Elämäntyöstä, työn merkityksestä ja miten se meni

Olen myös aina maksanut veroni Suomelle.
Suomen kansaa tukien.
En kansastani ansiottomasti nauttien.

H.

Päällikkötason henkilöllä luulisi olevan yhdyssanasäännöt hallussa.

Aloittajan viestiin vastatakseni, työ ON itseisarvo.
Mitä ihminen aikuisikänsä tekisi jollei työtä.
Tämä koskee luonnollisesti terveitä yksilöitä. Jotkut ovat omaa syyttään työkyvyttömiä, vammautuneita yms. Heitä varten työtätekevät ihmiset pitävät veroja maksamalla yllä turvaverkkoja jotta jokainen saa elää ihmisarvoista elämää. Minusta siinä on jo arvoa.

Mitään dramaattista en ole jättänyt jälkipolville ihmeteltäväksi, mutta työyhteisöön olen jälkeenpäin kuullut jääneen itseäni isompi aukko.

Työ oli mielenkiintoista, vapaata, omilla aivoilla tehtävää, itseä kehittävää, mutta sitä oli loppuaikaan aivan liikaa. Siksi hyvillä mielin eläkkeellä.

Kurze kirjoitti:

Päällikkötason henkilöllä luulisi olevan yhdyssanasäännöt hallussa.

Aloittajan viestiin vastatakseni, työ ON itseisarvo.
Mitä ihminen aikuisikänsä tekisi jollei työtä.
Tämä koskee luonnollisesti terveitä yksilöitä. Jotkut ovat omaa syyttään työkyvyttömiä, vammautuneita yms. Heitä varten työtätekevät ihmiset pitävät veroja maksamalla yllä turvaverkkoja jotta jokainen saa elää ihmisarvoista elämää. Minusta siinä on jo arvoa.

Mitään dramaattista en ole jättänyt jälkipolville ihmeteltäväksi, mutta työyhteisöön olen jälkeenpäin kuullut jääneen itseäni isompi aukko.

Työ oli mielenkiintoista, vapaata, omilla aivoilla tehtävää, itseä kehittävää, mutta sitä oli loppuaikaan aivan liikaa. Siksi hyvillä mielin eläkkeellä.

Lue lisää

ymmärränkö oikein ensimmäisestä rivistäsi
että et ole kiinnostunut siitä mitä täällä kirjoitetaan
vaan siitä kuinka oikein se kirjoitetaan.

En kuitenkaan tarkoittanut aloituksellani sitä että kuinka paljon olet AINEELLISESTI rikastuttanut yhteiskuntaa tai työnantajiasi. En osaa edes ajatella asioita siltä kantilta. Olen lähes aina aikuisena ollut ansiotyössä ja vaikka en ole ollut kutsumusammatissani olen mielestäni hyödyntänyt yhteiskuntaa vaikka en olekaan sitä rikastuttanut, muuten kuin kantamalla korteni kekoon tunnollisena veronmaksajana.

Paloma.se.co kirjoitti:

En kuitenkaan tarkoittanut aloituksellani sitä että kuinka paljon olet AINEELLISESTI rikastuttanut yhteiskuntaa tai työnantajiasi. En osaa edes ajatella asioita siltä kantilta. Olen lähes aina aikuisena ollut ansiotyössä ja vaikka en ole ollut kutsumusammatissani olen mielestäni hyödyntänyt yhteiskuntaa vaikka en olekaan sitä rikastuttanut, muuten kuin kantamalla korteni kekoon tunnollisena veronmaksajana.

Lue lisää

Ajattelinkin niin, kuinka paljon olisin itse elämäntyöstäni saanut iloa ja kokemusta, siinä mielessä myös raha liittyy asiaan ja on ollut valinta jäädä kotiin.
Kun tavallaan olen hankkinut tuloni toisten ihmisten maksamilla veroilla.
Olisinko ylpeämpi elämäntyöstäni, mikäli olisin jatkanut virassani.

@Ancie

Arvostan elämäntyötäsi. Tiedän, mistä puhut.
Olen samantyyppisiä ratkaisuja valinnut lasteni vuoksi. Silloin oli läheisiäkin ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet. Eivätkä ymmärrä vieläkään, että on muitakin arvoja kuin raha ja komea karriääri.

Ancie kirjoitti:

Ajattelinkin niin, kuinka paljon olisin itse elämäntyöstäni saanut iloa ja kokemusta, siinä mielessä myös raha liittyy asiaan ja on ollut valinta jäädä kotiin.
Kun tavallaan olen hankkinut tuloni toisten ihmisten maksamilla veroilla.
Olisinko ylpeämpi elämäntyöstäni, mikäli olisin jatkanut virassani.

Lue lisää

En osaa kommentoida valintaasi. Tuskin olisin koskaan itse valinnut olla kotona etenkään sen jälkeen kun lapset ovat jo päivät koulussa paitsi että maatilalla riittää aina puuhaa ihan yllinkyllin ja jos se riittää lasten ja miehen lisäksi antamaan elämään riittävästi sisältöä ja itselle tyydytystä ja oman itsensä ja unelmiensa toteuttamista niin hyvä niin.

Paloma.se.co kirjoitti:

En osaa kommentoida valintaasi. Tuskin olisin koskaan itse valinnut olla kotona etenkään sen jälkeen kun lapset ovat jo päivät koulussa paitsi että maatilalla riittää aina puuhaa ihan yllinkyllin ja jos se riittää lasten ja miehen lisäksi antamaan elämään riittävästi sisältöä ja itselle tyydytystä ja oman itsensä ja unelmiensa toteuttamista niin hyvä niin.

Lue lisää

Oman karriäärini surkeuden osalta selitystä. Mitäs, jos saan tietää jo raskauden aikana, että sairastamani vihurrirokko aiheuttaa lapselle jotain vammaa 50% todennäköisyydellä , enkä valitse aborttia lääkärin ällistyksestä ja pikkupainostuksesta huolimatta. Kun sitten sitä jotain vammaa tulee, niin olen valmis unohtamaan itseni ja unelmieni toteuttamisen ja tekemään kaiken mahdollisen kuntoutukseen. Minä menetin loistavan karriäärin ja rahaa mutta lapseni sai hyvän ja normaalin aikuiselämän. No, tarinahan ei kerro, mitä olisi tapahtunut, jos olisin toiminut toisin ja olisinkin omaan karriääriini ja rahaan satsannut. Joten luuseri olen, joidenkin mielestä. Koska vain harvat tietävät, mitä on olla jollain tavalla vammaisen lapsen vanhempana - ja vammaisuuttakin on monenlaista.

Paloma.se.co kirjoitti:

En osaa kommentoida valintaasi. Tuskin olisin koskaan itse valinnut olla kotona etenkään sen jälkeen kun lapset ovat jo päivät koulussa paitsi että maatilalla riittää aina puuhaa ihan yllinkyllin ja jos se riittää lasten ja miehen lisäksi antamaan elämään riittävästi sisältöä ja itselle tyydytystä ja oman itsensä ja unelmiensa toteuttamista niin hyvä niin.

Lue lisää

Se kuitenkin on varmaa, etten koskaan ole katunut kotiin jäämistäni.
Täällä on kaikki mitä tarvitsen, luonto ja rakkaat ihmiset, en ole mikään menevä ja ympäri maailmaa lentelevä maailmankansalainen.
Matkustaa ja harrastaa voi myös maatilalta käsin, syksyksi on matka varattu ja konserttiliput marraskuulle.

hehehehee kirjoitti:

@Ancie

Arvostan elämäntyötäsi. Tiedän, mistä puhut.
Olen samantyyppisiä ratkaisuja valinnut lasteni vuoksi. Silloin oli läheisiäkin ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet. Eivätkä ymmärrä vieläkään, että on muitakin arvoja kuin raha ja komea karriääri.

Lue lisää

Kiitos hehehehee, arvostetaan toisiamme ja valintojamme, kun tiedämme mistä puhumme.
Kaukaa arvostaviakin on, mutta usein se on vain sananhelinää.

Paloma.se.co kirjoitti:

En kuitenkaan tarkoittanut aloituksellani sitä että kuinka paljon olet AINEELLISESTI rikastuttanut yhteiskuntaa tai työnantajiasi. En osaa edes ajatella asioita siltä kantilta. Olen lähes aina aikuisena ollut ansiotyössä ja vaikka en ole ollut kutsumusammatissani olen mielestäni hyödyntänyt yhteiskuntaa vaikka en olekaan sitä rikastuttanut, muuten kuin kantamalla korteni kekoon tunnollisena veronmaksajana.

Lue lisää

Minä mielestäni etenkin nuorempana olisin rikastuttanut työnantajaani ja sit kautta anatanut paljon myös muille yhteiskuntamme jäsenille mutta kun työnantaja n vastaus kaikkeen oli EI tai muutoin vain torpattin mahdollisuus toimia mikään ei edennyt ja se jos mikä "ketutti". Onneksi ei enää kun olen tietoisesti asennettani muuttanut.

siilenämää kirjoitti:

Minä mielestäni etenkin nuorempana olisin rikastuttanut työnantajaani ja sit kautta anatanut paljon myös muille yhteiskuntamme jäsenille mutta kun työnantaja n vastaus kaikkeen oli EI tai muutoin vain torpattin mahdollisuus toimia mikään ei edennyt ja se jos mikä "ketutti". Onneksi ei enää kun olen tietoisesti asennettani muuttanut.

Lue lisää

Minä olen ylpeä äitini ja isäni elämäntyöstä. Äiti oli myyjä ja isä sorvari. Mutta molemmat työteliäitä oikeudenmukaisia ahkeria ja erittäin ammattitaitoisia. Rakastan heitä ja heidän perintönään.

Mä ihailen Donneria monessakin mielessä. Onneksi on joku, joka sanoo mielipiteensä uskottavasti. Eläväinen mies.
Oman työelämän aikana näin monenlaista muutosta eli myllerrystä, pyllerrystä. It-jutskien mukana sai olla kehittämässä ja ideoimassa.
Tosin sen mahdollisti työkulttuurin muutos. Mielestäni meni hyvin.
Ensin nuorna oli sellaista kokeilua ja etsimistä vähän elämäntilanteiden ja muuttojen mukaan, mutta sitten "jymähdin": perhe, lapsi, asuntovelat jne., joten singahtelu sai jäädä. Ei se tarkoittanut staattisuutta työssä, päinvastoin.
Joskus monta viikkoa putkeen viikonloppuineen. Kaikki muutos oli kehitystä.
Kun muutosvastainen en ollut, sopeutui ja sopeutti itsensä siihen moodiin.
Valitettavasti yt-ajat olivat kovimpia sivusta seuratenkin.
Nyt relaan. Nautin tästä vaiheesta.

Ihan hyvin voi ottaa kantaa yleisesti en minäkään aio CV:täni tähän rustata, mutta joskus kun katsoo taaksepäin ja kuulee juttua sen ja sen elämäntyöstä tulee mietittyä että onkohan minulla se elämäntyö vielä edessäpäin, kun tähän saakka ollaan tehty vain duunia palkan eteen ja muiden rikastuttamiseksi.
***
Minä ainakin, en tiedä muista, mielellään ajattelee omasta työpanoksestaan tai ammatistaan positiivisesti ja löytää siitä jotain muutakin kuin tilille tipahtavat rahat kuukauden lopussa. Opettajana minun on helppo löytää niitä arvoja onhan minulla ollut kunniatehtävänä kävellä käsi kädessä tulevaisuuden kanssa ja saamme aina kuulla miten arvokasta (yhteiskunnallisesti, ei rahallisesti) työmme on. Jotkut yhteiskunnan syrjäytyneet ehkä näkevät meissä pelkkiä lastenvahteja joita tarvitaan että vanhemmat pääsevät toteuttamaan itseään tai ansaitsemaan rahaa hienoissa ammateissaan. Kuitenkin listassa ammatteja joissa automaatio eniten tulee korvaamaan henkilökuntaa opettajan työ oli alimpana listalla. En ole itse koskaan ollut kiinnostunut uran luomisesta ja siinäkin vaiheessa kun minua haluttiin jatkokoulutukseen johtotehtäviin niin valitsin pedagogisen työn lasten parissa, koska se antoi minulle enemmän henkistä tyydytystä.
***
Lähinnä minua kiinnostaa tuo "elämäntyö" konseptina.
Ja sitten se kuinka me nyt kun olemme eläköityneet täytämme tuon suuren tyhjiön ja miten paljon jaksamme kiinnostua harrastuksista ja tekemisistä joihin ei ole pakotteita ja miten paljonne antavat sisältöä ja tarkoitusta ihmiselle että jaksaa yleensäkään nousta sängystä aamulla elleiole velvoitteita .Mammani olisi tehnyt käsitöitä, maalaillut porsliinia, käynyt kielikursseilla. Minä en ole innostunut käsitöistä, mutta puutarha ja piha, ruuanlaitto ja blogaaminen täyttävät päiväni ja antavat runkoa ja tarkoitusta päivilleni. Nyt tietysti myös kirjoittaminen.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ihan hyvin voi ottaa kantaa yleisesti en minäkään aio CV:täni tähän rustata, mutta joskus kun katsoo taaksepäin ja kuulee juttua sen ja sen elämäntyöstä tulee mietittyä että onkohan minulla se elämäntyö vielä edessäpäin, kun tähän saakka ollaan tehty vain duunia palkan eteen ja muiden rikastuttamiseksi.
***
Minä ainakin, en tiedä muista, mielellään ajattelee omasta työpanoksestaan tai ammatistaan positiivisesti ja löytää siitä jotain muutakin kuin tilille tipahtavat rahat kuukauden lopussa. Opettajana minun on helppo löytää niitä arvoja onhan minulla ollut kunniatehtävänä kävellä käsi kädessä tulevaisuuden kanssa ja saamme aina kuulla miten arvokasta (yhteiskunnallisesti, ei rahallisesti) työmme on. Jotkut yhteiskunnan syrjäytyneet ehkä näkevät meissä pelkkiä lastenvahteja joita tarvitaan että vanhemmat pääsevät toteuttamaan itseään tai ansaitsemaan rahaa hienoissa ammateissaan. Kuitenkin listassa ammatteja joissa automaatio eniten tulee korvaamaan henkilökuntaa opettajan työ oli alimpana listalla. En ole itse koskaan ollut kiinnostunut uran luomisesta ja siinäkin vaiheessa kun minua haluttiin jatkokoulutukseen johtotehtäviin niin valitsin pedagogisen työn lasten parissa, koska se antoi minulle enemmän henkistä tyydytystä.
***
Lähinnä minua kiinnostaa tuo "elämäntyö" konseptina.
Ja sitten se kuinka me nyt kun olemme eläköityneet täytämme tuon suuren tyhjiön ja miten paljon jaksamme kiinnostua harrastuksista ja tekemisistä joihin ei ole pakotteita ja miten paljonne antavat sisältöä ja tarkoitusta ihmiselle että jaksaa yleensäkään nousta sängystä aamulla elleiole velvoitteita .Mammani olisi tehnyt käsitöitä, maalaillut porsliinia, käynyt kielikursseilla. Minä en ole innostunut käsitöistä, mutta puutarha ja piha, ruuanlaitto ja blogaaminen täyttävät päiväni ja antavat runkoa ja tarkoitusta päivilleni. Nyt tietysti myös kirjoittaminen.

