Köyhän perheen lapsi

Meidän perhe 9 lasta elimme köyhyydessä, ei se ihmeelliseltä tuntunut, hengissä pysyttiin ja aikuiseksi kasvettiin.
Sempä takia en pienistä valita,

Varmasti on ruokaa nykyaikana joka lapselle ja aikuiselle. Sosiaaliturva takaa asumisen ravinnon vaatteet jopa kännykän käytön. Pitäisi antaa ruokalippuina kauppaan, raha voi mennä kaljaan ja pelaamiseen.

Suurin osa lapsuuteni tuttavista oli köyhistä perheistä. Maatalojen lapset edustivat varallisuuden eliittiä mutta eivät pärjänneet hyvin harvoille toimihenkilöperheiden tenaville.
Sekatyömiehen ansiomahdollisuudet olivat vuodenajoista ja suhdanteista riippuvia eikä ollut mitään korvausjärjestelmää. Piintyneenä iikollina isäni ei koskaan liittynyt ammattiliittoon.

Amerikan purkkilaardia sai pahimpaan energiapulaan ja kansakoulussa muutamat saivat mm. käytettyjä monoja.
Kahtena kevättalvena jouduin kunnan lääkärille yskittyäni muutaman päivän verta. Kyse oli vain yksipuolisesta ravinnosta. Kevättalven niukkavitamiinista perunaa eri muodoissaan.

Ainoa asia joka minua hieman hävetti oli rapina. Koulumatkaa oli noin 3km ja kovemmilla pakkasilla menimme sinne, hiihtämisen asemesta, jalan. Vaatekerrosten väliin työnnetyt sanomalehdet rapisivat kävellessä.

Kesäisin ja syksyisin kävimme koko perheen voimin, myös minä alaluokilta lähtien, maalaisten pelloilla töissä ja äitini otti palkkamme perunoina, lanttuina ja kaaleina.
Saimme myös hiivatin hyvät sapuskat. Karjalan paisti jäi pysyvästi mieleeni.

Kaiken sortin keräilytalous oli kunniassaan.

Kk luokallamme oli paikallisen viinakaupan johtajan tytär joka ei erottunut, ainakaan havaittavsti porukasta koska emme osanneet katsoa vaatetusta.

Jotain hyötyäkin köyhyydestämme oli. Rahaa ei riittänyt edes viinaan. Isäni dokasi pari, kolme kertaa vuodessa ja silloin harrastimme reipasta ulkoliikuntaa vuodenajasta riippumatta.

Lieneekö köyhyyden opista mennyt jotain hukkaan koska en osannut edes rötöstellä muuta kuin 1956 suurlakon aikaiset kloraatti- ja sytyslankavarkaudet. Osasin tehdä mustaa ruutia.
60-luvulla, yhteensattumista johtuen, elin pelkällä kraanavedellä 4 vuorokautta koska ei ollut vaihtoehtoja enkä silloin myymälävarkautta edes osannut harkita.

40-50-luvuilla ainakin melkein kaikki tavalliset ihmiset olivat "yhtä köyhiä", se oli niin tavallista,
että kukaan ei erottunut joukosta.
60-luvulla alkoi pientä nousua jälleenrakentamisen tuloksena.
Sodan jälkeen oli töitä kaikille.

Aika mauton ja harkitsematon aloitus:

"Tunsitko köyhien perheitten lapsia ? Mistä tiesit, että he olivat köyhiä?

Voi kauhea sentään, toivottavasti aloittaja itse ei olisi joutunut olemaan tekemisissä köyhien,
alemman kastin kanssa, ettei vaan olisi saanut mitään tartuntaa, kun yksikin köyhä perhe oli niin rikollinen ja huono.

Köyhdyttiin lisää, kun rikkaammat harrasti parinvaihto-orgioita...

Hyäv varakas aloittaja ja muuta samoin ajattelevat, jos löytyy....

Ilmoittakaa meille köyhille joku tienristeys tai tunnettu paikka, niin me tullaan sinne seisomaan ja

voitte töllöttää meitä ja miettiä mistä meidät köyhät tunnistaa.

Voitte katsella meitä vähän niin kuin mennään Korkeasaareen apinoita katsomaan ja

sitten te ns. "hyvät ihmiset" (varakkaammat) voitte keskustella meistä 70 palstalla.

