Läheisen kuolema

Anonyymi

Hei! Olen nyt 12 vuotias tyttö. Kun olin noin kolmen vanha serkkuni ajoi moottoripyöräonnettomuuden ja kuoli. En miettinyt sitä ikinä oikein niin paljon. Oli se sydäntäraastavaa mutta nykyään jotenkin se on kuin veitsi. Se sattuu niin paljon ajatella sitä. Setäni on surrut poikaansa tähän päivään asti ja voin nähdä kuinka hän vanhenee ja heikkenee silmissä. Se tuli niin yllättäen. Nykyään mietin miten setäni selviää siitä. Suren sitä todella paljon miltei joka päivä. Nyt sedälläni on keuhkoveritulppa ja isänikin on sairas. Pelkään että menetän molemmat. En halua enää menettää ketään. En tiedä miksi vain yhtäkkiä aloin surra häntä. Serkullani oli syntymässä toinen lapsi mutta hän ei koskaan kerinnyt nähdä häntä. Voiko joku yrittää sanoa jotain keinoa, millä voisin saada ikävän pois ja ehdottaa sitä sedälleni❤️

1

62

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Minullakin isoisä oli henkilö jota en oppinut tuntemaan, samasta syystä.

      Suremista ei oikein voi lopettaa mitenkään helposti. Aina voi ajatella että
      - meillä jokaisella on aikamme täällä. Onnettomuuksia tapahtuu, ihmiset sairastavat
      - jotkut ihmiset muuttavat eri paikkakunnalle pysyvästi, eli poistuvat elämästämme elävinä, eivät kuoleman kautta.

      Minulla on myös pikkuserkkuja n. 10 kilometrin päässä joita en ole koskaan tavannut. Joskus olettamus siitä miten mukavaa meillä olisi ollutkaan yhdessä, niin ei se käytännössä olisi toteutunut. Jossittelukin on eräänlaista haaveilua, ne ovat odotuksia jotka kohdistuvat henkilöihin joita ei enää ole, tai eivät ole saatavilla.

      Elämä johon voi vaikuttaa on ystävät ja olemassaolevat sukulaiset. Hautakivet eivät vastaa, ystävät vastaavat. Vaikka ystävyyskin voi loppua tai kadota ajan myötä. Ystävät jotka minulla joskus oli, niin he valitsivat ajan myötä kulkea nykyisyyden siten että minä en ole heidän seuranaan. Tässä esimerkissäni kukaan ei kuollut, mutta lopputulos on lopulta sama - menetin itselleni tärkeitä ihmissuhteita ilman että uusia olisi tullut tilalle, eli elämä olisi jatkunut uusien, mutta yhtä tärkeiden ystävien kanssa.

      Menetys on surullinen tapahtuma joka jättää jälkensä. Kävin itsekin jokin aika sitten hautausmaalla juttelemassa kiville, vaikka viimeisimmän tapaaminen (poismeno) oli 15 vuotta sitten.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      191
      1234

    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      122
      1098

    3. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      820

    4. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      48
      814

    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      760

    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      685

    7. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      662

    8. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      659

    9. Nainen, mitä ajattelet minusta?

      Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
      Ikävä
      52
      627

    10. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      50
      615
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt