ARABIVALTIO ISRAELIN ALUEELLE - MISTÄ ON KYSYMYS?

Kuinka palestiinalaiskysymys oikein sai alkunsa? On esitetty, että Israel olisi tullut ja ajanut arabit pois alueiltaan. Väite on vailla minkäänlaista pohjaa. Israelin arabeilta ei ole riistetty heidän riippumattomuuttaan, koska heillä ei alkuunkaan ollut sitä. Maa, jota nimitettiin Palestiinaksi, ei ole koskaan ollut arabimaa sellaisessa mielessä, joka antaisi arabeille yksinomaiset ylivalta- tai hallintaoikeudet. Arabien valloitukset ovat laillistetut vain niissä maissa, jotka ovat omaksuneet islaminuskon ja sulautuneet valloittajiin. Näin ei ole koskaan käynyt ns. Palestiinan alueella. Juutalaiset eivät koskaan ole hylänneet kotimaataan eivätkä he koskaan ole olleet täysin passiivisena vähemmistönä. 1800-luvun Palestiinassa he olivat olennainen osa väestöstä ja itse Jerusalemissa he olivat enemmistönä.

Historiallisesti palestiinalaiset ovat uusi ihmisryhmä. Palestiinan - nykyisen Israelin, Jordanian, Etelä-Syyrian ja Etelä-Libanonin - koko väestön lukumäärä oli 1800-luvulla vain 300 000. Arabit pitivät itseään turkkilaisen osmanivaltakunnan alamaisina, eivät "palestiinalaisina". Ironista kyllä, juuri niiden juutalaisten tienraivaajien tulva, tienraivaajien jotka alkoivat saattaa autiota maata viljelykelpoiseksi, houkutteli arabisiirtolaisten joukot maahan. Juuri nämä arabit ja heidän jälkeläisensä ovat päättäneet pitää itseään palestiinalaisina ja vaatia oikeuksia maahan. He väittävät olevansa "aitoja" palestiinalaisia, mutta samalla he katsovat kuuluvansa yhteen yhdistyneeseen arabikansakuntaan, joka hallitsee laajaa Atlantilta Persianlahdelle ulottuvaa aluetta.

Juuri näistä "palestiinalaisista" tuli pakolaisia, kun heidän yrityksensä heittää juutalaiset mereen vuonna 1948 epäonnistui. Heidät olisi pitänyt sijoittaa uudelleen asumaan alkuperäisiin kotimaihinsa arabiveljiensä joukkoon.

On vielä muistutettava, että Palestiinan tunnetusta alkuperäisestä alueesta luovutettiin toisen maailmansodan jälkeen osia Libanonille ja Syyrialle. Sitten Palestiina jaettiin uudelleen juutalaisten ja arabien kesken ja luotiin Jordanian valtio, jonka alue on paljon suurempi kuin juutalaisille luovutettu. Nyt palestiinalaiset vaativat vielä pienimmän jäljellä olevan alueen uutta jakamista.

Kun arabit vuonna 1947 Yhdistyneiden kansakuntien avulla saivat tilaisuuden jakoon ja Israel jopa suostui siihen olosuhteiden pakosta toisen maailmansodan hirvittävän joukkoteurastuksen jälkeen, Israelin arabit pitivät parempana lähteä Israelista ja liittyä vihamielisiin arabialaisiin naapurimaihin taistelun ja Israelin myöhemmin tapahtuvan tuhoamisen toivossa. Kuitenkin he vastoin todellisuutta väittävät, että heidät on karkoitettu.

Kipeä pakolaisongelma

Näiden turhautuneiden arabien (jotka valitsivat lähtemisen ja joita nyt nimitetään "pakolaisiksi") juutalaisia ja Israelin valtiota kohtaan tuntema viha ei vähentynyt vuosien kuluessa. Kaikki terroristijärjestöt ovat saaneet alkunsa heidän keskuudessaan. Heidän julmuutensa juutalaisia kohtaan on ollut ja on edelleen eläimellisen raakaa. Murhat Münchenin olympialaisissa ja Lyddan lentokentällä 1970-luvulla, verilöylyt lukuisissa paikoissa Israelia sen jälkeen, esimerkiksi lastenmurhat Maalotissa (missä terroristit jouduttuaan suljetuksi luokkahuoneeseen lasten kanssa koko päiväksi kylmäverisesti ampuivat näitä ja heittivät kranaatteja heidän keskelleen) sekä jatkuvat siviileihin kohdistuvat murhat ja siviilikeskuksia vastaan suunnatut itsemurhaiskut jatkuvat Israelia vihaavien arabijohtajien lietsomana ja organisoimana. Vuonna 2001 tapahtuneet syyskuun 11. päivän raukkamaiset terrori-iskut, joissa New Yorkin pilvenpiirtäjät ja Pentagonin rakennukset tuhottiin liikennelentokoneilla ja tuhansia siviilejä murhattiin, viestivät tämän järjettömän ja demonisen vihan hallitsemattomuutta ja laajuutta.