Ajatella mikä jalous nikillä AIKUINEN. Hän leikki vähävaraisen perheen lasten kanssa, köyhyyshän olisi voinut vaikka tarttua ! Ihanko aborttiin ajautui köyhä tyttö, oliko sama kun työskenteli vedenneitona ? Mistä tuon kaiken otitkin selville ja miksi, abortti ainakin on salassapidettävää asiaa. Harvoin näkee täällä noin typerää tekstiä, henkinen köyhyys siitä paistaa tosi rumasti.

Kiitos kommenteista teille jokaiselle 70 kullannupukalle 😍

Teitä on mahdotonta miellyttää 😄 tiesin kyllä sen jo etukäteen.
Ei se kuulkaas arvostelijat ole niin kauhean helppoa tehdä aloitus.
Sitten kun vielä luette kuin pi.ru Raamattua ja käsitätte joka sanan pahoinpäin.
Miten ihmeessä löydätte noin kauhean paljon ilkeyttä ja pahuutta aloituksessani.
Tehkää itse parempi! Jos sitten päästäisiin keskustelemaan köyhyydestä.

Yritin parhaani ja aika pitkästi kirjoitin, jopa omia kokemuksianikin - niitähän usein vaaditaan aloitukseen, jos vain kyselee eikä itsestään kerro mitään.

Kovin menee tunteisiin köyhyys.

Hometalo näyttää muutamalla nykyköyhällä olevan suuri syy köyhyyteen. Miten se sitten on teidän mielestä, pitäisikö yhteiskunnan rientää vahingot täysimääräisenä korvaamaan ja pelastamaan jokainen hometalon ostaja?
https://yle.fi/uutiset/3-9414781?fbclid=IwAR0rgSSrrY89ovImS0GKDXd46LtLBQwgIhVBc6lDls-vNQvISrcunNsgkUA
Ampujan perheessä on 11 lasta – Muutto maalle vei hometaloon

Vaadin, että arvostelijat tekevät hyvän aloituksen lapsiperheiden köyhyydestä.

Niin huonoa ei olekaan, joka ei arvostelemaan pysty.

Olin köyhä ja äpärä ja minua haukuttiin joka ikinen päivä. Vituttaa koko elämä edelleen, kymmeniä vuosia mielenterveyshoitoja ilman mitään tulosta. samat oireet kuin pikkukakarana. Työelämässä pärjäsin kokolailla hyvin kaikissa duuneissa, mitä löysin. Nyt vituttaa pieni eläke. Hieman paremmista lähtökohdista - enkä tarkoita rahaa - olisi nykyisyys parempi. Ei se raha, vaan että olisi ollut edes yksi minuun myönteisesti suhtautuva aikuinen, joka olisi ohjannut elämääni lapsena ja nuorena.

Ei paljoa viitsi menneitä muistella.

"Mä olin kai keskituloisesta mutta meidän " "Nalle Wahlroos herättiin vaatimaan rahaa ja omaisuutta kaikille yhtä paljon"

eli siis olit Wahlroosin kanssa taistolaista keskiluokkaa
Seuraatko nyt rahaa eli Wahlroosia, kannattaisi - uskoisin. Wahlroos on Sampo-konsernin
tähti ja valtion eläkerahat on sijoitettu Sampoon - siis miksi emme uskoisi? Tähti esiintyy
yhtiökokouksessa 9.4. jos haluat verestää muistoja

"Sodan jälkeen oli töitä kaikille"

AIVAN. On vain KAKSI pitempää KAUTTA jossa henkeä kohden laskettu reaalitulo on kasvanut maailmanhistoriassa selvästi

Toiden kausi on SODAN JÄLKEEN ts. 2. maailmansodan jälkeen, ok
MIKÄ oli toinen?

Tästä seuraa kaksi ikävää johtopäätöstä: ne valtiot jotka eivät päässeet vauhtiin "sodan jälkeen", esim. Portugali, ovat syvissä vaikeuksissa. Ja "sodan jälkeen" -tilanne ei toistu enää, hyvinvointivaltio liudentuu,
koska palkkatyö on loppu(massa)

"Kovin menee tunteisiin köyhyys"
Et voinut olla arvaamatta tätä kun aloitit kirjoittelun, köyhyys on pyhä lehmä jota ei saa poistaa esim. sijoittamalla, koska se lisää varallisuuseroja. Sen sijaan sijoitustuot saa mennä ulkomaalaisille suomalaisyrityksistä, se ei lisää varallisuuseroja Suomessa

Mitä tämä kirjoitus on? Mikä on aloittajan kysymys tulos? Minä ainakin olin lapsena köyhästä perheestä. Niin varmaan tuhannet muutkin , pienviljelijän perheestä. Pääsin keskikouluun. Luulin et paremmin menee ja paskat. Dip ins , koulun rehtori, kunnan virkailijat ym. lapset eivät saaneet joka syksy kunnan maksamia monoja. Minä sain!

