Parempi oli ilman lääkkeitä

Vieläkin ilman lääkkeitä ja tää on ihanaa. Mä oon saanu mun elämän takas! Tosin vieläkin omin luvin. Psykiatrin tuomio oli joskus tarvitset nyt todennäköisesti lääkkeet loppuelämäksi. Mä oon sitä mieltä, että osaan ja voin hyvin pärjätä ilmankin, eikä siitä oo kellekään mitään haittaa. Mulla on oikeus olla oma itseni, jos mä haluan. Kiva tajuta maailmasta taas, vaikka välillä on vaan raato jäljellä. Silti mä oon sitä mieltä, että kyllä mä pärjään! Ei Norjassakaan enää pakoteta kaikkia hoitoon, siellä kysytään potilailta, jotka haluaa lääkkeettömän hoidon, että haluatko tehdä tämän itsellesi. Ennen he olivat tottuneita sanomaan, tämä on parhaaksi sinulle. Minusta he voisivat sanoa myös sinun pitää sanoa itsellesi, että kyllä sinä pystyt tähän. Lopulta on parempi olo. Liikenteeseen en vieläkään uskaltaisi mennä, en aja autoa, pyöräilen ja kävelen sen verran kuin jaksan ja joskus pelkään lentämistä. Tiedän, että joskus tuollaiset romut putoavat. Laiva pelotti joskus, mutta siinä on kai tuplakuoret. Äiti ja isä tuovat kaupasta ruokaa, mutta äiti on sairaanhoitaja ja hänestä minä voin mennä psykoosiin kun minulla on diagnoosi ja hänestä minulla sen takia pitäisi olla psykoosilääkitys. Ihmettelen, miksei kukaan kuule sitä, että en minä halua. Mitä haittaa siitä on, jos ihminen on kotona ja toipuu lääkkeistä eikä tee kellekään mitään? Myönnän, oon välillä ollut vaikeassa psykoosissa mutta taas terveiden kirjoissa ILMAN LÄÄKKEITÄ. Väitän, että psykooseista tulee sitä vaikeampia mitä enemmän on syönyt lääkkeitä. Edelleen oon kuitenkin sitä mieltä, että tähän on joku järkevämpikin ratkaisu. Voin hyvin, eikö se oo tärkeintä. Mitä kauemman oon ilman lääkkeitä, sitä paremmin voin.