Mitä jos huomaisit että sinua on vuosia sitten kusetettu

Lyckatil, jos sellaset jaksaa olla naama peruslukemil, ku tulee toine ja pyyhkäsee.

juuu,
rakastuneena, nuorena tekee ihminen usein tyhmyyksiä,
luottaa toiseen sata %
vuosien kuluttua huomaaki tulleensa jymäytetyksi pahoin,

vituttaa hiivatisti oma tyhmyys, oma sinisilmäinen luottamus,

elämä voi olla tosi raadollista,
ikäväkyllä,

jokin suoja pitäisi olla kaikilla ihmisillä
joilla on yhteistä omaisuutta
tai varsinki kun YHDESSÄ on maksettu ja kerätty omaisuutta,
mutta toinen on kaiken ostettaessa pistnykki yksin omiin nimiinsä
ovela kun on ollu,

toinen lapsellisuudessaan on luotanu toiseen kaikessa,
voi käydä tosi huonosti kun ero tulee,

Ehkä minustakin tuntuisi jumalallisen onnelliselta tuossa tilanteessa.

Keräisin listaan kaikki virheet, mitä jutussa tuli tehtyä, pienet ja suuret, äänensävyt ja ilmeet.

Huomaisin, että suuriman virheen tein siinä kun suostuin hoitamaan jutun vain kaksin. Ulkopuolinen ammattilainen olisi karsinut kaikki kokemasi sudenkuopat pois. Hänelle maksaminen olisi ollut hintansa väärtti.
Pankista voisin tietysti kysäistä, miten pankkivirkailijan tulee tuommoisessa tilanteessa toimia ja sitten katsoisin antaako aihetta enempään, esim reklamoitiin.

Sitten kutsuisin exän syömään jonnekin ravinteliin, kertoisin hänelle asiallisesti kaikki mokat mitä itse tein ja kaikki ketkuillut millä hän kusetti. eli hänen täytyy saada tietää, että olen selvillä kaikista kuvioista, hän toden näköisesti elää luulossa, että en ole kaikkea edes huomannut.

Sitten olisinkin jo ihan toisella levelillä, ylempänä tuommoista huijailevaa koijaria. kertoisin, etten toki niitä rahoja tarvitse ja kuvailisin suunnitelmiani ja mukavaa elämääni, Sivulauseessa voisin kysäistä, entäs sinä... mites sulla, itse vastaisin, hyvin varmaan ja vaihtaisin kiireesti puheenaihetta.

Tämän tapaamisen jälkeen sytyttäisin ison nuotion polttaisin listani ja kaiken muunkin tapaukseen liittyvän. Mikään ei enää harmittaisi kun se kiemurtelee savuna ilmaan. Sinne meni tuo mieltä kaihertava juttu.
Tämän jälkeen olisin todennäköisesti vapaampi ja ainakin paljon, paljon onnellisempi.

Aloittajan tarina jättää epämääräisen vaikutelman...sain exältä tilisopimuksen... miten niin sain, eikö se ollut tasapuolisesti molemmille tarkoitettu sopimus? Ja tehtiinkö tämä sopimus erottaessa, siis eroava pari teki keskenään sopimuksen jonkun tilin rahojen käyttöoikeudesta? Kenen tili se sitten aikaisemmin oli ollut? Nyt ei ymmärrä, mistä tässä lienee kyse?

Virheistä von hyvä ottaa opikseen, mutta mielestäni niitä ei asian selvittelyjen jälkeen kannata enää jäädä jauhamaan katkerana mielessään. Jos niin tekee, menettää vielä enemmän.

Jätetään kurjat kokemukset taakse ja kerätään erilaisia mukavia muistoja, jotka voivat nostaa hymyn huulille vaikkapa vielä kuolinvuoteella levätessämme.

Iloiset ihmiset voivat jakaa iloa ympärilleen ja katkerat pahoittaa monen ihmisen mielen ja useampienkin ryhmien tunnelman.

Kukaan muu ei kärsi katumuksesta tai harmituksesta kuin sinä. Sinä itse päätät kuinka paljon murehdit asiaa, jolle et voi mitään. Kuten sanoin, rahan merkitys on pieni, mikä siis rassaa? Pääsit eroon tympeästä tyypistä, se kai oli se pointti.

Sanoit, vuosia sitten ja vielä roikut asiassa.
Ajattele niinpäin, että hinta oli pieni siihen verrattuna, että nyt on asiat hienosti.
Menneisyys on menneisyyttä, et pysty muuttamaan sitä.
Lakkaa märehtimästä, se on lehmän hommaa. Katse eteenpäin siis.

Nukuin ensimmäisen yön kokonaan, mikä tarkoittaa, että asia alkaa hieman laantua. En usko että kokonaan vielä lähtee mielestä, mutta ehkä ei pyöri mielessä koko ajan. Enkä usko että olen ainut huijattu. Aikanaan juristi olisi ottanut 4,5 % koko varallisuudesta, eikä suostunut muuten jakamaan. Soitin kolmeen lakitoimistoon. Meillä oli mm. uusi iso asunto, siitä olisi lohjennut jo pitkä penni.
Olen koko ajan yrittänyt meditoida ajatuksiani valoisimmiksi ja luetellut päässäni monta ilon aihetta, vaan eipä ajatuksiaan voi kokonaan pakottaa. Olen lenkkeillyt, hiihtänyt, kuunnellut musiikkia ja lähtenyt tapaamaan ystäviä. Nytkin olen lähdössä tuonne aurinkoon. Tämä palsta on ainut paria lähimpää ystävää lukuun ottamatta, jonne voin tunteitani paasata. Kiitos rohkaisevista kirjoituksistanne.

- onhan niitä elämässä aina mukana - tautisia juopponarkkiukkoja ja eukkoja - jotka vuosikymmenienkin ajan vainoaa ja järjestää pitkää piinaaa kanssaihmisilleen - vetoaa aina joko sukulaisuuteen, tai johonkin muuhun asiaan - millä voi uhkailla tai kiristää esm varoja toisilta - julkinen salaisuus kun aiemmin ollut naimisissakin yhden tappouhkailujaan toisille latelevan kanssa. Elämän sisältönä vain pelkkää vihaa ja pelkoa - jos enempikin joutuu tautisten ihmissikojen armoilla elämään.

Ei ole k u s i sukkiin tarttunut.

Lutka meni uusiin naimisiin veti välistä ja lähtee aurinkoon.

ja --olisiko sairauden nimi pakkomielteisyys - naapurini iäkäs opettajana toiminut rouva aikoinaan opetti että jos hamppusätkiä joskus joku sullekin tarjoilee - niitä ei ole pakko polttaa -voi vaikka murentaa ne ruoan joukkoon - imeytymään esm mahan kautta - - ei mua semmottiset kestokännitkään koskaan kiehtonet - aika suuri joukko ihmisiä pakosti elää riippuvuuksiena armoilla nykymaailmassa - uskoisin. toiset pelaa ja toiset pelkää - kai se on olevinaan jotain normimenoa tässä ajassa.