Työyhteisö vai kehittymismahdollisuudet - kumpi on työssä tärkeämpää?

Ei kissa kiitoksilla elä. Mutta pitää töissä olla useimmiten myös hyvä olo.

Odotatko nyt kenties hieman liikaa? Ei ole oletusarvo, että työpaikalta löytyy sydänystäviä, joiden kanssa heitetään parasta läppää iltapäiväkaljalla, näin kärjistettynä. Se ei vielä tee työpaikasta huonoa. Toki jos työpaikan arvot ovat päinvastaiset, siinä on ongelma. Et ehkä voi toteuttaa itseäsi niin hyvin kuin pystyisit.

Älä ole turhan ennakkoluuloinen eri elämäntilanteessa olevia työkavereita kohtaan. Onko sulla siviilissä edes joku ihminen, jonka kanssa voit jakaa ilot ja surut niihin sinulle ajankohtaisiin asioihin liittyen? Ei niitä työpaikalle kuulu viedä. Mutta kuka tietää, kenties vanhemmilla kollegoilla olisi näkemystä myös.

Ehkä sinua myös ahdistaa tämä muutos, kun et enää tunne työtäsi kuin omia taskujasi. Yritä nyt muistaa ne syyt, miksi lähdit, ja nauttia tästä tilanteesta. Aika auttaa.

Se vue oman aikansa, että oppii uuden työn ja uudet työkaverit tulevat tutummiksi. Itselläni oli valillä tosi kurja olla uudessa yhteisössä. Pikkuhiljaa alkoi jonkun kaa tulee paremmin juttuun ja sitten toisen. Jotkut ovat etäisiä vielä vuodenkin jälkeen. No omalla kohdalla kävi kuitenkin niin ikävästi, että meille tuli uusi pomo, joka sitten jätti minut kaikessa ulkopuoliseksi ja ei mennyt kuin kaksi kuukautta, kun hän ilmoitti, että minua ei tarvita enää vaan. Järjesteli vähän hommia, että sai oman kaverinsa palkattua yhteen hommaan ja niiden nykyinen tekijä hoitaa mun työt ja osa siirretään ulkopuoliselle palveluntarjoajalle. Tämä ainakin virallinen selitys.
Vaikka välillä ottikin jotkut uudet työkaverit päähän eikä heidän kanssaan tullut oikeen juttuun, niin mielekäs työ ja että sitä oli riittävästä on kuitenkin ollut tärkeämpää minulle. Kun on tekemistä, niin ihmissuhteita ei tule ajateltua niin paljon.