Köyhissä kodeissa opittiin totisesti työntekoon ja toinen toisistaan huolehtimiseen. Köyhyys ei haissut, vettä riitti kaikille. Törkeää vetää köyhyyden esimerkiksi abortit ja vedenneidot ja muut ”kompuroinnit”. Mikä mahtoi olla aloittajan keskituloisessa kodissa vikana, kun noin itseriittoisen kylmän ”aikuisen” kasvatti ?

Mökissä elettiin, vanhemmat ja seitsemän lasta. Navetassa muutama kana ja lehmä. Isällä. metsätyömiehella kaihi. Lehmä sairastui ja kuoli. Äiti menehtyi sydänkohtaukseen. Kunta avusti. Selvittiin.

Laps olen Suomen köyhän kotimaan :)

En osaa sanoa olinko köyhä, koska koskaan ei ollut nälkä ja vaatteita sai samalla tavalla kuin siihen aikaan muutkin - jouluksi ja koulun päättäjäisiin. Kerättiin koulussa lauantaisin Säästöpankin vihkoon joku summa, yleensä 50 penniä (sain muuten aikuisena sieltä vajaa 200 markkaa), mutta muuten ei rahaa ollut. Esim. kansakoulussa tehtiin lähipitäjän nähtävyyteen retki ja siihen olisi pitänyt minun ja vuotta vanhemman veljeni antaa 50 penniä ja sitten lisäksi 50 penniä esim. jäätelöön, no me ei saatu sitä rahaa ja jäätiin pois. Opettajapariskunta sitten lohdutuksesi vei meidät lähikaupunkiin ostoksille, he yleensä vierailivat meillä kotona vaikka meillä oli aika pienet tilat - tupa ja molemmin puoli kaksi kamaria, joista toinen oli kylmäkamari. Meitä oli kuusi lasta ja äiti kotona ja isä sekatyömies, neljä lehmää, joskus hevonen, sika otettiin keväällä ja tapettiin syksyllä, kanoja. Isä metsästi riistaa, lintuja ja jäniksiä, joten lapsuuteni olen kyllä syönyt aina luomua, maasta saatiin juurekset ja metsästä marjat.
Äitini oli saamelainen, joten saimme aina poronlihaa, hilloja ja lohta, jota en silloin osannut arvostaa, vasta tänne Hesaan tullessani tajusin että olen syönyt lapsuudessani yhtä hyvin kuin herrat Helsingissä.
Kyllä joskus olen ajatellut sitä, olinko köyhä vai en, kun meillä ei ollut samoja mahdollisuuksia kuin paikallisilla suuremmilla maatalouksilla, mutta olen tullut siihen tulokseen, että en ollut köyhä ja meillä oli todella siisti, rakastava ja yhtä pitävä koti - vieläkin kuuden sisarukseni kanssa ollaan yhteydessä toisiimme vaikka jokainen on jo eläkeiässä, pikkuveli kylläkin on vasta vähän yli 60.

Köyhät yleensä vittumaisimpia perheellisiä.

Meillä oli aika köyhä perhe.
Muistan hyvin, kuinka jouduimme vaihtamaan autoakin joka viikko, kun tuhkakuppi pääsi täyttymään.
Ja keittäjäkin oli köyhä, samoin autonkuljettaja eikä yksityisopettajakaan tainnut mikään rikas olla.
Ei ollut edes varaa juoda ykkösolutta, vaan jouduttiin ostamaan aina kolmos ja nelosolutta.

Edes pesukonetta ei meillä ollut.
Vaatteet pesetettiin paikallisessa pesulassa ja joka päivä ei saatu edes kaviaaria paahtoleivän päälle.
Tämä ankea lapsuusaika tulee usein mieleeni täällä Marbellan huvilalla, kun samppanja alkaa käydä vähiin ja kuubalaiset sikarit ovat loppumassa.

