Käytätkö pyöräilykypärää pyöräillessäsi?

En käytä edes pyörää, minusta pyöräily on vaarallista, minulle!
Jos teillä on kypärät joissa on sellasia reikiä, vetäkää nippusiteet niistä törröttämään, näytätte siileiltä ja varmasti huomataan!

Jokainen joka ymmärtää päässään olevan jotain menetettävää käyttää kypärää, muilla ei sitten ole niin väliäkään.

Käytän kypärää vain silloin, kun lippis ei pysy päässä tuulisella ilmalla. Myös maantiellä ajaessa ilmavirta tempaa lippiksen helposti päästä.

kun on nähnyt kaatumisien seurauksena murtuneita kypäriä ja tajuaa millaisia voimia on kyseessä ei eres mieti sitä et käyttäisinkö kypärää .

Stadin tarjoamat, ilmaiset polku-pyörät näyttävät hölmöltä huume-hörhön kypäräisen pään alla.
Luultavammin tuo aloite on tarkoitettu johtamaan ilmaisiin kupäröihin.
Stadin maksamiin nekin tietenkin.

H.

Kuuskymppisen kun täytin sain sisaruksiltani valkoisen polkupyörän ja pennuiltani punaisen kypärän, käytän niitä aina vain yhdessä.
Hyviä juttuja kumpikin.

Hurjastelen sähköavusteisella pyörällä. Kypärää en ole hankkinut, pitäisi kyllä, en ole ikinä kaatunut pyörällä, mutta kaikenlaista voi sattua.

Käytän kypärää ja tänään olisin pyöräily- ja sienestyspäivä. Jahka heräilen.

Helsinkissä pyöräillessä niin oli kypärä pääsä. Sisko kun sielä asuu niin tietää että autoiliat voi alkaa nalkuttaa kypärättömyydestä. Ja olihan tuo turvallisempi olokin. Sielä jos nimittäin kaatuu niin aina kolahtaa johonkin kovaan ku on asvalttia ja betonia joka paikassa. Maalla pyöräillessä ei oo kypärää

En aina käytä vaikka pitäisi.

En käytä, jalankulkijat voisivat käyttää kun kävelevät holtittomasti kuin maailmanomistajat konsanaan.

Omakohtainen kokemus,jos ei olisi ollut kypärää päässä,tuskin olisin tätä naputtelemassa. Parikymmentä vuotta sitten kaaduin pyörällä ja taju pois. Seuraavana päivänä heräsin sairaalassa. Hyvällä onnella olisin kuollut,huonolla makaisin sairaalassa kuin porkkana,mitään mistään ymmärtämättä. Noh,en minä nykyisinkään mitään ymmärrä,mutta syön ihan itse ja touhuan kaikenlaista ilman avustajaa;)

Käytänhän minä, kiltti kun olen ja sääntöjä noudatan (ainakin siinä kohdassa). Paras 'saavutukseni' reilut 1000 km/kesässä. Siitä on jo jokunen vuosi, olin silloin vielä työelämässäkin mukana.

Tänä kesänä pyöräily on jäänyt, asia jolle en itse voi mitään. Tien päälle on ikävä. Ehkä syssymmällä taas?

Eikö se sanonta kuulu, että parempi kerta rytinä, kuin jatkuva kitinä. Kun ilman kypärää kaatuu, niin henki lähtee. Kypärän kanssa jää vaivaiseksi lopun ikää. Ainakin jos jää auton tönäisemäksi.

Olen ollut aikeissa ostaa kypärää muutaman vuosikymmenen. Mutta sormet menee suuhun; ostaisinko potan (olisihan monikäyttöinen). Nyt siis kysyn, millainen kannattaa ostaa ja millaista ehdottomasti ei. Olen nettisuosituksiakin tutkinut. Viime vuonna sukelsin fillarin kanssa pusikkoon, ei kiva ja takavuosin hiekalla etupyörä yhtäkkiä tahtoi tehdä 360° ympyrään, ei taaskaan kiva.
Saa siis antaa ihan asiallisiakin neuvoja.