Lue lisää

"tehty vain duunia palkan eteen ja muiden rikastuttamiseksi"
En koe sitä noin, tykkään katsella suurempia kuvioita. Olen sillä palkallani saanut elää ihan hyvän elämän, eikä ole tarvinnut kantaa kovin raskasta vastuuta muiden hyvinvoinnista, kuten monet yrittäjät. Olen saanut lähteä kotiin rakkaitteni luokse kun kello näyttää että 8 h on lusittu. Totta kai olen hetkellisesti kadunnut sitä, etten missään vaiheessa elämää ole edes pyrkinyt työhön joka antaisi jotain muutakin takaisin. Mutta ihminen on sopeutuvainen. En ole jäänyt tuijottamaan sitä etten rakasta työtäni, vaan koettanut saada tyydytystä siitä että ainakin voin tehdä sen mahdollisimman hyvin, ja olla siitä ylpeä.

Kai rikkaus tuo hetkeksi toisenlaisen vapauden, mutta olen nähnyt että mitä enemmän rahaa -> sitä enemmän omaisuutta hankkii -> sitä enemmän rahaa tarvitaan ylläpitoon. Olen tyytyväinen suht vaatimattomaan elämääni, jätän ehkä vähän pienemmän jalanjäljen jälkeeni luontoon. Ainakin, tällä huonolla stressinsietokyvyllä mitä minulla on, minusta ei olisi kantamaan kovin suuren yrityksen taakkaa. Tämä on kääntöpuoli joka ei ehkä kaikille tule mieleen.

@Tellukka: Den som sårar andra för att känna sig stark är extremt svag. (Bobby Mattingly) Miten sinä jaksat itsesi kanssa.

Lego viljelee minä vain valokuvaan. Ja laitan faceen.

Paloma.se.co kirjoitti:

@Tellukka: Den som sårar andra för att känna sig stark är extremt svag. (Bobby Mattingly) Miten sinä jaksat itsesi kanssa.

Lego viljelee minä vain valokuvaan. Ja laitan faceen.

Lue lisää

"Paloma.se.co"

"Så som så många ser sår
berättar om hur siare själv mår."

- HUNKSZ 28.05.2018

H.

Paloma.se.co kirjoitti:

@Tellukka: Den som sårar andra för att känna sig stark är extremt svag. (Bobby Mattingly) Miten sinä jaksat itsesi kanssa.

Lego viljelee minä vain valokuvaan. Ja laitan faceen.

Lue lisää

Osoitit ilmiselvää halveksuntaa sellaista elämäntyötä kohtaan, että kasvattaa itse lapsensa rakkaudella kotonaan terveellisessä maalaismiljöössä ja siinä samalla kasvattaa ravintoa sinunkin suuhusi, tuottaa sitä välttämätöntä maitoa aamukahviisi, lihaa crockpottiisi ...

Ainakin minä olen kiitollinen vanhemmilleni heidän elämäntyöstää, ettei minua eikä sisaruksiani tasapäätarhattu kirjaviisaitten kasvattina. Arvokkainta elämäntyötä se heillä oli, mitä kuvitella saattaa.

Tellukka kirjoitti:

Osoitit ilmiselvää halveksuntaa sellaista elämäntyötä kohtaan, että kasvattaa itse lapsensa rakkaudella kotonaan terveellisessä maalaismiljöössä ja siinä samalla kasvattaa ravintoa sinunkin suuhusi, tuottaa sitä välttämätöntä maitoa aamukahviisi, lihaa crockpottiisi ...

Ainakin minä olen kiitollinen vanhemmilleni heidän elämäntyöstää, ettei minua eikä sisaruksiani tasapäätarhattu kirjaviisaitten kasvattina. Arvokkainta elämäntyötä se heillä oli, mitä kuvitella saattaa.

Lue lisää

Halveksunnan siihen keksit itse. Sanoin vain että haluan keskustelua nimenomaan kodin ulkopuolella suoritetusta työstä, ansiotyöstä, urasta.
Jospa jos olisit saanut käydä esikoulua olisit oppinut ottamaan muitten ihmisten tunteita, ajatuksia, mielipiteitä huomioon. Empatia ja sosiaalinen kasvatus on suuri osa nimenomaan esikoulupedagogiasta.
Olenko väärässä jos arvaan että sinulla oli joku konflikti henkilökunnan kanssa kun omat lapsesi olivat siellä tai muuten vain nähnyt sivusta miten jossain esikouluryhmässä ei oltu toimittu sinun käsittääksesi toivotun kaavan mukaan?
***
En missään kohtaa väittänyt etteikö kotiäidin tai pienviljelijävaimon työ olisi arvokasta, mutta se olisi taas aivan oma aihepiirinsä. Myöskään verrata menneiden sukupolvien elämäntyyliä ja uramahdollisuuksia nykyaikaan ei ole reilua.

Paloma.se.co kirjoitti:

Halveksunnan siihen keksit itse. Sanoin vain että haluan keskustelua nimenomaan kodin ulkopuolella suoritetusta työstä, ansiotyöstä, urasta.
Jospa jos olisit saanut käydä esikoulua olisit oppinut ottamaan muitten ihmisten tunteita, ajatuksia, mielipiteitä huomioon. Empatia ja sosiaalinen kasvatus on suuri osa nimenomaan esikoulupedagogiasta.
Olenko väärässä jos arvaan että sinulla oli joku konflikti henkilökunnan kanssa kun omat lapsesi olivat siellä tai muuten vain nähnyt sivusta miten jossain esikouluryhmässä ei oltu toimittu sinun käsittääksesi toivotun kaavan mukaan?
***
En missään kohtaa väittänyt etteikö kotiäidin tai pienviljelijävaimon työ olisi arvokasta, mutta se olisi taas aivan oma aihepiirinsä. Myöskään verrata menneiden sukupolvien elämäntyyliä ja uramahdollisuuksia nykyaikaan ei ole reilua.

Lue lisää

Ei olisi tullut mieleenikään tasapäätarhata omia rakkaita lapsiani.
Sydäntäni särkee aina nähdä se turvaliiveissä tasatahtia kulkeva lilliputtien armeija tuolla liikkeellä ollessani. Vartija jonon edessä ja takana ...
Sen ikäisten pitäisi saada juosta kirmata vapaina niinkuin minä lapsena, keksiä omia leikkejään ilman petakookien ohjausta, nukkua aamuisin niin kauan kuin nukuttaa ... Varhaislapsuus on liian lyhyt aika hukattavaksi kaavoitettuun tarhaukseen.
Monet tarhatut sitten ottavatkin sen lapsena hukatun vapauden takaisin heti, kun tarhaus on ohi ja vapaus koittaa. Sitten meinaavat mennä äärimmäisyyksiin vapauden huumassa.

Tarhattiinko sinut? Vai kuinka sinusta on tullut noin empaattinen (?) ja toisen ihmisen tunteet, ajatukset, mielipiteet huomioonottava (?). Vai sekö juippii, ettei tarhattu ja tunnet jääneesi noita ominaisuuksia vaille?

Tellukka kirjoitti:

Ei olisi tullut mieleenikään tasapäätarhata omia rakkaita lapsiani.
Sydäntäni särkee aina nähdä se turvaliiveissä tasatahtia kulkeva lilliputtien armeija tuolla liikkeellä ollessani. Vartija jonon edessä ja takana ...
Sen ikäisten pitäisi saada juosta kirmata vapaina niinkuin minä lapsena, keksiä omia leikkejään ilman petakookien ohjausta, nukkua aamuisin niin kauan kuin nukuttaa ... Varhaislapsuus on liian lyhyt aika hukattavaksi kaavoitettuun tarhaukseen.
Monet tarhatut sitten ottavatkin sen lapsena hukatun vapauden takaisin heti, kun tarhaus on ohi ja vapaus koittaa. Sitten meinaavat mennä äärimmäisyyksiin vapauden huumassa.

Tarhattiinko sinut? Vai kuinka sinusta on tullut noin empaattinen (?) ja toisen ihmisen tunteet, ajatukset, mielipiteet huomioonottava (?). Vai sekö juippii, ettei tarhattu ja tunnet jääneesi noita ominaisuuksia vaille?

Lue lisää

Kaikki tutkimukset osoittavat miten tärkeää ja hyödyllistä roolia varhaiskasvatus pelaa nykyisessä, modernissa, kaupunkimaistuneessa yhteiskunnassamme ja miten paremmin lapset joka ovat saaneet käydä esikoulua menestyvät koulussa verrattuna lapsiin jotka ovat saaneet kasvaa kotipiirissä ja korkeintaan käyneet jossain kerhossa tai avoimessa esikoulussa pari tuntia päivässä.
Puhumattakaan siitä miten paljon paremmin monet lapset voivat esikoulussa tuttujen ja turvallisten ja lapsista tykkäävien lastenhoitajien ja esikoulunopettajien hoivissa kuin kotonaan….
Mutta tää on nyt aivan oma keskustelunaihe ja en aio jatkaa siitä pitempään.

Paloma.se.co kirjoitti:

Kaikki tutkimukset osoittavat miten tärkeää ja hyödyllistä roolia varhaiskasvatus pelaa nykyisessä, modernissa, kaupunkimaistuneessa yhteiskunnassamme ja miten paremmin lapset joka ovat saaneet käydä esikoulua menestyvät koulussa verrattuna lapsiin jotka ovat saaneet kasvaa kotipiirissä ja korkeintaan käyneet jossain kerhossa tai avoimessa esikoulussa pari tuntia päivässä.
Puhumattakaan siitä miten paljon paremmin monet lapset voivat esikoulussa tuttujen ja turvallisten ja lapsista tykkäävien lastenhoitajien ja esikoulunopettajien hoivissa kuin kotonaan….
Mutta tää on nyt aivan oma keskustelunaihe ja en aio jatkaa siitä pitempään.

Lue lisää

"Kaikki tutkimukset "

No, ei varmana, niin. Liiallista yleistämistä!

Ei ole noin yksinkertaista elämä, että on vain yksi tyyli lastenhoidossa ja kasvatuksessa.

Kun halusin omia lapsia, niin halusin antaa heille meidän perheen elämänmallin ja arvojani näyttää toimissani. Mun lapseni ovat käyneet "jossain kerhossa tai avoimessa esikoulussa pari tuntia päivässä". Ja jokaikinen on hyvä ja lahjakas ja vaikka mitä. Hyvin meni koulussa ja hyvin menee edelleen. Elämäntyöni ohessa tein itse ja teimme perheenä monenlaista - palkkatyössäkin olen ehtinyt olla monia vuosia :)

Paloma.se.co kirjoitti:

Kaikki tutkimukset osoittavat miten tärkeää ja hyödyllistä roolia varhaiskasvatus pelaa nykyisessä, modernissa, kaupunkimaistuneessa yhteiskunnassamme ja miten paremmin lapset joka ovat saaneet käydä esikoulua menestyvät koulussa verrattuna lapsiin jotka ovat saaneet kasvaa kotipiirissä ja korkeintaan käyneet jossain kerhossa tai avoimessa esikoulussa pari tuntia päivässä.
Puhumattakaan siitä miten paljon paremmin monet lapset voivat esikoulussa tuttujen ja turvallisten ja lapsista tykkäävien lastenhoitajien ja esikoulunopettajien hoivissa kuin kotonaan….
Mutta tää on nyt aivan oma keskustelunaihe ja en aio jatkaa siitä pitempään.

Lue lisää

Parempi kun et jatkakaan hupsimistasi.
Olen nähnyt monenkin tarhatun lapsen kyseenalaisen menestyksen sekä koulussa, että jatkoelämässä. Olen päässyt seuraamaan myös kotona kasvatettujen ja perhepäivähoidossa olleitten menestyksekästä elämää.

Elämäntyöstä siis oli kysymys ja olet nähtävästi sitä mieltä, että elämäntyöksi voi sanoa vain sellaista, mikä on kodin ulkopuolella olevaa ansiotyötä/uraa. Niinhän se meni? Mutta hyvää se vain silti on maatiloilla tuotettu ruoka, eikö vaan? Hukkaanko ovat elämänsä heittäneet sen tuottajat ja aivanko hyödyntämättä yhteiskuntaa jäämällä kotiaan työhön.