Minä olin ja ala-asteella ensimmäisenä retkenä opettaja antoi jäätelörahaa kun kotoa en saanut rahaa ollenkaan. Kyllä hävetti. Vaatteet olivat epämukavia ja liian pieniä enkä päässyt ikinä sovittamaan kauppaan niitä. Ala-aste ikäisenä en ollut ikinä käynyt muuta kuin lähikaupassa hakemassa jotain maitoo tai hiivaa. Naapuriin kun pääsin kerran leikkiin niin ihmettelin niiden lelumäärää kun itselläni paljoa ei ollut muuta kuin afrikan tähti peli. Kavereita ei voinut kotiin tuoda kun ei ollut mitään tekemistäkään siellä.

Kouluruoka oli ainoa lämminruoka viikolla ja viikonloppuisin piti kotoa lähteä pois isovanhempien nurkkiin että jotain ruokaa sai. Siiten syötiin paljon pullaa ja nyt onkin alentunut luun kovuus kun jatkuvia murtumia kun alkoi tulla niin kävin ilmaisessa luun tiheyden mittauksessa.

Muistan varhain jo kun hävetti se ankea ja kylmä koti. Sen muistan kun sängyt olivat aina huonoja ja liian kapeita. Kova litsu patja ja puiset reunat tulivat heti kääntyessä vastaan. Niin kuin olisi jossain ahtaassa laatikossa nukkunut. Koti oli ankea ja kylmä, viihdytön, mitään silmänruokaa kaunista ei ollut ja se minua kiusasi.

Kotoa kun lähdin niin mitään tupaantuliais rahaa en saanut kun kavereille vanhemmat ostivat huonekaluja ensiasuntoon. Opiskelijana ei ollut rahaa ja lyhensin opintolainoja niin nukuin lattialla patjalla alkuunsa pitkään. Oli ihmeellistä kun sain nukkua viikonloppuisin pitkään sillä kotona en saanut nukkua kun mielenterveysongelmainen äitini herätti viideltä joka aamu. Se itse heräsi aikaisin ja sitten ei saanut muutkaan enään nukkua. Kattilankansia paukutteli korvan juuressa jos ei meinannut herätä tai huusi kovalla äänellä. Naapureista alkoi tulla valituslappuja metelistä ja ihmeellistä ettei saatu häätöä. Naapurit ilmeisesti sietivät aika paljon. Ei äitini ajatellut että naapuritkin heräävät ja kerrostalossa kaikki kovat äänet kuuluvat naapureihinkin.


Sen muistan lapsuudesta kun koulussa en viihtynyt ollenkaan ja koko ajan oli epämukava olo kireissä tekokuitu vaatteissa jotka eivät joustaneet ollenkaan sillä äitini arvioi kokonikin väärin kun se jostain kierrätyksestä haali vaatteeni. Yläasteella vaatteitani alkoivat kaverit pilkkaamaan niin että etkö pääse itse valitsemaan vaatteita vaatekauppaan ollenkaan. Urheilu tunneilla alusvaatteet olivat niin kamalan näköisiä että hävetti riisuutua.

Äitini sanoi vaan että valitse sitten itse kunhan itse tienaat rahasi. Viikkorahaa en saanut kotoa ollenkaan. Isä häipyi kun olin kahden vanha eikä maksanut elareita. Häpesin kotiolojani enkä puhunut kenellekkään niistä. Kiusaajani kyllä aavistivat ja olin helppo uhri.

Ääretön köyhyys jättää syvät arvet eikä siihen sossukaan puuttunut kun äitini oli niin ylpeä ettei hakenut apua. Helpointa oli pahaa oloonsa sitten alkaa purkamaan päihteisiin ja lievitti niitä ainakin hetkellisesti. Kotona ei saanut puhua. Kotiolojaan ei saanut haukkua sukulaisille ja heti tyrmättiin että sulla on hyvät kotiolot kun äitini osasi esittää niin ettei kukaan tiennyt missä helvetissä asuin siis henkistä väkivaltaa neljän seinän tiloissa. Omaa pesää ei saanut arvostella kun aloin ihmettelemään ettei kaikki ole ihan kunnossa. Ihmettelin kun äidilläni ei ollut ketään ystäviä ja sitten kun lähdin kotoa pois niin hän ripustautui minuun kuin liima kiinni niin että oli vaikeeta itsenäistyä.

