Hyvää huomenta palstalaiset.
Uusi päivä, ehkä parempi kuin eilinen.
Nimittäin lopetin hoitokoiran lenkittämisen toistaiseksi tai lopullisesti.
Johtuen sellaisesta, että tuli ruuhkaa lenkkipolulla ja muutenkin.
Minusta tuli kolmas pyörä.
Katselin sitä showta jonkin aikaa.
Flirttiä, ylipuhumista, kehuskelua minulle oudoista asioista, ylikävelemisestä, vähättelyä, palkallista naurua.
Vihelsin pelin poikki.
Oli pakko mielenrauhani tähden.
Palautin avaimen, superkoiran 6.vuoden ulkoilutus on ohi.
Nyt menen yksin lenkille ja kyläilemään vanhan miestuttavani luokse.
Saunomaan ja päiväkaffeille.
Sieluni on vähän, tai aikalaillakin rikki tuon ihanan koiran takia.
Mutta en ala miksikään pelle hermanniksi.
Rapuluonteen omaavana olen hyvin loukkaantunut.
Käännyn sisäänpäin, möyrin mudassa, pistän suojakilven ympärilleni.
Että tällaista vuodatusta tänäaamuna.
Päivänjatkoja.
Sielu murskana
106
96
Vastaukset
- Anonyymi
Kertomuksestasi ei pääse selville, mikä sinut on suututtanut, mutta ei se mitään, ei rikkinäistä sielua tarvitse kaikille avata. En osaa sanoa lohduttavaa neuvoista puhumattakaan. Itse surun kohdatessa inhoan neuvojiia. Huonointa mitä itse haluaisin kuulla, on "kyllä se siitä" tai "ei kannata jäädä suremaan" tai "sehän on vain koira". Uskon että surusi ja haikeutesi on todellista ja on vaikea keksiä korvaavaa tilalle. Joten mukana vain olen vertaistukijana.
Runokirjojeni joukosta valitsin Valittujen paloken Elämäni matkalle, nappaa siitä sellainen, joka juuri sinua lohduttaa.
Murhe on itsessään lääke.
Ei ole maanpäällä surua jota ei Taivas pystyisi parantamaan.
Muutamat hädän hetket opettavat ihmiselle enemmän viisautta kuin vuosikymmenien tasaiset olot.
Mitä syvemmältä suru sina raastaa, sitä enemmän iloa sinussa voi olla.
Joka puhuu vaivoistaa, hän jo lohduttautuu.
Ihminen joka pystyy olemaan onneton, olkoon onnellinen siitä.
Joka ei ole nähnyt surua, ei näe iloa. - Anonyymi
Kunnei ole koskaan koiraa ulkoiluttanut, ei ihan ymmärrä. Lienee menevä uteluksi, jos kysyy onko koira tuon henkilön, jonne edelleen voit mennä kahville, ja saunomaan.
Ja tullut joku toinen ulkoiluttaja koiralle.
Niin tai näin, hyvä kirjoittaa tunteitaan, ehkä vähä keventää.
Päivänjatkoa myös!Ano 08:57
Olen ulkoiluttanut erään miehen koiraa 6 vuotta.
Miehestä on tullut vuosien saatossa hyvä kaveri.
Hän on auttanut minua kaikenlaisissa askareissa kotiin liittyen.
Kuvaan tuli vieras nainen.
Hän muutti tänne asumaan.
Hän vain iski itsensä mukaan lenkille ja ym.
Nainen omi heti kaikkea.
Ehkäpä mies ihastui häneen.
En tiedä.
Pointti ei ole tämä.
Vaan se, että minua tarvitaan koiran hoidossa ja myöskin välillä miehen asioiden hoidossa.
Minulla on avain hänen kotiinsa.
Nainen taas liihotteli vailla mitään vastuuta koirasta tai mistään.
Heitteli minulle ohjeita ja neuvoja.
Se sai minut hiiltymään.
Lopetin siis koko koirantalutuksen ja miehen kanssa kavaruuden.
Ja luovutin avaimen pois.
On aivan eri mies minne menen kahville.
Hänellä ei ole koiraa.
On ökykoti ja olen siellä kuin prinsessa.
Ja saan purkaa pahaaoloani.
Mutta kun kaipaan sitä superkoiraa valtavasti.
Kävin äsken pitkällä lenkillä. Kummasti helpottaa tuo happihyppely.2lesken kirjoitti:
Ano 08:57
Olen ulkoiluttanut erään miehen koiraa 6 vuotta.
Miehestä on tullut vuosien saatossa hyvä kaveri.
Hän on auttanut minua kaikenlaisissa askareissa kotiin liittyen.
Kuvaan tuli vieras nainen.
Hän muutti tänne asumaan.
Hän vain iski itsensä mukaan lenkille ja ym.
Nainen omi heti kaikkea.
Ehkäpä mies ihastui häneen.
En tiedä.
Pointti ei ole tämä.
Vaan se, että minua tarvitaan koiran hoidossa ja myöskin välillä miehen asioiden hoidossa.
Minulla on avain hänen kotiinsa.
Nainen taas liihotteli vailla mitään vastuuta koirasta tai mistään.
Heitteli minulle ohjeita ja neuvoja.
Se sai minut hiiltymään.
Lopetin siis koko koirantalutuksen ja miehen kanssa kavaruuden.
Ja luovutin avaimen pois.
On aivan eri mies minne menen kahville.
Hänellä ei ole koiraa.
On ökykoti ja olen siellä kuin prinsessa.
Ja saan purkaa pahaaoloani.
Mutta kun kaipaan sitä superkoiraa valtavasti.
Kävin äsken pitkällä lenkillä. Kummasti helpottaa tuo happihyppely.No ootkos jutellut koiran omistajan kanssa asiasta? Siis että jos hänellä on tämä uusi tuttavuus elämässä voitko silti hakea koiraa lenkille.
Toisaalta....et kai vain kuitenkin ole mustis tuosta koiran omistajasta? En oikein muutoin ymmärrä miksi tämä "kolmas pyörä" ottaa sinua niin lujille?siilivain kirjoitti:
No ootkos jutellut koiran omistajan kanssa asiasta? Siis että jos hänellä on tämä uusi tuttavuus elämässä voitko silti hakea koiraa lenkille.
Toisaalta....et kai vain kuitenkin ole mustis tuosta koiran omistajasta? En oikein muutoin ymmärrä miksi tämä "kolmas pyörä" ottaa sinua niin lujille?siili
Tavallaan olenkin jutellut.
Hän vastaa jotenkin kiertäen kysymyksen.
En todellakaan ole mustis
Kolmas pyörä ärsyttää siksi, kun hän ei ota mitään vastuuta.
Hän ei ota avainta koiran/isännän luo.
Karttaa huolehtimista.
Kun isäntä joutuu välillä olemaan poissa, koira on yksin.
Minulla on ollut avain, ja haen koiran ulkoilemaan.
Ja tarkistan että koiralla on kupissa vettä.
Ja joissakin tapauksissa olen tarkistanut että isäntä palaa.
Että auto on pihassa.
Olen ollut tavallaan, ihan vapaaehtoisesti, jonkinlainen varahuolehtija.2lesken kirjoitti:
siili
Tavallaan olenkin jutellut.
Hän vastaa jotenkin kiertäen kysymyksen.
En todellakaan ole mustis
Kolmas pyörä ärsyttää siksi, kun hän ei ota mitään vastuuta.
Hän ei ota avainta koiran/isännän luo.
Karttaa huolehtimista.
Kun isäntä joutuu välillä olemaan poissa, koira on yksin.
Minulla on ollut avain, ja haen koiran ulkoilemaan.
Ja tarkistan että koiralla on kupissa vettä.
Ja joissakin tapauksissa olen tarkistanut että isäntä palaa.
Että auto on pihassa.
Olen ollut tavallaan, ihan vapaaehtoisesti, jonkinlainen varahuolehtija.No vastuuhan on tuon isännän, ei sinun eikä sinun tarvitisisi siitä noin pulttia kottaa että heittäydyt pois koiran elämästä. Ja jos äijä ei osaa ottaa mitään kantaa ja ottaa pois ntamasi avaimen kylä jotkut johtopäätökset vetäisin siitäkin.
Ja tämän uuden "varahuolehtijan" ja isännän välinen aisa miten he keskeiset asiansa sopivat. Mutta tämä on minun mileipiteeni. Yurhan monimutkaiseksi tehty asiasiilivain kirjoitti:
No vastuuhan on tuon isännän, ei sinun eikä sinun tarvitisisi siitä noin pulttia kottaa että heittäydyt pois koiran elämästä. Ja jos äijä ei osaa ottaa mitään kantaa ja ottaa pois ntamasi avaimen kylä jotkut johtopäätökset vetäisin siitäkin.
