Olen aina ollut persoonallishäiriöinen vaikka pidinkin sitä ennen dignoosia vaan vakavana ujoutena. Nuorempana tietysti koulukiusattu kuten yleensä erilaisille käy vaikka epävarmuuteni yritin salata. Jotain muka ystäviä oli olevinaan ale parikymmppisenä mutta hekin hävisivät kun alkoivat seurustella. Itse aina jännittänyt toista sukupuolta jostain syystä sekä menemistä vieraisiin paikkoihin. Jonkinlainen paniikkihäiriö saattaa iskeä lähikaupassakin. Ei siis toivoakaan että uskaltaisin lähestyä ketään toisukupuolista treffimielessä.
Sitten töitä muutama kymmenen vuotta ja burout, masennus ym. Sairaseläkkeelle lääkkeillä eteenpäin.
En niin "ujo" enää mutta yksi ja varmaanloppuelämän olenkin. Kun on pitkään yksin niin sitä ei vaan osaa enää tutustua se paremmin kehenkään. Sitä luovuttaa ja antaa olla, ehkä seuraavassa elämässä.
Onko jollain edes jotain tuollaisia tuntemuksia vai olenko ainoa? Välillä tuntuukin että olen joku robomies joka on lähetetty jostain maapallon ulkopuolelta yrittämään ymmärtää ihmisiä. Mahdoton tehtävä. Lääkitys on ainakin auttanut ettei enää niin jännitä mutta ei ole auttanut ymmärtämään.
Ikäni yksin
7
4032
Vastaukset
- EiyhtäänystävÄä
Minun dg on; käytät huumeita, koska oot yksin ja kärsit sen vuoksi.
Jokainen kokee yksinäisyyden eri tavalla. En varsinaisesti ole ikinä itsekään löytänyt paikkaani muiden ihmisten joukossa, mutta olen tajunnut myöhemmin, ettei minun tarvitsekaan. Itsellänikin on taustassa koulukiusaamista ja sen mukanaan tuomia muita ongelmia.
- Ifeelyouu
Kunpa tämä lohduttaisi; et ole yksin.
Olen vastakkaista sukupuolta ja varmaan jokin persoonallisuushäiriö löytyy pian omaltakin diagnoosilistalta. Olen siis menossa psykiatriseen arvioon, en itse itseäni diagnosoi.
Kuulosti niin tutulta tuo "Sitä luovuttaa ja antaa olla, ehkä seuraavassa elämässä.", että melkein naurahdin. Sitten kauhistuin, tosiaanko on jo luovutettu?!
Ehkä pitäisi vaan opetella hyväksymään se ja ainakin lopettaa toiveajattelu, kun se saa vain mielen mustaksi. Olen huomannut voivani paljon paremmin, kun olen pistänyt kaikki voimani siihen, että teen mistä itse tykkään.. Yritän kääntää tämän yksinäisyyden positiiviseksi asiaksi.
Vaikka välillä kyllä itken iltoja toisensa jälkeen itseäni uneen, katson kateellisena pariskuntia ja ystäviä kaupungilla, etsin puhelimestani edes sitä yhtä ihmistä jolle soittaa enkä löydä..
Ja en enää edes tiedä pystyisinkö mihinkään, tuntuu nimittäin että olen ihan toivoton tapaus jo. Aina ollut ulkopuolinen olo ja ihan kuten sinullakin kaverit ovat häipyneet yksi kerrallaan tai sitten tämän mahd. häiriön takia olen itse pinkonut karkuun siinä vaiheessa kun vähänkään tuntui, että toinen ei halua oikeasti olla.
Mummoikää odotellessa, kun kukaan ei kysele sitä iänikuista "no etkö sinäkin jo miestä tarvitsisi/kaipaisi?" ja kun ulkonäkö ei enää määritä KAIKKEA.- Toivoaonyhä
Olet siis paennut kun olet ollut rakastunut?
- Ifeelyouu
Toivoaonyhä kirjoitti:
Olet siis paennut kun olet ollut rakastunut?
Ei ole tarvinnut olla edes rakastunut, pelkistä ystävyyssuhteistakin olen pinkonut karkuun.
Menneisyydestä löytyykin lukematon määrä ihmisiä, jotka olen syystä tai toisesta jättänyt. Eivätkä ole edes mitään tylsiä tai ilkeitä ihmisiä, päinvastoin!
En vaan tajua itseäni..
- Yksiauttaja
Toisten auttaminen tuo välittämistä muiden taholta, toisaalta se vähentää omaa karmaa. Sitä kautta voisi löytyä elämäntehtäväkin, jonka kanssa me ollaan jokainen tultu maailmaan, ehkäpä jopa toiselta planeetalta. Seuraavassa elämässä voi olla sama edessä mahdollisesti, jos ei pyritä pääsemään eroon yksinäisyydestä.
- LahestA_oon
Hei, sinä ketjun aloittaja!
Minkä ikäinen olet?
Olisitko halunnut kirjoitellen tutustua yksinäiseen naiseen, jolle kirjoittamasi asiat ei ole ihan vieraita..? Vertaistukea?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 893298
- 623057
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4332550- 802333
- 802313
- 962066
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j371945- 121656
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan201653Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil311509