toivoa

Moi!
Haluan tämän viestin tai stoorin kirjoittaa siksi,että antaisin kaikille pikkuisen toivonkipinää ja muistutuksen,ettei saa antaa periksi!
Kerron lyhyesti oman tarinani.Olin nuori, tytönhuipakka,kun sain ensimmäisen lapseni,ja kaikki meni hyvin,paitsi,että kun pääsin kotiin vauvani kanssa,alkoi runsas verenvuoto,sitä tuli paljon! Sitten äkkiä ambulanssilla sairaalaan ja suoraan kaavittavavaksi.No se raskaus sitten meni mielestäni hyvin.Minulla suuret haaveet isosta perheestä.Eli noin kahden vuoden päästä aloin odottamaan toista lastamme.Mutta siihen raskauteen sitten kaikki hyvä loppuikin.Menin kesken,kun olin kolmannella kuulla.Olin niin surullinen pitkään.Mutta toivuin kuitenkin.
Sitten oli kulunut kymmenen pitkää vuotta,pitkää ja raskasta...
olin mennyt viisi kertaa kesken!
Yhdellä kertaa oli tuulimuna,ja yhdellä kertaa luultiin että on kohdunulkopuolinen raskaus.Joka raskaudessa oli aina tiputteluvuotoa.Sitten meni vaan aina aikaa,etten tullut raskaaksi.Käytiin lapsettomuustestit,tai oikeastaan mieheni kävi,koska siitiöiden määrät voi jostain syystä laskea.Ei mitään vikaa...
tästä kaikesta on nyt kulunut aikaa jo 22v..Mutta vieläkin näen joskus painajaisia pienistä syntymättömistä lapsistani.Vielä nytkin usein pysähdyn miettimään ,että olivatko he poikia vai tyttöjä?
Se oli mulle tosi raskasta henkisesti,mutta lapsen kaipuu oli niin suuri,etten vaan antanut periksi.
Sitten tulin jälleen raskaaksiSe oli ihana tunne,minä saan vauvan!
Mutta kuitenkin koko ajan pelko tikitti takana...
menenkö taas kesken?kestänkö sen vielä?
Mutta väkisinkin yritin ajatella kaikkea muuta.Sitten taas kolmannella kuukaudella alkoi verenvuoto,,mikä kuitenkin loppui itsestään,ennenkuin menin lääkäriin.siitä saakka olin sairaslomalla työstäni.En voinut oikein mitään tehdä,kun heti alkoi supistella,
.Olin moneen otteeseen sairaalahoidossa.
Söin koko ajan agiolaxia,kun en uskaltanut työntää yhtään,kun pelkäsin,että taas alkaa kova verenvuoto.Kaikkea mahtuu tähän raskauteen,välillä mentiin lujaa sairaalaan,kun luultiin että vauva on kuollut,kun ei kuultu sydänääniä,minä menin kuin kone mukana kaikessa.Sitten kahtakuukautta ennen laskettua aikaa saatiin selville,että istukkahormoonit olivat liian matalalla,eli taas lujaa sairaalaan ja vuodelepoon,ja raskauden loppuun saakka.Siellä sairaalassa sitten käytiin kaksi kertaa päivässä kuuntelemassa lapsen sydänkäyrät,että on kunnossa,tehtiin kaksi kertaa lapsivesipunktio,
Katsottin että onko terve ja onko keuhkot jo kypsät syntymään,ei ollut,kamala kortisooni lääkitys päälle.turposin kuin vesisieni.
Mutta sitten eräänä aamuna lääkäri sanoi,että nyt sitten laitetaan lapsi tulemaan,en tiedä mitä sillä hetkellä koin,en tiedä oliko se pelkoa vai odotusta,Mutta ajattelin että saanko pitää vielä vauvaani sylissäni! Mitä vielä voi tapahtua???