Ja tämän uuden "varahuolehtijan" ja isännän välinen aisa miten he keskeiset asiansa sopivat. Mutta tämä on minun mileipiteeni. Yurhan monimutkaiseksi tehty asiasiili
Isännällä on todellakin vastuu.
Jos isännällä on nyt suhde, en kait minä lähde ovikelloa rimputtamaan ja koiraa lenkille hakemaan.
Eihän siinä ole mitään järkeä.
Pariskunta lenkittäköön koiran ihan itse.
Tähän vedän rajan, vaikka kuinka olen kiintynyt koiraan.
Isäntä on aina sanonut että koira on ykkönen.
Se pitää hyväksyä, sen ehdoilla mennään.
Että, ei koiraihmiset, hän kiertää kaukaa.2lesken kirjoitti:
siili
Tavallaan olenkin jutellut.
Hän vastaa jotenkin kiertäen kysymyksen.
En todellakaan ole mustis
Kolmas pyörä ärsyttää siksi, kun hän ei ota mitään vastuuta.
Hän ei ota avainta koiran/isännän luo.
Karttaa huolehtimista.
Kun isäntä joutuu välillä olemaan poissa, koira on yksin.
Minulla on ollut avain, ja haen koiran ulkoilemaan.
Ja tarkistan että koiralla on kupissa vettä.
Ja joissakin tapauksissa olen tarkistanut että isäntä palaa.
Että auto on pihassa.
Olen ollut tavallaan, ihan vapaaehtoisesti, jonkinlainen varahuolehtija."Kolmas pyörä ärsyttää siksi, kun hän ei ota mitään vastuuta.
Hän ei ota avainta koiran/isännän luo.
Karttaa huolehtimista."
Pitäisikö häne toimia sinun ajatustesi mukaisesti. Eikö hänellä ole oikeus toimia miten toimii? Ja toisaalta mitä nämä asiat sinulle kuuluu. Älä elä toisten elämää!2lesken kirjoitti:
siili
Isännällä on todellakin vastuu.
Jos isännällä on nyt suhde, en kait minä lähde ovikelloa rimputtamaan ja koiraa lenkille hakemaan.
Eihän siinä ole mitään järkeä.
Pariskunta lenkittäköön koiran ihan itse.
Tähän vedän rajan, vaikka kuinka olen kiintynyt koiraan.
Isäntä on aina sanonut että koira on ykkönen.
Se pitää hyväksyä, sen ehdoilla mennään.
Että, ei koiraihmiset, hän kiertää kaukaa."Jos isännällä on nyt suhde, en kait minä lähde ovikelloa rimputtamaan ja koiraa lenkille hakemaan."
Mikse lähde? Miten isännän sihede vaikuttaa sinun koiran ulkoiluttamiseesi? Osoitat mieltä koiran kautta kun miehellä on suhde? Ja vielä tuo että ette kykene miehen kanssa kavereinakaan keskutelemaan uudesta tilanteesta ja sinun osuudestasi siinä. Ei kovin aikuismaista käytöstä mielestäni.- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
siili
Isännällä on todellakin vastuu.
Jos isännällä on nyt suhde, en kait minä lähde ovikelloa rimputtamaan ja koiraa lenkille hakemaan.
Eihän siinä ole mitään järkeä.
Pariskunta lenkittäköön koiran ihan itse.
Tähän vedän rajan, vaikka kuinka olen kiintynyt koiraan.
Isäntä on aina sanonut että koira on ykkönen.
Se pitää hyväksyä, sen ehdoilla mennään.
Että, ei koiraihmiset, hän kiertää kaukaa.Mitäs jos ottaisit ihan oman koiran. Siinä on sinulle miestä, kumppania, kanssakulkijaa, lohduttajaa ja se saattaa jopa nuolaista naamaasi hyväksymisen merkiksi.
Anonyymi kirjoitti:
Mitäs jos ottaisit ihan oman koiran. Siinä on sinulle miestä, kumppania, kanssakulkijaa, lohduttajaa ja se saattaa jopa nuolaista naamaasi hyväksymisen merkiksi.
Ano 15:55
En ota koskaan koiraa. Ikinä ei ole ollut.- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
siili
Tavallaan olenkin jutellut.
Hän vastaa jotenkin kiertäen kysymyksen.
En todellakaan ole mustis
Kolmas pyörä ärsyttää siksi, kun hän ei ota mitään vastuuta.
Hän ei ota avainta koiran/isännän luo.
Karttaa huolehtimista.
Kun isäntä joutuu välillä olemaan poissa, koira on yksin.
Minulla on ollut avain, ja haen koiran ulkoilemaan.
Ja tarkistan että koiralla on kupissa vettä.
Ja joissakin tapauksissa olen tarkistanut että isäntä palaa.
Että auto on pihassa.
Olen ollut tavallaan, ihan vapaaehtoisesti, jonkinlainen varahuolehtija.Otit vastuun täysin ja siitä syntyi taakka.Kun toinen viis vaeisasi.Tuskin sait kiitosta.Itse lupauduin ottamaan pienen koiran hoitoon vain jos todella hätä tilanne tulee ja sairaalan pitää mennä.Tuttava perheessä äiti yli 80v ja aikamies poika yli 60v.paljon ennen koronaa.Poika sairastelee paljon ja äiti mielelään sukuloi paljon,käy kerho retkillä ymm.Yksi lauantai pojan olisi pitännyt päästä päivystykseen.Ei pääsyt kun koira oli,ei paikaa sille.Joten poika pääsi sairaalan päivystykseen sunnuntai kun äiti tuli kotia.Koiralle ei paikka hätä tilanne.Kerrostalon piha kun aina olivat,siitä puhuivat kaikille. Sanoin reipaana: Jos hätä tulee voin vataava tilanne otta koiran,pääsee poika lääkäriin.Tulkitsivat asian väärin.Aina kun äidillä meno.Kylät,teatterit ,jalkahoidot ties mitä.Koira tuotiin minulle aamu ennen 7 ja haetiin ilta 18.30.Koiraa ei oltu opetettu niin ettei ole koti yksin.Ei opetettu ettei hauku sisätilat rappuusakulkevaa postin jakajaa,muita ihmisiä.Koira haukkui ne.Lisäksi koiran kanssa oli naimisissa täysin,kun ei opetettu yksin oloon .Pissalle vietävä 3h välein ulos! Ei siinäkään mitään.Koira oli totunut olemaan vain kerrostalon pihappiri ja ei pihasta halunut pois.Joten jouduin väkisin viemään pihasta edemäs.Lisäksi asmani takia allerkia lääkeni ei koiraan tehonut.Sain iho ongelmia,keuhkoputken ongelmia. Sanoin kakikista asioista.Käytetiin empatiaa vaan hyväksi.Tuo ruljansi taisi kestää 6kk ? Kun jouduin sanoo nyt loppu.Kun ihmistä käytetään tietoisesti hyväksi: Ei haluta kuunella.Jotuu sitten sanomaan asia ja se joka hyväksi käytää suuttuu.anteksi huono kirjotus taitoni,
Anonyymi kirjoitti:
Otit vastuun täysin ja siitä syntyi taakka.Kun toinen viis vaeisasi.Tuskin sait kiitosta.Itse lupauduin ottamaan pienen koiran hoitoon vain jos todella hätä tilanne tulee ja sairaalan pitää mennä.Tuttava perheessä äiti yli 80v ja aikamies poika yli 60v.paljon ennen koronaa.Poika sairastelee paljon ja äiti mielelään sukuloi paljon,käy kerho retkillä ymm.Yksi lauantai pojan olisi pitännyt päästä päivystykseen.Ei pääsyt kun koira oli,ei paikaa sille.Joten poika pääsi sairaalan päivystykseen sunnuntai kun äiti tuli kotia.Koiralle ei paikka hätä tilanne.Kerrostalon piha kun aina olivat,siitä puhuivat kaikille. Sanoin reipaana: Jos hätä tulee voin vataava tilanne otta koiran,pääsee poika lääkäriin.Tulkitsivat asian väärin.Aina kun äidillä meno.Kylät,teatterit ,jalkahoidot ties mitä.Koira tuotiin minulle aamu ennen 7 ja haetiin ilta 18.30.Koiraa ei oltu opetettu niin ettei ole koti yksin.Ei opetettu ettei hauku sisätilat rappuusakulkevaa postin jakajaa,muita ihmisiä.Koira haukkui ne.Lisäksi koiran kanssa oli naimisissa täysin,kun ei opetettu yksin oloon .Pissalle vietävä 3h välein ulos! Ei siinäkään mitään.Koira oli totunut olemaan vain kerrostalon pihappiri ja ei pihasta halunut pois.Joten jouduin väkisin viemään pihasta edemäs.Lisäksi asmani takia allerkia lääkeni ei koiraan tehonut.Sain iho ongelmia,keuhkoputken ongelmia. Sanoin kakikista asioista.Käytetiin empatiaa vaan hyväksi.Tuo ruljansi taisi kestää 6kk ? Kun jouduin sanoo nyt loppu.Kun ihmistä käytetään tietoisesti hyväksi: Ei haluta kuunella.Jotuu sitten sanomaan asia ja se joka hyväksi käytää suuttuu.anteksi huono kirjotus taitoni,
Ano 07:24
Hyvän luonteesi ja empaattisuutesi takia jouduit itse kärsimään.
