olen näin vanhemmalla iällä saanut tulla uskoon,matka on ollut pitkä ja raskas mutta päivääkään en vaihtaisi pois, koska oma maailmassa kuljettu harhailu johti minut vihdoin Herran tuntemiseen.olenko jotenkin naivi ja lapsellinen koska tuntuu että uskovina pitämäni ihmiset melko usein yrittävät löytää Jumalan sanasta porsaanreikiä ja hyväksyntää omille valinnoilleen.painotan että olen melko tuore" uskis".tuntuu jotenkin hölmöltä että Jeesusta voi seurata vaikka vähän juoppottelisikin,kävisi viihteellä,flirttailisi,puhuisi toisesta pahaa jne...ymmärrän että yksin Jumalan armo pelastaa kadotukselta, voinko esimerkiksi jotenkin puuttua toisen uskovan elämään jos näen että hän on mennyt harhaan?haluaisin pitää sitä Raamattua omana tiennäyttäjänä enkä näe mitään mieltä etsiä joka synnille joku Raamatun selittäjä joka saa synnin näyttämään jotenkin viattomalta ja inhimillisemmältä, ei niin pahalta.olenko käsittänyt jotenkin väärin, olenko liian tiukkis?olenko jotenkin ehkä sairaalla tavalla itse kateissa, koska näen että seurakunnissa on vallalla valtava sydämmien paatumus sekä ulkokultaisuus?toivon että kirjoitukseni ei loukkaa ketään.
uskoon tuleminen ja siinä pysyminen
14
180
Vastaukset
- JoYli30VuottaUskossa
Olet käsittänyt aivan oikein - Jumala palkitsee ne, jotka tekevät Hänen tahtonsa, joten tee sinä vain se mihin koet Jumalan sinua johdattavan ja mikä on Raamatun opetuksen mukaista.
Jos näet jonkun uskovan tekevän syntiä, voit ystävällisesti ja rakkaudellisesti neuvoa hänelle Raamatun Sanaan nojaten paremman tien.
Valitettavasti olet myöskin oikeassa siinä, ettei nykyään juuri löydy raitista seurakuntaa mistään - tarvittaisiin taas uskonpuhdistusta kaikkialle seurakuntiin.
Toiset ovat menneet äärikarismaattisuuden ja väärän evankeliumin ja väärän jeesuksen nauruherätyksiin ja menestysteologioihin, toiset taas ovat kuivia ja farisealaisia katkeruudenpesiä.
Sitten löytyy vielä liberaaliteologian täydellisessä turmiossa elävä ev.lut kirkko, ortodoksien muotojumalanpalvelus ja room.kat antikristuksen kirkko, johon pian kaikki mahdolliset uskonnot yhtyvät.
Ei-uskoville sensijaan emme saa sanoa mitään heidän synneistään, koska he ovat synninorjia, eikä nuhtelu kuulu meille.
Se, että meillä kaikilla uskovillakin on on vielä syntiluonto, saa meidät moniin kiusauksiin tehdä syntiä - perkele kiusasi Jeesustakin, sillä vaikka Hän olikin 100 % Jumala oli Hän paradoksaalisesti myös 100 % ihminen ja Häntäkin kiusattiin samoin, kuin meitä.
Luther sanoi; Emme voi estää lintua lentämästä päämme päällä, mutta voimme estää sitä tekemästä sinne pesän - jotenkin näin hän sanoi ja se onkin hyvin kuvaavaa, kun puhutaan uskontaisteluistamme omaa lihaamme, syntiinlangennutta maailmaa ja saatanaa ja sen joukkoja vastaan.
Mitä kauemmin seuraamme Herraa, jää kiusauksiin lankeaminen sitä vähemmälle, sillä aikain saatossa, kun huomaamme, miten hyvä on Taivaan Isä ja Jeesus ja uskollinen meille aina vaan, meistä huolimatta - halumme tehdä mielellämme Hänen tahtonsa ja yhä uudelleen ja uudelleen tehdä parannusta kaikista synneistämme.
Haluamme ja rukoilemme, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät joka päivä kaikista synneistämme, niin että kun Jeesus Kristus pian saapuu tempaamaan omansa, mekin olisimme tuossa riemuitsevassa joukossa. Hallelujaa!
Runsasta Siunausta Sinulle ystäväni! :) - pitkäänuskossa
Sinä olet käynyt pitkän etsimisen tien ja uskon että olet harhaillut ja juonut tämän maailman haljenneilta kallioilta aivan tarpeeksi ja olet kohdannut elämän aarteen Jeesuksen Kristuksen.