Tellukka kirjoitti:

Parempi kun et jatkakaan hupsimistasi.
Olen nähnyt monenkin tarhatun lapsen kyseenalaisen menestyksen sekä koulussa, että jatkoelämässä. Olen päässyt seuraamaan myös kotona kasvatettujen ja perhepäivähoidossa olleitten menestyksekästä elämää.

Elämäntyöstä siis oli kysymys ja olet nähtävästi sitä mieltä, että elämäntyöksi voi sanoa vain sellaista, mikä on kodin ulkopuolella olevaa ansiotyötä/uraa. Niinhän se meni? Mutta hyvää se vain silti on maatiloilla tuotettu ruoka, eikö vaan? Hukkaanko ovat elämänsä heittäneet sen tuottajat ja aivanko hyödyntämättä yhteiskuntaa jäämällä kotiaan työhön.

Lue lisää

Todellakin, kun on ikänsä tehnyt työtä, hoitanut peltoja, metsää ja karjaa, eikö sitä muka voi sanoa elämäntyöksi.
Rakastanut maata ja kasvattanut lapsiaan.
Vaikka ei ole kiertänyt maailmaa, nähnyt sen monia ihmeitä ja kansoja, asunut eri maissa tai tehnyt työtä kodin ulkopuolella.

Minä kunnioitan niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet ja tekevät työtä tämän maan eteen.
On aika ikävää kuulla sanottavan, etteivät maanviljelijät ole niin tärkeitä ja hyviä elämäntyössään kuin he, jotka käyvät kodin ulkopuolella töissä.

Paloma.se.co kirjoitti:

Kaikki tutkimukset osoittavat miten tärkeää ja hyödyllistä roolia varhaiskasvatus pelaa nykyisessä, modernissa, kaupunkimaistuneessa yhteiskunnassamme ja miten paremmin lapset joka ovat saaneet käydä esikoulua menestyvät koulussa verrattuna lapsiin jotka ovat saaneet kasvaa kotipiirissä ja korkeintaan käyneet jossain kerhossa tai avoimessa esikoulussa pari tuntia päivässä.
Puhumattakaan siitä miten paljon paremmin monet lapset voivat esikoulussa tuttujen ja turvallisten ja lapsista tykkäävien lastenhoitajien ja esikoulunopettajien hoivissa kuin kotonaan….
Mutta tää on nyt aivan oma keskustelunaihe ja en aio jatkaa siitä pitempään.

Lue lisää

Vaikka aloittaja yrittääkin korostaa varhaiskasvatuksessa "laitosten" ammattikasvattajien merkitystä ja mitätöidä kodeissa tehtävän kasvatustyön, niin minä arvostan suuresti kotiäitejä, jotka hoitavat ja kasvattavat lapsensa itse.

On huolestuttavaa, että varhaiskasvatuksesta on tehty rakettitiedettä Suomessakin. Sitähän se ei laisinkaan ole. Pelkkä maalaisjärki riittää.

Miksi perheen hoitaminen ja omien lapsien kasvattaminen ei aloittajan mielestä ole elämäntyötä?

Minun on vaikea ymmärtää, että mainitut työt tulevat elämäntyöksi vasta sitten, kun ne tekee joku ulkopuolinen- esim. kodinhoitaja tai päiväkodissa työskentelevä lastenhoitaja.

kylmätotuus kirjoitti:

Vaikka aloittaja yrittääkin korostaa varhaiskasvatuksessa "laitosten" ammattikasvattajien merkitystä ja mitätöidä kodeissa tehtävän kasvatustyön, niin minä arvostan suuresti kotiäitejä, jotka hoitavat ja kasvattavat lapsensa itse.

On huolestuttavaa, että varhaiskasvatuksesta on tehty rakettitiedettä Suomessakin. Sitähän se ei laisinkaan ole. Pelkkä maalaisjärki riittää.

Miksi perheen hoitaminen ja omien lapsien kasvattaminen ei aloittajan mielestä ole elämäntyötä?

Minun on vaikea ymmärtää, että mainitut työt tulevat elämäntyöksi vasta sitten, kun ne tekee joku ulkopuolinen- esim. kodinhoitaja tai päiväkodissa työskentelevä lastenhoitaja.

Lue lisää

Perheen hoitaminen ja lasten kasvattaminen on arvokasta työtä joka tehdään kyselemättä miksi ja pyytämättä palkkaa siitä. Se ei ole ura vaan itsestäänselvyys. Turhaa nostaa sitä jalustalle varsinkin nyky-yhteiskunnassa jossa lapsia kasvatetaan ja perhettä hoidetaan useinkin hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Hyvän ja turvallisen kodin antaman kasvatuksen perustalle ja täydentämään sitä tarvitaan varhaiskasvatusta jota antavat päiväkodit ja esikoulut. Hyvin harvoin tapaa henkilökuntaa jotka eivät kohtelisi lapsia hyvin ja eivät pitäisi lapsista.

kylmätotuus kirjoitti:

Vaikka aloittaja yrittääkin korostaa varhaiskasvatuksessa "laitosten" ammattikasvattajien merkitystä ja mitätöidä kodeissa tehtävän kasvatustyön, niin minä arvostan suuresti kotiäitejä, jotka hoitavat ja kasvattavat lapsensa itse.

On huolestuttavaa, että varhaiskasvatuksesta on tehty rakettitiedettä Suomessakin. Sitähän se ei laisinkaan ole. Pelkkä maalaisjärki riittää.

Miksi perheen hoitaminen ja omien lapsien kasvattaminen ei aloittajan mielestä ole elämäntyötä?

Minun on vaikea ymmärtää, että mainitut työt tulevat elämäntyöksi vasta sitten, kun ne tekee joku ulkopuolinen- esim. kodinhoitaja tai päiväkodissa työskentelevä lastenhoitaja.

Lue lisää

Aloittaja nyt ihannoi sellaista kolhoositoimintaa, jossa on erikseen kolhoosin lapsille suuri tarha, missä hoitajat viihdyttävät lapsia sen aikaa, kun vanhemmat raatavat kolhoosin hyväksi.
Pitää ymärtää hänen asenteensa vasemmalle suuntautuneena.

Täällä ainakin niitä tarhan asiantuntijoitten varhaislapsena kasvattamia nuoria pyörii tekemässä tihutöitään ja piruuksiaan iltaisin ja öisin. Siinä vaiheessa heitetään vastuu vanhemmille ja aletaan huutelemaan, että missä niiten vanhemmat ovat.

Tellukka kirjoitti:

Aloittaja nyt ihannoi sellaista kolhoositoimintaa, jossa on erikseen kolhoosin lapsille suuri tarha, missä hoitajat viihdyttävät lapsia sen aikaa, kun vanhemmat raatavat kolhoosin hyväksi.
Pitää ymärtää hänen asenteensa vasemmalle suuntautuneena.

Täällä ainakin niitä tarhan asiantuntijoitten varhaislapsena kasvattamia nuoria pyörii tekemässä tihutöitään ja piruuksiaan iltaisin ja öisin. Siinä vaiheessa heitetään vastuu vanhemmille ja aletaan huutelemaan, että missä niiten vanhemmat ovat.

Lue lisää

Älä viitsi jatkaa höpinääsi. Minä mitään kolhooseja suosi, mutta huvittavaa tuo sinun aiheesta irtautumisesi ja minuun henkilökohtaisesti tarrautumisesi.
Yritä nyt ryhdistäytyä ja pitäytyä asiassa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Älä viitsi jatkaa höpinääsi. Minä mitään kolhooseja suosi, mutta huvittavaa tuo sinun aiheesta irtautumisesi ja minuun henkilökohtaisesti tarrautumisesi.
Yritä nyt ryhdistäytyä ja pitäytyä asiassa.

Lue lisää

Keskustelunne kertoo omaa kieltään teistä ihmisinä. Persoonaan takertuminen, omien johtopäätösten jankkaaminen ja sanojen paneminen keskustelukumppanin suuhun kertoo heikosta sosiaalistumisesta ja keskustelutaidottomuudesta. Hedelmistään puu tunnetaan!

@Ancie vielä, totta kai arvostan maalaistalon piirissä tehtyä työtä joka on hyödyttänyt paitsi omaa perhettä tekemällä perheen omavaraiseksi mutta myös tuottamalla ruokaa jota ei ole rahdattu ympäri maailmaa eikä toivottavasti myrkytetty piloille. Suomalainen agraariyhteiskunta oli paljon omatalouden varassa ja siinä riitti kyllä työtä koko perheelle ja välillä, etenkin sadonkorjuuaikaan, naapureillekin. Koettiinko se sitten elämäntyöksi vai vain perityksi elämäntavaksi ei ollut tärkeää kun maata rakennettiin sotien jälkeen uudelleen ja jengeillä oli suuremmat tavoitteet kuin oma henkilökohtainen toiveittensa toteuttaminen. Maanviljelys ja karjanhoito voivat samalla tavalla olla kutsumusammatteja, mutta tässä muuttuvassa yhteiskunnassa kuinka monelle ne vielä ovat sitä?
Älä anna tellukan myrkyttää mieltäsi koska kysymys ei todellakaan ole minusta ja minun henkilökohtaisista prioriteeteistani. Maalaistalossa minäkin olen syntynyt ja asunut koko kouluaikani.
Avainsana on "elämäntyö".

Mielestäni aloitustasi ei kukaan ole vetänyt lokaan.

Sinä itse teit virheen rajaamalla aloituksesi aiheen ulkopuolelle ihmiset, jotka ovat tehneet elämäntyönsä perheensä ja lastensa parissa. Meitä on täällä useita , kuten kommenteista voi päätellä.
Myös me olemme osa suomalaista yhteiskuntaa ja työmme on pitänyt sitä pystyssä enemmän kuin osataan edes kuvitella.

Meidän panoksemme hyvinvointiimme on alkanut vuosikymmeniä sitten, eikä sitä voi kukaan mitätöidä.

Onko niin, että sinä kirjoitat aivan muiden maiden näkökulmista käsin arvottaessasi elämäntyötämme Suomessa?

Tavallaan Paloma veti lokaan psykoterapeutittaren äskettäin tehdyn aloituksen tuunaamalla sen niin tutun tympeään tyyliinsä, että annas kun minä teen aiheesta paremman aloituksen.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15293982/entas-jos-elama

Paloma.se.co kirjoitti:

@Ancie vielä, totta kai arvostan maalaistalon piirissä tehtyä työtä joka on hyödyttänyt paitsi omaa perhettä tekemällä perheen omavaraiseksi mutta myös tuottamalla ruokaa jota ei ole rahdattu ympäri maailmaa eikä toivottavasti myrkytetty piloille. Suomalainen agraariyhteiskunta oli paljon omatalouden varassa ja siinä riitti kyllä työtä koko perheelle ja välillä, etenkin sadonkorjuuaikaan, naapureillekin. Koettiinko se sitten elämäntyöksi vai vain perityksi elämäntavaksi ei ollut tärkeää kun maata rakennettiin sotien jälkeen uudelleen ja jengeillä oli suuremmat tavoitteet kuin oma henkilökohtainen toiveittensa toteuttaminen. Maanviljelys ja karjanhoito voivat samalla tavalla olla kutsumusammatteja, mutta tässä muuttuvassa yhteiskunnassa kuinka monelle ne vielä ovat sitä?
Älä anna tellukan myrkyttää mieltäsi koska kysymys ei todellakaan ole minusta ja minun henkilökohtaisista prioriteeteistani. Maalaistalossa minäkin olen syntynyt ja asunut koko kouluaikani.
Avainsana on "elämäntyö".

Lue lisää

Katsotaas nyt, mitä sivistyneitten sanakirja sanoo sanasta "elämäntyö"

"Työ jota joku on tehnyt koko elämänsä tai jolle hän on pääasiassa omistautunut, elämäntehtävä, elämänaikaiset saavutukset kokonaisuutena. "

Ei siihen sen kummempia kriteerejä tarvita, että voi sanoa tehneensä elämäntyön.

Paloma.se.co kirjoitti:

@Ancie vielä, totta kai arvostan maalaistalon piirissä tehtyä työtä joka on hyödyttänyt paitsi omaa perhettä tekemällä perheen omavaraiseksi mutta myös tuottamalla ruokaa jota ei ole rahdattu ympäri maailmaa eikä toivottavasti myrkytetty piloille. Suomalainen agraariyhteiskunta oli paljon omatalouden varassa ja siinä riitti kyllä työtä koko perheelle ja välillä, etenkin sadonkorjuuaikaan, naapureillekin. Koettiinko se sitten elämäntyöksi vai vain perityksi elämäntavaksi ei ollut tärkeää kun maata rakennettiin sotien jälkeen uudelleen ja jengeillä oli suuremmat tavoitteet kuin oma henkilökohtainen toiveittensa toteuttaminen. Maanviljelys ja karjanhoito voivat samalla tavalla olla kutsumusammatteja, mutta tässä muuttuvassa yhteiskunnassa kuinka monelle ne vielä ovat sitä?
Älä anna tellukan myrkyttää mieltäsi koska kysymys ei todellakaan ole minusta ja minun henkilökohtaisista prioriteeteistani. Maalaistalossa minäkin olen syntynyt ja asunut koko kouluaikani.
Avainsana on "elämäntyö".

Lue lisää

Minulla on tunne, että tarkoitat aloituksen elämäntyöllä jotain tärkeämpää, kuin bussikuskin, myymäläapulaisen tai loka-autonkuljettajan työtä.
Emme kaikki ole tehneet mitään suurta, vaan eläneet omaa elämäämme, ei siitä saa erikoisempaa kasaan, ei sitten millään.

Kun maanviljelijä jää eläkkeelle, ei tapahdu mitään dramaattista muutosta, hän jatkaa elämäänsä ja tekee kotitilan töitä sen minkä jaksaa ja haluaa.
Siinä on ero palkkatyöstä eläkkeelle jääneeseen, molemmat ovat tehneet elämäntyönsä, toinen myös elänyt työnsä ääressä.