On ihmisiä jotka häikäilemättä käyttävät hyväsydämisiä ihmisiå astinlautanaan.
Kun sitten sanot suoraan, että ei onnistu enää, saat vihat päällesi.
Unohdetaan totaalisesti se, kuka on todellisuudessa isäntä tai emäntä.
Kaikkea hyvää sinulle ja hyvää kevään odotusta.
- Anonyymi
Koiran ulkoilutusta sen piti olla ja nyt sait palkaksesi ”palkallista naurua”😂 Siinä sen näkee, mihin kaikkeen sitä ihminen ”viisauksissaan” sortuu!
Ano 08:58
Palkallista naurua=
Po Pilkallista naurua.
En nyt viisaudesta tiedä, mutta omasta puolestani kyse oli pääasiassa koirasta ja sen lenkittämisestä.
Ongelma on vain se kun koiralla sattuu olemaan isäntä.
Ja isäntä haluaisi vissiin perustaa haaremin.
Silloin on viisainta lähteä omille poluille
vaikka jäin kaipaamaan sitä ihanaa koiraa.
En olisi ikinä itsestäni uskonut, että koira voi tulla näin tärkeäksi.2lesken kirjoitti:
Ano 08:58
Palkallista naurua=
Po Pilkallista naurua.
En nyt viisaudesta tiedä, mutta omasta puolestani kyse oli pääasiassa koirasta ja sen lenkittämisestä.
Ongelma on vain se kun koiralla sattuu olemaan isäntä.
Ja isäntä haluaisi vissiin perustaa haaremin.
Silloin on viisainta lähteä omille poluille
vaikka jäin kaipaamaan sitä ihanaa koiraa.
En olisi ikinä itsestäni uskonut, että koira voi tulla näin tärkeäksi.No olet siis kuitenkin ollut olevinasi tälle koiran omistajalle mùutakin kuin koiransa ulkoiluttaja? Miksi muutoin puhuisit haaremista.
siilivain kirjoitti:
No olet siis kuitenkin ollut olevinasi tälle koiran omistajalle mùutakin kuin koiransa ulkoiluttaja? Miksi muutoin puhuisit haaremista.
siili
En ole muuta kuin ulkoiluttaja.
Enkä mitään muuta ole ajatellutkaan.
Minulla on intressit muualla.
Jos ja kun tulee uusi lenkittäjä tilalleni, sen on pidettävä koirasta hyvää huolta.
Uusi tuttavuus on ollut lenkillä kanssamme.
En oikein luota häneen koiranhoitajana.
Liian levoton ja hajamielinen kännykässä puhuja.
Ja koira oirehtii.
Nämä asiat minun pitäisi kertoa isännälle.
Mutta sitä en ole tehnyt.
Jospa uusi tuttavuus rauhoittuu kun en ole enää mukana.
Jospa taluttelevat isännän kanssa yhdessä koiraa.
Näin toivon2lesken kirjoitti:
siili
En ole muuta kuin ulkoiluttaja.
Enkä mitään muuta ole ajatellutkaan.
Minulla on intressit muualla.
Jos ja kun tulee uusi lenkittäjä tilalleni, sen on pidettävä koirasta hyvää huolta.
Uusi tuttavuus on ollut lenkillä kanssamme.
En oikein luota häneen koiranhoitajana.
Liian levoton ja hajamielinen kännykässä puhuja.
Ja koira oirehtii.
Nämä asiat minun pitäisi kertoa isännälle.
Mutta sitä en ole tehnyt.
Jospa uusi tuttavuus rauhoittuu kun en ole enää mukana.
Jospa taluttelevat isännän kanssa yhdessä koiraa.
Näin toivonOletkohan nyt tehnyt kärpäsestä härkäsen noin niin kuin koiran ulkoiluttajan roolissa.
siilivain kirjoitti:
Oletkohan nyt tehnyt kärpäsestä härkäsen noin niin kuin koiran ulkoiluttajan roolissa.
siili
Olen hyvin voinut tehdä.
Katsotaan nyt.
Jos isäntä ei enää soita tai rimpauta koiran kanssa ovikelloa, olen tehtäväni tehnyt.2lesken kirjoitti:
siili
En ole muuta kuin ulkoiluttaja.
Enkä mitään muuta ole ajatellutkaan.
Minulla on intressit muualla.
Jos ja kun tulee uusi lenkittäjä tilalleni, sen on pidettävä koirasta hyvää huolta.
Uusi tuttavuus on ollut lenkillä kanssamme.
En oikein luota häneen koiranhoitajana.
Liian levoton ja hajamielinen kännykässä puhuja.
Ja koira oirehtii.
Nämä asiat minun pitäisi kertoa isännälle.
Mutta sitä en ole tehnyt.
Jospa uusi tuttavuus rauhoittuu kun en ole enää mukana.
Jospa taluttelevat isännän kanssa yhdessä koiraa.
Näin toivonPelkäksi koiranulkoilututtajaksi mielestäni liikaa sekaannut koiranomistajan asioihin. Jos et ole mustis oisko sitten kyse siitä että olet alkanu käyttää valtaa tämän miehen elämässä. Löysää jo. Ja hanķi oma koira.
2lesken kirjoitti:
siili
Olen hyvin voinut tehdä.
Katsotaan nyt.
Jos isäntä ei enää soita tai rimpauta koiran kanssa ovikelloa, olen tehtäväni tehnyt.Ja vielä marttyyriksi heittäydytään😁.
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Pelkäksi koiranulkoilututtajaksi mielestäni liikaa sekaannut koiranomistajan asioihin. Jos et ole mustis oisko sitten kyse siitä että olet alkanu käyttää valtaa tämän miehen elämässä. Löysää jo. Ja hanķi oma koira.
Minustakin haiskahtaa siltä, että aloittaja käyttää koiranulkoiluttamista vallankäytön välineenä.
Toisen ihmisen lemmikkiin ei ole viisasta kiintyä niin paljon, että siitä eroamisesta voi tulla ongelma,
Aloittajallahan noita ongelmia tuntuu olevan jatkuvasti.
Hänen kohtalonsa on näin päättänyt.
kylmätotuus siilivain kirjoitti:
Pelkäksi koiranulkoilututtajaksi mielestäni liikaa sekaannut koiranomistajan asioihin. Jos et ole mustis oisko sitten kyse siitä että olet alkanu käyttää valtaa tämän miehen elämässä. Löysää jo. Ja hanķi oma koira.
siili
Kun koiran isäntä sairastui ja hän käveli keppien kanssa, olin silloin enemmän mukana heidän elämässään.
Tein monet päivän lenkit ja silloinhan koira turvautui minuun.
Ja minä kiinnyin koiraan lisää.
Autoin myös isäntää jossain kotiaskareissa, pyykit ym. kun omia aikuisia lapsia ei näkynyt mailla eikä halmeilla.
Tässä on vuosien varrella ollut kaikenlaista säätöä.
Kun olen ollut surumielinen, omaisteni poismenojen johdosta, koira on jollakin kummallisella tavalla lohduttanut.
Sanotaan että mies ja nainen eivät voi olla kavereita keskenään.
Kyllä voivat.
Olisiko sitten käynyt niin, että en jostain syystä hyväksy juuri tuota naista miehen kumppaniksi.
Ja miksiköhän?
Eihän asia todellakaan kuulu minulle pätkääkään.
On vain tunne ja vähän tietoakin että miehen pitäisi olla nyt tarkkana.
Tämä siis kaverin, minun mielipiteeni.
Olenhan ystävä, joka haluaa miehelle vain parasta.Anonyymi kirjoitti:
Minustakin haiskahtaa siltä, että aloittaja käyttää koiranulkoiluttamista vallankäytön välineenä.
Toisen ihmisen lemmikkiin ei ole viisasta kiintyä niin paljon, että siitä eroamisesta voi tulla ongelma,
Aloittajallahan noita ongelmia tuntuu olevan jatkuvasti.
Hänen kohtalonsa on näin päättänyt.
kylmätotuusKt
Kun tutustuin koiraan, oli mieheni kuolemasta puoli vuotta.
