Itsensä vahingoittamisesta itsekunnioitukseen

"Synnyin ja kasvoin Jehovan todistajaksi. Se oli identiteetti joka annettiin minulle."

Näin alkaa "Lisan" tarina. Hän kertoo elämästään Jehovan todistajana. Pieni ote hänen kirjoittamasta tekstistään:

"Muistan että olimme lähdössä viikoittaiseen kirjantutkisteluun (Muistatteko kirjantutkistelun? Se kokous, joka tuntui epävirallisemmalta, mutta oli ihan yhtä kiduttava), kun aloin panikoida. Ei sellaista paniikkia kuin hämähäkin nähdessä tai läksyt unohtaessa. Puhun murskaavasta, tukehduttavasta pelosta että olet loukussa etkä löydä tietä ulos. Tunti lähtöön ja iso riita päällä. Me "Jehovan onnelliset ihmiset". Silti uupunut äitini purnasi, että taas täytyy mennä kokoukseen ja kun olin samaa mieltä, minua syytettiin väärästä asenteesta. Isäni, vanhin, punanaamaisena ja kännissä, oli ongelmissa juotuaan ennen kokousta. Olin onneton. Olin onneton vanhempieni toiminnasta ja olin onneton JT-rutiineista. Tiesin, kuinka hullusti asiat olivat. Minulla oli kaksi harhaista vanhempaa huutamassa keuhkojen täydeltä, kuinka onnellisia olimme."

Lue koko "Lisan" tarina suomeksi käännettynä täältä:

https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w593.html

Julkaistu alun perin englanniksi 01.06.2018 JWsurvey-sivustolla.