Ajattelen omilla aivoillani, kirjoitan omilla sormillani, en ole perässä kipittävä lammas, joka peesaa muita.
En suostu kääntymään sinunkaan kannallesi, jos olen jotain toista mieltä.

Ancie kirjoitti:

Minulla on tunne, että tarkoitat aloituksen elämäntyöllä jotain tärkeämpää, kuin bussikuskin, myymäläapulaisen tai loka-autonkuljettajan työtä.
Emme kaikki ole tehneet mitään suurta, vaan eläneet omaa elämäämme, ei siitä saa erikoisempaa kasaan, ei sitten millään.

Kun maanviljelijä jää eläkkeelle, ei tapahdu mitään dramaattista muutosta, hän jatkaa elämäänsä ja tekee kotitilan töitä sen minkä jaksaa ja haluaa.
Siinä on ero palkkatyöstä eläkkeelle jääneeseen, molemmat ovat tehneet elämäntyönsä, toinen myös elänyt työnsä ääressä.

Ajattelen omilla aivoillani, kirjoitan omilla sormillani, en ole perässä kipittävä lammas, joka peesaa muita.
En suostu kääntymään sinunkaan kannallesi, jos olen jotain toista mieltä.

Lue lisää

Hirmuisen nopeasti kuitenkin lähdit mukaan Tellukan kyytiin siinä että olisin mukamas halveksinut tai vähätellyt maanviljelijän ammattia. Se oli lähtöisin täysin Tellukasta, ei minusta.
Kaikki työ on minusta arvokasta ja ilman roskakuskeja tai myymäläapulaisia, lähihoitajia tai kerrossiivoojia elämämme olisi paljon hankalampaa ja vaikeampaa, vain muutamia ammatteja mainitakseni, joista varmaankaan ei niin kovi moni ylioppilaaksi kirjoittava tänä keväänä haaveile Päästä toteuttamaan itseään ja saada myös henkistä tyydytystä työstään ovat mielestäni osa siitä voiko työtä laskea ns. elämäntyöksi. Minä lisäisin vielä lähes kaiken yhteiskuntahyödyllisen ja kaiken luovan työn tähän kategoriaan.
Ehkä emme tarkoita aivan samaa asiaa sanalla "elämäntyö". Minä näen sen jotenkin suurempana kokonaisuutena, en rahallisena menestyksenä enkä julkisuuteen liittyvänä vaan sen elämäntyön voi tehdä hyvinkin vaatimattomissa oloissa ja pienimuotoisena, mutta mieluiten juuri siten että siitä saatu hyöty ei kohdistu ensisijaisesti itseen ja omaan perheeseen.

Paloma.se.co kirjoitti:

Hirmuisen nopeasti kuitenkin lähdit mukaan Tellukan kyytiin siinä että olisin mukamas halveksinut tai vähätellyt maanviljelijän ammattia. Se oli lähtöisin täysin Tellukasta, ei minusta.
Kaikki työ on minusta arvokasta ja ilman roskakuskeja tai myymäläapulaisia, lähihoitajia tai kerrossiivoojia elämämme olisi paljon hankalampaa ja vaikeampaa, vain muutamia ammatteja mainitakseni, joista varmaankaan ei niin kovi moni ylioppilaaksi kirjoittava tänä keväänä haaveile Päästä toteuttamaan itseään ja saada myös henkistä tyydytystä työstään ovat mielestäni osa siitä voiko työtä laskea ns. elämäntyöksi. Minä lisäisin vielä lähes kaiken yhteiskuntahyödyllisen ja kaiken luovan työn tähän kategoriaan.
Ehkä emme tarkoita aivan samaa asiaa sanalla "elämäntyö". Minä näen sen jotenkin suurempana kokonaisuutena, en rahallisena menestyksenä enkä julkisuuteen liittyvänä vaan sen elämäntyön voi tehdä hyvinkin vaatimattomissa oloissa ja pienimuotoisena, mutta mieluiten juuri siten että siitä saatu hyöty ei kohdistu ensisijaisesti itseen ja omaan perheeseen.

Lue lisää

"Paloma.se.co"

Pitäisiköhän sinun ylistää minua?
Tai ainakin vähän kiittää.
Huomannet eka-kommentistani tähän aloitukseen.
Minun tehneen työni myös muitten ihmisten ja heidän tulevaisuutensa vuoksi.
Enkä pelkästään rahallisesti.
Palkallisesti vain.

H.

Paloma.se.co kirjoitti:

Hirmuisen nopeasti kuitenkin lähdit mukaan Tellukan kyytiin siinä että olisin mukamas halveksinut tai vähätellyt maanviljelijän ammattia. Se oli lähtöisin täysin Tellukasta, ei minusta.
Kaikki työ on minusta arvokasta ja ilman roskakuskeja tai myymäläapulaisia, lähihoitajia tai kerrossiivoojia elämämme olisi paljon hankalampaa ja vaikeampaa, vain muutamia ammatteja mainitakseni, joista varmaankaan ei niin kovi moni ylioppilaaksi kirjoittava tänä keväänä haaveile Päästä toteuttamaan itseään ja saada myös henkistä tyydytystä työstään ovat mielestäni osa siitä voiko työtä laskea ns. elämäntyöksi. Minä lisäisin vielä lähes kaiken yhteiskuntahyödyllisen ja kaiken luovan työn tähän kategoriaan.
Ehkä emme tarkoita aivan samaa asiaa sanalla "elämäntyö". Minä näen sen jotenkin suurempana kokonaisuutena, en rahallisena menestyksenä enkä julkisuuteen liittyvänä vaan sen elämäntyön voi tehdä hyvinkin vaatimattomissa oloissa ja pienimuotoisena, mutta mieluiten juuri siten että siitä saatu hyöty ei kohdistu ensisijaisesti itseen ja omaan perheeseen.

Lue lisää

Joskus sitä on joistakin asioista samaa mieltä myös Tellukan kanssa, sen kummemmin kyytiinsä lähtemättä.
Olen näillä palstoilla lukenut runsaasti kommentteja, maanviljelijöitä ivataan niin monin eri tavoin.
Sinun mielipiteesi mukaan heidän tekemänsä työ ei ole tarkoittamaasi elämäntyötä ja uran luomista, joten sanoinpa sanani.
Paskakuskikin luo uraa, mutta ei lantaa levittävä maanviljelijä.
Tai vammaista lastaan hoitava ihminen.

Vastaukseni eivät sinulle kelvanneet, joten eiköhän asia ole loppuunkäsitelty.

Ancie kirjoitti:

Joskus sitä on joistakin asioista samaa mieltä myös Tellukan kanssa, sen kummemmin kyytiinsä lähtemättä.
Olen näillä palstoilla lukenut runsaasti kommentteja, maanviljelijöitä ivataan niin monin eri tavoin.
Sinun mielipiteesi mukaan heidän tekemänsä työ ei ole tarkoittamaasi elämäntyötä ja uran luomista, joten sanoinpa sanani.
Paskakuskikin luo uraa, mutta ei lantaa levittävä maanviljelijä.
Tai vammaista lastaan hoitava ihminen.

Vastaukseni eivät sinulle kelvanneet, joten eiköhän asia ole loppuunkäsitelty.

Lue lisää

"Sinun mielipiteesi mukaan heidän tekemänsä työ ei ole tarkoittamaasi elämäntyötä ja uran luomista, joten sanoinpa sanani.
Paskakuskikin luo uraa, mutta ei lantaa levittävä maanviljelijä.
Tai vammaista lastaan hoitava ihminen." Näin kirjoittaa Ancie.
Tämä ei ollut koskaan, missään vaiheessa MINUN mielipiteeni, vaan Tellukan vääristelemä tulkinta siitä mitä kirjoitin. Sinä et pystynyt hyväksymään MINUN tulkintaani omasta aloituksestani, mutta olit nopea hyppäämään mollaajien ja ivaajien kelkkaan ja vastaanottamaan väärennettyä tietoa.
NYT asia on loppuunkäsitelty.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Pitäisiköhän sinun ylistää minua?
Tai ainakin vähän kiittää.
Huomannet eka-kommentistani tähän aloitukseen.
Minun tehneen työni myös muitten ihmisten ja heidän tulevaisuutensa vuoksi.
Enkä pelkästään rahallisesti.
Palkallisesti vain.

H.

Lue lisää

Yrittänyt jo kolme kertaa kehua sinua, mutta palsta ei ole antanut siihen mahdollisuutta,
Olet varmasti ollut hyvä ja pätevä It-guru alallasi ja paikallasi. Miten sanoit sen hyödyntäneen esim. omaishoitajan työpäivää Kainuun korvessa? Vai oletko vain tuottanut enemmän rahaa ja mainetta omille herroillesi ja pomoillesi?
"Mato se meni koukkuun
hiiri se meni loukkuun
hyvä niillä oli mieli
siitä lauloi kieli
sain palvella herrat
kumartaa monet kerrat
jäljelle jää mun runot
rannekkeen niistä punot
kosken kuohuihin heitä silmäsi surulta peitä"

Paloma.se.co kirjoitti:

"Sinun mielipiteesi mukaan heidän tekemänsä työ ei ole tarkoittamaasi elämäntyötä ja uran luomista, joten sanoinpa sanani.
Paskakuskikin luo uraa, mutta ei lantaa levittävä maanviljelijä.
Tai vammaista lastaan hoitava ihminen." Näin kirjoittaa Ancie.
Tämä ei ollut koskaan, missään vaiheessa MINUN mielipiteeni, vaan Tellukan vääristelemä tulkinta siitä mitä kirjoitin. Sinä et pystynyt hyväksymään MINUN tulkintaani omasta aloituksestani, mutta olit nopea hyppäämään mollaajien ja ivaajien kelkkaan ja vastaanottamaan väärennettyä tietoa.
NYT asia on loppuunkäsitelty.

Lue lisää

Okei, sinä halusit myöhemmin sanomasi mukaan keskustelua nimenomaan kodin ulkopuolella tehtävästä työstä ja urasta.
Vastasin oman työni mukaisesti, eikä se ollut sopinut tähän aloitukseen.

Ihmettelen vain miksei maanviljelijän kotona tehtävä työ kelpaa sinulle uraksi ja elämäntyöksi. Siitä saa tietynlaisen käsityksen ja sille et voi mitään.

Ancie kirjoitti:

Okei, sinä halusit myöhemmin sanomasi mukaan keskustelua nimenomaan kodin ulkopuolella tehtävästä työstä ja urasta.
Vastasin oman työni mukaisesti, eikä se ollut sopinut tähän aloitukseen.

Ihmettelen vain miksei maanviljelijän kotona tehtävä työ kelpaa sinulle uraksi ja elämäntyöksi. Siitä saa tietynlaisen käsityksen ja sille et voi mitään.

Lue lisää

Lisään vielä lopuksi, että kirjoitat pipienviljelijästä, Suomessa on enää vähän, jos ollenkaan pienviljelijöitä, hekin tekevät muuta työtä harrastuksensa lisänä.
Maatilat ovat liikeyrityksiä, monet isännät ja emännät ovat agronomeja, metsäinsinöörejä ja vastaavia ammattilaisia. Heidän pitää osata montaa eri työtä ja hoitaa itse ongelmia.
Siinä mielessä ajatuksesi ja mielipiteesi ovat jääneet jonnekin 60-luvulle, tai milloin sitten suureen maailmaan lähditkään, lievä halveksiva sana tuo pienviljelijänvaimokin on.

Ancie kirjoitti:

Lisään vielä lopuksi, että kirjoitat pipienviljelijästä, Suomessa on enää vähän, jos ollenkaan pienviljelijöitä, hekin tekevät muuta työtä harrastuksensa lisänä.
Maatilat ovat liikeyrityksiä, monet isännät ja emännät ovat agronomeja, metsäinsinöörejä ja vastaavia ammattilaisia. Heidän pitää osata montaa eri työtä ja hoitaa itse ongelmia.
Siinä mielessä ajatuksesi ja mielipiteesi ovat jääneet jonnekin 60-luvulle, tai milloin sitten suureen maailmaan lähditkään, lievä halveksiva sana tuo pienviljelijänvaimokin on.

Lue lisää

Joo, voihan se pienviljelijäkin olla pipi.

Viimeinen lauseesi ei pidä ollenkaan paikkaansa.

On vanhempia, jotka ovat täysin kykenemättömiä kasvattamaan lapsiaan. Se on nähty . Monet äidit ja isät jättävät lapsensa tuuliajolle kiiruhtaessaan omiin harrastuksiinsa tai uraputkensa luomiseen.
Valitettavaa, mutta totta.

kylmätotuus kirjoitti:

Viimeinen lauseesi ei pidä ollenkaan paikkaansa.

On vanhempia, jotka ovat täysin kykenemättömiä kasvattamaan lapsiaan. Se on nähty . Monet äidit ja isät jättävät lapsensa tuuliajolle kiiruhtaessaan omiin harrastuksiinsa tai uraputkensa luomiseen.
Valitettavaa, mutta totta.

Lue lisää

Ei kaikki miehet ole uskollisia.
Ei kaikki äidit ole parhaita.
Ei kaikki perheet hajoa.
Ei kaikki lakimiehet oe oikeudenmukaisia. Ei kaikki ministerit ole hyviä politikkoja.
Ei kaikki opettajat osaa opettaa.
Ei kaikki esikouluopet ole huonoja jne.

Ymmärretty?

Minä ajattelen myös kuten Anceli omilla aivoillani. Tellukka purki harson aloituksen ympäriltä.

"perheen hoitaminen ja lasten aikuisiksi kasvattaminen ei ole mielestäni elämäntyö".