Isäntä ja koira tulivat minut hakemaan lenkille.
Täysin vieraat silloin minulle.
Olin kuin zombi, enkä tahtonut millään päästä tolpilleni kuoleman jälkeen.
Mies ja koira saivat minut liikkeelle.
Siitä olen kyllä ikuisesti kiitollinen.
Aloin sitten ulkoiluttamaan yksin koiraa.
Ihan omasta halustani.
Ei voi mitään jos koiraan ihastuu.
Ei minulla ole sellaisia säätelymetodeja, ettei näin voisi käydä.
Olen ollut hyvin tietoinen, että miehelle voi koska tahansa ilmaantua joku rakas.
En vai oikein ottanut huomioon, miten koiran kanssa käy.
Se oli itsellenikin yllätys.
No katsellaan kuunnellaan kevättä.
Kyllä se siitä.
Asioiden on aina tapana järjestyä.2lesken kirjoitti:
siili
Kun koiran isäntä sairastui ja hän käveli keppien kanssa, olin silloin enemmän mukana heidän elämässään.
Tein monet päivän lenkit ja silloinhan koira turvautui minuun.
Ja minä kiinnyin koiraan lisää.
Autoin myös isäntää jossain kotiaskareissa, pyykit ym. kun omia aikuisia lapsia ei näkynyt mailla eikä halmeilla.
Tässä on vuosien varrella ollut kaikenlaista säätöä.
Kun olen ollut surumielinen, omaisteni poismenojen johdosta, koira on jollakin kummallisella tavalla lohduttanut.
Sanotaan että mies ja nainen eivät voi olla kavereita keskenään.
Kyllä voivat.
Olisiko sitten käynyt niin, että en jostain syystä hyväksy juuri tuota naista miehen kumppaniksi.
Ja miksiköhän?
Eihän asia todellakaan kuulu minulle pätkääkään.
On vain tunne ja vähän tietoakin että miehen pitäisi olla nyt tarkkana.
Tämä siis kaverin, minun mielipiteeni.
Olenhan ystävä, joka haluaa miehelle vain parasta."Olenhan ystävä, joka haluaa miehelle vain parasta."
Kutsut itseäsi ystäväksi, mikset toimi sitten niin kuin ystävä. Toimiiko ystävä noin kuten sinä olet toiminut tässä tilanteessa? Eikö sinun ystävänä pitäisi kunnioittaa miehen valintoja, olla kuitenkin tukena rinnalla mutta ei tuputtaa omia näkemyksiä ja viime kädessä katkaista välejä?
Olet loukkaantunut siitä kun mies tekee mielensä mukaan vaikka se ei sinulle sopisikaan, eikä ala asiasta keskutelemaan kanssasi. Tai sinun asemastasi näissä kuvioissa nyt kun hänellä on elämässään uusi tuttavuus. Ettekö kykene miehen kanssa keskutelemaan asioista? Silloinkaan kun jätät avaimen ja poistut? Vaikka takana pitkä yhteinen menneisyys? En ymmärrä?2lesken kirjoitti:
siili
En ole muuta kuin ulkoiluttaja.
Enkä mitään muuta ole ajatellutkaan.
Minulla on intressit muualla.
Jos ja kun tulee uusi lenkittäjä tilalleni, sen on pidettävä koirasta hyvää huolta.
Uusi tuttavuus on ollut lenkillä kanssamme.
En oikein luota häneen koiranhoitajana.
Liian levoton ja hajamielinen kännykässä puhuja.
Ja koira oirehtii.
Nämä asiat minun pitäisi kertoa isännälle.
Mutta sitä en ole tehnyt.
Jospa uusi tuttavuus rauhoittuu kun en ole enää mukana.
Jospa taluttelevat isännän kanssa yhdessä koiraa.
Näin toivon"Enkä mitään muuta ole ajatellutkaan."
No kyllä haaremikirjoittelusi osoittaa ihan muuta.2lesken kirjoitti:
siili
Olen hyvin voinut tehdä.
Katsotaan nyt.
Jos isäntä ei enää soita tai rimpauta koiran kanssa ovikelloa, olen tehtäväni tehnyt.No voipi olla ettei tule koska olet jo omalla lapsellisella käytökselläsi avaimenkin luovuttanut. Ainakin miehenä miettisin tarkkaan mitä siellä nyt tapahtuu.
siilivain kirjoitti:
No voipi olla ettei tule koska olet jo omalla lapsellisella käytökselläsi avaimenkin luovuttanut. Ainakin miehenä miettisin tarkkaan mitä siellä nyt tapahtuu.
siili 09:05
Tämä on kinkkinen juttu.
Kun olen ainoa joka lenkittää koiraa.
Onko minusta tullut tietämättäni vallankäyttäjä?
Olen itse sitämieltä että kiintymys koiraan ja kaveruus isäntään on ykkösprioriteetit.
Mitä avaimeen tulee, on olemassa varavara-avain koiraa varten. Hyvin piilossa hätätapauksia varten.
Sen paikan tiedän vain minä.
- Anonyymi
Meinasin laittaa että toivon liihoittelijan pian liihoittelevan pois, vaan en sittenkään. Hän voi olla miehellä tärkeä. Kumpi on tärkeämpi, miehen ja naisen suhde vai sinun ja koiran suhde. Ei voi sanoa, kumpikin varmaan on tärkeä. Toivotaan että jotenkin selviää.
Minusta paras vaihtoehto: Mies sanoisi liihoittelijalle: Et sekaann koiraan ja ulkoiluttajaan millään muotoa ja piste. Oisko se ollut sinusta hyvä?Ano 14:41
Totta puhut.
Liihottelija on hyvin samanoloinen kuin mies.
Heillä on lapset, lapsenlapset ym. yhteisiä puheenaiheita.
Mies aina sanoo, että hänelle koira on ykkönen.
Minä olen lenkittänyt koiraa lähes koko sen iän.
Koira vieroksuu liihotteilijaa, jostain ihme syystä.
Mies ei tule koskaan sanomaan liihottelijalle noin.
Hän voi tarvita lenkittäjää, välillä äityneiden kovien jalkakipujen takia.
Valitettavasti omalta kohdaltani ei ole olemassa mitään vaihtoehtoa muuta kuin hyvästi.
Olen ollut kolmantena pyöränä joskus ennenkin, ja se on tuskaista.
Haen toisen koiran lenkkikaveriksi.
Mutta mistä?
Keksin keinon2lesken kirjoitti:
Ano 14:41
Totta puhut.
Liihottelija on hyvin samanoloinen kuin mies.
Heillä on lapset, lapsenlapset ym. yhteisiä puheenaiheita.
Mies aina sanoo, että hänelle koira on ykkönen.
Minä olen lenkittänyt koiraa lähes koko sen iän.
Koira vieroksuu liihotteilijaa, jostain ihme syystä.
Mies ei tule koskaan sanomaan liihottelijalle noin.
Hän voi tarvita lenkittäjää, välillä äityneiden kovien jalkakipujen takia.
Valitettavasti omalta kohdaltani ei ole olemassa mitään vaihtoehtoa muuta kuin hyvästi.
Olen ollut kolmantena pyöränä joskus ennenkin, ja se on tuskaista.
Haen toisen koiran lenkkikaveriksi.
Mutta mistä?
Keksin keinon"Olen ollut kolmantena pyöränä joskus ennenkin, ja se on tuskaista."
Noniii, siinä se tuli :D. Ketkä tässä ovat ne kolme, sinä, koira ja uusi nainen vai? :Dsiilivain kirjoitti:
"Olen ollut kolmantena pyöränä joskus ennenkin, ja se on tuskaista."
Noniii, siinä se tuli :D. Ketkä tässä ovat ne kolme, sinä, koira ja uusi nainen vai? :Dsiili
Sitten neljäntenä pyöränä.
Ihan uusi kokemus.2lesken kirjoitti:
siili
Sitten neljäntenä pyöränä.
Ihan uusi kokemus.Jos on yksinäinen niistä harvoistakin ihmiskontakteista voi tulla tosi tärkeitä. Ei ole kumma jos koet olosi hylätyksi.
- Anonyymi
Eläimeen voi kiintyä "ihan sairaasti". Sairaasti sikäli, että ihminen,
joka ei ole sitä koskaan kokenut, ei ehkä ymmärrä sellaista kiintymyksen määrää.
Eläin on aina ystävä, se ei morkkaa, se ei syytä, se ei kieroile, se ei vaadi,
se on aina hyvä kaveri, se lohduttaa, se saa antaa sinulle hyvän mielen vain olemalla olemassa ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Se muistaa sinut aina.
Älä unohda sitä kokonaan. Et saa ajatella vain itseäsi, tapaa sitä joskus, silläkin on ikävä sinua.Ano 15:04
Se on juuri näin.
