyökättävä sitä kohden joka on välillisesti tilanteen aiheuttaja : kateuden kohde!
Miten sitten välttyä kateudelta?
Voiko siltä välttyä? Jos kateus on perustunteitamme tuskin voimme siltä välttyä.
Voimme tietysti työntää kaikki kateelliseksi tulkittavat ajatuksemme piiloon ja toivoa ettei ne hae muita väyliä toteutua.
Tai voimme vältellä vertailua. Miksi siis vertailla? Emmekö voisi enempi keskittyä arvostamaan sitä meillä on ja mitä olemme saavuttaneet , oli se sitten miten vähäistä tahansa ulkopuolisten mielestä? Sillä oikeasti tärkeintä meidän elämässä eteenpäin menemiseen on meidän omalla asenteella itseemme. Kun ihminen aidosti arvostaa itseään ei muiden sanomiset ole enää niin haudan vakavasti otettavia. Siispä jatketaan toisten saavutusten ihailua ilman vertailuja ja otetaan se riski että se kansallinen vitsaus nimeltä kateus vähentyisi.
Nyt tietysti joku kysyy ettenkö itse ole lainkaan kateellinen. Voin lohduttaa että olen:)
Mieleen painuvin kateuden tunteeni oli kun ensi kerran näin teevessä Dalai Laman.
Minun silmiini pistävää oli se rauha mikä hänestä hehkui ja muistan ajatelleeni sen tunteen haluavani itselleni ja tajutessani etten sitä mahdollisesti saavuta – tunsin kirpeää kateellisuutta.
Nyt kun ajattelen häntä tunnen vain ihailua – vai olenkohan kenties samaistunut häneen ja siten kohdentanut kateellisuuden tunteeni ?!
¤sofi¤
Kateus - tuo kansallinen vitsauksemme?!
9
1148
Vastaukset
- uhrina
Kirjoituksesi oli todella hieno. Itse olen ns.kateuden uhri.Menestyin hyvin ja kaikki oli ok.
...kunnes eräs henkilö puuttui asiaan kateudellaan. Minusta kateus on sairaus niinkuin mustasukkaisuus. Kateuden alkulähde on siis ihmisluonosssa itsessään,mutta sen ilmenemismuodot tekevät siitä hirvittävän paheen, se on intohimo, joka ei yksinomaan kiusaa ja kiduta itse kadehtijaa vaan sen tarkoitus on myös tuhota muiden onni, ja se on vastoin ihmisen velvollisuutta niin itseään kuin muitakin kohtaan. -Immanuel Kant-
Tunnustamalla oman kateutensa ihminen myöntää alemmuutensa toiseen ihmiseen nähden, hän mittaa itseään toisen rinnalla ja toteaa olevansa alamittainen. Luulen, että itse kateuden myöntäminen ei ole niinkään vaikeaa kuin juuri se tämän kateuteen liittyvän alemmuuden hyväksyminen. - George Foster-
Monet kateelliset säilyttävät mieluummin oman mielikuvansa kateuden kohteesta, olipa se miten tuskaatuottava tai vääristynyt tahansa, kuin ryhtyvät tutkimaan ja kenties löytävät ihmisen tai asian sellaisena kuin tämä todella on. Kohdehan saattaisi olla kuviteltua parempi tai sitten huonompi.,ja se olisi kovin noloa. -Hanna Segal-- Sofienne
Rohkenen heittää muutaman ajatuksen:
Kantia filosofina en hyvin tunne. Muistelen lukemani perusteella Kantilla olleen tapa ajatella hyvän ja velvollisuuden välistä suhdetta. Hän painotutti kohtuullisen paljon velvoitteita ja vastuita. Esim. ”Ihmisellä on vapaa tahto, joten ihminen on aina vastuussa teoistaan.”
Ei sinällään kumottava ajatusrakenne, jos Kant tarkoitti ihmisen vastuullisuudella ns.terveitä ihmisiä .
Tosin nythän ei ole minulla tiedossani mistä asiayhteydestä tuon tempaisit? Onko kyse yhdestä hänen aforismeistaan?!
Lähden nyt kuitenkin siitä olettamuksesta kirjoituksen olleen osa hänen ajatusrakennelmiaan ja tulkintani mukaan siinä kirjoitettiin jo seuraamuksesta mitä voi tapahtua kun kateus ottaa vallan.