Mielenterveysongelmista kärsivälle voi olla vaikeeta se ettei yhtä äkkiä olekkaan ketään jota voi hallita ja purkaa mielenoikkujaan. Lapsia on helppo ohjata ja ne yleensä ovat pitkään lojaaleja vanhemmilleen vaikka kuinka omituiset olot ovaisitkaan. Läheisriippuvainen tarvitsee lapsia kun aikuiset eivät siinä sairaassa otteessa pysy niin lapset ainakin pysyvät. Lapsena en tajunnut että perheeni oli epänormaali mutta kiusaajani tajusivat ja helppoa iskeä siihen jos on kiusaaja tyyppinen ihminen.

Suku joulut olivat niin kamalia etten jaksa edes kertoa ja haluaisin unohtaa ne jo kokonaan. Opettajakin kiusasi niin että suuressa ajattelemattomuudessaan pyysi kaikkia kertomaan että mitä joululahjoja oli saanut niin en kehdannut kertoa että sain mummoni kutomat villasukat enkä yhtään muuta. Kun toiset luettelivat ummet ja lammet mitä trenditavaraa olivat saaneet.

Köyhäksi leimaantui jo silloin kun mielenterveysongelmainen äitini piiskasi jos valehteli niin että rankaistiin väkivalla jos valehteli. Kerran nälkäisenä kävin varkaissa naapurin kasvimaalla ja sain selkääni enolta joka asu naapurissa ja oli kuin hitleri. Naapuri soitti enolleni sillä muutenhan ei kukaan olis tiennyt ja ihmettelen kuka voi lasta syyttää jos nälkäänsä käy jonkun kasvimaalla syömässä. Minä en ainakaan ilmoittaisi kenellekkään.

Ei köyhyyttä Suomesta muuton jälkeen 1970.

Koko aikuisikäni on mennyt lapsuuden traumoista selviytymis kamppailuun. Meillä kotona ei luettu ikinä mitään ja ihmettelin kun äitini ei koskaan vienyt edes kirjastoon lapsiaan.

Tiedon janoni kun kasvoi ja toin kotiin kirjoja niin ihmettelenn ettei äitini ollut koskaan kiinnostunut ja kun se osti ompelukoneen niin rikkoi sen heti kun ei ohjekirjaa lukenut ollenkaan.

Menin talouskouluun kun kotoa en saanut mitään oppia edes ruuanlaittoon. Meillä ei ruokaa tehty kotona vaan piti sillä yhdellä kouluruualla pärjätä päivässä. Edes puuroa tai kananmunia ei saanut aamulla niin että ihan syömättä täytyi lähteä. Vain sokeri mössöjä äitini teki viikonloppuisin siis ravinnotonta sokeri mössöä josta tulikin sokeri riippuvaisuus niin kuin huumeriippuvaisuus joka johti alkoholi riippuvaisuuteen.

Ymmärrän ihmisiä keillä on syömisongelmia ja lapsuudessa ihan vinkkeliin menneitä ruokailu tottumuksia ei niin vain pystykkään muuttamaan. Vanhemmat siirtää helposti omat ongelmansa sukupolvesta toiseen niin ettei stoppia tule koskaan.

Mistä tietää että on köyhä niin että omat vanhemmat eivät ensin pyri eroon ongelmistaan kun alkavat sukuaan jatkamaan niin ongelmat vaan siirretään eteenpäin. Suhteet eivät pysy mutta kakaroita silti siitetään oikein urakalla eri puolisoille niin aika hävettävää hommahan se on. Ei makseta elareita edellisen suhteen lapsista ja tehtaillaan uusia vaikkei maksukykyä ole.

Eihän se lapsi tarvitse ylellisyyksiä mutta tervepäiset vanhemmat olisivat ihan minimi vaatimus. Äitini mielestä en murkkuiässä tarvinnut rahaa ollenkaan. Jossain kangas tossuissa sain talvet kulkea kun ensimmäiset kunnon kengät sain tienattua pari sataa tienattuani naapurin kakaroita vahtiessani kaksi viikoa. Oli aivan mahtava kokemus että sain itse valita kengät ja maksaa ne. Uskalsi mennä ulos ilman paleltumia talvella. Ulkoliikuntaa talvella ei voinut harrastaa ollenkaan kun oli niin huonot vaatteet ja kesä kengät. Naamaan tuli paukuroita siis paleltumia tämän tästä.

Kuka ei tiedä mitä on köyhyys ja elää köyhissä olosuhteissa niin ei voi puhua yhtään mitään.

