Se tuntuu olevan tärkeämpää työelämässä, että olet ns. hyvä jätkä. Kuin se, että olisit pätevä

Tätähän se sairas markkinatalous- ja kilpailuyhteiskunta teetättää, kaikki on laitettu kilpailemaan toisiaan vastaan miten parhaiten taitaa yhä vähenevistä työpaikoista, mikään ei ole enää varmaa ja pysyvää kuten joskus ennenmuinoin :/

Vanhempi väki, suuret ikäluokat pitää edelleen työtä kunniassa ja halveksii työttömiä koska heidän aikanaan työnteolla vielä pärjäsi hyvin, töitä oli kaikille halukkaille, töistä maksettiin kunnon palkkaa yms. mutta mikään silloinen ei enää pidä paikkaansa mutta vanhempi väki ei tätä käsitä, mitäs se heitä edes kiinnostaa kun ovat jo eläkkeellä ja oma perse on hyvin...

Totuus on että Väylä virasto, Ramboll ja NRC insinöörit käyvät vain ihmettelemässä työmailla.

Niin, tämähän se on aina rajoittava tekijä. Ei se kokemattomuus, vaan huvittuneisuus viitseläisyydestä.

Ei ole mielestäni liikaa vaadittu sekään, että olisi sekä osaava ja aikaansaava ja samaan aikaan hyvä tyyppi. Minulla on on edellä mainitun kaltaisia työkavereita ja alaisia ja heidän kanssaan on todella mukavaa tehdä tiimityötä.

Sitten on introverttejä känkkäränkkiä, jotka eivät saa naamatusten sanottua mitään vaikka olisi kuinka naama norsunvi*ulla mutta sitten selän takana puhuvat pa*kaa tai lähettelevät jotain kiukuttelusähköposteja tai itkevät turhasta esimiehelle. Ammattitaidossaan ei kuitenkaan ole välttämättä mitään vikaa.

On valitettavasti myös "hyviä tyyppejä", jotka eivät koskaan ole pahalla tuulella tai kiukuttele, mutta eivät myöskään saa mitään aikaan. Näiden kanssa on kaikkein vaikeinta. Lupaavat kyllä tehdä asioita pyydettäessä mutta tekeminen on sellaista vasemmalla kädellä silmät kiinni-tyyppistä. Tai sitten "Ajattelin juuri huomenna aloittaa sen" kun kysyy että onko homma jo valmis.