Aina iloisena ottaa vastaan ovella.
Rinta rinnan ollaan kävelty vuosia pitkin kylänraittia ja metsäpolkuja.
Olen paljon valokuvannut koiraa ja kehittänyt kuvat.
Isännälle olen ne suurennuttanut.
Koira todellakin on kuin terapeutti.
Se kuuntelee pää kallellaan ja on osaanottavan näköinen.
Mehän asumme lähekkäin, joten pakostakin törmään siihen.
Olen tietoinen, että koirakin tuntee jotenkin lenkittäjästä eroahdistusta.
Joskus kun en ole hakenut sitä omien pakkomenojeni takia, se on ollut syömättä, juomatta ja ulostamatta monta päivää.
Isäntä on sitten soittanut, että koira oirehtii.
Mutta kun on se uusi ihminen kierroksessa.
Hän lenkittäköön.
Kyllä uskoisin, että kun koiralle lenkki on tosi tärkeä, se kyllä lähtee uudemmankin tuttavuuden kanssa ulos.
Vaikka tuttavuus sanoi, että hän ei halua lenkittää.
Haluaa vain seurustella omalla tavallaan.
Eikä ole koiraihminen.
Hitto mikä sekasotku, rauhallisten vuosien jälkeen.- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
Ano 15:04
Se on juuri näin.
Aina iloisena ottaa vastaan ovella.
Rinta rinnan ollaan kävelty vuosia pitkin kylänraittia ja metsäpolkuja.
Olen paljon valokuvannut koiraa ja kehittänyt kuvat.
Isännälle olen ne suurennuttanut.
Koira todellakin on kuin terapeutti.
Se kuuntelee pää kallellaan ja on osaanottavan näköinen.
Mehän asumme lähekkäin, joten pakostakin törmään siihen.
Olen tietoinen, että koirakin tuntee jotenkin lenkittäjästä eroahdistusta.
Joskus kun en ole hakenut sitä omien pakkomenojeni takia, se on ollut syömättä, juomatta ja ulostamatta monta päivää.
Isäntä on sitten soittanut, että koira oirehtii.
Mutta kun on se uusi ihminen kierroksessa.
Hän lenkittäköön.
Kyllä uskoisin, että kun koiralle lenkki on tosi tärkeä, se kyllä lähtee uudemmankin tuttavuuden kanssa ulos.
Vaikka tuttavuus sanoi, että hän ei halua lenkittää.
Haluaa vain seurustella omalla tavallaan.
Eikä ole koiraihminen.
Hitto mikä sekasotku, rauhallisten vuosien jälkeen."Ruuhkaa lenkkipolulla", aloituksesta saa kuvan että hän lähtee lenkille mukaan.
- Anonyymi
Tavallaan noin.
Elukat, joitten kans ihminen on tekemisissä, on yleensä laumaelukoita. Net suhtautuu ihmiseen, kuin mihin tahansa laumansa jäseneen. Kun ihminen suhtautuu niihin samoin, yhteispeli pelaa.
Mulla silleen kaverisuhde meitin kattiin ja se hyväksyy mut, koska ruokin jne sitä. Kissat eroaa pikkasen koirista ja monista muistakin elukoista, net on itsenäisempi, siks kai haasteellisempiakin. Mutta kyllä net on silleen uskollisia ja silleen lojaaleita.
Piti kirjoittamani tapauksesta, kun oli snadi kakara. Olin joessa "uimassa", elikkäs räpiköimässä. Kissa oli mukana, se aina liikkui mun kans, etenkin joella, koska ongin paljon ja se söi mieluusti kalaa. Noh, toisella puolen oli syvänne, minne oli kielletty menemästä- tottakai sinne piti mennä. Tietenkin enin uppeluksiin ja vedin vettä keuhkoon. Jotenkin pääsin rannalle ja köhin keuhkoja tyhjäksi.
Sitten niinkuin säikähdin, kun joen yli ui jokin elukka vauhdilla mua kohti. Joopa, meitin katti. Se oli mukana ja oli istuskellut sillan vieressä kattelemassa. Se tosiaan oli hypännyt jokeen ja ui mun luo, alkoi nuoleen naamaa ja silleen. Se tuli auttaan.
Siitä asti olen ollut kissaihmisiä. Edelleen menee kissojen kans hyvin, toki muittenkin elukoitten kans aina pärjäillyt, mutta jotenkin vaan fiilis, kyllä huushollissa katti pitää olla.
Nykykatti alkaa olemaan jo vanha, hyvässä kunnossa toki jne. Mutta jossain vaiheessa se sairastuu niin, että pitää tapattaa. Tylsä homma, edellinen katti oli kans kauan, eikä sen piikitus niin mieltäylentävä kokemus ollut. Mutta elukat on elukoita, alussa tietenkin niinkuin surin jne, mutta ei mennyt kauaakaan, kun aloin etsiskelemään, mistä sais kilpparinpennun :D
Ois juttua yhestä jäniskoirastakin, mutta kyllä mun mieletä niin, kyllä elukat on ihan kavereita, kunhan net on laumassa lauman osa. Eikä päästä niitä hyppimään silmille, meitsi niinkuin lauman johtaja, jos kissa ois pomo, vois olla, ei ois kissaa.
=DW= siilivain kirjoitti:
No eikö ole koirallekin väärin jos tuttu ulkoiluttaja hylkää sen mustasukkaisuuden takia?
siili
Sinä et pääse tuosta mustasukkaisuus-sanasta millään eroon.
Ei ole siitä kysymys.Anonyymi kirjoitti:
"Ruuhkaa lenkkipolulla", aloituksesta saa kuvan että hän lähtee lenkille mukaan.
Ano 15:42
Näin on.
Hän lähtee isännän ja koiran matkaan.
Hän lähtee minun ja koiran matkaan.
Mutta koiraa hän ei suostu yksin hakemaan.
Mikä oli minun ehdotukseni.
Kun itse lähden keskustaan asioille.
En tiedä mitä isäntä on ehdottanut.- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
Ano 15:42
Näin on.
Hän lähtee isännän ja koiran matkaan.
Hän lähtee minun ja koiran matkaan.
Mutta koiraa hän ei suostu yksin hakemaan.
Mikä oli minun ehdotukseni.
Kun itse lähden keskustaan asioille.
En tiedä mitä isäntä on ehdottanut.Kysäseppä koiranomistajalta jos saisit sen koiran omaan kotiisi vakituiseksi seuraksi ja veisit sitten miehelle kun itse menet omille asioillesi. Olis vähän niinkuin kahden kimppakoira.
Saisi vuorostaan koiranisäntä avaimet kotiisi ;)
Hytinäx1 2lesken kirjoitti:
siili
Sinä et pääse tuosta mustasukkaisuus-sanasta millään eroon.
Ei ole siitä kysymys.Ei ole kyse sanasta vaan minusta sinun kirjoitusesi ja suhtautumisesta asiaan vaikuttaapi siltä.
Anonyymi kirjoitti:
Kysäseppä koiranomistajalta jos saisit sen koiran omaan kotiisi vakituiseksi seuraksi ja veisit sitten miehelle kun itse menet omille asioillesi. Olis vähän niinkuin kahden kimppakoira.
Saisi vuorostaan koiranisäntä avaimet kotiisi ;)
Hytinäx1Hytinäx1
En missään tapauksessa ole halunnut koiraa kotiini vakituisesti.
Eikä isäntä edes antaisi.
Joskus on ollut minulla lyhyitä aikoja.
Kun isäntä on lähtenyt pidemmälle matkalle, olen mennyt hänen asuntoonsa.
Se on koiralle parempi.
Tuttu ympäristö, tuttu peti.
Meillähän on ollut kokoajan avaimet toistemme luokse.
Nimenomaan koiran parasta ajatellen.
Jos avaimet hukkuu tai jotain muuta tapahtuu.
Kyllä tämä tarina on taputeltu.siilivain kirjoitti:
Ei ole kyse sanasta vaan minusta sinun kirjoitusesi ja suhtautumisesta asiaan vaikuttaapi siltä.
siili
No en osaa tuoda kiintymystäni koiraan paremmin julki.
Mies jonka luona kyläilen ja saunon, on paljon mielenkiintoisempi.
Hänestä minä voisinkin olla vähän svartta.
Hän on maailmaa kiertänyt, nähnyt ja kokenut paljon.
Ja koti on huippuhieno ja mikä parasta huippusiisti.
Olisi siellä kuulemma yläkerta vapaana mahdolliselle vuokralaiselle.
Mikä olisi asustella veden äärellä.
Käydä savusaunassa, pulahtaa kylpytynnyriin tai meren aalloille.
"Se mitä ei ole, sitä ei tarvita" toteaa komistus.
