Väittely ja keskusteu

Jees.

Kun itse on aina oikeassa ja muut mielipiteet vääriä tai jopa pahuutta edustavia, voi keskittyä saarnaamaan ja vittuilemaan niille jotka kehtaavat väittää vastaan.

Kuunnella ei tarvitse ketään, paitsi niitä jotka jakavat oman mielipiteen, jos sitä nyt voi kuunteluksi sanoa.

"Palstafundisten ajatusmaailma on valmis. Keskustelu on lähtökohtaisesti mahdoton.
"

Ei kai ole mahdoton koska jumalattomat niin paljon kuitenkin keskustelevat.

Jos tarkoitit sitä onko jumalattomien väitteillä merkitystä, niin uskovien kannalta ei ole yhtään merkitystä. Tässä mielessä ei synny keskustelua, mutta syntyy evankeliointia ja paljon opetusta jumalattomien huomautuksien kautta.

>> KESKUSTELUUN kuuluu, että heitellään koepalloja, joita yhdessä pohditaan. Ehkä valmista ei tule kerralla, mutta ajatukset jäävät pohdituttamaan senkin jälkeen, kun on erottu keskustelukumppanista. <<

Samaa mieltä ja Oikein hyvässä keskustelussa molemmat oppii jotain uutta.
Näin vaikka ne kannat olisi erilaiset ja jälkeenpäin melkein samat kuin ennen keskustelua.

60-luvun lopussa meillä oli ylioppilaskodissa esitelmöimässä pastori Juhani Simojoki, viestinnän asiantuntija, joka oli ollut jo pari vuotta Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja.

Tutkimuksiin perustuen hän kertoi, minkälainen viestintä menee läpi ja minkälainen ei.

Oli havaittu, että ystävällisellä ja turvallisuuden tunnetta luovalla viestinnällä saatiin hyvät tulokset. Pelottelemalla ja kiristämällä tehdylle viestinnälle ihmiset eivät edes korvaansa kallistaneet. Simojoki tiivisti: "Ei siis kannata leiskutella helvetin liekkejä."

Eikö tämä tieto tutkimuksista ole vielä mennyt kaikille? Eräät tekevät "evankelioimistyötä", josta eivät he itse, eivätkä toiset voi korjata satoa. Lyövät vain päätänsä seinään ja uskovat, että ovat evankelioineet.

No nyt kun aloitus on kautta linjan todettu pitävän paikkansa, niin toistellaanko sitä miten kauan vai onko jollain mielessä joku asia/näkemys tai miksi sitä haluammekaan kutsua mistä voitaisiin keskustella?

>>Palstafundisten ajatusmaailma on valmis. Keskustelu on lähtökohtaisesti mahdoton.

Luterilaisuudesta keskustelevat toivoisivat todellista keskustelua, mutta palstafundikset pyrkivät sitä sotkemaan irrallisilla raamatunlauseilla ja luovuttamattomilla mielipiteillään.<<

Palstafundikset kun uskovat asiaansa. Eli: asia, tässä tapauksessa Raamatun usko, luterilainen usko on JO valmiiksi, 500 vuotta sitten laajan teologisesti keskusteltu ja väitelty. Raamatun usko ei ole "omaa mielipidettä", kaikenlisäksi siitä ateistien kanssa "pohdiskelu". Tuohan olisi etsintää, epäuskoa. Mielipiteiden vastaanottamista Jumalasta niiltä, jotka eivät Jumalaa edes tunne! Hölmö ajatus. Ei tämä usko mitään leikkiä ole.

Emmehän me uskovat itse päätä, mitä me uskomme. Emme pohdi, että "minä päätän ja haluan tällaisen Jumalan".

Koko asian lähtökohta on Jumala Itse. ✨

Hän ei ole pohdiskeltava henkilö, vaan Hän On juuri sellainen kuin Hän On.

"Minä Olen Se Joka Minä Olen." ✨

Uskonasia on se, uskonko, että Raamattu antaa Hänestä oikean tiedon. Minä uskon näin. Credo. Jumala myös Pyhän Henkensä vaikutuksen kautta vahvistaa Palstafundiksen uskoa ja ymmärrystä. Joskus Palstafundis voi luulla omia näkemyksiään Itse Jumalan näkemyksiksi. Siksi on hyvä tarkistaa näkemyksensä Raamatun kautta. Oman, Jumalan vaikuttaman uskon ja Raamatun sanan tulee pitää yhtä.