Kiitos kiitos Koti-kiusatulle. Menen tsekkaamaan.

Pakko vielä kysyä tämäkin, mistä noita huppuja löytää? Vai pitääkö ryöstää pankkiryöstäjä?
P.S. olen huomannut, että kypärien käyttö on lisääntynyt. Ja tykkään ajaa lujaa vanhalla maasturillani. Siks vois olla fiksu investointi.

Koti-kiusatulle vielä - sori häiriö. Pari kysymystä vielä: minkä merkkisiä ovat ja löytyykö/kannattaako ostaa Eestist? Enpä ole urheiluvarusteita sieltä raahannut.
Tulipa mieleen tässä olympialaisten aikaan tämäkin.

En ole liian vanha, mutta jotenkin minusta tuntuu ajatus kypärän päähän pistämisestä samalta, kuin laittaisin mulkkuni peppuun.
Ihmisistä tulee varsinaisia persreikä-pandexeja ja mulkkuja liikenteessä, kun usko kypärään kaikkivoipaisuuteen ja iankaikkiseen elämään aukeaa. Näin ratin takaa havannoiden, jätän pyöräillessä muutenkin kotia ja olen sitten "vaaran huumassa" tahi varovainen. Kyseinen styroxi ei ole luottamukseni edustuskohde, vaan käyrä josta keskinopeus kasvaa ja potenttiaalinen hyöty tätten menetetään.

Filosofi.E.Saarinen. Tuosta toisesta virkkeestä en oikein löytänyt logiikkaa. Samat aivot istuvat nojatuolissa tai pyöräilijän nupissa.
Se tärkein pyörätie on siellä korvien välissä. Pitää ottaa huomioon muu liikenne. Mielestäni kypärää parempi turvallisuustekijä olisi jo koulussa suoritettu pyöräilykortti, sillä liikennesääntöjä ei noudata tai tunne kaikki. En minäkään hyväksy niitä fillarilla esim. suojatien kohdalla auton eteen sujahtavia "maailman herroja", joiden jälkeen tulee vain vedenpaisumus. En aja autoa, mutta ymmärrän paniikkisi. Asennoidun kuitenkin niin, että se vahvempi liikenne ensin eli en ole niiiiiiin tärkeä, että pitää tunkea tielle eteen tai aiheuttaa jokin heijausliike jonoon, jarrutuksia, kolareita. Mutta autoilijat voisivat reippaasti käyttää vilkkuja, koska luen niitä; mihin on kääntymässä, mihin on ryhmittymässä jne.
Myönnän, ettei vaskooli päässä ole mikään tae mistään, mutta siistimpää hommaa kerätä aivoni maasta, jos........

Kyllä käytän kypärää aina pyöräillessäni. Pidän pääni sisältöä sen verran arvossa että pyrin suojaamaan sitä tarpeen mukaan. Tyhjää päätä olisi turha suojata.

talvella kaaduin löin pääni, kypäräni katsoi ikkunasta

Missä banaani, käytin kun kilpailin, nyt ei kepit katkeile.

Käytän kypärää pyöräillessä AINA!!! Kesäkuussa eräs ystäväni kaatui pyörällä, silmälasit säpäleinä, molemmat silmät mustana, nenä "poskella" otsa ruhjeilla. Nenään monta monta tikkiä, joutuu vielä plastiikkakirurgin konsultaatioon. Hänellä oli kypärä ja silti jälki oli karmeaa.

Pyöräilijälle tulisi olla kypäräpakko ja sakottaa ilman kypärää pyöräilevää aikuista 100€/kerta. Jäisi turhat marinat kypärän esteettisyydestä.
Hirvittää ne vanhemmat ja isovanhemmat, joilla pieni lapsi kypärä päässä lastenistuimessa, mutta vanhempi ilman kypärää ja puhelin kädessään liihottaa tuhatta ja sataa ja poukkoilee ajotielle. Siinäpä shokissa olevan pienen, tuskin puhekykyisen, lapsen onkin sitten kiva yrittää selvittää missä asuu ja minkä niminen on kun aikuinen kypärätön makaa ajotiellä pää halki.