Miten lähtisin - sitten kun...

Alkaa olla aika pyöräillä vanhan-kaupungin lintu-lahdelle.
Kamera kaulassa.
Vain tyhjyyttä muisti-kortilla.
Siellä kaikki katsovat sähkö-polku-pyörääni kadehtien:
Vaan jopas on komealla miehellä kevyt askellus.

H.

Haluaisin lähteä itselleni yllätyksenä, mukavan asian äärellä. Vaikkapa syksyisessä, aurinkoisessa ja lämpimässä puolukkametsässä :) Suorilta jaloilta.
Pahinta olisi joutua sänkyyn ns. käänneltäväksi terkkarin osastolle ja siellä hitaasti hiutua pois.
En erityisesti pelkää lähtöä (joskus jopa toivon sitä), en mene minnekään, muutun maaksi. Yhteiset geenit sukulaisten kanssa jatkavat eloaan jossain muodossa. En jaksa uskoa taivaaseen/kadotukseen tms.
Uskomatonta miten nopeasti kuollut ihminen unohtuu! Parikymmentä vuotta ja harva enää muistaa, viisikymmentä ja vielä paljon harvempi. Vähän jää ihmisestä jäljelle.

Etsi itsellesi sopiva usko uskonlahko viimeiselle matkalle iankaikkisuuteen jossa ei ole hammasten kiristystä, on vain tanssia laulua viiniä ja naisia.

nukkuisin ikiuneen omassa sängyssäni
toinen vaihtoehto olis jos sairastuisin vakavasti
saisin itse päättää kun olo käy liian hankalaksi lähtöpäiväni
mitään hyvästely draamoja en haluaisi omaisten enkä ystävien kanssa
tuikataan tuleen ja tuhkat huitsin nevadaan
eikä minkäänlaisia itku muisteluja missään seurakuntakodilla.

Toivottavasti pääsen lähtemään yllättäen vaikka kesken matkan tms, tai jos sairastun vakavasti niin toivottavasti pystyn/saan päättää päiväni ilman että tänne tarvitsee jäädä kitumaan..... Jälkeläiselleni olen sanonut että krematorioon ja tuhkat tunturiin, ei muistolaattoja mihinkään eikä muistelutilaisuutta missään...... ja kun en kuulu kirkkoon niin en todellakaan halua viimeistä sijaani kirkkomaahan

Tänne metsän siimekseen olisi hyvä kuukahtaa, elleivät ajoissa löytäisi, niin karhu tulisi ja popsisi poskeensa.
Jatkaisin elämääni karhunpaskakasoissa ympäri metsää, joku sähköpyöräilijä maistaisi mustikan tai puolukan, sylkäisisi pois miettien hyh, olipa kitkerä maku, aivan kuin karhunpaskaa ja vanhaa mummoa siinä seassa.

- mietittekö koskaan mikä olisi päällimmäinen syy lähnnä mairittelevien viestien postauksissa , joissa vanhusten toiveita otettaisi joskus huomioon - kenties eka keraa elonsa aikana - ylleisin käsitys on että vanhusten pitäis ainakin sata remonttia maksella varoistaan, roudata romunsa jonnekin huitsinperille ja siivota huonokuntoisena ympäristöäkin vähänkuin ihmismäiseen kuntoon - maahantulijoita kentiespaljon ja asuntojen kysyntää kenties enempi kuin markkinoilla tarvetta tai sitä kroonista rahapulaa riittämiin......
- jos on saanu ihmisten "armoista" jo ihan kylläkseen , kysyisin vain että mitäpä sekin asia teitille kuuluu - kaikki elossa jokseenkin keskeneräistä ja nopeesti välillä sappi kiehahtaa
- kauniina kevätpäivänä pitäis vielä kuoloakin miettiä - jos vaihtoehdot vähissä
-oisko viisainta ottaa välillä levon kannalta - yleensä tottunut ikänsä huilaamaan töitä tehden - keskittyen yhteen asiaan kerrallaan.

Jos Kela suo, toki haluaisin lähteä matkalle taksisetelillä enkä maksaa omasta pussista moista. Jäisi perinnöksi muutama kymppi enemmän.
Ajattaisin itseäni kauaksi tuntemattomuuteen. Koska osoitetta ei olisi, matkahan olisi vain viimeinen matka ilman päämäärää.
Ehkä kävisin kadehtimassa Hunkszin sähköpyörää ja sanoisin taksikuskille, että ajapa varovasti siinä Ouninpohjassa, ettei satu umpisuoleen.
Viiva-Tiinan kaupassa kävisin pummaamassa kiuaskiviä 2000 kg jotka tiina kantaisi tilataksiin. Kivet veisin korppiksen laiturille, että se uppoaisi Nuasjärveen. Laskun pyytäisin lähettämään rikkaalle hunkszille.
Ehkä nauraisin mennessäni. Toki selain auki suomi24 palstalle ja livevideo kuvaa.
Pohjoisessa nousisin tuntureille ja toteaisin, minähän elän vieläkin, olikohan paska matka. Joudunko sittenkin maksumieheksi.

