Muilla ahdistuneilla samoja ajatuksia/oireita?

Eikö oikeesti kellään ole samoja kokemuksia???

Olet erityisherkkä, huomaat enemmän asioita kuin muut. Poikkea erityisherkkien palstalle. Löytyy googlaamalla.
Ihan luonnollinen asia.

Saat apua ja neuvoa sieltä!

On ollut samoja oireita ja mielestäni nuo ovat tyypillisiä ahdistuksen oireita, aletaan liiallisesti murehtimaan jotain asiaa jossa ei välttämättä ole suurta murehtimisen syytä.

Neuropsykiatrian yksi teoria tälle on että aivojen muistialue eli hippokampus ei toimi optimaalisesti ja liittää aistimuksiin virheellisesti negatiivisia muistoja/kokemuksia kun järkevien muistikuvien prosessointi on häiriintynyt. Tervekin ihminen voi aluksi tulkita aistimukset liian negatiivisesti mutta heillä aivojen virheenkorjaus toimii nopeasti ja tajuavat ettei asiassa murehtimisen syytä. Masentuneella/ahdistuneella virheenkorjauskaan ei toimi kunnolla ja negatiiviset ajatukset pinttyvät mieleen. Mielestäni jo tämä auttaa että ymmärtää aivojen mahdollisen heikentyneen aistisignaalien käsittelyn olevan syynä turhaan murehtimiseen. Kannattaakin keskittyä tulevaisuuten ja asioihin joihin voi vaikuttaa, eikä murehtia menneitä ja asioita joille ei voi tehdä mitään.

Masennuslääkkeiden on todettu parantavan hippokampuksen toimintaa ja se selittää mahdollisesti miksi pidemmän käytön jälkeen masennus/ahdistusoireet häviävät. Jos asia haittaa selvästi normaalia elämää kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Kiitos näistä muutamastakin vastauksesta. Olen epäillyt olevani erityisherkkä tai toinen vaihtoehto liittyy juuri siihen, että masennus/ahdistus on herkistänyt minut ja joka tapauksessa hippokampus käy varmaan kovilla tai vajaasti eikä aistimusten tulkinta toimi kovin terveesti. Voi liittyä myös molempiin, uskoisin.
Ajatuksen pinttymät ovat tosi voimakkaita ja saattavat hallita mieltäni kuvailemani voimakkaasti muutamista tunneista viikkoon tai jopa viikkoihin. Tuntuu, että persoonani muuttuu tällöin vakavaksi ja tuntuu kuin ikää olisi tullut 30v lisää (olen 29) ja luottamus ihmisiin katoaisi, mikä näkyy vain sellaisena varuillaan olona ja tarkkailuna sekä asiallisuutena ja muutoin aika minimalistisena kanssakäymisenä. Muutun myös jotenkin persoonattomaksi. Lisäksi tunnen olevani raskasta seuraa, mikä hävettää. En ikään kuin ole läsnä eikä tunteeni ole aitoja tai ainakaan spontaaneja, koska nämä pinttyneet ajatukseni ja tunteeni ovat tällöin niin uhkaavia ja tärkempiä kuin mikään tai kukaan muu. Saattaa olla pakonomainen ja kehämäinen tarve purkaa asiaa uudestaan ja uudestaan ja kymmenestä eri näkökulmasta, kunnes alan hermostua itseeni ja hävetä itseäni, kun kumppani, ystävä tai vanhempi joutuu sitä elämää vakavampaa pohdintaa kuuntelemaan.

Yleensä muutaman päivää kestää, jotka ovatkin todella raskaita. Sen jälkeen ihme tunteet ja ajatukset puskevat enää satunnaisesti, kun satun tietoisetsi ajattelemaan. Lopulta haihtuvat ja voivat hieman ihmetyttääkin parin vuoden päästä. Onhan tässä eletty masentavassa suhteessa useampi vuosi ja suoritettu toista korkeakoulututkintoa vaativalla alalla olevien töiden ohessa. Olen omien halujeni (minkä tahansa suhteen) aika hukassa. Ihmekös, jos ahdistaa välilä...Täytyy kai harkita lääkehoitoa, vaikka millään en haluaisi...