Katsotaan miten Helsinki reissu sujuu.- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
No eikö ole koirallekin väärin jos tuttu ulkoiluttaja hylkää sen mustasukkaisuuden takia?
Et saisi hylätä ystävääsi, koiraa. Älä hylkää, vaikket joka päivä tapaisikaan.
On julmaa hylätä koira-ystävä yht'äkkiä. Koirakin on surullinen. Anonyymi kirjoitti:
Et saisi hylätä ystävääsi, koiraa. Älä hylkää, vaikket joka päivä tapaisikaan.
On julmaa hylätä koira-ystävä yht'äkkiä. Koirakin on surullinen.Nii. Syytön kai se koira ihmisten toilailuihin on.
2lesken kirjoitti:
siili
No en osaa tuoda kiintymystäni koiraan paremmin julki.
Mies jonka luona kyläilen ja saunon, on paljon mielenkiintoisempi.
Hänestä minä voisinkin olla vähän svartta.
Hän on maailmaa kiertänyt, nähnyt ja kokenut paljon.
Ja koti on huippuhieno ja mikä parasta huippusiisti.
Olisi siellä kuulemma yläkerta vapaana mahdolliselle vuokralaiselle.
Mikä olisi asustella veden äärellä.
Käydä savusaunassa, pulahtaa kylpytynnyriin tai meren aalloille.
"Se mitä ei ole, sitä ei tarvita" toteaa komistus.
Katsotaan miten Helsinki reissu sujuu.Nii ja sitten tämä"komistus" hankkii itselleen naisystävän ja sinä purat vuokrasopimuksen 🤣.
Anonyymi kirjoitti:
Et saisi hylätä ystävääsi, koiraa. Älä hylkää, vaikket joka päivä tapaisikaan.
On julmaa hylätä koira-ystävä yht'äkkiä. Koirakin on surullinen.Ano 18:57
Mietiskelin näin, että jos isäntä tuo koiran minulle lenkkiä varten, vien sen.
Mutta menemme koiran kanssa kahdestaan.
En halua muita seuraani.
En halua olla julma koiralle, joka on ollut paras ystäväni.siilivain kirjoitti:
Nii. Syytön kai se koira ihmisten toilailuihin on.
siili
Kukahan henkilö tässä keississä on toilailija?siilivain kirjoitti:
Nii ja sitten tämä"komistus" hankkii itselleen naisystävän ja sinä purat vuokrasopimuksen 🤣.
siili
Niinkin voisi käydä.
Siksi kieli poskessa kirjoitin yläkerran vapaista huoneista.
Miehellä on ollut ennen karanteenia sutinaa tuonne thaikkuihin päin.
Nyt sinne ei toistaiseksi pääse matkustamaan.
Alkaa noita suomiukkoja tavalliset ikäisensä suomalaiset naiset kiinnostamaan.
Mehän olemme rautaa ja luotettavia.
Ja hyvin viehättäviä.2lesken kirjoitti:
siili
Kukahan henkilö tässä keississä on toilailija?No täällähän näkyy vain sinun versiosi asioista joten näillä tiedoin sinä :).
siilivain kirjoitti:
No eikö ole koirallekin väärin jos tuttu ulkoiluttaja hylkää sen mustasukkaisuuden takia?
Ja lisään vielä et ymmärrän eläinrakkauden mut jos se menee niin tpikälle et siitä kärsii muutkin kuin itse ollaan jo tietty raja ylitetty. Ja jos on niin heevetin eläinrakas, hommatkoon oman eläimen.
2lesken kirjoitti:
Ano 15:04
Se on juuri näin.
Aina iloisena ottaa vastaan ovella.
Rinta rinnan ollaan kävelty vuosia pitkin kylänraittia ja metsäpolkuja.
Olen paljon valokuvannut koiraa ja kehittänyt kuvat.
Isännälle olen ne suurennuttanut.
Koira todellakin on kuin terapeutti.
Se kuuntelee pää kallellaan ja on osaanottavan näköinen.
Mehän asumme lähekkäin, joten pakostakin törmään siihen.
Olen tietoinen, että koirakin tuntee jotenkin lenkittäjästä eroahdistusta.
Joskus kun en ole hakenut sitä omien pakkomenojeni takia, se on ollut syömättä, juomatta ja ulostamatta monta päivää.
Isäntä on sitten soittanut, että koira oirehtii.
Mutta kun on se uusi ihminen kierroksessa.
Hän lenkittäköön.
Kyllä uskoisin, että kun koiralle lenkki on tosi tärkeä, se kyllä lähtee uudemmankin tuttavuuden kanssa ulos.
Vaikka tuttavuus sanoi, että hän ei halua lenkittää.
Haluaa vain seurustella omalla tavallaan.
Eikä ole koiraihminen.
Hitto mikä sekasotku, rauhallisten vuosien jälkeen."Haluaa vain seurustella omalla tavallaan.
Eikä ole koiraihminen."
No eikös hänellä ole oikeus siihen? Et sinä voi pitää miehen elämän ulkopuolella uusia ihmisiä vedoten koiraan ja ulkoilutukseen. Hankihan oma koira.2lesken kirjoitti:
siili
Sinä et pääse tuosta mustasukkaisuus-sanasta millään eroon.
Ei ole siitä kysymys.Kirjoituksesi kyllä kertovat ihan muuta. Tai sitten vallanhalusta. Pyrit pitämään hallussa miehen elämää tekmeällä itsestäsi ylitärkeän koiran ulkoiluttamisen verukkeella.
2lesken kirjoitti:
Hytinäx1
En missään tapauksessa ole halunnut koiraa kotiini vakituisesti.
Eikä isäntä edes antaisi.
Joskus on ollut minulla lyhyitä aikoja.
Kun isäntä on lähtenyt pidemmälle matkalle, olen mennyt hänen asuntoonsa.
Se on koiralle parempi.
Tuttu ympäristö, tuttu peti.
Meillähän on ollut kokoajan avaimet toistemme luokse.
Nimenomaan koiran parasta ajatellen.
Jos avaimet hukkuu tai jotain muuta tapahtuu.
Kyllä tämä tarina on taputeltu."Kyllä tämä tarina on taputeltu."
Voi olla hyväkin sinulle että on taputeltu sillä selvästi sinun odotuksesi tästä suhteesta ovat olleet aika epärealistiset. Ehkä on hyväkin ottaa nyt vähän etäisyyttä ja mennä elämässä etiäppäin.2lesken kirjoitti:
siili
No en osaa tuoda kiintymystäni koiraan paremmin julki.
Mies jonka luona kyläilen ja saunon, on paljon mielenkiintoisempi.
Hänestä minä voisinkin olla vähän svartta.
Hän on maailmaa kiertänyt, nähnyt ja kokenut paljon.
Ja koti on huippuhieno ja mikä parasta huippusiisti.
Olisi siellä kuulemma yläkerta vapaana mahdolliselle vuokralaiselle.
Mikä olisi asustella veden äärellä.
Käydä savusaunassa, pulahtaa kylpytynnyriin tai meren aalloille.
"Se mitä ei ole, sitä ei tarvita" toteaa komistus.
Katsotaan miten Helsinki reissu sujuu.Juu eteenpäin sanoi mummo lumessa. Keskity kivoihin asioihn elämässä. Mukavaa reissua.
- Anonyymi
Jos koiran omistaja isäntä on mustis tuosta sinun miespuolisesta ystävästä, siksi tullut kuvioihin tuo uusi tuttavuus, vaikka ei koiraihminen olekaan ;)
Ano 19:13
Ei ole mustis. En ole hänen tyyppiään.
Sanonut näin jo ihan alusta lähtien.
Se on minulle ok.
Eikä hänkään nyt täysin kolahda.
Uusi tuttavuus muutti tännepäin hiljakkoin.
On ulkonäöllisesti miehen makuun.
Ja varmaan muutenkin.
Kun vielä eroaa niin se on sitten siinä.2lesken kirjoitti:
Ano 19:13
Ei ole mustis. En ole hänen tyyppiään.
Sanonut näin jo ihan alusta lähtien.
Se on minulle ok.
Eikä hänkään nyt täysin kolahda.
Uusi tuttavuus muutti tännepäin hiljakkoin.
On ulkonäöllisesti miehen makuun.
Ja varmaan muutenkin.
Kun vielä eroaa niin se on sitten siinä.Ja sinua niin kouraisee et palautat avaimet ja lopetat ulkoiluttamisen. Sanompa suoraan et tyhmintä mitä voit tehdä.
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Ja sinua niin kouraisee et palautat avaimet ja lopetat ulkoiluttamisen. Sanompa suoraan et tyhmintä mitä voit tehdä.
No nyt näin.
Nielet ylpeytesi.
Käyt ulkoiluttamassa, kuten ennenkin.