Viimeisen matkan voi valita itse, jäät ovat sopivan heikkoja että sinne vaan, hirressä on moni viettänyt viime hetket.
Kylä tappelussa oiva keino saada puukolla kylkeen, taikka matkusta Syyriaan niin on ihme että selviät hengissä.
Kotikadulla heittäydy rekanalle, mielikuvituksen puutetta jos on niin saat kyllä odotella 100 vuotiaaksi.

- mun mielestä on vähän kummaa ett' eri maiden kansoista yleensä puhutaan yhtenäisenä joukkona kun joka maassa on paljon - eri kansalaisuuksia, eri ikäisiä, erilaisine organisaatioineen ja eirilaisine toimialoineen ja bisneksineen
jotkuthan llähtevät aina ensimmäisellekin matkalle - tärkeintä matka - ei päämäärä.

Naidessa, kuin lampun sammuttais :D

Haluaisin kuukahtaa tuosta vaan, vaikka omaan sänkyyni. Toivottavasti ilman kipuja.
Ei suurempia krumeluureja sitten! Puupalttoo ylle ja kotipitäjän kuiviin multiin, kiitos.

Lähtö ei pelota, olen jo sen verran saanut maistaa taistelua vaarallisen taudin kanssa. Jatkosta ei voi tietää, enkä välitäkään. Kuolema tulee kun on tullakseen.

Käykää muuten katsomssa elokuva Viimeinen loma. Helen Mirren ym., menee nyt elokuvateattereissa ainakin meillä päin.

Toivoisin etteivät lapsenlapset olisi paikalla kuukahtaessa... ainakaan jos tässä muutaman vuoden sisällä on lähtö.

tuonne vaan syyriaan kemikaalivarastoon jos olisi bussilastillinen elamaansa kyllastyneita mummoja ja vaareja mennyt pari paivaa sitten,,niin olisi tullut nopeita ja edullisia lahtoja.eika olisi hautauskustannuksetkaan olleet kummoiset..seuraavalla kierroksella kannattaa paikat varata ajoissa.
eihanta sinne tarvii ostaa ,,kuin yhden suunnan tiketti.....halukkaita asiakkaita kehoitetaan seuraamaan maailmanpolitiikkaa tarkasti..kun kemiallisia aseita kaytetaan taas jossakin..niiden varastoihin ja tehtaisiin kannattaa menna tutustumismatkoille oikealla aikataululla..
tama on ns, kemikaalihuumoria..

Tehkää hoitotestamentti/tahto sille varalle että henki onkin sitkeämmässä kuin suorilta jaloilta poispääsy. Sillä pystytte monta asiaa sulkemaan pois.

Itsellä ei ole tavasta oikeastaan mitää muuta toivetta kuin että ei kovin kauaa tarvitsisi kitua.

- mun mielestä hyvin valituissa aiheissa näkyy miten kuolemankauhujen torjunta toimii samoin kuin joku asia jota vois nimittää animaaliseksi magnetismiksiksi - läsnä elossa maa ja taivas - kuin kansanperinteen kalevalalaiset ennenmuinoin - nous karhut kankahalle tähtiä tähyämähän otavasta oppimahan - uskon ja epäuskon aineksineen kuin hirtehis- ja mustan huumorin aineksineen - kalevalataruissa nykyaikaan aseteltuna viimeiseksi paikallle tallustaisi verokarhu modernismin edustajana. Kirkon opetuksissa läsnä on siunatun maan ohella taivas enkelijoukkoineen ja lupaus toivosta evankeliumin mukaan - olipa elo jumalan selän takaista tai kasvojen edessä elämää.

Ennalta suunniteltuna ajankohtana mieluiten lähtisin, ollessani vielä puhe- ja kuuntelukykyinen. Kaikista rakkaimpieni haluaisin silloin olevan vierelläni, viimeiset kiitokset ja terveiset toisillemme toivottelisimme, lähtömaljan haluaisin itse kaataa kurkkuuni.
Vähiten tahtoisin kuolla niin, että joku löytäisi vasta päivien tai viikkojen päästä haisevan paisuneen mätänevän ruumiini.

Oletteko huomanneet miten eri tavoin eri alojen ihmiset ajattelevat ja myös toimivat maailmassa - jos asia-aiheina esm politiikka, uskonnot, koulumaaailma, seksismi tai huumori, talous ja ihmisten varat tai niiden puute, velat ja konkurssit, riippuvu usongelmat , vanhusten ryönät ym - kumpi tärkeämp tavoite - matka vai päämäärä -mitä misssä mlloin mihin miten koska kuin kulloinkin - epämääräisyys tavoitteiden asettelussa - mitä hyotyä tai haittaa maalllisten asioiden miettimisesssä vajaakuntoisten asialistoilla.