Outokyyläjä

Niin
Me noidat nyt vaan olemme sellaisia
Namupaloja...

Mutta ei se kannata itseään kiusata tuollaisella pakkoajatuksella, joka mahdottoman tavoittamatomaan kohdistuu.

Käy vielä kuin eräälle joka aivan alvariinsa ja kauhiasti ajatteli ja mietiskeli mahdollisuuksiaan namupalan omaan käyttöön saamiseen. Alkoi lopulta yöllä kin se mielen kompjuutteria huoltava rem uni katkeilemaan outoon aamuöiseen heräilyyn.
Siinä sitten sängyn laidalla istuen, huokaillen ja jalkoja heilutellen ihmetteli toinen, miksi puhekupla on tyhjä ?
Ja poks, kuin salamanräpsähdyksenä, vastauksena siihen ilmestyi kaivatun nauravan iloiset kasvot. Sellaista heräilyä kun sitten jatkui kuukausikaupalla, alkoi toisella hieman kroppakin mielen kompjuutterin vikaantumisen tahdissa kouristamaan.

Pienen nuken oljista väkersi, ja sille vaatteet lumpuista ompeli. Uuden parhaan kaverin oli itselleen saanut ja sille korvaan kehoituksia kaipauksen kuiski.
Nuppineuloilla pisteli.
Voi voi...