Voiko 30-vuotiaana aloittaa alusta?

muutoksen.aika

Olen tullut siihen tulokseen, että nyt on aika mennä eteenpäin. Enää ei saa katsoa taaksepäin, nyt täytyy suunnata tulevaisuuteen. Silti käyn kauheaa sisäistä kamppailua. Onko nyt jo liian myöhäistä? Tuleeko mistään mitään?

Elämäni ei ole ollut kovin helppo: lapsena kärsin perheväkivallan ja koulukiusaamisen takia enkä oppinut luottamaan itseeni tai muihin ihmisiin. Minusta tuli kuitenkin myöhemmin itsestäni aika kovaluonteinen ja kylmä. Olen nyt silti muuttunut. Haluan toimia oikein ja poden herkästi huonoa omaatuntoa joten elämäni on muuttunut.

Hankkiuduin lopulta eroon kuluttavista ihmissuhteista ja hylkäsin toimimattoman elämäntyylin. Kaikki muuttui vielä lisää tuossa viime talvena. Menin kihloihin ja lopetin raskaissa vertaistukiryhmissä ramppaamisen. Otimme kissan josta pidän paljon. Energiaa vapautui viimein lisää opiskeluun ja kuntoiluun. Olen pysynyt nyt noin vuoden ajan täysin erossa "epämääräisestä" seurasta, aikaisemmin oli joitakin repsahduksia silloin tällöin. Aikuislukiosta määrä valmistua ensi keväänä, jatko-opiskelu kuuluu suunnitelmiin.

Olen käsitellyt virheitä joita olen tehnyt menneisyydessä ja koittanut opetella elämään sen kanssa, että minun elämä on mennyt nyt näin. Tuntuu silti kovin vaikealta jatkaa elämää.

Haluaisin vihdoin päästää irti menneestä ja päästä elämässäni eteenpäin. Tuntuu, että usko ja toivo paremmasta on koetuksella. On vaikeuksia löytää paikkaani maailmassa, en oikein tiedä enää, kuka oikeastaan olen. Että miten minun kannattaisi nyt toimia ja kuinka suhtautua menneisyyteeni ja suunnata kohti parempaa tulevaisuutta.

Koen että olen jonkinlainen väliinputoaja: en ole oikeastaan entinen narkomaani tai alkoholisti enkä raskaan sarjan rikollinen. Minulla on vain ollut elämässä vastoinkäymisiä, jotka olivat liian pahoja ja tapahtuivat liian varhain ja ne suistivat minut raiteilta. Kävin läpi vaikean vaiheen, mutta se ei määrittele minua ihmisenä, sillä olen myös paljon muutakin. Olen esimerkiksi lahjakas, mukava, älykäs sekä kaunis, vaikka itse sanonkin, ja ehkä juuri niistä asioista saamani positiivinen palaute on antanut minulle itsevarmuutta lähteä kohti parempaa tulevaisuutta ja terveempiä ihmissuhteita.

Minua epäilyttää, että onko minulla edes enää mitään toivoa? Onko nyt jo myöhäistä muuttaa elämääni? Löydänkö koskaan uusia, luotettavia ystäviä ja pystynkö minä tähän?

Tuntuu että naisena tämä on jotenkin erityisen hankalaa...mutta mistä minä tiedän mitä tää miehenä olis. Voi olla et sillon täytyis olla vielä vahvempi ihminen et pärjäis edes näin hyvin.

Palan halusta kuulla kokemuksia samanlaisia asioita kokeneilta ihmisiltä, mutta olen huomannut että sellaisia on vaikea tavoittaa. Ehkä täällä palstalla olisi joillakin muillakin kokemuksia?

4

235

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • drftgyhjkl

      Juu, vasta viime riveillä tajusin että en ole itse kirjoittanut tätä, kun mainitsit olevas nainen. Olen kasvanut keskellä suomalaista metsää hullujen vanhempien vankina kaheksantoistavuotiaaksi ja sitten täysi-ikäisenä säntäsin heti ulos vaikka en ollut saanut olla kenenkään seurassa ikinä. Oli vaikea opetella puhumaan ihmisille, niin ettei ne tajuais että en ole saanut puhua paljon ikäisteni kanssa missään iässä. Toki koulukiusaus, mun tappoyritys koulussa, opekin haukkuu aamun avaispuheessa tyhmäksi mut, sit siipirikkona koetin vihdoin 18-vuotiaana tyydyttää yli kymmenen vuotta haaveilleeni tyttöystävän tarpeen. Eihän siitä tullut kuin hyväksikäyttävä avioliitto ulkomaalaisen kanssa, joka huipentui mm. raiskaukseen ja kiristykseen mua kohtaan. Mutt kyllä on toivoa, viimesen kahen vuoden aikana edistysaskeleet on olleet huimia

    • Olet vielä nuori, koskaan ei ole liian myöhäistä. Suosittelisin, että kävisit juttelemassa esim. paikkakuntasi psyk.sairaanhoitajan luona elämän tapahtumistasi. Kirjoitat taitavasti, harkitse omaa blogia? Siten voisit purkaa tuntojasi kirjoittamalla, kuten nyt.

    • tydfg

      Kyselet samaa monella palstalla

    • aloitetaanreippaasti

      Tottakai voi!

      Täytän huomenna 68 vuotta, ja aloitan kaiken alusta!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      198
      1552
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      123
      1288
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      52
      1052
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      72
      975
    5. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      58
      883
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      52
      883
    7. Mikä on ollut

      Epämiellyttävin hetki sinun ja kaivattusi romanssissa?
      Ikävä
      105
      865
    8. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      850
    9. Sun ja kaivattusi

      ikäero? Kumpi vanhempi, m vai n?
      Ikävä
      43
      838
    10. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      82
      820
    Aihe