Usein näin kokee nuorikin uskoontullut kun palaa sen ensirakkaus Kristukseen. Raamatussakin varoitetaan vaarasta menettää ensirakkaus ja pensistyä, jopa kylmetä uskossaan. Ihminen niin helposti unohtaa sen eron, mitä oli elää erossa Jumalasta ja maailmassa ja onhan se niin, että uskon vahvistuessa uskoa koetellaan. Silloin saattaa mieleen tulla ne laihat hyvät puolet, jota koki maailmassa. Israelin kansa alkoi haikailla Egyptin lihapatojen ääreen unohtaen orjuuden ja työn tiilten valajina.
Se on totta että ei missään niemessä Jumalan tahto ole, että uskovainen alkaa miettiä, miten lähellä voi elää maailmaa ja säilyttää silti pelastava usko Jumalaan ja Kristukseen. On vain niin surullista, että olemme ajassa ihmisiä, voimme katkeroitua, väsyä taiteluissa tai unohtaa vihollisen houkuttamana sen mistä olemme pelastuneet.
Olen itsekin tämän kokenut. Tulin nuorena uskoon, mutta sitten tuli vuosien keikka että elin latteata ja kylmää elämää ja jopa elämässä oli tietoista syntiä. - 12___13
"voinko esimerkiksi jotenkin puuttua toisen uskovan elämään jos näen että hän on mennyt harhaan?"
Aina voi mielestäni sanoa, jos näyttää, että toinen on mennyt harhaan ja vanhurskas ihminen ottaa sen avun kiitoksella vastan. Mutta kannattaa kuitenkin aina hoitaa asia niin, ettei tarpeettomasti loukkaa toista. Vaikka kertoisi totuuden, ihminen ei ota sitä helposti vastan, jos asian sanoo väärällä tavalla.- ukkeli33
oli pakko kirjoittaa ihan vaan siksi koska ketjussa olevat ovat jotenkin aivan ihanasti aidosti Kristuksen omia, sen vaan huomaa.ketjun aloittajalle sen verran että rukoilen puolestasi että omistat uskovia ystäviä ja pidät sotavarustuksen tiukasti päällä.olet todellakin oikealla tiellä.siunausta!
- toinenukkeli
Hyviltä vaikuttivat edellä olleet viestit. Omasta puolestani muistuttaisin, että synnistä ja uskon "väljähtymisestä" puhuttaessa tulee tarkistaa, ettei omissa silmissä ole roskia ja vaelluksessa on pyritty täydestä sydämestä etsimään ja toteuttamaan Jumalan tahtoa. Vasta sen jälkeen voi anoen Jumalan viisautta toisia opastaa enemmän kohti Jumalan tahdon mukaista kokosydämistä elämää kohti. Olen iloinen puolestasi. Itsekin olen edennyt elämässäni vähän tavallasi. Siunausta ja Jumalan armoa sekä rauhaa Sinulle.
Hei.
Ensin tahdon onnitella ketjun aloittajaa; nimimerkki, harhassako: hieno juttu, että olet tällä Kristuksen tiellä. Uskoon tulemisesta ja uskossa pysymisestä keskusteleminen ja asian pohtiminen on tärkeätä. Meistä jokainen on Jumalalle rakas ja tärkeä. Meistä jokaisella on aivan oma ja ainutlaatuinen elämän tie.
Ajattelen, että tärkeämpää kuin toisten elämän, arjen ja uskon tutkaileminen, on oman elämän katselu ja yhteys Jumalaan. Jokainen meistä on syntinen, joka päivä. Synti on sydämen asenne ja ero Jumalasta. Tarvitsemme kaikki armoa ja Kristusta. Meidän ei tule tuomita toista ihmistä. Uskon matkalla tulee monenlaisia vaiheita kuten elämässä on monenlaista. Välillä olemme lähellä Jumalaa, toisinaan Hän tuntuu kaukaisemmalta, mutta oleellista on luottaa siihen, että hän pitää meistä huolta.
Iloa ja siunausta,
Pirkko-pappi- pitkäänuskossa
Ja aina on ensin parasta rukoilla tämän "mielestä lavealle" tielle joutuneen puolesta. Jumalalla on keino pysäyttää tavalla tai toisella.
Tapasin tänään nuorehkon, noin 30-kymppisen naisen, joka lukiovuosinaan tuli elävästi uskoon ja kävi seurakunnassa. Sitten opiskeluaikana hän etääntyi hengellisistä asioista tai harrastelee tänään enemmän new age-juttuja. Olen tuntenut tämän tytön pitkään ja joskus varovasti olen yrittänyt juttua ajoista kun oli nuorten illoissa. Ei häneen saa sillä tavalla otetta. Erittäin kiva ja mukava tyttö oli silloin ja on edelleenkin.
Kun joutuu kylmälle paikalle, niin menee aikansa kun Pyhä Henki alkaa vetää jälleen takaisin. Asia on eri juttu, jos ihminen on vielä tunnustaen uskossa ja käy seurakunnassa mutta silti on elämässä sellaista, ettei sovi Raamatun mukaiseen kristityn vaellukseen.
