Minä itken joka ilta, päivä ja aamu miettien sitä milloin vanhempani kuolevat. He ovet minulle kaikkikaikessa ja tätkeimmät ihmiset koko maailmassa (tottakai pikkuveljeni lisäksi). Olen koittanut etsiä netistä tietoa miten hyväksyä se että kaikki kuolee joskus. Vanhempani ovat minulle niin tärkeitä että ottaisin luodin heidän puolestaan ja en tiedä miten selviän sitten kun he kuolevat, kuolenko kenties itsekkin suruun. Vanhempani ovat vasta 45 ja 43 ja minä olen 12 täytän elokuussa 13. Vanhempani täyttävät helmikuussa 46 ja 44, heillä on todennäköisesti vielä pitkä elämä edessä (n.puolessa välissä nyt). Uskon että kun isovanhempani kuolevat ja nään sen tuskan äidin ja isin silmissä niin ymmärrän että se päivä kun omat vanhemmat tai huoltajat kuolevat on rankka jokaiselle. Ylitsepääseminen voi kestää kuukausia tai vuosia harvemmin vuosikymmeniä. Uskon että kun nään miten vanhempani (suurimmat esikuvani) pääsevät yli omien vanhempiensa kuolemasta niin osaan itsekkin sitten suhtautua samalla tavalla heidänkin kuolemaan. Minä ja minun perheeni olemme käyneet joka vuosi ulkomailla ainakin 2kertaa ja ne ovat upeita muistoja. Paljon upeita muistoja on vielä tulossakin. Mutta joka tapauksessa kiitos jos olet lukenut tämän loppuun adti ja jos omat vanhempasi/oma vanhempasi/omat huoltajasi/oma huoltajasi on kuollut niin miten olet päässyt yli? Ja uskotteko siihen että näämme sukulaisemme uudelleen kun kuolemme ja hekin ovat kuolleet?
Miten hyväksyä
1
79
Vastaukset
- Anonyymi
Ihan varmaksi ei voi koskaan tietää, milloin kukin ihminen kuolee. Siksi olisi parasta aina olla sillä mielellä, ettei jää todella pahoja sanomattomia sanoja tai tekemättömiä tekoja toisten suhteen. Aina ei pääse toista kuolinvuoteenvierelle tapaamaan, kuolema voi saapua yllättäen, eli siinä vaiheessa on liian myöhäistä kiittää tai pyytää anteeksi.
Todellakin nykyään todennäköisyys kuolla vanhempiesi iässä on varsin pieni. Itse olin vanhempiesi ikäinen, kun viimeinen isovanhemmistani kuoli. Molemmat vanhempani ovat vielä elossa.
Sen muistan edellisistä sukulaisten kuolemista, että isovanhempien kuolematkin oli jotenkin helpompi hyväksyä, kun oli itse nuori. Oikeasti hautajaiskuvissa itsekin näytti kauhean surulliselta. Sukulaisten kuolemista toipui kuitenkin varsin kivuttomasti ja elämä jatkui. Mutta vasta viimeisen isovanhemman kuolemaan suhtautui eri tavoin ja se teki kaikkein eniten kipeää.
Toisaalta turha miettiä liian aikaisin toisten kuolemaa. Elämä on yllättävä, mutta todennäköistä myös on, että elämme keskimäärin 80-vuotiaiksi. Tulevaisuudessa ehkä jopa sitäkin vanhemmiksi, jos maailman tilanne pysyy suunnilleen hallinnassa ja rauhallisena. Ehkä kuoleman miettiminen voi symbolisoida myös omaa kasvuasi. Olet tajunnut, että kaikki on rajallista. On hyvä, että tiedostat elämän rajallisuuden. Koetan silti keskittyä enemmän elämään. Osoita välittämisesi tärkeille ja läheisille ihmisille. Siten saat hyviä muistoja talteen, eikä tarvitse katua jälkeen päin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911264Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221108- 48834
- 70830
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53770Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50705- 33682
- 60669
- 52637
- 50635