Transmiehet/ transmaskuliinit hoi!

Poju

Onko täällä transmiehiä/ transmaskuliineja? Mistä päin oot? Minkä ikäinen? Sinkku/varattu? Jne.

Olis kiva kuulla kohtalotovereista, ku ite oon aika yksin tän kaiken kans. Ite oon alle 30-v, länsi-suomesta, sinkku, kaikin tavoin kaapissa.

17

577

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Jakke

      Ootko jo rekkautunut wtftm-foorumille? Tosin se on nykyään aika autio, kun kaikki keskustelu käydään nykyään fb-ryhmissä, mutta saa sieltä edelleen tietoa.

      • Poju

        En oo, kiitti vinkistä! Millaisia fb-ryhmiä on olemassa? Oon kuullu vaan sinuiksi-chateista, mutta kuumottelen niihinkin osallistumista...


      • Jokutyyppi
        Poju kirjoitti:

        En oo, kiitti vinkistä! Millaisia fb-ryhmiä on olemassa? Oon kuullu vaan sinuiksi-chateista, mutta kuumottelen niihinkin osallistumista...

        Tietoa löytyy foorumilta. Moni on niissä omalla nimellään ja kuvallaan, joten siksi niistä ei ole tietoa kuin ns.suljettujen ovien takana ja ryhmät ovat salaisia.


      • Poju
        Jokutyyppi kirjoitti:

        Tietoa löytyy foorumilta. Moni on niissä omalla nimellään ja kuvallaan, joten siksi niistä ei ole tietoa kuin ns.suljettujen ovien takana ja ryhmät ovat salaisia.

        Ok. Toisaalta järkevää et on joku rauhallisempi paikka asioiden keskusteluun.


    • Ronkeli

      Täällä yks 27-vuotias Tampereelta, sinkku oon. Tulin vuosi sitten ulos kaapista ja tosi hyvin kyl kaikki suhtautunu, kaverit oppinu hyvin käyttämään uutta nimee, perheenjäsenillä kyl tosi paljon sulateltavaa tässä mut yrittävät parhaansa mukaan kuitenki olla tukena ja opetella tajuamaan asian.

      • Poju

        Kiva kuulla et meni hyvin :) Toki se varmasti on iso muutos kaikkien lähipiirin elämässä. Musta se ei haittaa, jos joku ei ainakaan heti ymmärrä juttua, tai pysty samaistumaan kokemukseen. Kunhan on halua ja kiinnostusta ottaa asia vakavasti ja yrittää tukea. Se on sitte eri juttu jos kaikkea pidetään vitsinä tms.


    • Tman

      27v Etelä-Suomesta, sinkku, 8v hormoneilla. Olen siinä tilanteessa että suurin osa perhettä lukuunottamatta, ei tiedä historiaani.

      • Poju

        Jouduitko poikkasemaan ihmissuhteita, vai löysitkö vaan uusia tuttavuuksia hoitojen jälkeen?

        Itteä pelottaa just se, että jos kaikki lähipiiri kääntää selkänsä. Muutama suht hyvä ystäväkin on aika uskovaisia, et voin kuvitella ettei olis kovin kevyt vastaanotto... Onneks oma perhe on kai aika avomielinen ja myös pari hyvää ystävää. Ihan ekana pitäs varmaan yrittää raahautua jollekin psykologille juttelemaan näistä jutuista, kun tosi kauan oon vaan pyöritelly pään sisällä.


      • tman

        Osa suhteista meni poikki ja osa ei. Sanoisin että väkisinkin osa ihmissuhteista päättyy kun aloittaa prosessin, aina on joku joka ei ymmärrä tai hyväksy.

        Perheelle asia on varmasti aina vaikein, mutta sekin helpottaa ajan kanssa. Pitää olla samaan aikaan armollinen ja tiukka. Ei kannata sietää vähättelevää asennetta edes perheeltä. Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi omana itsenään. Minä aikoinaan ilmoitin että jos kieltäytyy korjattua nimeä käyttämästä, niin ei tarvitse pitää yhteyttä. Elämä on liian lyhyt toisten miellyttämiseksi. Tietysti jokaisen oma valinta jos haluaa esim. antaa perheelle vapauden käyttää kastenimeä.

        Toisaalta sen sitten huomaa ketkä ovat oikeita ystäviä, jotka eivät laita välejä poikki.


      • Asiankokenut
        Poju kirjoitti:

        Jouduitko poikkasemaan ihmissuhteita, vai löysitkö vaan uusia tuttavuuksia hoitojen jälkeen?

        Itteä pelottaa just se, että jos kaikki lähipiiri kääntää selkänsä. Muutama suht hyvä ystäväkin on aika uskovaisia, et voin kuvitella ettei olis kovin kevyt vastaanotto... Onneks oma perhe on kai aika avomielinen ja myös pari hyvää ystävää. Ihan ekana pitäs varmaan yrittää raahautua jollekin psykologille juttelemaan näistä jutuista, kun tosi kauan oon vaan pyöritelly pään sisällä.