Voihan olla niinkin, että keskustelukumppanin ajatukset jäävät jotakuta pohdituttamaan jälkeenkinpäin, koskien esim.. evl. kirkon oppirakennelmia, mutta ei suinkaan kaikkia.

Olen viettänyt suurimman osan elämästäni tiedefaniateistina, ja tuona ajanjaksona yhdenkään, tosi harvan keskustelukumppanini, saatikka median välityksellä esitetyt kirkko-oppineiden ajatukset luterilaisuudesta eivät jääneet minua pohdituttamaan millään tavoin.

Jumalan johdattaman, ei-uskovaisen lähimmäiseni kautta, minussa jostain kumman syystä heräsi kipinä tutustua maailman suuriin uskontoihin ymmärtääkseni niihin uskovien henkilöiden elämänkatsomuksia.
Tai ei mitenkään kummasta syystä, koska hän tyrkkäsi käteeni kadulla saamansa kirjan ”Elämän tiede”, joka sisälsi asioita, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Kävi niin, että ensin minua kiehtoi Veda-uskontofilosofia, sitten buddhalainen elämänviisaus ja sitten Raamatun sisältämä elämänviisaus. Tein ratkaisun ja annoin elämäni Jeesukselle.

Kirjoit: ”Luterilaisuudesta keskustelevat toivoisivat todellista keskustelua, mutta palstafundikset pyrkivät sitä sotkemaan irrallisilla raamatunlauseilla ja luovuttamattomilla mielipiteillään”.

Kun maamme evl. kirkkokin näyttää keskustelevan kaikista elämään liittyvistä ilmiöistä ja asioista taivaitten ja maan välillä, niin suotakoon se myös palstalaisille.

Mitä itseeni tulee, niin koska en ole millään tavoin edes perehtynyt Lutherin kirkko-oppiin, niin en edes pysty siitä keskustelemaan.
Raamattu-uskova kun olen, niin nähtävästi kuulun myös mainitsemiesi ”palstafundisten” joukkoon.

Jo ateistiaikanani kuulin monesti sanottavan, että uskon Jumalaan, mutta en siten kuin kirkko opettaa.

Koska minulle on vuosien saatossa muodostunut samankaltainen mielikuva, niin kertoisitko mistähän se mahtaa johtua?

Minusta se johtuu siitä, että maamme evl. kirkon opettama oppi on todella monessa kohdin ristiriidassa Raamattu-opin kanssa.
-jeesusfani1-.

”KESKUSTELUUN kuuluu, että heitellään koepalloja, joita yhdessä pohditaan. Ehkä valmista ei tule kerralla, mutta ajatukset jäävät pohdituttamaan senkin jälkeen, kun on erottu keskustelukumppanista.”

Olipa hyvä määrite. Keskustelu on juuri tuollaista, missä ei varsinaisesti päästä mihinkään selkeään loppuun, vaan siitä saa hyviä aineksia omaan pohdintaansa. Siinä vaihdetaan mielipiteitä, tarkastellaan vuorotellen asiaa eri näkökulmista.

Hyvä väittely muuten mielestäni päätyy jonkinlaiseen synteesiin, eli lopputulemaan, vaikkei niitä mielipiteitä muutettaisikaan. Samoin väittelyssä mennään ehkä syvemmälle kuin keskusteluissa ja niistä saa todella paljon uusia eväitä myös siihen omaan ajatteluunsa.

Mistä te juuri nyt keskustelette?

Väettäkeepä niin että kieleen tulloo rakko,
jos ei liäke tehoa niin sit se on ihan pakko.
Someriippuvuus on nykyajan tauti pahanlainen
Kaikki vie se mukanaan oli mies tai nainen
Paholaisen keksintöjä kaikki somet lienee
Mukanansa lapioimaan koksia tuo vienee
Ennen pitkee joku sannoo Jumalaa ei ou
Siitäkös se vasta nousoo pirunmoinen show
Pohtikaamme yhdessä siis elon tarkoitusta
Muna ensin vaeko kana liekö tuohon vastausta.?