Ihana naislääkäri osa 4

lipsutinn

Ihana lääkärini, tuo unelmieni nainen, soitti vain kolme päivää sen jälkeen, kun olin ollut kolmannen kerran hänen vastaanotollaan. Olin onneksi kotona, kun kännykkä soi, sillä kun kuulin lääkärin äänen, valahdin heti niin kosteaksi, että se olisi voinut olla kiusallista jossain muualla, varapikkuhousuja ei olisi välttämättä ollut mukana.

”Hei, ihana tyttö”, nainen sanoi lämpimällä äänellään puhelimessa. ”Mitä sinulle kuuluu?”

”Kiitos, hyvää”, minä henkäisin ja vajosin sohvalle, äkkiä täydellisen onnellisena siitä, että sain kuulla hänen äänensä. ”On ollut aika mahtavaa, kun ei ole tarvinnut mennä töihin.”

Rakastava lääkärini oli kirjoittanut minulle hulppeat viisi päivää sairaslomaa, kun olin kertonut kurjasta pomostani.

”Mukava, että siitä on ollut iloa”, nainen sanoi, ja sitten hänen ääneensä tuli entistä enemmän lämpöä: ”Entä oletko sinä jo toipunut viime kerrasta?”

”Olen mä…” Tunsin, kuinka poskia alkoi kuumottaa, kun vain ajattelinkin viime kertaa, ja käteni eksyi kuin itsestään farkkujen kauluksesta pikkuhousujen sisään. ”Pari päivää oli kyllä paikat arkana… mutta tänään ei enää. Mulla on vain kauhea ikävä… sua.”

Toisesta päästä kuului pehmeä naurunhyrähdys, joka sai minut kaipaamaan entistä kiihkeämmin, nyt jo oli pillu litimärkä. Aloin hieroa klitoristani samalla kun kuuntelin lääkärini ääntä, kun hän puhui minulle: ”Sittenhän minä soitin juuri sopivasti. Olen tässä juuri lopettelemassa työpäivää ja ajattelin, josko tekisin vielä kotikäynnin sinun luoksesi. Varmistaisin, että olet toipunut hyvin.”

Sydämeni teki hurjan hyppäyksen. Hän tulisi käymään, ihan oikeasti!

”Oi…” minulta pääsi. ”Ihanaa.”

”Sopiiko puolentoista tunnin päästä?”

”Joo! Mä asun…”

”Katsoin jo osoitteesi potilastiedoista. Nähdään, kulta.”

En ollut varmaan ikinä ollut yhtä innoissani. Siksi onnistuin olemaan myös harvinaisen tehokas. Puolessatoista tunnissa ehdin käväistä lähikaupassa, valmistaa raikkaan salaatin, kattaa parvekkeen pöydän, käydä suihkussa, ajella karvat ja meikata. Kun ovikello soi, en ollut kuitenkaan ehtinyt vielä miettiä, mitä pukisin päälleni, joten kipitin avaamaan kimono ylläni, alla pelkät stringit.

Ovella seisoi laupias samarialaisnainen. Näin hänet ensimmäistä kertaa ilman lääkärintakkia ja hätkähdin. Hän näytti niin erilaiselta. Ihanalla tavalla erilaiselta. Olin toki rakastanut häntä myös lääkärintakissa, itse asiassa olin rakastanut sitä takkiakin, hänen ammattitaitonsa ja auktoriteettinsa symbolia. Mutta nyt – tyylikkäässä, lyhyenmallisessa ja hieman tyköistuvassa nahkatakissaan, siisteissä, tummissa ja melkein ihonmyötäisissä housuissaan ja pitkävartisissa saappaissaan – hän oli jotenkin vielä enemmän… niin, Nainen. Ja kun hän näki minut, hänen pähkinänruskeat silmänsä syttyivät loistamaan.

Sydämeni oli pakahtua. Poskeni hehkuivat, luultavasti tulipunaisina.

”Hei…” sopersin ujosti, ja silloin naisen kasvoille levisi heltynyt hymy.

”Hei, Hanna”, hän sanoi – ensimmäistä kertaa hän sanoi minun nimeni, ja ehkä johtui siitä tai hänen siviilivaatteistaan tai sitten jostakin muusta, että kaikki tuntui heti alusta alkaen jotenkin toisenlaiselta kuin vastaanotolla, jotenkin suuremmalta, merkityksellisemmältä ja entistä kauniimmalta.

”Nämä ovat sinulle”, tohtori tummaverikkö sanoi ja ojensi minulle kimpun tuoreita, syvänpunaisia ruusuja. ”Vaikka ne kyllä kalpenevatkin sinun kauneutesi rinnalla.”

Oi! Hänen eleensä ja sanansa ihan vihlaisivat, niin lämpimästi ne yllättivät.

”Ki-kiitos…” minä änkkäsin hämilläni ja otin kukat vastaan. En ollut koskaan ennen saanut romanttisessa mielessä kukkia toiselta naiselta enkä ollut tiennyt, että se tuntuisi niin hämmentävän hyvältä. ”Ihania.” Nuuhkaisin ruusuja ja olin huumaantua.

Lääkärintakiton lääkärini astui sisään, sulki oven perässään ja veti minut eteisessä syliinsä. Olin heti sulaa vahaa hänen käsissään. Me suutelimme autuaasti.

Lopulta hän irrottautui katsomaan minua uudelleen, nyt aivan läheltä. Hän oli yhtä hymyä, hänen silmänsä täynnä tähtiä. Hän tuoksui hyvälle. Hän oli minua paljon pidempi ja muutenkin vähän kookkaampi, mikä oli minusta mukavaa, ja nyt pituuseroa oli entistä enemmän, kun olin paljasjaloin ja hänellä korkeakorkoiset saappaat jalassa. Hän hiveli kasvojani sormillaan, ja suljin silmäni mielihyvästä. Sitten hän avasi hitaasti ja määrätietoisesti kimononi vyön ja raotti kimonoa auki. Tunsin, kuinka hänen katseensa poltti vartalollani. Hänen kätensä nousivat pehmeästi rinnoilleni, kämmenet kiertyivät kupeiksi niiden ympärille kuin suojatakseen. Kivikovat nännini törröttivät hänen kämmenpohjiaan vasten, ja…

Lue koko tarina täältä:
http://seksifantasiat.runkkareille.com/lesbo/ihana-naislaakari-osa-4/

1

2686

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tästmietykkään

      Voe luoja mikä panetus tästä tuli

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko tyytyväinen viime tapaamiseemme?

      Vai toivoitko sen menevän toisella tavalla? Miten?
      Ikävä
      89
      3308
    2. Nyt se sit loppuu

      Et ei enää nähdä ja yhteyttä pidetä.
      Ikävä
      62
      3067
    3. Kuoleman pelko katosi

      Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä
      Hindulaisuus
      433
      2550
    4. Myötähäpeä kun näkee sut,

      tekisit jotain ittelles. Ihan hyvällä tämä!
      Ikävä
      80
      2343
    5. Viikonloppu terveiset kaivatulle

      tähän alas ⬇️⬇️⬇️
      Ikävä
      80
      2313
    6. Jos sitä keittelis teetä

      Ja miettis mitä mies siellä jossain touhuilee... ☕️
      Ikävä
      96
      2066
    7. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      40
      1996
    8. Huomenta ........

      Huomenta 💗 Tiedän, että tuntuisit hyvälle.
      Ikävä
      12
      1656
    9. Kuhmolainen on selvästi kepun lehti

      Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan
      Kuhmo
      20
      1653
    10. Ei mun tunteet

      ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil
      Ikävä
      31
      1519
    Aihe