**********
Ja huomautettakoon tässä kohtaa etten avauksessani pyrkinyt kirjoittamaan häiriintyneen persoonan tai terveen persoonan kateudesta enkä kummankaan käyttäytymismallien seuraamuksista vaan koetin pyrkiä herättämään lukijoissa kunkin omalla tahollaan ajatuksia siitä mitä kateus itse kullekin merkitsee.
Tarkoitukseni ei siis ollut herätellä ajattelemaan mitä tapahtumia kateus saa aikaan pahimmissa tai vähäisimmissä tapauksissa.
Mutta tietysti kaikki kannanotot ovat mielenkiinnolla vastaanotettuja:):)
****************
George Fosteria en myöskään tunne – joten päädyn kommentoimaan vain hänen kirjoitustaan.
Mielestäni Fosterin kanssa kirjoitamme samasta ilmiöstä mutta eri vivahteella. Itse olen vain taipuvaisempi ajattelemaan kateellisuuden ihailusta lähteneenä en niinkään alemmuuden tunnosta. Foster toi näkemyksessään esille toisen lähestymistavan miettiä kateuden syntyjuuria, joita varmasti on useimpia kuin nämä nyt esille tulleet. En siis kiistä Fosterin näkemystä, mutta en koe sitä läheiseksi omassa ajatusrakenteissani.
************
Hanna Segal, psykoanalyytikon, lähestymistapa - ikään kuin toteamalla miten asia vaan on - voisi tulkita syvemmäksi ymmärrykseksi kateusilmiöön ja kateudentunteen tuskan kohtaamiseen.
Hänen näkemyksensä tulkintani mukaan oli hyväksyvä, perusinhimillinen ja siten lohdullinen.
Tosin en hänenkään kohdalla tiedä mistä asiayhteydestä tämä hänen kirjoituksensa oli tähän otettu?!
**********
Korostan näin lopuksi näiden ajatusteni olleen vain omiani eikä siten mitään ehdottomia totuuksia !
*asialinjoilla pysyttelevä sofi* Sofienne kirjoitti:
Rohkenen heittää muutaman ajatuksen:
Kantia filosofina en hyvin tunne. Muistelen lukemani perusteella Kantilla olleen tapa ajatella hyvän ja velvollisuuden välistä suhdetta. Hän painotutti kohtuullisen paljon velvoitteita ja vastuita. Esim. ”Ihmisellä on vapaa tahto, joten ihminen on aina vastuussa teoistaan.”
Ei sinällään kumottava ajatusrakenne, jos Kant tarkoitti ihmisen vastuullisuudella ns.terveitä ihmisiä .
Tosin nythän ei ole minulla tiedossani mistä asiayhteydestä tuon tempaisit? Onko kyse yhdestä hänen aforismeistaan?!
Lähden nyt kuitenkin siitä olettamuksesta kirjoituksen olleen osa hänen ajatusrakennelmiaan ja tulkintani mukaan siinä kirjoitettiin jo seuraamuksesta mitä voi tapahtua kun kateus ottaa vallan.
**********
Ja huomautettakoon tässä kohtaa etten avauksessani pyrkinyt kirjoittamaan häiriintyneen persoonan tai terveen persoonan kateudesta enkä kummankaan käyttäytymismallien seuraamuksista vaan koetin pyrkiä herättämään lukijoissa kunkin omalla tahollaan ajatuksia siitä mitä kateus itse kullekin merkitsee.
Tarkoitukseni ei siis ollut herätellä ajattelemaan mitä tapahtumia kateus saa aikaan pahimmissa tai vähäisimmissä tapauksissa.
Mutta tietysti kaikki kannanotot ovat mielenkiinnolla vastaanotettuja:):)
****************
George Fosteria en myöskään tunne – joten päädyn kommentoimaan vain hänen kirjoitustaan.
Mielestäni Fosterin kanssa kirjoitamme samasta ilmiöstä mutta eri vivahteella. Itse olen vain taipuvaisempi ajattelemaan kateellisuuden ihailusta lähteneenä en niinkään alemmuuden tunnosta. Foster toi näkemyksessään esille toisen lähestymistavan miettiä kateuden syntyjuuria, joita varmasti on useimpia kuin nämä nyt esille tulleet. En siis kiistä Fosterin näkemystä, mutta en koe sitä läheiseksi omassa ajatusrakenteissani.
