Olemme olleet yhdessä 15v ja meillä on kaksi alakoulu ikäistä lasta. Suhteemme on aina ollut aaltoileva, mutta aina on ongelmat saatu jotenkin ratkottua. Olen antanut paljon asioita anteeksi ja viimeiset vuodet ovat olleet todella yrittämistä ja olo sellainen, että molemmat elävät omaa elämää eikä ole muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina :( Olen jo pitemmän ajan katsellut asuntoja. Lähinnä minua vaan pelottaa lasten takia, että kuinka reagoivat eroon, kuinka muilla on sujunut eron jälkeen lasten vuorottelu vanhemmilla ja kuinka lapset ovat eroon reagoineet?
Ja en kaipaa v****lua vaan apua tilanteeseen.
Erosta selviytyminen
mammamiia
8
370
Vastaukset
- itsekkinjoeronnut
Lapset reagoivat aina eroon mutta vanhemmat voivat omilla toimillaan minimoida vaikutuksia.Parhaiten tämä onnistuu käytännössä vuoroviikoin siten että molemmat vanhemmat ovat aidosti läsnä lapsilleen.Jos mahdollista koulujen ja kaveripiirien pitäisi pysyä samana.Ehkä tärkein asia kokonaisuuden kannalta löytyy oman pään sisältä.Itse vuosi sitten eronneena vaimoni tahdosta vihan ja katkeruuden hävittäminen mielestä on ehkä tärkeintä koska lapset aistivat sen.Omalta kohdaltani vei yli vuoden tajuta virheeni,työ ja talousasioiden aiheuttamat paineet saivat minut puhumattomaksi ja torjuvaksi vaimoani kohtaan pahan oloni vuoksi.Tätä kun jatkuu tarpeeksi kauan toinen tulkitsee viestin väärin ja kokee itsensä arvottomaksi.Jokainen ero on särkynyt unelma niin lapsille kuin vanhemmille, jota kannatta kaikin tavoin välttää.Eli kyllä lapset selviävät jos sinä selviät.Omalta kohdaltani elämäni pohja putosi pois vuosi sitten ja vasta nyt käsitän että olen anteeksipyynnön velkaa poikieni äidille.Kerro miehellesi että nyt ollaan viimeisessä ruudussa ja jonkin on muututtava ja tehkää viimeinen yritys.Kun tietää että kaikki on tehty ero on vähemmän kivulias, se hyvä heijastuu suoraan lapsiin.
- tehkääparempierokuinme
En osaa auttaa, sillä tuskin eron voi pahemmin pieleen tehdä kuin me sen teimme. Tässä siis varoituksen sananen: Toinen lapsi valui syömishäiriöön ja toisen koulu alkoi mennä todella huonosti. Emme jääneet eksän kanssa puheväleihin, joten vuorottelimme vierailut kellon kanssa jopa lapsen jouduttua sairaalaan. Avioliittomme ei ollut onnellinen, ero oli varmasti ihan hyvä ratkaisu, mutta se olisi ehdottomasti pitänyt tehdä toista kunnioittaen, mm. olisi pitänyt pidättäytyä uusista suhteista ennenkuin ero oli käsitelty loppuun asti sekä taloudellisesti että henkisesti. Eihän se kuitenkaan vie kuin vuoden verran, sen jälkeen on vielä pitkälti aikaa sinkkuilottelulle tai uudelle rakkaudelle, mitä nyt kukakin elämältään eron jälkeen haluaa.
- pois
Hei
Kirjoituksessasi pisti silmään tämä
"ehdottomasti pitänyt tehdä toista kunnioittaen, mm. olisi pitänyt pidättäytyä uusista suhteista ennenkuin ero oli käsitelty loppuun asti sekä taloudellisesti että henkisesti. Eihän se kuitenkaan vie kuin vuoden verran.."
Kunnioitus tuossa varmasti ihan ok. Mutta loput vaatimukset ovat epärealistisia. Ei kerta kaikkiaan voi jäädä käsittelemään eroa vuosiksi, tai jopa kymmeniksi vuosiksi ja odottamaan, että ex saa henkisen käsittelynsä loppuun. Monethan eivät saa ikinä. Taloudellinen puolikin käsitellään tietyissä tapauksissa vasta kun toinen kuolee. Jos joku ei jaksa odottaa vuottakaan, ja löytää uuden suhteen, niin sitten ei jaksa. Tosiasia vain. Ei pidä vetää hernettä nenään.