Sitten illalla synnytys alkoi,mikä eteni oikein vauhdilla.Kello oli puoli 11:toista,kun soitin miehelleni,että nyt on alkanut supistukset,että voi pikkuhiljaa lähteä,muttei ole vielä mitään kiirettä.Sitten lähdettiin synnytyshuoneeseen,mutta mulla oli jo niin kovat poltot etten pystynyt enään kävelemäänkään.Sitten kun synnytyskanava oli melkein auki,tunsin jotain lämmintä allani,joka levisi joka puolelle,luulin että se on lapsivettä,mutta se olikin VERTA.Siinä oli sitten samantien paikalla lääkäreitä ja hoitajia jo enemmänkin.Näinkö se sitten loppui tämä raskaus,kuoleeko lapsi,ei, ei, se ei saa tapahtua.Sitten lääkäri vaan sanoi että nyt vauva täytyy saada äkkiä ulos,pää näkyy jo.Sitten tein kaikkeni,että vauva syntyisi äkkiä,tein justiinsa mitä käskettiin,en tiedä mistä sain voimaa,mutta tein just; ninkuin pitikin,että vauva saatiin äkkiä ulos.Sitten minun lapseni syntyi!!!
Mutta miksei se itkenyt???
Äkkiä yritin nousta ja kysyin, että onko kaikki hyvin,samalla näin lapsesta vilauksen,pienen pienestä sinisestä lapsesta...Enään en pystynyt kysymäänkään,että onko vauva elossa,olin varma että se oli kuollut..enhän minä voi saada lasta!!!
Muttta sitten kuulin pienen heiveröisen itkun,voi rakas, pieni lapseni,sinä olet KUITENKIN ELOSSA!!!
Ilollani ei ollut rajoja,kun lääkäri sanoi että vauvalla ei ole mitään hätää!! MINUN VAUVALLANI!!
Sitten lopulta sain sen vatsani päälle,sen pienen hauraan lapsen.Ensimmäiset sanat lapselleni oli että voi kulta pieni,kun olet pieni!Rakastan sinua!
Lapsi painoi vain 2kg.Se pieni ei ollut kasvanut tarpeeksi mun vatsasa,kun istukka ei toiminut hyvin raskauden lopussa.
Mutta nyt minulla oli ikioma vauva!!!!!!!!!!!
Mutta nyt tämä pieni hauras vauvani täyttää pian 23v.. ja on kihloissa ja ihan normaalin kokoinen.
Mutta tämän ja näiden kaikkien asioitten vuoksi uskon,että Jumala on olemassa!
Nyt sitten,kun lopulta sain tämän toisen lapseni kaikkien vastuksien kautta,niin mulla onkin jo KOLME lasta!!
Mutta kieltämättä,en lähtenyt enään kaiken kokemuksieni jälkeen itse odottamaan sitä pikkuista ,vaan adoptoimme kolmannen lapsemme,joka on meille aivan yhtä rakas kuin muutkin lapsemme.Usein en edes muista,etten ole häntä synnyttänyt!
Nyt tämän pitkän stoorin jälkeen,jos ketään on enään lukemassa tätä,niin kirjoitin tämän sen vuoksi,että aina kannattaa yrittää,se voidaan palkita. Minutkin ,,,sain sen lapseni tai lapset!!!
Ja myös se on hyvin tärkeää teidän kaikkien tietävän,kelle raskaaksi tulo on mahdoton,niin omasta kokemuksesta voin sanoa,etä adoptoikaa lapsi itsellenne,se on aivan kuin olisi omanne!
Lapsi palkitsee teidät!!!
Toivoisin tällä kirjoituksellani olevan edes pieni lohtu,teille jotka ovat menettäneet lapsensa,ennen syntymäänsä,se on tuskaa täynnä se aika ,mutta siittä selvitään,vaikka ainahan kaikki arpensa jättää,mutta olen senkin asian joutunut myöntämään ,Korkeimman edessä,että se kuuluu elämään..
PS: Jälkeenpäin ,nyt vasta kaksi vuotta sitten mulle kerrottiin,mikä nämä keskenmenot aiheutti ja nämä verenvuodot myös.Mulla havaittiin harvinainen verisairaus,joka myös on aiheuttanut nämä keskenmenot.Sairauden nimi on fosfolipidivastaaine syndrooma. Tämä lääkäri Pikolinnassa sanoi,että hän ihmettelee,että olet selvinnyt siittä itse hengissä.Koska se sairaus on sellainen,mikä aiheuttaa syviälaskimotukoksia,että jos kellään on tällaisia vaivoja ollut,pyytäköön itsellensä sellaiset verikokeet tehtävän,että tämä sairaus pois suljetaan!
terv.aliisa 1