************
Hanna Segal, psykoanalyytikon, lähestymistapa - ikään kuin toteamalla miten asia vaan on - voisi tulkita syvemmäksi ymmärrykseksi kateusilmiöön ja kateudentunteen tuskan kohtaamiseen.
Hänen näkemyksensä tulkintani mukaan oli hyväksyvä, perusinhimillinen ja siten lohdullinen.
Tosin en hänenkään kohdalla tiedä mistä asiayhteydestä tämä hänen kirjoituksensa oli tähän otettu?!
**********
Korostan näin lopuksi näiden ajatusteni olleen vain omiani eikä siten mitään ehdottomia totuuksia !
*asialinjoilla pysyttelevä sofi*Olin juuri hiljattain tutustunut kateutta käsittelevään kirjaan ja Sinun avauksesi tuli sopivasti tähän esille. Kirjassa oli kovasti lainailtu edellä mainittuja henkilöitä. Heidän ajatuksensa ovat varmasti asiasta kiinnostuneille hyvinkin tuttuja. Pitäisi kai itsekkin lukea ne.
Tässä kirjassa (Bergenin) kirjoittaja piti erittäin tärkeänä että ihmiset tunnistavat ja tiedostavat tunne-elämämme negetiivisen puolen, muuten positiiviset tunteet kärsivät.
Kirjoitit kateuden olevan meidän kansallinen vitsaus. Kyllä sitä kateutta esiintyy ihan jokaisessa kulttuurissa. Meillä on kait haluttu vain selitellä ja omia kateus ikiomaksi taakaksi.
Jos meillä esiintyisi kateutta enemmän kuin muilla, niin me olisimme asiantuntijoita ja kirjastot pullistelisivat kotimaisia tutkimuksia aiheesta. Mutta näinhän ei ole.
Omista kokemuksista lyhyesti muutama sana. Livessä minua, ja myöhemmin muitakin, yksi henkilö puukotteli jatkuvasti selkään. Hän tuntui olevan sairaan kateellinen muiden saavutuksista ja tekemisistä. Ainakin alkuun hänen teot tulkittiin kateudeksi. Paljon myöhemmin, vasta luettuani aiheesta enemmän, huomasin ja tunnistin hänet narsistiseksi ihmiseksi. Tähän kohtaan lainaankin otteen lukemastani.
( Kateus ja narsismi ovat muunnelmia samasta ongelmasta, kyseessä on ankara sisäinen tuska, jonka henkilö tiedostaa voittamattomana alemmuuden ja riittämättömyyden tunteena. Aluksi kateellinen ja narsistinen henkilö suhtautuvat ongelmaan eri tavoin, kateellinen väheksymällä muita ja narsisti korottaen itsensä, mutta heidän ajatustapansa, tunteensa, ja ajatusmaailmansa kulkevat yhtenäisiä polkuja. Hanna Segal .)
No, avauksesi ja ajatuksesi ovat erinomaisia, tuskin haitaa vaikka asiaa käsitelee hiukan laajemminkin. :)- Sofienne
Waffen-ss kirjoitti:
Olin juuri hiljattain tutustunut kateutta käsittelevään kirjaan ja Sinun avauksesi tuli sopivasti tähän esille. Kirjassa oli kovasti lainailtu edellä mainittuja henkilöitä. Heidän ajatuksensa ovat varmasti asiasta kiinnostuneille hyvinkin tuttuja. Pitäisi kai itsekkin lukea ne.
Tässä kirjassa (Bergenin) kirjoittaja piti erittäin tärkeänä että ihmiset tunnistavat ja tiedostavat tunne-elämämme negetiivisen puolen, muuten positiiviset tunteet kärsivät.
Kirjoitit kateuden olevan meidän kansallinen vitsaus. Kyllä sitä kateutta esiintyy ihan jokaisessa kulttuurissa. Meillä on kait haluttu vain selitellä ja omia kateus ikiomaksi taakaksi.
Jos meillä esiintyisi kateutta enemmän kuin muilla, niin me olisimme asiantuntijoita ja kirjastot pullistelisivat kotimaisia tutkimuksia aiheesta. Mutta näinhän ei ole.