Vaikka on totta, että pienellä itsehallintoalueella asuvat arabipakolaisten jälkeläiset ovat tukalassa tilanteessa vihan kierteen johdosta, länsimaat ja EU tuskin pitävät kriisikokouksiaan yksinomaan humaanista säälistä kärsiviä Israelissa asuvia palestiinalaisia kohtaan. Yhtään vastaavaa kokousta ei pidetty esimerkiksi silloin, kun Ruandassa muutama vuosi sitten murhattiin täysin syyttömästi puoli miljoonaa ihmistä, siviilejä, naisia ja lapsia, vain eri heimoon kuulumisen tähden.

Mistä siis nyt tämä suuren luokan häly?

Perimmäinen syy on länsimaisten kuluttajien huoli öljystä ja bensiinin hinnasta, niin raadolliselta kuin se saattaa kuulostaakin. "Pakolaiskysymys" on arabeille poliittisesti tarkoituksenmukainen pelinappula, jolla arabimaat pyrkivät kiristämään länsimaat Israelia vastaan käyttäen vanhaa öljyasetta hyväkseen.

On erittäin säälittävää, että nykyinen Israelissa palestiinalaisten itsehallintoalueella asuva sukupolvi on perinyt isiltään Israeliin kohdistuvan aiheettoman vihan ja kärsii tavallaan syyttömästi ja harhaanjohdettuna nykytilanteesta, jolle se luonnollisestikaan ei voi paljoakaan.

Israelin vuonna 1993 palestiinalaisille myöntämä itsehallinto-oikeus ja nykyinen palestiinalainen valtiohanke eivät ole parantaneet vaan pahentaneet tilannetta.

Historiallinen kehitys näyttääkin siltä, että mitä enemmän näille israelvihalla lietsotuille ihmisille antaa periksi sallimalla heille enemmän itsenäisyyttä, sitä ilmeisemmäksi käy heidän perimmäinen vihansa itse Israelin valtion olemassaoloa kohtaan. Juuri se, että vanhastaan halveksittu "alempiarvoinen" juutalaiskansa on noussut polviltaan itsenäisten kansakuntien joukkoon omalla historiallisella alueellaan, näyttää olevan luontaiseen ylemmyyteensä uskoville arabivaltiaille katkerin vihan aihe kaikkialla maailmassa.

Niillä arabeilla, jotka aikoinaan Israelin syntyvaiheessa liittyivät Israelin maan kansalaisiksi, on kuitenkin parhaat oltavat: Israelin kansalaisina he nauttivat uskonnonvapaudesta, länsimaisista sosiaalieduista, omaavat mahdollisuuden koulutukseen, työhön, yrittäjyyteen, omistavat taloja, maata autoja jne. Yhdelläkään juutalaisella ei ole arabimaissa koskaan ollut vastaavia etuuksia - maissa, joissa heitä on pidetty ja jatkuvasti pidetään alempaan ihmisrotuun kuuluvina sekä alistetaan ja syrjitään edelleenkin kaikin tavoin.

Kaksi asiaa on arvioni mukaan mahdotonta:

1) Itsenäisen palestiinalaisvaltion perustaminen nykyisen Israelin sisälle palestiinalaisten itsehallintoalueelle.
2) Israelin vetäytyminen 1967 vallatuilta rajoilta, joka merkitsisi Jerusalemin jakamista ja Israelin kuristamista alueellisesti mahdottomaksi puolustaa.

Lopuksi:

Sekä juutalaiset että arabit ei ole saman kantaisän, Aabrahamin lapsia, vaikka he noin väittävätkin. Raamatullinen lupaus maasta koskee kuitenkin yksin Aabrahamin jälkeläisiä Iisakin ja Jaakobin (joka myöhemmin sai nimen Israel) kautta jatkuvassa polvessa.

Kristuksen, Jumalan Pojan, sovitustyön kautta sekä juutalaiset että arabit, kuten kaikki muutkin ihmiset, saavat kuitenkin uskon kautta saman pelastuksen yhdeltä ja samalta Jumalalta, jos kääntyvät uskomaan Jeesukseen Kristukseen Herranaan ja Jumalanaan.







AND THAT FRIEND IS GOD

Miten joku pystyy minuutin välein kirjoittamaan noin pitkiä tarinoita, joita tuskin moni jaksaa lukea, ne pitäisi stilisoida ennen kuin julkaisee.
Israel on kuitenkin omituinen valtio, kun se tarkastaa DNA-testin avulla voiko ottaa uusia asukkaita, ovatko juutalaista juurta.
Kuitenkin Israel närkästyi taannoin, kun Itävallan Haider ei halunnut ottaa ulkomaisia tulijoita ja sai kannatusta 30% kansalta. Israel jopa uhkasi katkaista suhteensa Itävaltaan jos hänet valitaan vaaleissa.
Haider kuitenkin kuoli hämärissä olosuhteissa autolla ajaessaan. Hän oli raitis mies, mutta alkoholia oli veressä ja mitä muuta, mene tiedä...uumoiltiin, että Mosad olisi ollut asialla? Tutkimuksia ei jatkettu ja todisteita tuhottiin...näin on kerrottu.