Tämän lause oli selkeä kannanottosi jo aikuisten lastemme ja tulevien polvien menestymiseen vain kodin ulkopuolisen kasvattajan avulla. kotikasvatus/päiväkotikasvatus.

Työputkeni mahdollisti lasten hoito päiväkodissa ja mummolassa. On myös ammatinharjoittajia, joiden lapset kasvavat vanhempiensa työn ohella.

korppis kirjoitti:

Minä ajattelen myös kuten Anceli omilla aivoillani. Tellukka purki harson aloituksen ympäriltä.

"perheen hoitaminen ja lasten aikuisiksi kasvattaminen ei ole mielestäni elämäntyö".

Tämän lause oli selkeä kannanottosi jo aikuisten lastemme ja tulevien polvien menestymiseen vain kodin ulkopuolisen kasvattajan avulla. kotikasvatus/päiväkotikasvatus.

Työputkeni mahdollisti lasten hoito päiväkodissa ja mummolassa. On myös ammatinharjoittajia, joiden lapset kasvavat vanhempiensa työn ohella.

Lue lisää

Olen pahoillani että olet ymmärtänyt täysin väärin aloitukseni. Sillä ei ollut mitään tekemistä varhaiskasvatuksen kanssa. Erotin vain oman perheen ja kodinhoidon ansiotyöstä. Eri aiheiksi. Selvyyden vuoksi, en asettaen mitään paremmuusjärjestykseen.

Paloma.se.co kirjoitti:

Olen pahoillani että olet ymmärtänyt täysin väärin aloitukseni. Sillä ei ollut mitään tekemistä varhaiskasvatuksen kanssa. Erotin vain oman perheen ja kodinhoidon ansiotyöstä. Eri aiheiksi. Selvyyden vuoksi, en asettaen mitään paremmuusjärjestykseen.

Lue lisää

En taida kuitenkaan olla ainut väärinymmärtänyt. Jostainhan se kertoo sekin.

Perhe on koko ajan mukana, uraputkessa etenevällä. Ei me voida erottaa työtä ja perhettä. Et sinä liioin elänyt kahta elämää, koti- ja työelämää. Niitä aikoja kutsutaan ja itsekin kutsun ruuhkavuosiksi. Pallotella kahden tulen välissä.

Mitäkö jätin perinnöksi jälkipolville. En mitään muille kuin läheisilleni.

En saa revittyä kasaan juhlapuhetta saavutuksistani vaikka taikinoin työelämässä yli 40-vuotta.

Vain muut jotka ovat elämääni seuranneet voivat pitää puheita siitä kuinka aikaansaapa ja kova työihminen eläessäni olin. Kun lähdin yhdestä työpaikasta sinne jäi sanonta, kun Mandi lähti tilalle piti palkata useampi työntekijä.

"Maissii"

Lasketaanko kehuttavien mukaan myös näppäimistöjen näppäilijät?
Aivonsa raps...raksuttelijat.

H.

Kuoleman jälkeen arvioivat ja jopa arvostavat toiset ihmisen elämäntyötämme.
Siitä emme tiedä enää mitään.
Ymmärsin Paloman haluavan meidän itsemme työuraamme arvioivan.

Ancie kirjoitti:

Kuoleman jälkeen arvioivat ja jopa arvostavat toiset ihmisen elämäntyötämme.
Siitä emme tiedä enää mitään.
Ymmärsin Paloman haluavan meidän itsemme työuraamme arvioivan.

Lue lisää

Kun minä olen kuollut, minua ei työurani vuosi muista enää kukaan. Tai edes eläkkeelle jäätyäni. Täytyy olla saavuttanut monia merkittäviä saavutuksia jotta työnsä vuoksi jäisi historiankirjoihin.

Minusta pienviljelijän vaimon uravalinta on elämäntyö siinä missä kodin ulkopuolella töissä käyvänkin. Kaikkine mausteineen.

hunksz kirjoitti:

"Maissii"

Lasketaanko kehuttavien mukaan myös näppäimistöjen näppäilijät?
Aivonsa raps...raksuttelijat.

H.

HyväH

Tottakait, kaikkia pitää kehua, jos aihetta on.

Näppäimistöjen näppäilijät ja muut tietokonefiksut lasketaan paljon korkeampiin sfääreihin,
nykyään paljon korkeampiin kuin joku käsillä tekeminen., tai ainakin minä tietokoneasioissa täytenä tumpelona lasken.

Mutta jokaisella on oma arvostettava paikkansa, riittää kun tekee työtään ilolla ja sydämellään.,
täydellä antaumuksella. Vihon viimeistä on, jos joutuu kiroamaan työnsä, jokaisen aamunsa kun työnsä aloittaa.

Käy hautuumaalla

Hemmetisti kiviä, joihin kaiverrettu jobkun ihmisen nimi ja synty-, kuolinajat. Ketä ne on olleet? Normijengiä, ei erikoismainintoja. Aikanaan oli tapana hakata kiveen ammatti, se kertoo jo enenpi. Ikinä en ole nähnyt kiveä, jossa ois kaiverrettu "siivooja", "timpuri" tms. Net oli enenpi opettajia, isäntiä jne. Jotka aikanaan olleet kansakunnan kaapin päällä. Joka tapauksessa sekään ei oikein kerro mitään.

Ihminen tavallaan lakkaa olemasta mielissäkään, kun viimeinen ihminen, joka on nähnyt tyypin elävänä on itse kuollut. Muuttuu vaan tilastoksi. Toki joitain tyyppejä, joista niinkuin kerrotaan tarinoita aikojenkin kuuttua, mutta, mitä nekin sitten lie, huhuja, juoruja, kansankertomuksia, faktoista ei varmuutta useinkaan.

Teot voip jäädä elämään. Joku ihminen voidaan muistaa tekojensa kautta. Menee yleensä taiteen, tai tieteen, tai politiikan akoille. Kaikki tietää ajat sitten kuolleita kirjailijoita, kuvataiteilijoita, tiedemiehiä, tärkeitä politiikkoja, vaikka nyt kirjapainon keksijän. Koska, net tehneet jotain kestävää, mikä kestää enenpi ja kauemmin, kuin niitten elinikä oli.

Kandeee hokata, joistain tyypeistä tehdään tutkimuksia, on tehty elämänkertoja, leffoja, opetetaan kouluissa , siis niitten elämäntyöt jääneet elämään, kuolemiensa jälkeenkin.

Kaikki tekee jotain, työurankin. Ei se tee työtä itsessään merkityksettömäksi, vaikkei se historiankirjoihin jäisikään. Öf, selitän kai sekavasti :D

Siis. Koska en usko taruolentoihin, taikauskoihin tms, en edes oletakkaan saavani mitää iänkaikkista elämää paratiisissa. Vaan, jos saatuis sen yhden kirjan kirjoittamaan, yhden piisin sanat tekemään, yhden kuvan otettua, jotain isoa ja sellaista, minkä ihmiset muutaman sadan vuoen päästä musta muistaisivat. Sitten olisi hupaisaa. Uskikset mädänneet haudoissaan, ei niistä tietoa, Mutta meitsi se yllättäen elääkin ikuisesti, jälkipolvillekin :DDD

No, todennäköisesti musta ei jää, kuin merkintä väestörekisteriin, mutta niin se melkein kaikille käy. Se ja sama mitä duunaillut, tärkeintä, että siitä ite saanut jotain, edes elannon. Ja sekin on paljon.

=DW=

maissii kirjoitti:

HyväH

Tottakait, kaikkia pitää kehua, jos aihetta on.

Näppäimistöjen näppäilijät ja muut tietokonefiksut lasketaan paljon korkeampiin sfääreihin,
nykyään paljon korkeampiin kuin joku käsillä tekeminen., tai ainakin minä tietokoneasioissa täytenä tumpelona lasken.

Mutta jokaisella on oma arvostettava paikkansa, riittää kun tekee työtään ilolla ja sydämellään.,
täydellä antaumuksella. Vihon viimeistä on, jos joutuu kiroamaan työnsä, jokaisen aamunsa kun työnsä aloittaa.

Lue lisää

Uskon, että minut tullaan muistamaan tempperamenttisen luonteeni ja luovien harrastuksieni kautta. Vaikka saan toki vieläkin juhlien järjestely pyyntöjä.

ö-Öö kirjoitti:

Käy hautuumaalla

Hemmetisti kiviä, joihin kaiverrettu jobkun ihmisen nimi ja synty-, kuolinajat. Ketä ne on olleet? Normijengiä, ei erikoismainintoja. Aikanaan oli tapana hakata kiveen ammatti, se kertoo jo enenpi. Ikinä en ole nähnyt kiveä, jossa ois kaiverrettu "siivooja", "timpuri" tms. Net oli enenpi opettajia, isäntiä jne. Jotka aikanaan olleet kansakunnan kaapin päällä. Joka tapauksessa sekään ei oikein kerro mitään.

Ihminen tavallaan lakkaa olemasta mielissäkään, kun viimeinen ihminen, joka on nähnyt tyypin elävänä on itse kuollut. Muuttuu vaan tilastoksi. Toki joitain tyyppejä, joista niinkuin kerrotaan tarinoita aikojenkin kuuttua, mutta, mitä nekin sitten lie, huhuja, juoruja, kansankertomuksia, faktoista ei varmuutta useinkaan.

Teot voip jäädä elämään. Joku ihminen voidaan muistaa tekojensa kautta. Menee yleensä taiteen, tai tieteen, tai politiikan akoille. Kaikki tietää ajat sitten kuolleita kirjailijoita, kuvataiteilijoita, tiedemiehiä, tärkeitä politiikkoja, vaikka nyt kirjapainon keksijän. Koska, net tehneet jotain kestävää, mikä kestää enenpi ja kauemmin, kuin niitten elinikä oli.

Kandeee hokata, joistain tyypeistä tehdään tutkimuksia, on tehty elämänkertoja, leffoja, opetetaan kouluissa , siis niitten elämäntyöt jääneet elämään, kuolemiensa jälkeenkin.

Kaikki tekee jotain, työurankin. Ei se tee työtä itsessään merkityksettömäksi, vaikkei se historiankirjoihin jäisikään. Öf, selitän kai sekavasti :D

Siis. Koska en usko taruolentoihin, taikauskoihin tms, en edes oletakkaan saavani mitää iänkaikkista elämää paratiisissa. Vaan, jos saatuis sen yhden kirjan kirjoittamaan, yhden piisin sanat tekemään, yhden kuvan otettua, jotain isoa ja sellaista, minkä ihmiset muutaman sadan vuoen päästä musta muistaisivat. Sitten olisi hupaisaa. Uskikset mädänneet haudoissaan, ei niistä tietoa, Mutta meitsi se yllättäen elääkin ikuisesti, jälkipolvillekin :DDD

No, todennäköisesti musta ei jää, kuin merkintä väestörekisteriin, mutta niin se melkein kaikille käy. Se ja sama mitä duunaillut, tärkeintä, että siitä ite saanut jotain, edes elannon. Ja sekin on paljon.

=DW=

Lue lisää

Jokainen ihminen on laulun arvoinen, eri asia sitten jääkö laulu elämään :).

(Säv. & san. Veikko Lavi)
Ihmisiä on kuin muurahaisia,
ne loputonta polkuansa taivaltaa.

On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia,
niin ettei heitä toisistaan voi erottaa.
Kurkistaa jos voisi sielun syvyyteen,
niin kahta samanlaista eipä ois'.
Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen,
häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

tee kuni saituri, mi aarteen piilottaa.
Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän,
pois hopeoistaan kaikki tahrat kiillottaa.
Lämmitä siis kalleintasi, ystävää,
kun suuri aarre sulle suotu on.
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää,
kun kerran hautakumpu umpeen luotu on.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Jokainen elämä on tärkeä.
Jokainen ihminen vain elää hetken sen,
sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

ö-Öö kirjoitti:

Käy hautuumaalla

Hemmetisti kiviä, joihin kaiverrettu jobkun ihmisen nimi ja synty-, kuolinajat. Ketä ne on olleet? Normijengiä, ei erikoismainintoja. Aikanaan oli tapana hakata kiveen ammatti, se kertoo jo enenpi. Ikinä en ole nähnyt kiveä, jossa ois kaiverrettu "siivooja", "timpuri" tms. Net oli enenpi opettajia, isäntiä jne. Jotka aikanaan olleet kansakunnan kaapin päällä. Joka tapauksessa sekään ei oikein kerro mitään.

Ihminen tavallaan lakkaa olemasta mielissäkään, kun viimeinen ihminen, joka on nähnyt tyypin elävänä on itse kuollut. Muuttuu vaan tilastoksi. Toki joitain tyyppejä, joista niinkuin kerrotaan tarinoita aikojenkin kuuttua, mutta, mitä nekin sitten lie, huhuja, juoruja, kansankertomuksia, faktoista ei varmuutta useinkaan.

Teot voip jäädä elämään. Joku ihminen voidaan muistaa tekojensa kautta. Menee yleensä taiteen, tai tieteen, tai politiikan akoille. Kaikki tietää ajat sitten kuolleita kirjailijoita, kuvataiteilijoita, tiedemiehiä, tärkeitä politiikkoja, vaikka nyt kirjapainon keksijän. Koska, net tehneet jotain kestävää, mikä kestää enenpi ja kauemmin, kuin niitten elinikä oli.

Kandeee hokata, joistain tyypeistä tehdään tutkimuksia, on tehty elämänkertoja, leffoja, opetetaan kouluissa , siis niitten elämäntyöt jääneet elämään, kuolemiensa jälkeenkin.