Omista kokemuksista lyhyesti muutama sana. Livessä minua, ja myöhemmin muitakin, yksi henkilö puukotteli jatkuvasti selkään. Hän tuntui olevan sairaan kateellinen muiden saavutuksista ja tekemisistä. Ainakin alkuun hänen teot tulkittiin kateudeksi. Paljon myöhemmin, vasta luettuani aiheesta enemmän, huomasin ja tunnistin hänet narsistiseksi ihmiseksi. Tähän kohtaan lainaankin otteen lukemastani.
( Kateus ja narsismi ovat muunnelmia samasta ongelmasta, kyseessä on ankara sisäinen tuska, jonka henkilö tiedostaa voittamattomana alemmuuden ja riittämättömyyden tunteena. Aluksi kateellinen ja narsistinen henkilö suhtautuvat ongelmaan eri tavoin, kateellinen väheksymällä muita ja narsisti korottaen itsensä, mutta heidän ajatustapansa, tunteensa, ja ajatusmaailmansa kulkevat yhtenäisiä polkuja. Hanna Segal .)
No, avauksesi ja ajatuksesi ovat erinomaisia, tuskin haitaa vaikka asiaa käsitelee hiukan laajemminkin. :)Kirjoitat:” Tässä kirjassa (Bergenin) kirjoittaja piti erittäin tärkeänä että ihmiset tunnistavat ja tiedostavat tunne-elämämme negetiivisen puolen, muuten positiiviset tunteet kärsivät”
Kirjoitan.” Ja huomautettakoon tässä kohtaa etten avauksessani pyrkinyt kirjoittamaan häiriintyneen persoonan tai terveen persoonan kateudesta enkä kummankaan käyttäytymismallien seuraamuksista vaan koetin pyrkiä herättämään lukijoissa kunkin omalla tahollaan ajatuksia siitä mitä kateus itse kullekin merkitsee.”
Olen samoilla linjoilla avauksessani Bergenin( kirja jota en ole lukenut) kanssa
ihmisten tunne-elämänsä tunnistamisesta ja tiedostamisesta – juuri sitähän avauksellani hain.
Useimmat kirjoituksenihan koskevat tavalla tai toisella meidän ihmisten tietoisuuden herättelyä.
Herättelen itseäni tietoisemmaksi siinä samalla kuin toivon herättelevän muitakin.
Rajasin keskustelunaihetta syystä ja siitä, että se helposti alkaa rönsyilemään aivan muihin sfääreihin kuten täällä useissa keskusteluissa on tapahtunutkin.
Ja siksi, että kateus keskusteluaiheena on jo niin laaja.
Ja myös siksi, että uskomukseni mukaan niistä asioista nimenomaan pitäisi puhua(kirjoittaa), jotka tuntuvat vaikeilta.
Näethän itsekin miten vaikealta näyttää ihmisille olevan kirjoittaminen siitä miten he kateuden tunteen kokevat?!
Kertomuksia riittäisi sadoittain siitä miten kuka mitenkin on joutunut kateellisuuden uhriksi.
Toki suon rönsyilyn, jos niin on tapahtuakseen rajaamispyrkimyksestäni huolimatta:)
*************
En aio mitenkään selitellä sitä miksi käytin otsikkoa/lausetta:
” Kateuden olevan meidän kansallinen vitsaus ” , koska se ei ole avaukseni pontti.
Tuumaan vaan:” Otsikon kaiketi pitää olla mielenkiintoa herättävä – eikö?” ;D
Saadakseni oikean kuvan mitä Hanna Segal tarkoittanee kopioimassasi tekstissä - täytyisi minun tietää tarkalleen mistä asiayhteydestä hänen kirjoituksensa minulle tarjoilet - sillä tuollaisenaan en hänen kirjoitustaan voisi täysin allekirjoittaa.
**************
Narsismi on ilmiö, josta en tässä keskustelussa aio pureutua sillä se on ihan oma keskustelunaiheensa.
*sofi* Sofienne kirjoitti:
Kirjoitat:” Tässä kirjassa (Bergenin) kirjoittaja piti erittäin tärkeänä että ihmiset tunnistavat ja tiedostavat tunne-elämämme negetiivisen puolen, muuten positiiviset tunteet kärsivät”
Kirjoitan.” Ja huomautettakoon tässä kohtaa etten avauksessani pyrkinyt kirjoittamaan häiriintyneen persoonan tai terveen persoonan kateudesta enkä kummankaan käyttäytymismallien seuraamuksista vaan koetin pyrkiä herättämään lukijoissa kunkin omalla tahollaan ajatuksia siitä mitä kateus itse kullekin merkitsee.”
