Hajonnut itsetunto.

siivetönkana

Kaikki alkoi ala-asteella. En missään kohtaa tuntenut olevani osa ryhmää, osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Olin aina yksin. Vain minä. Opettaja yritti auttaa minua sopeutumaan jonkin aikaa kunnes luovutti. Istuin yksin pihalla ja seurasin kaukaata muita. Yritin hirveästi tulla toimeen muitten tyttöjen kanssa mutta se oli aina kauhean vaikeaa. Itselläni ei ollut mitään yhteistä heidän kanssaa. Pidin aivan eri asioista kuin luokkani tytöt. Yritin pukeutua pinkkiin, hymyillä ja puhua vaatteista mutta se ei koskaan ollut minua varten. Muut tytöt huomasivat ettei minulla ollut mitään tietoa muodista ja käyttivät sitä minua vastaan. Nauroivat minulle jos en tiennyt, haukkuivat jos yritin. Hauskinta heistä oli kinastella mikä ylläni olevista vaatteista oli rumin. Kun he kävivät läpi jokaista vaatetta ja korua tunsin itseni alastomaksi.

Puhuin koulupsykologille ja tämä kehotti minua olemaan oma itseni. Sehän se helvetin ongelma oli! Olin oma itseni ja se ei riittänyt heille. Minua ei oltu tehty samaan muottiin kuin heitä.
Olin valmis tekemään mitä vain jotta olisin voinut olla kuten muut tytöt. Aloin valehdella itselleni. Pakotin itseäni pitämään samoista asioista, nauramaan ja hymyilemään asioille joita en tahtonut ymmärtää ja se todella tappoi jotain sisälläni. Jokainen pakkohymy- ja nauru tuntui veitsen iskulta vatsaan. Se oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin olla kiusattu. Piillotin oman itseni jopa itseltäni.

Olen nyt aivan eri paikassa kuin silloin. Voin hyvin. Ihmiset todella muuttivat kun siirrytään peruskoulusta lukioon. Ihmiset alkavat paljastamaan itsestään uusia asioita eikö tunne enää itseään niin yksinäiseksi. Kiusatuksi tuleminen peruskoulussa jätti kuitenkin arvet. Uskallan olla omaitseni, osittain. En kuitenkin usko, että tulen koskaan olemaan täysin omaitseni. En koskaan tule tuntemaan itseäni täysin. Minulla on täysin palasiksi hajonnut itsetunto.

3

84

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lukiolaineeen

      Täällä toinen samanlainen. Mua ei vaan ole koskaan kiinnostanut mikään ryhmään sopiminen -joko löydän kaltaisiani "erilaisia" ihmisiä tai sitten olen vain yksin, kunnes löydän niitä.
      En koskaan jaksanut pohtia näitä juttuja kummemmin. Ainahan oli niitä ärsyttäviä perus lissupissiksiä jotka esimerkiks kovasti teki naurunalaseks. Kaipa minä jo nuorena ymmärsin, että me ollaan yksilöitä. Eikö me vähemmistöt kuitenkin aina saada sitä kuraa niskaan.. :D

      Älä välitä. Niin se vaan on. Kyllä sie jossain vaiheessa tapaat niitä järkeviäkin ihmisiä.

    • jooeijuu

      Oliks täs ny mikä ongelma? Et oo muotitietoinen? No se nyt on pieni ongelma.

    • Hei

      Kuvasit erinomaisesti tuntojasi ja kehitystäsi. On ihan selvää, että kiusatuksi tulemisen muistot eivät häviä mielestä. Onneksi ne kuitenkin lievittyvät eikä sen, mitä olet kokenut, tarvitse määrittää sinua koko loppuelämääsi.
      En tiedä voiko kukaan täysin tuntea edes omaa itseään saati muita ihmisiä. Me muutumme koko ajan, elämä ja ihmissuhteet asettavat meidät aina uudelleen kasvokkain myös itsemme kanssa.
      Samoin on itsetunnon laita. Harvalla se on täydellinen, mutta onneksi sitä voi kasvattaa läpi elämän.
      Yksilöllisyys on rikkautta. Vaatii hyvää itsetuntoa uskaltaa olla nuorena sellainen mitä pohjimmiltaan on, ei vain osa massaa. Onneksi iän myötä se helpottuu, sillä aikuistuessa tulee sallivammaksi.

      Ollaan ihania itsejämme! Meitä jokaista tarvitaan tässä maailmassa juuri tällaisina.

      Lämmöllä,
      Pappi Elisabet

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      191
      1254
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      122
      1108
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      48
      824
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      820
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      760
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      695
    7. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      672
    8. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      659
    9. Nainen, mitä ajattelet minusta?

      Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
      Ikävä
      52
      637
    10. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      50
      625
    Aihe