Köyhiä arvostelemalla pitäisi olla omakohtaisia kokemuksia köyhyydestä tai jos ei ole niin kannattaisi olla hiljaa. Joku torkkupeitto miljönääri vartiainen on huono ihminen sanomaan mistä köyhät joutuvat tinkimään ja avioimalla köyhiä että naapurin ikkunan pesulla tienaa kun kukaan ei halua ikkunan pesua ja ihmiset pesevät itse ikkunansa tai jos ei pysty niin lapset käyvät pesemässä ne. On hyvin harvinaista että vartiainen kuules että naapuri tarvitsee minua ikkunoidensa pesemiseen tai halkojensa hakkaamiseen. Ei ole kahdenkymmmen vuoden ajan tarvinnut nyt eikä varmasti koskaan.

Onkohan Vartiainen todellisesta elämästä vieraantunut jo aikoja sitten ja elää mielikuvitus maailmassaan. On herralla ainakin pokkaa arvostella vaikkei tietämys olekkaan täällä vuosituhannella. Tulisi meidä naapurustoon niin ainakin tällä hetkellä kaikki tekevät itse työnsä tai omaistensa avustamana.

Jos Vartiaisella on kotitöitä tarjolla niin paljonko saa palkkaa niin ettei vuokrafirma vedä välistä ilman tekemättä mitään. Vuokrafirmat ovat yhteiskunnan loisia jotka ottavat duunarin selkänahasta voitot. Elikkä joku loinen vie välistä kun hommaa työntekijän.

Kukaan joka töitä tekee niin halua loisia elättää siinä siivellä. Jotain toimistossa istuvaa loista en ala elättämään että vie siivun tekemästäni työstä. Olen ennemmin työttömänä.

Vartiainen voisi mennä vuokrafirmaan töihin ja sitten vasta alkaa puhumaan kun on itse näyttänyt esimerkkiä kuinka hauskaa se oikein on ja paljonko sillä tienaa.

Öky rikkailla on taloudenhoitajat laittamassa ruokaa eikä itse tarvitse edes osata munia keittää aamuisin. ja vessankin siivoo joku muu niin ettei vartiaisen tarvitse. On se niin kehitysvammaisen näköinen mies että ketä naista tuommoinen kiinnostaa. anteeksi kehitysvammaiset joissa on hienoja ihmisiä mutta vartiainen vetää pohjat. En kunnioita sitä ihmistä. Hän halveksii köyhiä ja että köyhyydestä pääsisi naapurin ikkunoita pesemällä tai halkoja hakkaamalla.

Meillä ne työt tehdään itse ja kaikissa naapureissa niin ettei ole sellaisia naapureita jossa tarvittaisiin ikkunan pesijää tai halkojen hakkaamista. Jotenka torkkupeitto vartiainen voi mennä torkkupeittonsa alle nukkumaan ja rahaa tulee ovista ikkunoista sisään. Eduskunnassa voi niin tehdä eikä tarvitse töitä tehdä ikinä muuta kuin käy nappia painamassa että on paikalla ja vaalien alla nyt naurattaa täydet salit kun muuten siellä ei ole juurikaan kukaan.


Vaalien jälkeen saa taas katsella tyhjiä saleja ja käydään vaan nappia painelelemassa ja lähdetään litomaan sen jälkeen. Ihminen joka sinne valitaan niin ei ole enään köyhä eikä kipeä niin ettei kiinnosta köyhien olot enään sen jälkeen. Rahalla hiljentyy ihan kaikki sillä kukaan ei halua rahan tuloaan estää.


Minä en äänestä enään ollenkaan mutta pääsehän sinne kuka tahansa vaikkei kukaan äänestäisikkään. Rikkaat äänestävät kuitenkin rikkaiden etuja ajavia ihmisiä.

Kiitos aloitukseta mutta minä koitan itse kasvattaa ruokani mutta muut ihmiset saastuttaat sitä.

Syön ilotulitulituksen jätteitä heti lautasellani ja naapurit eivät usko sitä.

Sen verran on elämässä opittu, että lapsuudessa koettu köyhyys ei välttämättä merkitse köyhyyttä
myös vanhuusiässä.
Köyhyys voi olla hyvä ponnahduslauta ylöspäin.

Tulee sellainen tunne aloituksesta, että aloittaja on itse jollainlailla traumatisoitunut lapsuudessaan. Onko ollut perusperheessä köyhyyttä, ei voi tietää. Ehkä kuitenkin nousukkuus on se mikä saa asettamaan itsensä jopa ihmisyydessä toisen yläpuolelle.
Paheksun aloittajan suhtautumista.