Olen samoilla linjoilla avauksessani Bergenin( kirja jota en ole lukenut) kanssa
ihmisten tunne-elämänsä tunnistamisesta ja tiedostamisesta – juuri sitähän avauksellani hain.
Useimmat kirjoituksenihan koskevat tavalla tai toisella meidän ihmisten tietoisuuden herättelyä.
Herättelen itseäni tietoisemmaksi siinä samalla kuin toivon herättelevän muitakin.
Rajasin keskustelunaihetta syystä ja siitä, että se helposti alkaa rönsyilemään aivan muihin sfääreihin kuten täällä useissa keskusteluissa on tapahtunutkin.
Ja siksi, että kateus keskusteluaiheena on jo niin laaja.
Ja myös siksi, että uskomukseni mukaan niistä asioista nimenomaan pitäisi puhua(kirjoittaa), jotka tuntuvat vaikeilta.
Näethän itsekin miten vaikealta näyttää ihmisille olevan kirjoittaminen siitä miten he kateuden tunteen kokevat?!
Kertomuksia riittäisi sadoittain siitä miten kuka mitenkin on joutunut kateellisuuden uhriksi.
Toki suon rönsyilyn, jos niin on tapahtuakseen rajaamispyrkimyksestäni huolimatta:)
*************
En aio mitenkään selitellä sitä miksi käytin otsikkoa/lausetta:
” Kateuden olevan meidän kansallinen vitsaus ” , koska se ei ole avaukseni pontti.
Tuumaan vaan:” Otsikon kaiketi pitää olla mielenkiintoa herättävä – eikö?” ;D
Saadakseni oikean kuvan mitä Hanna Segal tarkoittanee kopioimassasi tekstissä - täytyisi minun tietää tarkalleen mistä asiayhteydestä hänen kirjoituksensa minulle tarjoilet - sillä tuollaisenaan en hänen kirjoitustaan voisi täysin allekirjoittaa.
**************
Narsismi on ilmiö, josta en tässä keskustelussa aio pureutua sillä se on ihan oma keskustelunaiheensa.
*sofi*Ymmärsin kyllä hyvin, mitä kirjoituksessasi haluat kertoa ja sanoa.
Itse en voi laajemmin alkaa selittämään Segalin avoituksia , joutuisin muuten jatkuvasti lainaamaan hänen ajatuksiaan. Se ei olisi tarkoituksen mukaista , koska jokainen varmaan käsittelee lukemaansa ihan omasta näkökulmasta ja omaksuu just niitä asioita ja ajatuksia jotka itselle parhaiten sopii. Olivatpa ne miten sopivia itselle tai ei..
Hiukan asiaa laajemmin tarkastellen ja omia vajavaisia havaintojani tehdessäni , mietin kateuden ongelmaa esimerkkisi työyhteisössä.
Kuvitellaan tilannetta että esimies on narsisti ja muutama työntekijä taas on ns: kateellinen. Tämä yhtälö tarkoittaa sitä, että ennemmin tai myöhemmin he tulevat löytämään toisensa ja yhdistävät voimansa, yhteistä kuviteltua vihollista kohtaan. Tämä kohde , objekti , miten hänen tulee suhtautua? Ruveta vasta rintaan ?
Kateuden välttämisen ensimmäinen periaate on, kätkeä kaikki sellainen mikä luo otollista maaperää kateudelle. Loppu pelissä tämä kohde tulee kärsimään eniten. Kateudessa aina/yleensä joku jää auttamattomasti tappiolle.
Avauksessasi mainitsit myös kateuden kohteen, mutta se jäi hiukan sivulauseeksi etkä painota tätä seikkaa enempää.
Harmi kun en napannut talteen hesarin yleisöosaston kirjoitusta ennen joulua. Siinä eräs ylilääkäri kirjoitti hiukan eri sanakääntein samanlaisesta havainnosta.