        Psykologilla, hoitajalla tai terapeutilla käyminen voi olla tosi hyvä juttu, mutta siinä on valitettavasti se riski, että kohdalle sattuu transfobinen tapaus, joka yrittää saada käännytettyä "normaaliksi".


      • Poju
        Asiankokenut kirjoitti:

        Psykologilla, hoitajalla tai terapeutilla käyminen voi olla tosi hyvä juttu, mutta siinä on valitettavasti se riski, että kohdalle sattuu transfobinen tapaus, joka yrittää saada käännytettyä "normaaliksi".

        Niin no, tuon vuoksi oon varmaan pantannutkin kallonkutistajille menemistä... En kaipaa mitään superkannustavaa "joo just noin oot vaan oma ittes oot TÄYDELLINEN" terapeuttia, mut tiiän et tässä tilanteessa en jaksa mitään änkyrävänkyrääkään jolle pitää joka ikinen sana todistaa oikeeksi. Tuntuu vaan helpommalta yrittää ignoorata koko paska x/


      • Poju
        tman kirjoitti:

        Osa suhteista meni poikki ja osa ei. Sanoisin että väkisinkin osa ihmissuhteista päättyy kun aloittaa prosessin, aina on joku joka ei ymmärrä tai hyväksy.

        Perheelle asia on varmasti aina vaikein, mutta sekin helpottaa ajan kanssa. Pitää olla samaan aikaan armollinen ja tiukka. Ei kannata sietää vähättelevää asennetta edes perheeltä. Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi omana itsenään. Minä aikoinaan ilmoitin että jos kieltäytyy korjattua nimeä käyttämästä, niin ei tarvitse pitää yhteyttä. Elämä on liian lyhyt toisten miellyttämiseksi. Tietysti jokaisen oma valinta jos haluaa esim. antaa perheelle vapauden käyttää kastenimeä.

        Toisaalta sen sitten huomaa ketkä ovat oikeita ystäviä, jotka eivät laita välejä poikki.

        Ok, kiitos ku kerroit. Joo se on varmaan totta, että tavallaan näkee ketkä on niitä tosiystäviä.
        Emt, tuntuu vaan jotenkin tosi itserakkaalta sanoa vaikka perheenjäsenille, et tästä lähin mua on nyt kohdeltava poikana, ku oon kuitenki pukenu mutisematta ihan naisellistaki tyyliä vaikka ei se oo omalta tuntunukaan... On sellanen teeskentelijä-petturi-olo.


      • Karrijv
        Poju kirjoitti:

        Niin no, tuon vuoksi oon varmaan pantannutkin kallonkutistajille menemistä... En kaipaa mitään superkannustavaa "joo just noin oot vaan oma ittes oot TÄYDELLINEN" terapeuttia, mut tiiän et tässä tilanteessa en jaksa mitään änkyrävänkyrääkään jolle pitää joka ikinen sana todistaa oikeeksi. Tuntuu vaan helpommalta yrittää ignoorata koko paska x/

        Kannattaa aluksi vähän kysellä mikä on ko henkilön asenne vähemmistöjä kohtaan. Jos selkeän negatiivinen, sellaiselle ei tietenkään kannata mennä.

        That said, kävin vuosia todella mukavalla terapeutilla, jonka kanssa tulin erittäin hyvin toimeen ja käynneistä oli paljon iloa ja helpotusta raskaaseen elämäntilanteeseeni, kun yritin päästä hoitoihin, mutta sainkin aluksi jäähyä. Kyseinen terapeutti myönsi lopettaessani olleensa aluksi lähes transfobinen ja toivoneensa, että ymmärrän olevani nainen ja lopetan trasnhaihattelut. Tietenkin hän muutti mielensä nähdessään, kuinka hoidot vaikuttivat ja aloin voida huomattavasti paremmin.


    • Äuräy4

      Imaaa😆

    • joannam

      Joanna Salosta ja sinkku.

    • Juupajuu

      30v transmies Etelä-Suomesta. 6 vuotta hormooneilla. Naimisissa, mutta vaimoni suku ei tiedä taustastani. Ei ole ollut ongelmia kenenkään kanssa,kenelle olen kertonut.

    • 38 v. Kymenlaaksosta, hormonikorvaushoito 14 vuotta. Sinkku, mutta panokaveria hakemassa. ;-) Lähipiiri tietää, myöhemmät (platoniset) tuttavuudet ei. Koskaan ei ole ollut kenenkään kanssa mitään ongelmia asian suhteen. Ainoa vaikeus on seuranhaku, kun ulkoinen olemus ja housujen sisältö ei vastaa toisiaan...

    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      193
      1321
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      122
      1138
    3. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      860
    4. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      48
      854
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      780
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      745
    7. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      53
      702
    8. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      692
    9. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      689
    10. Nainen, mitä ajattelet minusta?

      Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
      Ikävä
      52
      657
    Aihe