Olette tunteneet toisenne kauan.
Pidä häntä ystävämiehenä ja ole itse ystävänainen.
Älä puutu tämän uuden hempukan ja miehen väleihin.
Yritä olla näyttämättä pahaa mieltäsi.
Avaimien käyttöä harkitse: puhelin on keksitty.
Sopulit sijaa antaa.
Tsemppiä.
Beng Anonyymi kirjoitti:
No nyt näin.
Nielet ylpeytesi.
Käyt ulkoiluttamassa, kuten ennenkin.
Olette tunteneet toisenne kauan.
Pidä häntä ystävämiehenä ja ole itse ystävänainen.
Älä puutu tämän uuden hempukan ja miehen väleihin.
Yritä olla näyttämättä pahaa mieltäsi.
Avaimien käyttöä harkitse: puhelin on keksitty.
Sopulit sijaa antaa.
Tsemppiä.
BengJuu juuri näin. Ole ystävä eläkä puutu väleihin.
siilivain kirjoitti:
Ja sinua niin kouraisee et palautat avaimet ja lopetat ulkoiluttamisen. Sanompa suoraan et tyhmintä mitä voit tehdä.
siili
Miten sinä hoitaisit tämän homman?- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
Ano 19:13
Ei ole mustis. En ole hänen tyyppiään.
Sanonut näin jo ihan alusta lähtien.
Se on minulle ok.
Eikä hänkään nyt täysin kolahda.
Uusi tuttavuus muutti tännepäin hiljakkoin.
On ulkonäöllisesti miehen makuun.
Ja varmaan muutenkin.
Kun vielä eroaa niin se on sitten siinä."Ulkonäöllisesti".. missä iässä sellaiset seikat lakkaa vaikuttamasta.
Onko uusi tuttavuus vielä naimisissa. 2lesken kirjoitti:
siili
Miten sinä hoitaisit tämän homman?Näiden tietojen perusteella mitä olet tänne maalaillut olisin jatkanut koiran ulkoiluttamista entiseen malliin ja tietenkin koiran omistajan kanssa yhteisymmärryksessä.
Olisin ollut iloinen koiran omaistajan puolesta että hän on löytänyt elämäänsä uuden ihmisen. Lisäksi pyrkisin tutustumaan siinä sivussa tähän uuteen ihmiseen tai ainakin vähintään tulemaaan kohteliaasti toimeen. Ystäviä teistä ei tarvitse tulla jos siltä ei tunnu.
Tuppautuessaan koiralenkille voihan olla kyse siitä että hän pyrkii tutustumaan myös sinuun? Mutta jos et halua hänen seuraansa viot kohteliasti sanoa et ne lenkit on sun ja koiran yhteisiä terapialenkkejä :).
Tuommonen tuli mieleen............................Kun kirjoitat siitä kuinka paljon miestä olet auttanut ym harmittaako sinua et nyt valta-aemasi miehen elämässä kapenee jos tämä uusi daami tulee kumppaniksi. Oletko oikeasti sittenkin mieltäsi olevan miehen jonkinlainen omaishoitaja?Anonyymi kirjoitti:
"Ulkonäöllisesti".. missä iässä sellaiset seikat lakkaa vaikuttamasta.
Onko uusi tuttavuus vielä naimisissa.Ano 08:10
On aviossa ja mummu.- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
Ano 19:13
Ei ole mustis. En ole hänen tyyppiään.
Sanonut näin jo ihan alusta lähtien.
Se on minulle ok.
Eikä hänkään nyt täysin kolahda.
Uusi tuttavuus muutti tännepäin hiljakkoin.
On ulkonäöllisesti miehen makuun.
Ja varmaan muutenkin.
Kun vielä eroaa niin se on sitten siinä.Uusi tuttavuus on tainnut päästä vankilasta ja kyttää onko koiran omistajalla omaisuutta.
siilivain kirjoitti:
Näiden tietojen perusteella mitä olet tänne maalaillut olisin jatkanut koiran ulkoiluttamista entiseen malliin ja tietenkin koiran omistajan kanssa yhteisymmärryksessä.
Olisin ollut iloinen koiran omaistajan puolesta että hän on löytänyt elämäänsä uuden ihmisen. Lisäksi pyrkisin tutustumaan siinä sivussa tähän uuteen ihmiseen tai ainakin vähintään tulemaaan kohteliaasti toimeen. Ystäviä teistä ei tarvitse tulla jos siltä ei tunnu.
Tuppautuessaan koiralenkille voihan olla kyse siitä että hän pyrkii tutustumaan myös sinuun? Mutta jos et halua hänen seuraansa viot kohteliasti sanoa et ne lenkit on sun ja koiran yhteisiä terapialenkkejä :).
Tuommonen tuli mieleen............................Kun kirjoitat siitä kuinka paljon miestä olet auttanut ym harmittaako sinua et nyt valta-aemasi miehen elämässä kapenee jos tämä uusi daami tulee kumppaniksi. Oletko oikeasti sittenkin mieltäsi olevan miehen jonkinlainen omaishoitaja?siili
Olen todellakin tutustunut tähän ihmiseen kyllästymiseen asti.
Meillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa.
Hän on viettänyt täysin erilaisen elämän kuin minä.
Kemiat eivät kohtaa millään tasolla.
Luulin alkuun, että hän on mukana siksi, että näkee koiran tavat.
Ja vie koiraa lenkille.
Sitä hänellä ei ollut aikomustakaan tehdä.
Kunhan nyt ensin ottaa avioeron miehestään ja lakkaa puhumasta potaskaa.
Koiramies ei tarvitse omaishoitajaa.
Hän hoitaa kaikki asiansa itse.
Ainoa on ollut nuo kipeät jalat.
Silloin lenkkeily on vaikeata.
Mutta se toinen mies ehkä tarvitsee minua hoitajaksi kesällä.
Joutuu leikkaukseen ja tarvitsee apua.
Riennänkö sitten sinne.
Se jää nähtäväksi.Anonyymi kirjoitti:
Uusi tuttavuus on tainnut päästä vankilasta ja kyttää onko koiran omistajalla omaisuutta.
Ano 16:05
Jos avioliitto on vankila, on sieltä lähtenyt.
Ainakin omien puheittensa mukaan.
Kun ne jutut vaihtuu päivittäin
Hemmetin huono valehtelija, kun ei muista valehdella seuraavana päivänä samalla tavalla.
Et välttämättä ole yhtään väärässä tuon toisen asian suhteen.
Hänen kohdallaan käytän sanontaa Run.
Kun vielä ehdit.2lesken kirjoitti:
Ano 16:05
Jos avioliitto on vankila, on sieltä lähtenyt.
Ainakin omien puheittensa mukaan.
Kun ne jutut vaihtuu päivittäin
Hemmetin huono valehtelija, kun ei muista valehdella seuraavana päivänä samalla tavalla.
Et välttämättä ole yhtään väärässä tuon toisen asian suhteen.
Hänen kohdallaan käytän sanontaa Run.
Kun vielä ehdit.Olisi mielenkiintoista kuulla myös toisen osapuolen tarina. Mitä tämä koiraisäntä tuumisi jos tietäisi mitä täällä somessa kirjoittelet.
2lesken kirjoitti:
siili
Olen todellakin tutustunut tähän ihmiseen kyllästymiseen asti.
Meillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa.
Hän on viettänyt täysin erilaisen elämän kuin minä.
Kemiat eivät kohtaa millään tasolla.
Luulin alkuun, että hän on mukana siksi, että näkee koiran tavat.
Ja vie koiraa lenkille.
Sitä hänellä ei ollut aikomustakaan tehdä.
Kunhan nyt ensin ottaa avioeron miehestään ja lakkaa puhumasta potaskaa.
Koiramies ei tarvitse omaishoitajaa.
Hän hoitaa kaikki asiansa itse.
Ainoa on ollut nuo kipeät jalat.
Silloin lenkkeily on vaikeata.
Mutta se toinen mies ehkä tarvitsee minua hoitajaksi kesällä.
Joutuu leikkaukseen ja tarvitsee apua.
Riennänkö sitten sinne.
Se jää nähtäväksi.Koita kuitenkin tajuta et hän on koiraisännän valinta ja sitä teitin pitää kunnioittaman.
- Anonyymi
Oma mielipiteeni on:
Jos minulla olisi kaveri/ystävä, jonka koiraa ulkoiluttaisin ja kaverille ilmaantusi oma kaveri, niin kannustaisin sitä kaveruutta.
Minä vaan tallustelisin kivan koiran kanssa ja antaisin koiran omistajan huolehtia omista kavereistaan.
Jos mitään kiinnostusta ei ole koiran omistajaan, niin mikä on ongelma?
Voi viedä koiraa edelleenkin ulos.