Kaikki tekee jotain, työurankin. Ei se tee työtä itsessään merkityksettömäksi, vaikkei se historiankirjoihin jäisikään. Öf, selitän kai sekavasti :D

Siis. Koska en usko taruolentoihin, taikauskoihin tms, en edes oletakkaan saavani mitää iänkaikkista elämää paratiisissa. Vaan, jos saatuis sen yhden kirjan kirjoittamaan, yhden piisin sanat tekemään, yhden kuvan otettua, jotain isoa ja sellaista, minkä ihmiset muutaman sadan vuoen päästä musta muistaisivat. Sitten olisi hupaisaa. Uskikset mädänneet haudoissaan, ei niistä tietoa, Mutta meitsi se yllättäen elääkin ikuisesti, jälkipolvillekin :DDD

No, todennäköisesti musta ei jää, kuin merkintä väestörekisteriin, mutta niin se melkein kaikille käy. Se ja sama mitä duunaillut, tärkeintä, että siitä ite saanut jotain, edes elannon. Ja sekin on paljon.

=DW=

Lue lisää

Et kirjoita sekavasti DW, noinhan se on Sibelius muistetaan, tuskin minua kukaan ihailee saleissa, eikä gallerioissa minun taulujani, tavis on tavis ja sen on nyt riitettävä.

ö-Öö kirjoitti:

Käy hautuumaalla

Hemmetisti kiviä, joihin kaiverrettu jobkun ihmisen nimi ja synty-, kuolinajat. Ketä ne on olleet? Normijengiä, ei erikoismainintoja. Aikanaan oli tapana hakata kiveen ammatti, se kertoo jo enenpi. Ikinä en ole nähnyt kiveä, jossa ois kaiverrettu "siivooja", "timpuri" tms. Net oli enenpi opettajia, isäntiä jne. Jotka aikanaan olleet kansakunnan kaapin päällä. Joka tapauksessa sekään ei oikein kerro mitään.

Ihminen tavallaan lakkaa olemasta mielissäkään, kun viimeinen ihminen, joka on nähnyt tyypin elävänä on itse kuollut. Muuttuu vaan tilastoksi. Toki joitain tyyppejä, joista niinkuin kerrotaan tarinoita aikojenkin kuuttua, mutta, mitä nekin sitten lie, huhuja, juoruja, kansankertomuksia, faktoista ei varmuutta useinkaan.

Teot voip jäädä elämään. Joku ihminen voidaan muistaa tekojensa kautta. Menee yleensä taiteen, tai tieteen, tai politiikan akoille. Kaikki tietää ajat sitten kuolleita kirjailijoita, kuvataiteilijoita, tiedemiehiä, tärkeitä politiikkoja, vaikka nyt kirjapainon keksijän. Koska, net tehneet jotain kestävää, mikä kestää enenpi ja kauemmin, kuin niitten elinikä oli.

Kandeee hokata, joistain tyypeistä tehdään tutkimuksia, on tehty elämänkertoja, leffoja, opetetaan kouluissa , siis niitten elämäntyöt jääneet elämään, kuolemiensa jälkeenkin.

Kaikki tekee jotain, työurankin. Ei se tee työtä itsessään merkityksettömäksi, vaikkei se historiankirjoihin jäisikään. Öf, selitän kai sekavasti :D

Siis. Koska en usko taruolentoihin, taikauskoihin tms, en edes oletakkaan saavani mitää iänkaikkista elämää paratiisissa. Vaan, jos saatuis sen yhden kirjan kirjoittamaan, yhden piisin sanat tekemään, yhden kuvan otettua, jotain isoa ja sellaista, minkä ihmiset muutaman sadan vuoen päästä musta muistaisivat. Sitten olisi hupaisaa. Uskikset mädänneet haudoissaan, ei niistä tietoa, Mutta meitsi se yllättäen elääkin ikuisesti, jälkipolvillekin :DDD

No, todennäköisesti musta ei jää, kuin merkintä väestörekisteriin, mutta niin se melkein kaikille käy. Se ja sama mitä duunaillut, tärkeintä, että siitä ite saanut jotain, edes elannon. Ja sekin on paljon.

=DW=

Lue lisää

Ajatukseni liikkuvat hyvin paljon samoilla linjoilla kanssasi.
Paitsi että arvostan potunviljelijöitäkin, erityisesti luomusellaisia.

Nekrologista tulee hyvin erilainen riippuen siitä mistä kuvakulmasta henkilöä katselee.
Kirjoitin aikoinaan omani ikään kuin kaikki veljeni yhdssä olisivat muistelleet ainoan siskonsa elämää ja edesottamuksia. saatoin laittaa siihen paljon sisäpiiritietoa.

Mutta hyvin erilainen siitä olisi varmasti tullut jos edesmennyttä elämääni olisi muistellut kolleega tai ystävä tai esimies tai vaikkapa omat poikani yhdessä, varmasti he piirtäisivät äidistään ihan erilaisen kuvan kuin veljeni tai joku muu.



Olen kirjoittanut myös asiakkaastani muistokirjoituksen, tietysti vain omaan käyttööni, se oli varsin suppea, se perustui pieneen siivun tuon ihmisen elämästä. Mutta näin tulee mietittyä tarkemmin minun ja asiakkaan välistä suhdetta.

ö-Öö kirjoitti:

Käy hautuumaalla

Hemmetisti kiviä, joihin kaiverrettu jobkun ihmisen nimi ja synty-, kuolinajat. Ketä ne on olleet? Normijengiä, ei erikoismainintoja. Aikanaan oli tapana hakata kiveen ammatti, se kertoo jo enenpi. Ikinä en ole nähnyt kiveä, jossa ois kaiverrettu "siivooja", "timpuri" tms. Net oli enenpi opettajia, isäntiä jne. Jotka aikanaan olleet kansakunnan kaapin päällä. Joka tapauksessa sekään ei oikein kerro mitään.

Ihminen tavallaan lakkaa olemasta mielissäkään, kun viimeinen ihminen, joka on nähnyt tyypin elävänä on itse kuollut. Muuttuu vaan tilastoksi. Toki joitain tyyppejä, joista niinkuin kerrotaan tarinoita aikojenkin kuuttua, mutta, mitä nekin sitten lie, huhuja, juoruja, kansankertomuksia, faktoista ei varmuutta useinkaan.

Teot voip jäädä elämään. Joku ihminen voidaan muistaa tekojensa kautta. Menee yleensä taiteen, tai tieteen, tai politiikan akoille. Kaikki tietää ajat sitten kuolleita kirjailijoita, kuvataiteilijoita, tiedemiehiä, tärkeitä politiikkoja, vaikka nyt kirjapainon keksijän. Koska, net tehneet jotain kestävää, mikä kestää enenpi ja kauemmin, kuin niitten elinikä oli.

Kandeee hokata, joistain tyypeistä tehdään tutkimuksia, on tehty elämänkertoja, leffoja, opetetaan kouluissa , siis niitten elämäntyöt jääneet elämään, kuolemiensa jälkeenkin.

Kaikki tekee jotain, työurankin. Ei se tee työtä itsessään merkityksettömäksi, vaikkei se historiankirjoihin jäisikään. Öf, selitän kai sekavasti :D

Siis. Koska en usko taruolentoihin, taikauskoihin tms, en edes oletakkaan saavani mitää iänkaikkista elämää paratiisissa. Vaan, jos saatuis sen yhden kirjan kirjoittamaan, yhden piisin sanat tekemään, yhden kuvan otettua, jotain isoa ja sellaista, minkä ihmiset muutaman sadan vuoen päästä musta muistaisivat. Sitten olisi hupaisaa. Uskikset mädänneet haudoissaan, ei niistä tietoa, Mutta meitsi se yllättäen elääkin ikuisesti, jälkipolvillekin :DDD

No, todennäköisesti musta ei jää, kuin merkintä väestörekisteriin, mutta niin se melkein kaikille käy. Se ja sama mitä duunaillut, tärkeintä, että siitä ite saanut jotain, edes elannon. Ja sekin on paljon.

=DW=

Lue lisää

Hyvä kirjoitus DW...

Ihminen elää niin kauan kun joku muistaa hänet, ei välttämättä tarvitse olla nähnyt..en ole nähnyt eräitä isovanhempiani koskaan, mutta silti muistan heidät kertomusten ja kuvien perusteella. Joskus olen harmitellut, kun olisi niin mukavaa kuulla heidän äänensä ja puherytminsä ja liikerytmit jne. Niissä he eivät mielessäni elä vaikka tiedänkin tarkkaan heidän työhistoriansa ja tekemisensä.

"Harrastan" kerran kesässä hautausmaita, viimeksi kävin Malmilla, suomen suurimmalla, siellä on niin paljon mun tuttuja niin kuin Tauno Palo ja Ansa ikonen ja Pellonpää, onhan siellä tuhansia m lahtisia ja virtasia yms, joista en tiedä tuon taivaallista mutta ei se vähennä yhtään niiden kivien arvoa, koska heidät muistaa heidän tuttunsa ja omaisensa.

Vanhat tittelit hautakivissä, niin kuin esim Kaptenska
tokko se sen ihmisen arvokkaammasta elämänurasta kertoo, todistaa vain, että oli rahaa kaiverruttaa tuo teksti kiveen.

Pätevät ja osaavat ammattimiehet ovat aina arvostuksensa hankkineet ilman tekstiä hautakivessä.

Eikä tartte mennä hautausmaille tutustuakseen vanhoihin hautakiviin, netistä löytyy pitäjittäin ja voi vaikka ite lisätä niihin listoi jos mielenkiintoa riittää...
Pääsispä vielä sinne Pariisiin Pere-Lachaisen hautausmaalle "tuttuja" tapaamaan.

Hahhaa, sekosin taas jutuissani ja seliseli vaan hautausmaista vaikka piti kirjoittaa, että samaa mieltä ..

Elokuva on hyvä "historian kirja", jää muistoja ja mielikuvia, tekijöitä, kokojoita ja näkijöitä, mutta jonkun pystin museossa muistaa ehkä vain asian harrastaja. Mutta niinhän se on että jos jokaisella on oma arvokas ja kunnioitettava elämänuransa ja tehtävänsä niin jokaisella on myös arvokkaat omat mielenkiinnon kohteet ja harrastuksensa.
No, nyt pitää lähteä multapussien kimppuun muuten nää jutut menevät överin överiksi.

"Paloma.se.co"

"Joskus kauan, kauan sitten...far, far away...
kaukaisessa menneisyydessä.
-
Nuori miehen alku rakenteli Lento-Koneita ja kasasi muovisia malleja niistä.
-
Ei tullut nuoresta miehestä lentäjää.
Lentäjää, joka kuljettaisi ihmisiä läheisiin unelmiinsa.
Nuorukaisesta tuli muutaman harha-askellen jälkeen järkiintynyt Nörtti.
Kun nyt ajattelen tuota nuorta miestä pienois-malleineen tunnen hellyyttä.
Loppujen lopuksi hän valitsi ammattinsa oikein.
Lintukaan ei elämänsä aikana korkealle nouse.
Ei niin korkealle läheskään, kuin nuoren miehen mielikuvat ihmisen tulevaisuudesta.
-
Tänään...
Tässä iässä....
On ehkä hassua ajatella tuota miestä nuorena.
Suloista Höpö-nassua.
-
Katsokaamme kuitenkin nyt ympärillemme.
Kuinka laajasti tieto-tekniikka ohjaa meitä.
Minä toivon.
Kun kuolen.
Näkeväni edes vilahduksen höpöstä nassusta siellä korkealla.
Toivon samaa myös teille..."

H.

Kiittäisin kaikkia rinnalla kulkeneita rakkaitani heidän eteeni tekemästä työstään.

Äitiä topakasta huolenpidosta. Isää taiteellisista perimästäni.
Opettajia kärsivällisyydestä.
Aviopuolisoa lapsistani.
Nykyistä kumppaniani harmoonisesta yhteistyöstä.
Työelämää ja asiakkaitani tästä ihanasta kesäpaikastani.

Kiitos niille joille se kuuluu.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

"Joskus kauan, kauan sitten...far, far away...
kaukaisessa menneisyydessä.
-
Nuori miehen alku rakenteli Lento-Koneita ja kasasi muovisia malleja niistä.
-
Ei tullut nuoresta miehestä lentäjää.
Lentäjää, joka kuljettaisi ihmisiä läheisiin unelmiinsa.
Nuorukaisesta tuli muutaman harha-askellen jälkeen järkiintynyt Nörtti.
Kun nyt ajattelen tuota nuorta miestä pienois-malleineen tunnen hellyyttä.
Loppujen lopuksi hän valitsi ammattinsa oikein.
Lintukaan ei elämänsä aikana korkealle nouse.
Ei niin korkealle läheskään, kuin nuoren miehen mielikuvat ihmisen tulevaisuudesta.
-
Tänään...
Tässä iässä....
On ehkä hassua ajatella tuota miestä nuorena.
Suloista Höpö-nassua.
-
Katsokaamme kuitenkin nyt ympärillemme.
Kuinka laajasti tieto-tekniikka ohjaa meitä.
Minä toivon.
Kun kuolen.
Näkeväni edes vilahduksen höpöstä nassusta siellä korkealla.
Toivon samaa myös teille..."

H.

Lue lisää

...-askelen

H.

"Paloma.se.co"

Saisinko arvostelun vinkkeliini?
Kiitos.

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Saisinko arvostelun vinkkeliini?
Kiitos.

H.

Riittääkö se pystypeukku jonka minulta sait?
Se pikkupoika joka rakenteli lentokoneiden pienoismalleja elää ikuisesti kirjassa Yölento. Nuori lentäjä näki tähden ja janosi valoa. Antoine De Saint Exupery ( anteeksi aksenttimerkit), lentäjä aatelismies ja filosofi, kirjoitti kirjan.

Jos unelmamme eivät jostain syystä pääse toteutumaan teemme toteutumiskelpoisista uramahdollisuuksistamme unelma-ammattimme.
Homo pragmatis.