Jos lähestyy väärällä tavalla ja pelissä ei ole Jumalan antama viisaus, niin saattaa asianomainen mennä yhä kauemmaksi uskontieltä. - kärsimätönkö
minun mielestäni jos näkee selkeästi harkitusti tehtyä syntiä siitä tulisi mainita henkilölle viipymättä ja aloittaa välitön rukoustaistelu hänen sielunsa puolesta.miksi odottaa ?Jeesuksen takaisin tulemista kun ei kukaan tiedä,tuntuu että nykyihmiset on niin herkkänahkaisia että kaikki varsinaiseen pelastumiseen kytköksissä olevat asiat painetaan taka-alalle.synti paaduttaa sydämmen koko ajan pahemmin ja usein tarvitaan joku ikävä tapahtuma että Jumala rupeaa uudelleen kiinnostamaan.miksi siis pitäisi olla vaiti ja katsoa sivusta hiljaa kun lähimmäinen lipuu yhä syvemmälle pimeyteen?asiassa tulee edetä kuitenkin maltilla ja ennenkaikkea rukoillen,eikä tule ottaa itseensä jos hän ei tahdo pelastua,niin se vaan on .hyvä kohta löytyy hes:33 siinä puhuu jumala ihan samasta asiasta kuinka tulee toimia.ei ihme että Jumala sanoo että jos hiekkaranta kuvaa israelin ihmisiä, taivaaseen niistä pääsee vain hiekan rippeet.saatan itse vaikuttaa jotenkin vauhkolta ja kärsimättömältä mutta se johtuu vain siitä, koska olen saattanut hautaan niin monia rakkaitani joille sitä pelastuksen sanomaa ei "ehditty" ajoissa kertoa.
pitkäänuskossa kirjoitti:
Ja aina on ensin parasta rukoilla tämän "mielestä lavealle" tielle joutuneen puolesta. Jumalalla on keino pysäyttää tavalla tai toisella.
Tapasin tänään nuorehkon, noin 30-kymppisen naisen, joka lukiovuosinaan tuli elävästi uskoon ja kävi seurakunnassa. Sitten opiskeluaikana hän etääntyi hengellisistä asioista tai harrastelee tänään enemmän new age-juttuja. Olen tuntenut tämän tytön pitkään ja joskus varovasti olen yrittänyt juttua ajoista kun oli nuorten illoissa. Ei häneen saa sillä tavalla otetta. Erittäin kiva ja mukava tyttö oli silloin ja on edelleenkin.
Kun joutuu kylmälle paikalle, niin menee aikansa kun Pyhä Henki alkaa vetää jälleen takaisin. Asia on eri juttu, jos ihminen on vielä tunnustaen uskossa ja käy seurakunnassa mutta silti on elämässä sellaista, ettei sovi Raamatun mukaiseen kristityn vaellukseen.
Jos lähestyy väärällä tavalla ja pelissä ei ole Jumalan antama viisaus, niin saattaa asianomainen mennä yhä kauemmaksi uskontieltä.Kyllä, tärkeän asian sanoit, toisten puolesta rukoileminen. Se on meidän jokaisen kristityn jokapäiväinen tehtävä, jota voimme tehdä milloin ja missä tahansa. Yksikään rukous ei mene hukkaan.
Pirkko-pappi
Mitäs Usko siihen sanoo?
Terve ihminen pyrkii vapautumaan uskonnosta sekä jumalakuvitelmistaan ja elää ihmisiksi.
Minulle Jumala on aina ollut luonnollinen asia, joten ei ole koskaan tarvinnut erityisemmin tulla uskoon.
Minulle riittää että luen sanaa, ja mietiskelen mikä on hyvää ja mikä ei hyvää, eli opettelen oikein elämisen taitoja. Minun oikein elämisen taitoihin ei kuulu oleminen pahennukseksi kenellekkään, kuten juutalaisille.
Eniten rakastan Juudasta. Miksi ? Siksi koska kaikki kristityt solvaavat häntä ja olen ymmärtänyt että Jumala valitsi juuri siksi, että rakasti.Saatana ei kuulu monoteismiin, vaan dualismiin. Minulle Jumala on yksi, eikä ihminen ollenkaan, kuten isä ja poika. Jumala on mikrotasolta kosmokseen oleva käsittämätön suuruus, jota ihmisen aivoilla ei pysty selittämään.
Me pystymme vain ihmettelemään hänen luomistyötään ja olemaan kiitollisia elämän lahjasta ja kaikista aisteista, joilla voimme nähdä ja kokea elämää ja maailmaa. Maailma on paratiisi, jos saa näkemisen lahjan.
Jumala on, vaikka kukaan ei uskoisikaan, joten uskon vakuuttelu on aivan turhaa. Oikein eläminen on pääasia ja se riittää.- Fariseukset
Älkää välittäkö heistä, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Ja kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 873217
- 622917
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322435- 802273
- 742179
- 952026
- 121616
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan191593Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301440Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j321423