Näkömyksiä nämäkin. Mutta totuus on, että Palestiina kuuluu Israelille, koska arabeilla on monta maata ja tilaa niissä, mutta Juutalaisilla on vain tämä yksi maa eikä alueella ole koskaan ollut muuta valtiota kuin Israel.

Israel Jumalasta, siitä ainoasta maan ja taivaan Luojasta. Siunataan Israelia ja anotaan Jumalan Hengen vuodatusta ja annetaan ja kiitetään Jeesuksen nimessä. Vertaus Hesekielissä luista ja lihasta ja lopulta hengestä täyttyy silmiemme edessä ja hyvä kiittää ja elää Jumalassa Pyhässä Hengessä.

arabeilla ja muilla kansoilla ihan laajat alueet siellä omissa maissaan. Israelin luvattu maa kuuluu kokonaan juutalaisille ja on Jumalan tahto tämä kuten myös tapahtunut kuuden päivän sodassa ja kuinka profetaalinen nimi se onkaan viikunapuuhun lehtien tulemisesta ja Jeesus sen esitti. Vielä ei Hengen vuodatus ole laajasti tapahtunut mutta tulevana syksynä syys-lokakuun vaihteessa voi Israelille koittaa Elämä kuolleista, ja siunauksena kaikille kansoille, vaikka toki löytyy myös Jumalan hyvän evankeliumin vihaajia ja tästä syystä myös vihollinen eli Saatana nostattaa suuren villityksen omiensa keskuudessa. Raamatun Ilmestyskirjassa tästä asiasta eli lohikäärmeestä ja vedestä, mutta maa auttaa vaimoa.

Juutalaisten oikeus muodostaa uudelleen esi-isiensä kotimaa Palestiinaan vahvistettiin juuri täällä vuonna 1920. Myöhemmin sen vahvisti Kansainliiton neuvosto vuonna 1922 sekä Yhdistyneet kansakunnat jakosuunnitelmalla vuonna 1947. Siitä huolimatta palestiinalaisjohtaja Mahmud Abbas kieltäytyy hyväksymästä juutalaisvaltiota.
San Remo Päätöksen ehdot sisältyivät Sèvres Sopimukseensäilyen muuttumattomina Lausannen Sopimuksen vuonna 1923 tapahtuneeseen lopulliseen ratifioitiin asti. Arabit saivat yhtäläiset kansalliset oikeudet kaikkialla muilla Lähi-Idän alueilla, siis - yli 96 % :in Ottomaanien aikaisemmin hallitsemasta alueesta.
FATAHIA edustavat rauhanneuvottelijat, puhuessaan läntisille journalisteille, tekevät tarkan eron palestiinalaisesta ja arabimaasta. He kutsuvat Juudean ja Samarian maita arabimaiksi eikä palestiinalaisten maiksi, sillä he tietävät, etteivät he omistaneet niitä. Koko Palestiinan alue kuului kuitenkin Ottomaanihallituksen johtamaan arabivaltioon, ja arabiperinteen mukaan kerran valloitettu maa kuuluu ikuisesti arabeille, kuten Espanja ja osa Eurooppaa. Tältä pohjalta nousee heidän syytöksensä, että juutalaiset varastivat arabimaan ja siksi heidät tulee ajaa pois toisten omistamalta maalta, myös Israelin valtion alueelta. Suurin osa Palestiinaa oli ns. valtionmaata, jonka Israel peri Englannin sotilashallinnolta ja Jordanialta.
PA/PLO ei ole valtio. Sen rutiiniasioita Juudeassa ja Samariassa hoitaa Palestiinan Auktoriteetti (PA) ja Gazassa Hamas." Yhdessäkään YK :n asiakirjassa, jotka käsittelevät YK :n päätöslauselmaa no 242, ei mainita sanaa Palestiina.
Geneve Convention mukaan kaikki juutalaiset yhteisöt Juudeassa ja Samariassa ovat laillisia. Neljännen Geneve Convention artiklassa 49 todetaan, ettei miehittäjävaltio voi siirtää asukkaitaan miehitetyille alueille. Tämä oli totta Toisen Maailmansodan aikana, kun Saksa siirsi kansalaisiaan miehitetyille Puolan alueille. Meidän tapauksessamme Israel ei koskaan miehittänyt Juudeaa ja Samariaa, eivätkä ne kuuluneet toiseen valtakuntaan. Jordanian miehitystä noilla alueilla ei kansainvälisesti tunnustettu (vain Englanti ja Pakistan tunnustivat), kuten Egyptin suorittamaa Gazan miehitystä ei ole tunnustettu. (Jordania luopui myöhemmin kaikista vaatimuksistaan Juudeaan ja Samariaan.) Näiden alueitten asema tulee määritellä osapuolten välisillä neuvotteluilla. Juutalaisasukkaat eivät tunkeutuneet alueille pakkokeinoin, eikä heitä ole siirretty sinne, minkä johdosta heidän Juudeaan ja Samariaan rakentamansa yhteisöt ovat täysin laillisia.