Ero (kuten muutkin asiat) on jokaisella aina sellainen kuin on, yksilöllinen, henkilökohtainen kokemus. Lähes aina sellainen kuin sen ei ole toivonut olevan. Kuitenkin ero on mitä on. - Jktfghiooj
Kyse ei ole eksän riippumisesta vaan lapsista ja heidän selviämisestä. Olen samaa mieltä, että lasten maailman romahdettua eron myötä ei ole järkevää tuoda kuvioon uusia ihmisiä. Vuosi on lyhyt aika lapsille sopeutua tilanteeseen.
- y15
pois kirjoitti:
Hei
Kirjoituksessasi pisti silmään tämä
"ehdottomasti pitänyt tehdä toista kunnioittaen, mm. olisi pitänyt pidättäytyä uusista suhteista ennenkuin ero oli käsitelty loppuun asti sekä taloudellisesti että henkisesti. Eihän se kuitenkaan vie kuin vuoden verran.."
Kunnioitus tuossa varmasti ihan ok. Mutta loput vaatimukset ovat epärealistisia. Ei kerta kaikkiaan voi jäädä käsittelemään eroa vuosiksi, tai jopa kymmeniksi vuosiksi ja odottamaan, että ex saa henkisen käsittelynsä loppuun. Monethan eivät saa ikinä. Taloudellinen puolikin käsitellään tietyissä tapauksissa vasta kun toinen kuolee. Jos joku ei jaksa odottaa vuottakaan, ja löytää uuden suhteen, niin sitten ei jaksa. Tosiasia vain. Ei pidä vetää hernettä nenään.
Ero (kuten muutkin asiat) on jokaisella aina sellainen kuin on, yksilöllinen, henkilökohtainen kokemus. Lähes aina sellainen kuin sen ei ole toivonut olevan. Kuitenkin ero on mitä on.En osaa auttaa, sillä tuskin eron voi pahemmin pieleen tehdä kuin me sen teimme. Tässä siis varoituksen sananen: Toinen lapsi valui syömishäiriöön ja toisen koulu alkoi mennä todella huonosti. Emme jääneet eksän kanssa puheväleihin, joten vuorottelimme vierailut kellon kanssa jopa lapsen jouduttua sairaalaan. Avioliittomme ei ollut onnellinen, ero oli varmasti ihan hyvä ratkaisu, mutta se olisi ehdottomasti pitänyt tehdä toista kunnioittaen, mm. olisi pitänyt pidättäytyä uusista suhteista ennenkuin ero oli käsitelty loppuun asti sekä taloudellisesti että henkisesti. ¨
Kirjoituksessasi pisti silmään tämä
"ehdottomasti pitänyt tehdä toista kunnioittaen, mm. olisi pitänyt pidättäytyä uusista suhteista ennenkuin ero oli käsitelty loppuun asti sekä taloudellisesti että henkisesti. Eihän se kuitenkaan vie kuin vuoden verran.."
Kunnioitus tuossa varmasti ihan ok. Mutta loput vaatimukset ovat epärealistisia. OLETKO TÄYSIN PIHALLA JOS TOINEN KIRJOITTAA KOKEMUKSISTAAN ¨Toinen lapsi valui syömishäiriöön ja toisen koulu alkoi mennä todella huonosti. Emme jääneet eksän kanssa puheväleihin, joten vuorottelimme vierailut kellon kanssa jopa lapsen jouduttua sairaalaan.¨
Ei kerta kaikkiaan voi jäädä käsittelemään eroa vuosiksi, tai jopa kymmeniksi vuosiksi ja odottamaan, että ex saa henkisen käsittelynsä loppuun. Monethan eivät saa ikinä. Taloudellinen puolikin käsitellään tietyissä tapauksissa vasta kun toinen kuolee. Jos joku ei jaksa odottaa vuottakaan, ja löytää uuden suhteen, niin sitten ei jaksa. Tosiasia vain. Ei pidä vetää hernettä nenään. SINUN KOMMENTTI , VÄÄRISTELETKÖ TAHALLISESTI ASIOITA
¨Avioliittomme ei ollut onnellinen, ero oli varmasti ihan hyvä ratkaisu, mutta se olisi ehdottomasti pitänyt tehdä toista kunnioittaen, mm. olisi pitänyt pidättäytyä uusista suhteista ennenkuin ero oli käsitelty loppuun asti sekä taloudellisesti että henkisesti.¨
