Läheisten vanheminen ahdistaa

Anonyymi

Olen hieman yli parikymppinen. Vanhempani kohta 60v. Isovanhemmista enää yksi elossa, hänkin yli 80v. Toinen mummuni kuoli alle vuosi sitten. Hän oli todella tärkeä ja läheinen. Surutyö vielä menossa.

Ahdistaa hirveästi läheisten vanheminen ja elämän loppuminen, elämä menee eteenpäin ja tietyt aikakaudet päättyvät ja rakkaat ihmiset lähtevät. Kohta ei ole isovanhempien tuomaa viisautta ja historiaa läsnä. Kohta omat vanhemmat edustavat sitä vanhinta sukupolvea. Ja minä olen vasta lentänyt pesästä, harjoittelen vasta lentämistä omillani.
Onko muilla tälläistä ahdistusta tai onko sinulla joskus ollut nuorempana? Miten lakata murehtimasta etukäteen omien läheisten pois menoa? Miten siitä selviää kun omat vanhemmat lähtevät?

Välillä toivon, että saisin olla vielä lapsi. Kaikki tuntui olevan silloin niin helppoa ja turvallista. Isovanhemmat oli elossa ja omat vanhemmat vielä nuoria.

Kaikki asiat ovat hyvin muuten elämässä, mutta tämmöistä aina välillä pyörii mielessä.

3

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Miten siitä selviää, kun omat vanhemmat lähtevät?

      Kyllä siitä selviää hyvin! Yleensä silloin ollaan jo omillaan, vanhempien kuolema ei vaikuta päivittäiseen elämään juuri mitään.
      Haikeaa varmasti on aluksi, mutta vaikeampia asioita on tulossa. Sellaisia todella vaikeita asioita on vaikkapa oman puolison kuolema tai oma vakava sairastuminen. Ne vaikuttavat arkeen, joka päivään, koko elämään.

      Hyvät vanhemmat kasvattavat lapsensa niin, että tämä selviytyy aikuisena elämässä ilman vanhempia.

    • Anonyymi

      Kyllä mulle oli todella vaikea paikka kun oma isä kuoli elokuussa vain 64-vuotiaana sairauteen joka tuli tietoon vasta vähän yli kuukausi ennen isän kuolemaa. En tiedä selviänkö tästä koskaan. Eipä ollut tarkoitus peloitella aloittajaa mutta kyllä mulle ainakin oli isä todella tärkeä henkilö eikä voi sanoa että ei se oman vanhemman menettäminen tunnu missään.

      Usein mietin että haluaisin jo itsekkin kuolla varsinkin kun koko nuoruutensa on kärsinyt vakavasta masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Olen vasta vähän yli kolmekymppinen.

      • Anonyymi

        Niin ja kyllä sekin oli suuri järkytys ja pahaa teki katsella isän kärsimystä sairaalavuoteen vieressä.

        M31v


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      191
      1234
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      122
      1098
    3. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      820
    4. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      48
      814
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      760
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      685
    7. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      662
    8. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      659
    9. Nainen, mitä ajattelet minusta?

      Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
      Ikävä
      52
      627
    10. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      50
      615
    Aihe