Se mitä itse etsin , lukiessani kateudesta ja mitä halusin löytää. On tutkimusmatka nimenomaan narsismin suuntaan. Mutta siitähän ei nyt tässä yhteydessä pidä puhua. Jätetään se toiseen kertaan ja odottelen kun teet siitä avauksen?:)
Kuten huomaat :) Nyt ajatukseni menevät avauksesta ihan sivuraiteelle:)
Ai niin, kirjan olen palauttanut
Nyt löydät sen , palautetut hyllystä. Hiirenkorvilla on valmiiksi kohdat joita ahmien luin.:)- Sofienne
Waffen-ss kirjoitti:
Ymmärsin kyllä hyvin, mitä kirjoituksessasi haluat kertoa ja sanoa.
Itse en voi laajemmin alkaa selittämään Segalin avoituksia , joutuisin muuten jatkuvasti lainaamaan hänen ajatuksiaan. Se ei olisi tarkoituksen mukaista , koska jokainen varmaan käsittelee lukemaansa ihan omasta näkökulmasta ja omaksuu just niitä asioita ja ajatuksia jotka itselle parhaiten sopii. Olivatpa ne miten sopivia itselle tai ei..
Hiukan asiaa laajemmin tarkastellen ja omia vajavaisia havaintojani tehdessäni , mietin kateuden ongelmaa esimerkkisi työyhteisössä.
Kuvitellaan tilannetta että esimies on narsisti ja muutama työntekijä taas on ns: kateellinen. Tämä yhtälö tarkoittaa sitä, että ennemmin tai myöhemmin he tulevat löytämään toisensa ja yhdistävät voimansa, yhteistä kuviteltua vihollista kohtaan. Tämä kohde , objekti , miten hänen tulee suhtautua? Ruveta vasta rintaan ?
Kateuden välttämisen ensimmäinen periaate on, kätkeä kaikki sellainen mikä luo otollista maaperää kateudelle. Loppu pelissä tämä kohde tulee kärsimään eniten. Kateudessa aina/yleensä joku jää auttamattomasti tappiolle.
Avauksessasi mainitsit myös kateuden kohteen, mutta se jäi hiukan sivulauseeksi etkä painota tätä seikkaa enempää.
Harmi kun en napannut talteen hesarin yleisöosaston kirjoitusta ennen joulua. Siinä eräs ylilääkäri kirjoitti hiukan eri sanakääntein samanlaisesta havainnosta.
Se mitä itse etsin , lukiessani kateudesta ja mitä halusin löytää. On tutkimusmatka nimenomaan narsismin suuntaan. Mutta siitähän ei nyt tässä yhteydessä pidä puhua. Jätetään se toiseen kertaan ja odottelen kun teet siitä avauksen?:)
Kuten huomaat :) Nyt ajatukseni menevät avauksesta ihan sivuraiteelle:)
Ai niin, kirjan olen palauttanut
Nyt löydät sen , palautetut hyllystä. Hiirenkorvilla on valmiiksi kohdat joita ahmien luin.:)Nyt huomauttaisin tässä näin heti alussa, että nämä ovat vain minun näkemyksiä.
En edelleenkään ole rakentamassa uutta lahkoa. Enkä väitä tietäväni Totuutta.
Kirjoitan avauksessani:
”Miten sitten välttyä kateudelta?
Voiko siltä välttyä? Jos kateus on perustunteitamme tuskin voimme siltä välttyä.
Voimme tietysti työntää kaikki kateelliseksi tulkittavat ajatuksemme piiloon ja toivoa, etteivät ne hae muita väyliä toteutua.
Tai voimme vältellä vertailua. Miksi siis vertailla? Emmekö voisi enempi keskittyä arvostamaan sitä mitä meillä on ja mitä olemme saavuttaneet , oli se sitten ulkopuolisten mielestä miten vähäistä tahansa? Sillä oikeasti tärkeintä meidän elämässä eteenpäin menemiseen on meidän omalla asenteella itseemme. Kun ihminen aidosti arvostaa itseään ei muiden sanomiset ole enää niin haudan vakavasti otettavia. Siispä jatketaan toisten saavutusten ihailua ilman vertailuja ja otetaan se riski, että se kansallinen vitsaus nimeltä kateus vähentyisi.”
En avauksessani pyrkinyt muuhun kuin ajatusten herättelyyn, oivalluksen riemuun, itsetuntemuksen yllytykseen.
Oman tekstini kopiossa annan omien oivallusteni myötä epäsuoria vihjeitä miten ehkä voisi oivaltaa kukin omia kateudentunteitaan ja siten ehkä ratkaista niitä – ainakin lieventää tai siedättää itseään kestämään itsessään vellovia negatiivisia tunteita.
Jokainen joka on hiukankaan elämää kokenut tunnistaa varmaan miten pulmallisten asioiden sisällä hautominen syö ihmistä. Minua, sinua, heitä, meitä, tuskin kukaan on niistä täysin vapaa.
En itse elämässäni pyri suoranaisesti onnellisuuteen, jonka jatkuvaan olemassa oloon en usko kuin Dalai Lama kohdalla. Onnellisuus on minulle iloinen vierailija, joka käy usein, muttei asu kanssani.
Mihin pyrin elämässäni on tyytyväisyys, joka sanana on sisällöltään minulle erittäin syvällinen.
Se sisältää henkisen hyvinvoinnin, läheisteni rakastamisen, läheisteni vastarakkauden, onnistumisen ihmisenä olemisen vaikeudessa edes hetkittäin, näin lyhykäisesti kerrottuna.
Käsitykseni Onnesta on kunnioittavan vaativa, jonka lähde on Jumalan läsnäolon tunnistamisessa – eli valaistumisessa. Siksi uskon Onnen minulle vain hetkittäin näyttäytyvän.
Joku viisas filosofoi ,en nyt muista kuka: ” Jos ihminen on liian tyytyväinen hän ei enää pyri kasvamaan henkisesti” – jotenkin noin se ajatus meni (arvoisa toimittajamme varmaan sen taas korjaa *nauraa*)
Rönsyilen nyt itsekin – tarkoituksella. Sillä uskon edelleenkin, että kateus syntyy juuri noista aineksista: esim. ihailusta toisen tyytyväisyyteen elämässään ja kestämättä sitä syntyy kateus, joka varmasti sen ottaessa niskalenkki otteen vie kateuden uhrilta ja hänen uhreiltaan mahdollisuuden tyytyväisyyden rikastamaan elämään.
***************
En voi vastata kysymykseesi miten uhrin tulisi toimia suoraan sillä silloin ottaisin asiantuntijan aseman jota en ole – valitan :(
***************
Jätän sinulle avauksen teon narsismista ja kateuden kohteista.
Sillä itse en ole kiinnostunut niistä tekemään avauksia.
Narsismi on narsististen persoonallisuushäiriö eli seuraamus ihmisen lapsuuden kehitysvaiheessa tapahtuneista häiriöistä.
Puhutaan terveestä ja sairaasta narsismista, joten on melkoisen vaikea eritellä noita kahta toisistaan ilman asiantuntijasuutta sillä narsisti leiman saa hyvin helposti ilman todellista syytä.
Vaikuttava lyöntiväline väärissä käsissä!
Kiinnostukseni kohdistuu oivaltavin ajatuksin ehkäiseviin toimintoihin mitkä voisivat helpottaa toistemme kanssa olemista ei niinkään seuraamuksiin.
En siis pyri ratkaisemaan pulmia vaan tutkin mahdollisuuksia ratkaista niitä.
Uskomukseni on vahva itsetuntemuksen voivan toimia ennalta ehkäisevänä meidän ihmisten välisiin pulmien syntyyn .Oivallukseen omista itsestään mikä on itsetuntemusta.
Joku taas puristelee päätään sanoen:” Pölkkypää idealisti!” – totta *kikattaa*
Kateuden syntyhistoriasta olen jo sinulle kirjoittanut omin näkemyksin.
*sofi*
Ps. huomaatkos annoin sinulle hiukan myöten ja jopa jotain vastinetta lopussa aiheista joihin olet minua kohtuullisen tehokkaasti houkutellut ;D
Pss. Luotatko myötätuntooni kateuden ja narsismin uhreiksi joutuneita kohtaa ilman että sitä mitenkään tässä vakuuttelisin?
- PuskaJussitar
OMILLA ajatuksilla varustettua ja jatkuvaa hyväksyntää ja esilläoloa kaipaavaa ihmistä kuin tämä sovienne.
M.O.T.
PeeJii - opit kaikille
luettavaksi.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih577290Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7333521Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.3491847Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1641785- 841415
Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens841381- 911280
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631247Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2621241- 811154