Miksi vesität hyvän (tehkääparempierokuinme) kirjoituksen, tässä oli niitä harvoja kommentteja joissa oli inhimillisyyttä ja vanhemmuutta mukana. Kirjoittajalla on moraali kohdallaan, kaikki tekevät virheitä, mutta niistä pitää oppia eikä tehdä niitä uudestaan. - kantsiioikeestimuistaa
On varsin ikävää, että lapsille kävi noin. Minusta olisi hyvä muistaa myös se, että monissa ydinperheissäkin lapsille tulee syömishäiriöitä, koulu murrosiässä ajautuu kaaokseen ym. Olisikin erittäin tärkeä nykypäivänä tutkia myös lasten pahoinvointia silloin, kun esim vanhempien avioliitto on huonolla tolalla, jommallakummalla vanhemmalla jotain sairautta tai talousongelmia. Esimerkiksi urheilupiireissä tiedetään, että huonot perhesuhteet vaikka ydinperheessäkin johtaa heikompaan lopputulokseen. Tosiasiassa monet vanhemmat ovat itsensä mestarisyyllistäjiä, sillä ainahan vanhemmasta joku syy löytyy, jos lapsella ei ole kaikki hyvin. Oikeasti näitä syy-seuraussuhteita pitäisi tarkastella hieman laajemmassa kontekstissa eikä suppeasti väritettynä niinkuin täällä tehdään ja vanhempien pitäisi olla armollisempia toisilleen. Lapselle tärkein juttu on rakastava tai rakastavat vanhemmat, mutta elämänkulkua ei voi kontrolloida.
- pois
Lapset reagoivat vanhempien eroon aina persoonansa ja sen mitä teillä on ollut eli koko perheen historian mukaan. Vähän vaikeasti ennustettavissa. Tärkeää olisi tuntea omat lapsensa ja miettiä sen mukaan onko vuoroasuminen heille paras ratkaisu. Vai teille vanhemmille. Vuoroasuminen toimii, jos vanhemmilla on edes suurinpiirtein samanlainen näkemys lasten kasvatuksesta. Ja molemmat ovat huolehtineet suunnilleen 50/50 lapsista ennen eroa.
Meillä lapset olivat pikemmin erosta mielissään kuin suruissaan. Eron jälkeen myös pystyin keskittymään heihin paljon enemmän kuin ennen eroa.- y15
Lapset reagoivat vanhempien eroon aina persoonansa VANHEMMAT OVAT AINA VASTUUSSA LASTEN HYVINVOINNISTA, TOISET VAATIVAT ENEMMÄ JA TOISET VÄHEMMÄN JA TÄMÄ RIIPPUU LAPSESTA ja sen mitä teillä on ollut eli koko perheen historian mukaan. Vähän vaikeasti ennustettavissa. Tärkeää olisi tuntea omat lapsensa ja miettiä sen mukaan onko vuoroasuminen heille paras ratkaisu. SIIS VANHEMMAT YHDESSÄ MIETTIVÄT MIKÄ HEILLE ON PARAS RATKAISU Vai teille vanhemmille. Vuoroasuminen toimii, jos vanhemmilla on edes suurinpiirtein samanlainen näkemys lasten kasvatuksesta. VANHEMPIEN ON JOUSTETTAVA SITEN ETTÄ YHTEISYMMÄRRYS LÖYTYY LASTEN KASVATUKSESSA, SIIS MYÖS SINUN ON JOUSTETTAVA LASTEN HYVÄKSI Ja molemmat ovat huolehtineet suunnilleen 50/50 lapsista ennen eroa. NYT MÄÄRITTELET EHTOJA, TÄMÄ ON ITSEKÄSTÄ
Meillä lapset olivat pikemmin erosta mielissään kuin suruissaan. NYT PUHUT KYLLÄ OMASTA ITSEKYYDESTÄ, HALUSIT OLLA PELKÄSTÄÄN OIKEASSA. NORMAALISTI LAPSET KAIPAAVAT MOLEMPIA VANHEMPIA. (ENKÄ PUHU MIELISAIRAUDESTA, RIKOLLISUUDESTA, ALKOHOLISMISTA)
Eron jälkeen myös pystyin keskittymään heihin paljon enemmän kuin ennen eroa.
ENTÄ PUOLISO, PYSTYIKÖ PUOLISO KESKITTYMÄÄN LAPSIIN PAREMMIN.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911264Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221108- 48834
- 70830
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53770Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50705- 33682
- 60669
- 52637
- 50635