Paloma.se.co kirjoitti:

Riittääkö se pystypeukku jonka minulta sait?
Se pikkupoika joka rakenteli lentokoneiden pienoismalleja elää ikuisesti kirjassa Yölento. Nuori lentäjä näki tähden ja janosi valoa. Antoine De Saint Exupery ( anteeksi aksenttimerkit), lentäjä aatelismies ja filosofi, kirjoitti kirjan.

Jos unelmamme eivät jostain syystä pääse toteutumaan teemme toteutumiskelpoisista uramahdollisuuksistamme unelma-ammattimme.
Homo pragmatis.

Lue lisää

"Paloma.se.co"

Kyllä se riittää.
Koska kerroit minun saaneen sen sinulta.
-
Pragmaattisuutta en ihan helposti kykene samaistamaan itseeni.
En minä koskaan pyrkinyt taivasta luomaan.
-
Kirjoita nyt mieli-piteesi negrologiaani.
Sen merkityksestä kuuntelijoihin.
Minähän en enää elä silloin, kun sen joku ääneen lukee.
-
En näe keskustelusi ehdotusta kehoituksena keskinäiseen unelmointiin.

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Kyllä se riittää.
Koska kerroit minun saaneen sen sinulta.
-
Pragmaattisuutta en ihan helposti kykene samaistamaan itseeni.
En minä koskaan pyrkinyt taivasta luomaan.
-
Kirjoita nyt mieli-piteesi negrologiaani.
Sen merkityksestä kuuntelijoihin.
Minähän en enää elä silloin, kun sen joku ääneen lukee.
-
En näe keskustelusi ehdotusta kehoituksena keskinäiseen unelmointiin.

H.

Lue lisää

Ei niin. Aloitukseni koskee retrospektiivissä nähtynä miten koet itse oman elämäsi merkityksen etenkin muille ja yhteiskunnalle. Mitä sinusta jää kun olet lähtenyt, jota pystytään käsin koskemaan, silmin näkemään, ajattelemaan, kehittämään edelleen. Monet kokevat loukkaavna että olen erottanut perheen ja kodinhoidon, äidin (isän) ja vanhemman, siis biologisen ja hoivaavan, jälkikasvua turvaavan ja kantavan elämäntehtävän omaksi alueekseen ja erottanut sen urakehityksestä, palkkatyöstä ja ammateista. Se ei tietenkään johdu että siitä että pidän "vain" perheelleen omistautuneita ihmisiä jotenkin huonompina vaan ainoastaan sitä että aloitukseni ei koskenut työelämän ja kodin keskinäistä problematiikkaa, vaan yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutusta ja sitä mitä mahdollisuuksia kullakin on ollut toteuttaa itseään ja tehdä se elämäntyö mistä joskus nuorena haaveili.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ei niin. Aloitukseni koskee retrospektiivissä nähtynä miten koet itse oman elämäsi merkityksen etenkin muille ja yhteiskunnalle. Mitä sinusta jää kun olet lähtenyt, jota pystytään käsin koskemaan, silmin näkemään, ajattelemaan, kehittämään edelleen. Monet kokevat loukkaavna että olen erottanut perheen ja kodinhoidon, äidin (isän) ja vanhemman, siis biologisen ja hoivaavan, jälkikasvua turvaavan ja kantavan elämäntehtävän omaksi alueekseen ja erottanut sen urakehityksestä, palkkatyöstä ja ammateista. Se ei tietenkään johdu että siitä että pidän "vain" perheelleen omistautuneita ihmisiä jotenkin huonompina vaan ainoastaan sitä että aloitukseni ei koskenut työelämän ja kodin keskinäistä problematiikkaa, vaan yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutusta ja sitä mitä mahdollisuuksia kullakin on ollut toteuttaa itseään ja tehdä se elämäntyö mistä joskus nuorena haaveili.

Lue lisää

Seli seli 😂

Paloma.se.co kirjoitti:

Ei niin. Aloitukseni koskee retrospektiivissä nähtynä miten koet itse oman elämäsi merkityksen etenkin muille ja yhteiskunnalle. Mitä sinusta jää kun olet lähtenyt, jota pystytään käsin koskemaan, silmin näkemään, ajattelemaan, kehittämään edelleen. Monet kokevat loukkaavna että olen erottanut perheen ja kodinhoidon, äidin (isän) ja vanhemman, siis biologisen ja hoivaavan, jälkikasvua turvaavan ja kantavan elämäntehtävän omaksi alueekseen ja erottanut sen urakehityksestä, palkkatyöstä ja ammateista. Se ei tietenkään johdu että siitä että pidän "vain" perheelleen omistautuneita ihmisiä jotenkin huonompina vaan ainoastaan sitä että aloitukseni ei koskenut työelämän ja kodin keskinäistä problematiikkaa, vaan yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutusta ja sitä mitä mahdollisuuksia kullakin on ollut toteuttaa itseään ja tehdä se elämäntyö mistä joskus nuorena haaveili.

Lue lisää

Vai niin ja et edelleenkään hyväksy maanviljelystä elämäntyöksi?
Vaikka ihminen sydämensä kyllyydestä toteuttaisi itseään ja työskentelisi haaveilemassaan unelma-ammatissa.

Ancie kirjoitti:

Vai niin ja et edelleenkään hyväksy maanviljelystä elämäntyöksi?
Vaikka ihminen sydämensä kyllyydestä toteuttaisi itseään ja työskentelisi haaveilemassaan unelma-ammatissa.

Lue lisää

Enhän minä ole koskaan sellaista väittänyt. Tellukkainen se vaan tunki omia sanojaan minun suuhuni. Minä arvostan suuresti maaseutua ja maataloutta, karjanhoitoa ja kaikenlaista maaseudun yritystoimintaa. Olen itsekin maalaistalon tytär ja siskoni mies joka on ammatiltaan lääkäri on viljellyt maata koko uransa aikana sivutyönään ja nyt eläkkeelle päästyään alkanut pääaikaiseksi luomuviljelijäksi. Unelma-ammatti hänelle, aivan nuoresta saakka.
Rakkaudesta maaseutuun ja toteuttaen itseään, hyvin olet valinnut.

Paloma.se.co kirjoitti:

Enhän minä ole koskaan sellaista väittänyt. Tellukkainen se vaan tunki omia sanojaan minun suuhuni. Minä arvostan suuresti maaseutua ja maataloutta, karjanhoitoa ja kaikenlaista maaseudun yritystoimintaa. Olen itsekin maalaistalon tytär ja siskoni mies joka on ammatiltaan lääkäri on viljellyt maata koko uransa aikana sivutyönään ja nyt eläkkeelle päästyään alkanut pääaikaiseksi luomuviljelijäksi. Unelma-ammatti hänelle, aivan nuoresta saakka.
Rakkaudesta maaseutuun ja toteuttaen itseään, hyvin olet valinnut.

Lue lisää

Olen saanut sen käsityksen, että aloituksessa ja sen selvennyksissä tarkoitat nimenomaan kodin ulkopuolella tehtyä työtä ja luotua uraa.
Sekoitammeko toisiinsa kotiäidin ja pienviljelijänvaimon kotityön ja lasten hoidon ja kasvatuksen maanviljelijän työhön, joka on oikeaa työtä. Se on ammatti ja siitä saa palkkaa, kuten mistä tahansa työstä.
Tosin monet puhuvat tukiaisista, mutta ne menevät työnteosta aiheutuviin kuluihin.

Minä tykkään ammatistani vaikka en siitä miten sitä johdetaan tai miten koen mahdollisuudet voivani vaikuttaa työhöni. Se on syönyt työhyvinvointiani ja todellakaan siihen ei yksi pieni työntekijä voi vaikuttaa millään tavalla, muutoin kuin kouluttautumalla lisää ja vaihtamalla maisemaa.

Olen elänyt aina liikaakin työlleni, ihmisen elämässä pitää tapahtua jotain mullistavaa ennen kuin oppii asettamaan elämänarvot uuteen järjestykseen siis joutuu miettimään mikä tässä elämässä on tärkeää . Tältä pohjalta olen puolittanut työmääräni ja näillä näkymin en enää koskaan palaa kokopäivätyöhön. Raha ei aina ratkaise vaan laatu ja sen oivallus, että tänne ei kukaan jää ikiajoiski keikkumaan vaan elämän pituus on rajallinen. Itse voi siihen paljolti vaikuttaa millainen on loppuelämän laatu.

Otan kantaa parin viimeisen lauseesi puolesta. Olin reilun vuoden osa-aikatyössä. Aluksi oli ihan kivaa ja muut avustajat olivat mukavia. Yhden jäätyä pois sain lisää tunteja. Kelpasin sijaiseksi, kun toiset sairastivat päivän t. oli jotain "omaa menoa". Kun sitten itse jotain kaipasin, se ei niin onnistunutkaan. Pisimpään työssä ollut kai halusi pomoilla. Väitti että mun pitäisi tyytyä siihen sopimukseen mihin olin suostunut eikä haaveilla enemmistä lomituksista kokoaikatyöntekijän lomaillessa. "Emme voi aina tehdä työlistoja sinun .., vaikka siihen... suostuimmekin" En tiedä kuka on tuo toinen "me". Eiköhän tuo ollut ihan itse yksinään, kun listoja teki ja hänellä oli huonot tiedot työlainsäädännöstä.

Päätin irtisanoutua, vaikken ole juuri koskaan niin ennen tehnyt vaan mulla on ollut pitkiä työsuhteita. Tosin tämä ei ole varsinaista alaani. Työnantaja makaa lähinnä sängyssä ja kävelee rollin kanssa. Omaiset käyvät kyllä, istuvat puolisen tuntia ja leikkivät työnantajaa kunnan rahoilla. Tuohon työhön mennään ilman koulutusta ja kaipaisin siihen edes henkistä työsuojelua siltä varalta, että löytää työnantajan poisnukkuneena.

Noin nyky-stadilaiseksi olet hämmästyttävän kiinnostunut lehmistä ja heinistä.
Jospa vain itserakkaat ja itseään kehuskelevat tekevät elämästään suuren numeron.
Me lastemme kasvattajat olemme vain sitä syötyä heinää, kasvualusta uudelle elämälle, työmme tehtyämme vaikenemme ja katoamme hiljaisuuden mereen.

..jatkan, mutta silti isken hanskat naulaan tyytyväisenä, tosin ei ne pitkään siinä jouda joutavana roikkumaan, mutta kuka nyt jaksaa muuten olla jouten "kymmeniä" vuosia..

Olisitko itse halunnut olla enemmän esillä? Tehdä jotain näyttävämpää? Riittääkö sinulle että "muisto vain jää" toki kaunis ja lämmin?
Luulen että jos joku toinen kertoisi sinun työpanoksestasi lukuisissa luottamustehtävissä, yhteisen hyvän eteen tehdyssä työssä, opetuksessa, taloushallinnollisissa tehtävissä jne niin sinua kuvattaisiin suuremmin sanoin kuin mitä itse teet.
Luulen että olet elämäntehtäväsi tehnyt tunnollisesti ja rehellisesti, mutta vaatimattomuuus on yksi luonteenpiirteistäsi ja siitä et pääse yli. Minä en käytä sanoja "nobody" tai "olmi" kenestäkään jonka sandaaleissa en ole tallannut. Sinussa en tunnista yhtään sentapaista.
***
Yksi asia mikä tulee selvempääkin selvemmäksi on se että ikäpolveni naiset ovat saaneet sovittaa itsensä toteuttamisen ja perheen huoltamisen lomittain ja osittain päällekkäin ja vaikka lasten kasvattaminen ja huushollin hoito tuleekin luonnollisesti ikäpolvemme naiselle ensimmäisenä prioriteettina, niin oma ammatti, karriääri, korkeammat opinnot, uraputki, työelämä ovat saaneet monesti siirtyä toissijaisiksi kun rakkauden ja velvollisuuden lunnaat on ensin maksettu. Tämä arvojärjestys ei välttämättä periydy enää lapsenlapsillemme.
Itse kuulun myös siihen ryhmään, joka on saanut keskeyttää opintonsa perhesyistä: kolmesti olen joutunut siirtymään ansiotyöhön kesken hyvin sujuvien opintojen: kerran miehen kuoleman jälkeen kun jouduin perheen päähuoltajaksi, kerran USA:ssa kun lastenhoitoprobleemat kasvoivat liian suuriksi ja pelkäsin menettäväni otteen heidän vapaa-ajastaan ja kerran täällä Ruotsissa, kun logistiset ongelmat ja vastuu tulivat liian suuriksi: minäkin priorisoin lasteni turvallisuuden ja hoivan. Tyypillinen ikäpolviemme naisen valinta.

Paloma.se.co kirjoitti:

Olisitko itse halunnut olla enemmän esillä? Tehdä jotain näyttävämpää? Riittääkö sinulle että "muisto vain jää" toki kaunis ja lämmin?
Luulen että jos joku toinen kertoisi sinun työpanoksestasi lukuisissa luottamustehtävissä, yhteisen hyvän eteen tehdyssä työssä, opetuksessa, taloushallinnollisissa tehtävissä jne niin sinua kuvattaisiin suuremmin sanoin kuin mitä itse teet.
Luulen että olet elämäntehtäväsi tehnyt tunnollisesti ja rehellisesti, mutta vaatimattomuuus on yksi luonteenpiirteistäsi ja siitä et pääse yli. Minä en käytä sanoja "nobody" tai "olmi" kenestäkään jonka sandaaleissa en ole tallannut. Sinussa en tunnista yhtään sentapaista.
***
Yksi asia mikä tulee selvempääkin selvemmäksi on se että ikäpolveni naiset ovat saaneet sovittaa itsensä toteuttamisen ja perheen huoltamisen lomittain ja osittain päällekkäin ja vaikka lasten kasvattaminen ja huushollin hoito tuleekin luonnollisesti ikäpolvemme naiselle ensimmäisenä prioriteettina, niin oma ammatti, karriääri, korkeammat opinnot, uraputki, työelämä ovat saaneet monesti siirtyä toissijaisiksi kun rakkauden ja velvollisuuden lunnaat on ensin maksettu. Tämä arvojärjestys ei välttämättä periydy enää lapsenlapsillemme.
Itse kuulun myös siihen ryhmään, joka on saanut keskeyttää opintonsa perhesyistä: kolmesti olen joutunut siirtymään ansiotyöhön kesken hyvin sujuvien opintojen: kerran miehen kuoleman jälkeen kun jouduin perheen päähuoltajaksi, kerran USA:ssa kun lastenhoitoprobleemat kasvoivat liian suuriksi ja pelkäsin menettäväni otteen heidän vapaa-ajastaan ja kerran täällä Ruotsissa, kun logistiset ongelmat ja vastuu tulivat liian suuriksi: minäkin priorisoin lasteni turvallisuuden ja hoivan. Tyypillinen ikäpolviemme naisen valinta.

