Ikiakattomat miehet huvittavia

Ompas osuva kommentti. Itse olen mies ja mullakin on muutama tälläinen miespuolinen kaveri ja täytyy sanoa, että kyllä niiden naisiin suhtautumista on saanut ihmetellä monet kerrat. Mutta sitä ei ole tarvinnut ihmetellä, ettei niille sitä naista ole koskaan löytynyt.

"He ovat useimiten itse ylipainoisia, epäsiistejä ja ikääkin on päässyt kertymään."

-Linttaan tallatut kävelykengät tai crocsit.
- Musta karhu tai olvi t-paita, tahroja.
- Lippis
- Farkut ties miltä vuodelta. Lompakko takataskussa.

Ei ole kaverilla tyyli juurikaan tuosta muuttunut.

Minua huvittaa suomalaiset miehet jotka luulevat olevansa miehiä ja ne säälittävät naiset jotka ovat heihin sekaantuneet. Onneksi suomeen on nyt tullut tasokkaita tummia miehiä rajan yli ja toivottavasti heitä tulee reilusti lisää.

Ei mun resurssit ja ulkonäkö riitä mihinkään, olen siitä hyvin tietoinen.

"millaisia aivottomia tomppeleita ihmisistä tulee ilman puolisoa."

Entäs ne jotka eivät ole ikiakattomia, mutta eivät silti koskaan ole niin syvässä seurustelusuhteessa että toista voisi puolisoksi sanoa, tuleeko heistäkin aivottomia tomppeleita?

Minua ei kyllä huvita yhtään näiden ihmisten kohtalot. Ainakaan niiden jotka oikeasti kaipaavat kumppania vierelleen. Jossakin Kainuussa ei edes tahdo enää löytää naimaikäisiä naisia sillä ne ovat lähteneet opiskelemaan ja jääneet sille tielle. Ja miksi palaisivat jos Kainuussa ei ole töitä.
Siinä sitä isäntä miettii yksinäisyyttä samalla kun tilaa ensi vuoden nyhtökaurasiemenet jotta ituhipit saavat jauhelihansa.

Tuskimpa nämä ovat opetelleet näitä viimeisimpiä isojen kylien naisteniskutekniikoita mutta uskisin kuitenkin että sellaiset peruskäytöstavat heiltä löytyy.

Vaikka kaikki miehet olisivat täydellisiä, YTMejä tai muita, niin ei se naisettomuutta poista! Matemaattisesti naisia ei riitä monille miehille, koska maahanmuutto (työperäinen haitallisempaa) ja poikavoittoinen syntyvyys.

Entäs ku kaikki päinvastoin mitä ikiakattmilla, silti ei löydy?

jotai viesti tuttuja jää tietysti netistä mut kätee vanutusta vuosikaudet

ei tästä ole kostunut muuta ku jotai pientä raha vippiä joku eniten tuttu nakannu, mut iha mitätöntä siis ..

kannattaa muistaa et vain rikkailla rahaporvareilla on varaa pitää tyttöä käte vanuttelu tilalla, ei näil asioi muutn o mitää välä melkein

siltähä tuo vaikuttaa, vanutettaa käten, kunha naapuri tai solu tuttu on kauempana hetken, tehdää kenoa viimeisel kolikol

Joku nainen saanut ilmeisesti pakit, kun noin kiukuilla kommentoi.

Joku roikkomaha ikänsä naisetta ollut siinä taas kommentoi aloitusta tuttuun tapaansa, herne sieraimessaan, kyynel likaisella läskiposkellaan.
Mutta ihan hauska provo, sinänsä, että sellaiselta saa jopa pakit, joita naiset karttaa.
Kyllä me kuule naurettiin.

Ei se ole keneltäkään pois, jos joku pysyttelee akattomana. Tosin joitakin se näyttää kovasti häiritsevän

Epäreilu yleistys. Itse olen 40v akateemisesti koulutettu fiksu, huumorintajuinen, kohtelias, naisia kunnioittava ja rehellinen mies. Sosiaalinen aina kun ihmisiä osuu kohdalle eli mun kohdalla työpaikalla. Eli siis töissäkin olen. Kuntoilen päivittäin lähes eikä ylipainoa ole.

Monien miesten naisettomuus johtuukin oikeastaan enemmänkin jostain traumasta. Mun kohdalla se oli koulukiusaaminen. Heikko itsetunto, itseluottamus ja itsevarmuus tapettiin sillä. Lisäksi olen tullut tajuamaan, että kuulun ihmisryhmään joka on ilmeisesti yliherkkä. Siis koen sisäisesssä maailmassa asioita vahvasti, vaikka en siltä ulospäin näyttäisikään.

Tämä trauma ja yliherkkyys ovat tehneet minusta ristiriitaisen ihmisen. En uskaltanut silloin nuorena lähestyä naisia enkä ole tähän päivään mennessäkään sitä uskaltanut tehdä. Olen ollut ihastunut moniin naisiin, mutta koska en uskalla lähestyä, niin mitään ei koskaan voi syntyä. Netin kautta joskus olen saanut treffejä mutta ei niistä ole sitten mitään tullut lopulta kun en ehkä itse ollut kiinnostunut ja joissakin tapauksissa nainen ei ole ollut kiinnostunut. Jos joku kiva nainen tekisi aloitteen, en kieltäytyisi ja voisin yllättää hänet olemalla hyvä miesystävä. Huomioiva, rakastava, romanttinen ja jopa turvallinen. Puolustan kyllä nykyään itselle tärkeitä asioita.

Mutta pointtini on se, että lapsuuteni/nuoruuteni tämä trauma on luonut sellaisen pelon kynnykset ulos lähtemiselle ja siksi en hakeudu ikinä sosiaalisiin tilanteisiin itse. Aina pitää olla joku syy jos tapaan ihmisiä. Töissä siis on minun sosiaalinen elämäni. Opiskelen myös kieliä työväenopistossa. Siellä tapaan myös ihmisiä.

Mutta uskaltaisin silti väittää, että naisettomuuteni ja arkuuteni ei ole välttämättä minussa kovinkaan ilmeistä. Siis kun olen ihmisten kanssa, osaan olla sosiaalinen ja sillä tavalla rohkea että juttu lentää ja saan ihmiset nauramaan jutuillani. Mutta kun pääsen kotiin, vapaa-aikani menee aina yksin. Ei ole vapaa-ajan kavereita. Baarit jne eivät kiinnosta. Siispä en tapaa sinkkuja missään. Ellei sit noilla kielikursseilla joku kiinnostu ja sanois siitä minulle eli tekisi aloitteen.

Olen kyllä avoin suhteellekin, jos sopiva nainen jotenkin osuu kohdalle. Mutta todennäköisesti ei osu. Silti näillä mennään.

Voimia kaikille!