Lue lisää

No jaa. Voit olla osittain oikeassa, Paloma, ja hyvin oikeassa tuon vaatimattomuuden suhteen. Minä en vain käytä sitä sanaa vaan puhun suhteellisuuden tajusta. Jokainen tietää ettei ole korvaamaton ja että oman suuremmoisuutensa lumoissa ihminen kapeutuu ja sokeutuu. Jää huomaamatta ja tunnistamatta, että jos minä olen hyvä, niin toinenkin on. Miksi siis mainostaa omaa laatuaan ?..))

Koen, että olen saanut huomiota ja arvostusta niiltä ihmisiltä joita olen itse arvostanut ja saan yhä. Isompi näkyvyyden tarve on hävinnyt iän mukana.
Jotenkin näen ihmiselämän kulun C. G. Jungin tapaan. Aktiivivuosina ihminen imee sisäänsä auringon säteet, vanhetessaan hän lämmittelee niissä ja jakaa niitä muille, usein tietämättään. Ei suureen ääneen vaan mallintamalla, tarjoamalla yhden vaihtoehdon ihmisenä elämisessä.

Heh, "nobody" ja "olmi" ovat minun lempparisanojani ja kyllä ne vähän osoittelevia ovat. Siis osoittelevat niitä, jotka mittaavat toisia valtavirran mittareilla, ulkoisen näyttävyyden perusteella.
En tarkoita pitää pahana sitä, jos joku tahtoo olla esillä. loistaa. Hänhän voi tarjota muille peilin, jonka avulla voi kirkastaa omaa laatuaan. vaikka sitä olmiutta..))

Niin. Meidän sukupolvi on joutunut sovittamaan kahta vaikeasti yhteen sovitettavaa asiaa: uraa ja perhettä. Samaa mieltä olen siitä, että tosipaikan tullen nainen yleensä valitsi perheen, tinki omista tavoitteistaan, asetti toisten tarpeen omiensa edelle. Silti en ole kuullut kenenkään katuneen tätä. Pikemminkin kadutaan sitä, ettei annettu riittävästi aikaa perheelle.

Siltä tosiaan vaikuttaa, että meitä seuraava sukupolvi ei välttämättä toimi noin, enkä ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että se olisi hyväksi kokonaisuudelle. "Kehitys" kulkee kuitenkin aikuisten ehdoilla, heillä pitää olla valinnanvapaus.
Lapsellahan sitä ei ole.

Tuosta sinun ex-siskosta (mitä tarkoitat ex? edesmennyttä?) sanoisin että hän on tehnyt elämäntyönsä kutsumusammatissaan. Oliko hän jonkun seurakunnan, kirkon tai kansainvälisen organisaation palveluksessa?
Minulla opettaessani alakoulussa Etelä-Amerikassa englantia pikkuisille ruskeille kiharapäille jotka olivat opinhaluisia, kilttejä ja ah niin eläväisiä oli aina välillä tunne ikään kuin olisin jossain kehitystyössä. Olisin todennäköisesti sopinut hyvin rooliin.
(Kymmenen vuotta sen jälkeen kun laitoimme koulumme kiinni ja mieheni ollut jo kuollut tapasin yhdenex-oppilaani, pojan, 15 vuotta, kotioloissaan. Poika moppasi lattiaa ja oli oppinut kuulemma jo esikoulussa (meidän luona) että mies keittiössä ei haise pahalle.)

"Riittää kun on kantanut kortensa kekoon ja tehnyt velvollisuutensa."
Ei ainakaan omalta osaltani todellakaan noin. Jokainen elää oman ideologiansa mukaan, kuka arvostaa mitäkin, luontoa, teknologiaa, humaanisuutta, tasa-arvoa... useimmat kai arvostaa sekasotkun erilaisia juttuja. Ja niiden mukaan toimitaan.

Jos katselee historiaa, kehitys kulkee hitaasti ja välillä sivupolkuja, mutta jos vertaa Amerikan valloittamisen aikakauden meidän aikakauteen, niin onhan paljon tapahtunut parempaan suuntaan. Paljon tietty myös huonoon suuntaan, mutta eipä ole enää orjuutta, toisia ei tapeta enää kultahampaan takia, jne. Mun mielestä olen osana tätä kehitystä kohti parempaa, omilla valinnoillani. Tietoisesti. En ehkä näe kehitystä omana elinaikanani, ja saattaa tuntua että oma osuus on kuin pisara meressä. Mutta pisara kuitenkin. Uskon vahvasti siihen että elämälläni ja valinnoillani on väliä.

Jaa, minulle tämä aloituksesi kertoi sinusta, kuinka epävarma ja ongelmainen ihminen olet. Sinulla on kauhea tarve nostaa itsesi muiden yläpuolelle, mutta nollasta ei tule kymppiä.

Sory, voimme kenties olla niin eri ikäryhmääkin, olen juuri täyttänyt 60 v, entä sinä? tekstisi perusteella reilusti yli 70 v

Kotini henki oli, ettei tyttöä kannata, eikä tarvitse kouluttaa koska hän menee kuitenkin naimisiin ja jää kotiin.
Menin heti kanaskoulun jälkeen läheiseen pikkukauppaan kauppa-apulaiseksi.
Varttuessani ja odottaessani elämäni prinssiä, vaihdoin kauppoja päätyen suuren E_liikkeen rautaosaston konttoriin käsittelemään yksityisten rakentajien laskuja.
Elämäni prinssi oli lähestynyt minua jo edellisen työpaikkani aikaan.
Olin silloin 19 vuotinen.

Seurustelun jälkeen avioiduin 21 vuotisena ja mieheni toivomuksesta vietimme pari vuotta kahdestaan vilkasta sosiaalista elämää ja matkustelimme.
Tässä vaiheessa äitini ehdotti, että voisin ryhtyä opiskelemaan koska minulla oli elättäjänä mies!

Ensimmäinen lapsi syntyi olessani 24 vuotinen. Tietenkin jäin kotiin jo odotusaikana. Seuraava alle kahden vuoden kuluttua. Mieheni olisi halunnut enemmänkin mutta minä ilmoitin perhekoon olevan minulle sopiva.
Vaihdoimme usein paikkakuntaa mieheni työn perässä.
Useamman muuton jälkeen ilmaisin mielipiteenäni haluavani asustaa samalla paikalla pitempäänkin kuten sitten asuimmekin.

Menin aikanaan osa-aikaiseen myymälätyöhön kassalle ja vuosien jälkeen olin jonkin aikaa kokoaikaisessakin.
En ollut koskaan ajatellut mitään uraa mutta olin aina ollut kiinnostunut yhdistystoiminnasta ja mieheni kannustaessa liityin paikallisen sos-dem yhdistyksen aktiivijäseneksi ja työpaikkani luottamusmieheksi.

Suunnitelmat ja kohtalo löivät kättä ollessani 52 vuotinen. Olimme jo reilusti aikaisemmin suunnitelleet vetäytymistä työelämästä tavanomaista aikaisemmin ja suunniteltuna vuotena sairastuin ja kelan ehdotuksesta anoin, ja sain sairaseläkkeen.

Kun ei ole ollut elämäntyö haaveita niin ei ole tullut pettymyksiäkään.

saikku52v kirjoitti:

Kotini henki oli, ettei tyttöä kannata, eikä tarvitse kouluttaa koska hän menee kuitenkin naimisiin ja jää kotiin.
Menin heti kanaskoulun jälkeen läheiseen pikkukauppaan kauppa-apulaiseksi.
Varttuessani ja odottaessani elämäni prinssiä, vaihdoin kauppoja päätyen suuren E_liikkeen rautaosaston konttoriin käsittelemään yksityisten rakentajien laskuja.
Elämäni prinssi oli lähestynyt minua jo edellisen työpaikkani aikaan.
Olin silloin 19 vuotinen.

Seurustelun jälkeen avioiduin 21 vuotisena ja mieheni toivomuksesta vietimme pari vuotta kahdestaan vilkasta sosiaalista elämää ja matkustelimme.
Tässä vaiheessa äitini ehdotti, että voisin ryhtyä opiskelemaan koska minulla oli elättäjänä mies!

Ensimmäinen lapsi syntyi olessani 24 vuotinen. Tietenkin jäin kotiin jo odotusaikana. Seuraava alle kahden vuoden kuluttua. Mieheni olisi halunnut enemmänkin mutta minä ilmoitin perhekoon olevan minulle sopiva.
Vaihdoimme usein paikkakuntaa mieheni työn perässä.
Useamman muuton jälkeen ilmaisin mielipiteenäni haluavani asustaa samalla paikalla pitempäänkin kuten sitten asuimmekin.

Menin aikanaan osa-aikaiseen myymälätyöhön kassalle ja vuosien jälkeen olin jonkin aikaa kokoaikaisessakin.
En ollut koskaan ajatellut mitään uraa mutta olin aina ollut kiinnostunut yhdistystoiminnasta ja mieheni kannustaessa liityin paikallisen sos-dem yhdistyksen aktiivijäseneksi ja työpaikkani luottamusmieheksi.

Suunnitelmat ja kohtalo löivät kättä ollessani 52 vuotinen. Olimme jo reilusti aikaisemmin suunnitelleet vetäytymistä työelämästä tavanomaista aikaisemmin ja suunniteltuna vuotena sairastuin ja kelan ehdotuksesta anoin, ja sain sairaseläkkeen.

Kun ei ole ollut elämäntyö haaveita niin ei ole tullut pettymyksiäkään.

Lue lisää

Niinpä, voimme vastata aloittajalle rehellisesti.

Tuntuu hyvältä ja rauhalliselta lyödä hanskat naulaan ja sanoa olen tehnyt elämäntyöni, nyt aion nauttia loppuelämästä ja levätä ja elää omilla ehdoillani ja mieluummin tekemättä mitään mikä ei ole pakko.

Eläkeiässä työpaineet hellittävät, voi nauttia elämästään täysillä.
Silti merkityksellinen elämäntyö on arvo, joka loputtaankin säilyy .
Kiitos elämälle!
https://www.youtube.com/watch?v=kUFLZgNdML8

Onhan sellainen saattanut olla vaikka amatöörikirjailija, joka on elämäntyönään (kutsumustyönään) kirjoittanut omaelämäkertaansa ja matkakertomustaan, joka ei sitten kuitenkaan lyönyt leiville.
Taikka joku taivaanrannan maalari ...

Paloma, miksi keskittyä materiaan? Ihmisen arvoon tuottajana? Onhan ihminen paljon muutakin kuin vain ammattilainen.

Jos ei mitään muuta hyvää lyödy, niin ainakin voi olla varoittava esimerkki muille. Ei kukaan eikä mikään ole turha.

noohjooh kirjoitti:

Paloma, miksi keskittyä materiaan? Ihmisen arvoon tuottajana? Onhan ihminen paljon muutakin kuin vain ammattilainen.

Jos ei mitään muuta hyvää lyödy, niin ainakin voi olla varoittava esimerkki muille. Ei kukaan eikä mikään ole turha.

Lue lisää

Tuo nyt olikin vain yksi näkökulma.
Tottakai voi tehdä jotain joka jää muistuttamaan tulevia sukupolvia vaikka mitään varsinaista yhteiskunnallista hyötyä tai haittaa ei ihmisestä ole ollut eikä tehnyt mitään mainittavaa kenenkään muun hyväksi. Nuoruudessamme sanottiin että jokaisen ihmisen tulee istuttaa puu, kirjoittaa kirja ja kasvattaa lapsi. Minä nyt vain painotan tätä yhteiskunnan hyväksi-vinkkeliä ja senhän voi tehdä miten tahansa järjestötyössä, blogaamalla, puistotätinä, esimerkkejä riittää.

(olin pari vuotta sittensukulaismiehen hautajaisissa ja kukaanei oikein keksinyt mitään sanottavaa miehentyöelämästä, kun sitä ei nimettävästi ollut. Perheensä ja suvun jäsenillä kyllä oli paljonkin kerrottavaa hänen merkittävistä saavutuksistaan shakinpelaajana ja saarnaajana ja uskonnollisena neuvonantajana.)

Kannattaakin nyt erottaa tässä vielä ketjun lopussa että elämäntyö ja työelämä ovat todellakin kaksi eri asiaa ja jos ei ole vielä tehnyt mitään niin alkaa olla kiire. Tosin lapsia emme taida enää saada, mutta Brigitte Nielsen, 53, se vain on raskaana ja miehethän voi tulla isäksi vaikka kuinka vanhoina. Mutta ne puut kannattaa istuttaa nyt ja kirjat kirjoittaa ettei jää tekemättä ja sn taivaanrannan maalaaminen kannattaa aina, upea harrastus ja taulun voi kehystää. (Sen sitten perilliset raahaavat kirppikselle myyntiin ja lopulta se päätyy jonnekin tallin ylisille )