Pitääkö pistää välit poikki, jos joku löytää jonkun kumppaniehdokkaan?
Jos puolestaan olisin se "joku", joka ehkä ja kenties alkais jotain sen kaa, niin itse en ensteks alkais ehdottelemaan, että alkaisin kuljettamaan hänen koiraansa lenkeillä. En edes, vaikka olen koiraihminen. Ja se joka ei ole semmonen, niin ei ainaskaan.
Jos olisin innostunut kulkemaan jonkun koiran kanssa, niin jatkaisin kulkemista.
Eli en ymmärrä ongelmaasi laisinkaan.
Kuha vastasin.
Heikunkeikku- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Juuri noin minäkin aattelen. Mikä on ongelma?
Luin aamulla avauksen, ja jotenkin ymmärrän, vaikken ole rapu enkä koiraihminen.
Sen loukkaantumisen, jos kokee uuden ihmisen käytöksen epäasialliseksi, eikä koiranomistaja ystävältä saa ymmärrystä/tukea asiaan. - Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Juuri noin minäkin aattelen. Mikä on ongelma?
Ehkei mikään.
Ehkä tekoaloitus?
Näitä tälläisiä aloituksia kun riittää.
Pannut merkille :)
Heikunkeikku - Anonyymi
Aloittaja luetteli liudan syitä siihen, miksi hän päätti lopettaa hurmurikoiran ulkoiluttamisen.
Hänen kommenttinsa ovat aina olleet ristiriitoja täynnä ja sitä ne ovat tässäkin aloituksessa.
Tässä muutama syy:
-Flirtti koiranomistajan ja kuvioon ilmaantuneen naisen välillä.
Kuitenkin hän väittää, että hän ja koiranomistaja ovat pelkästään kavereita.
-Kehuskelu aloittajalle oudoista asioista. Ymmärtääkseni hän tarkoittaa keskusteluita, joita nuo kaksi käyvät lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kenties he saattavat kehaistakin perillisiään Aloittajahan on lapseton ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi, eikä voi sietää tuollaisia keskusteluita.
-Ylikävelemisen hän myös mainitsee.
Aloittaja kokee, ettei hänen mielipidettään enää oteta riittävästi huomioon ja hänen valtansa asioihin on lipsumassa pois.
Varmasti mielenrauha järkkyy, kun huomaa, ettei enää voikaan tanssittaa kaikkia oman pillinsä tahtiin.
Nyt aloittaja odottelee, että isäntä tulee rukoilemaan häntä jatkamaan koiran ulkoiluttamista.
Mielestäni tuollainen käytös ei ole normaalia.
kylmätotuus Anonyymi kirjoitti:
Ehkei mikään.
Ehkä tekoaloitus?
Näitä tälläisiä aloituksia kun riittää.
Pannut merkille :)
HeikunkeikkuAno/Heikun
Ei ole tekoaloitus.
On tämänpäivän juttu ja totta.
Minulla ei ole tapana kirjoitella puuta heinää.
Tämä koirajuttu on nyt tärkeä ja se on jollain keinoa ratkaistava.
En halua olla mikään julmuri enkä olekaan.
Katson miten isäntä toimii.Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja luetteli liudan syitä siihen, miksi hän päätti lopettaa hurmurikoiran ulkoiluttamisen.
Hänen kommenttinsa ovat aina olleet ristiriitoja täynnä ja sitä ne ovat tässäkin aloituksessa.
Tässä muutama syy:
-Flirtti koiranomistajan ja kuvioon ilmaantuneen naisen välillä.
Kuitenkin hän väittää, että hän ja koiranomistaja ovat pelkästään kavereita.
-Kehuskelu aloittajalle oudoista asioista. Ymmärtääkseni hän tarkoittaa keskusteluita, joita nuo kaksi käyvät lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Kenties he saattavat kehaistakin perillisiään Aloittajahan on lapseton ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi, eikä voi sietää tuollaisia keskusteluita.
-Ylikävelemisen hän myös mainitsee.
Aloittaja kokee, ettei hänen mielipidettään enää oteta riittävästi huomioon ja hänen valtansa asioihin on lipsumassa pois.
Varmasti mielenrauha järkkyy, kun huomaa, ettei enää voikaan tanssittaa kaikkia oman pillinsä tahtiin.
Nyt aloittaja odottelee, että isäntä tulee rukoilemaan häntä jatkamaan koiran ulkoiluttamista.
Mielestäni tuollainen käytös ei ole normaalia.
kylmätotuusKt
Itse asiassa koiran tuominen minulle lenkitettäväksi on ainoa vaihtoehto.
Silloin voin kävellä koiran kanssa kahden.
Ei tarvita avaimia.
Lenkitän silloin kun isännälle ja minulle sopii.
Naisystävään ei tarvitse ottaa mitään kantaa.
Minun omat juttui on minun.
Olisiko tämä normaalinrajoissa.- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
Kt
Itse asiassa koiran tuominen minulle lenkitettäväksi on ainoa vaihtoehto.
Silloin voin kävellä koiran kanssa kahden.
Ei tarvita avaimia.
Lenkitän silloin kun isännälle ja minulle sopii.
Naisystävään ei tarvitse ottaa mitään kantaa.
Minun omat juttui on minun.
Olisiko tämä normaalinrajoissa.Minä kirjoitin ristiriitaisista kommenteistasi, mutta ne sinä sivuutit täysin tässä kirjoituksessasi.
Ehkäpä syy siihen on se, ettet itse niitä edes huomaa.
Normaalia käytöstä olisi ollut, että olisit selvittänyt suoraan koiranomistajan kanssa koko jutun. Sitä et tehnyt, vaan toit "ongelmasi" palstalle. Pitäisihän sinun ymmärtää, ettei kukaan meistä pysty tätäkään pulmaasi ratkaisemaan.
Ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun edellisen kerran päätit lopettaa koiran ulkoiluttamisen.
Tietysti sinun juttusi ovat sinun, mutta niin ovat koiranomistajankin asiat, joten älä niihin puutu, vaikka sinulla onkin vahva taipumus määräilyyn.
Jos ihminen ei itse kykene hoitamaan lemmikkieläintään, niin on parasta luopua siitä kokonaan. Silloin ei ainakaan synny kiitollisuudenvelkaa kenellekään esim. lemmikin ulkoiluttamisesta ja samalla poistuu ulkoiluttajalta mahdollisuus käyttää valtaansa apua tarvitsevaa kohtaan.
kylmätotuus Anonyymi kirjoitti:
Ehkei mikään.
Ehkä tekoaloitus?
Näitä tälläisiä aloituksia kun riittää.
Pannut merkille :)
HeikunkeikkuNo samat on aatokset useissa leskenin aloituksissa. Mut ei siinä mitään. Ainahan voi kirjoitella😀,
- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
Kt
Itse asiassa koiran tuominen minulle lenkitettäväksi on ainoa vaihtoehto.
Silloin voin kävellä koiran kanssa kahden.
Ei tarvita avaimia.
Lenkitän silloin kun isännälle ja minulle sopii.
Naisystävään ei tarvitse ottaa mitään kantaa.
Minun omat juttui on minun.
Olisiko tämä normaalinrajoissa.Teillä oli toistenne avaimet, vieläkö hänellä on sinun?
Auttoi joskus arjen askareissa puolestaan sinua, minkätyyppisissä?
Nimim. tarkasti lukenut Anonyymi kirjoitti:
Minä kirjoitin ristiriitaisista kommenteistasi, mutta ne sinä sivuutit täysin tässä kirjoituksessasi.
Ehkäpä syy siihen on se, ettet itse niitä edes huomaa.
Normaalia käytöstä olisi ollut, että olisit selvittänyt suoraan koiranomistajan kanssa koko jutun. Sitä et tehnyt, vaan toit "ongelmasi" palstalle. Pitäisihän sinun ymmärtää, ettei kukaan meistä pysty tätäkään pulmaasi ratkaisemaan.
Ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun edellisen kerran päätit lopettaa koiran ulkoiluttamisen.
Tietysti sinun juttusi ovat sinun, mutta niin ovat koiranomistajankin asiat, joten älä niihin puutu, vaikka sinulla onkin vahva taipumus määräilyyn.
Jos ihminen ei itse kykene hoitamaan lemmikkieläintään, niin on parasta luopua siitä kokonaan. Silloin ei ainakaan synny kiitollisuudenvelkaa kenellekään esim. lemmikin ulkoiluttamisesta ja samalla poistuu ulkoiluttajalta mahdollisuus käyttää valtaansa apua tarvitsevaa kohtaan.
kylmätotuusKt
Isäntä hommaa itselleen koiran.
Hoitaa ja ulkoiluttaa.
Sosiaalisena ihmisenä tutustuu porukoihin.
Moni kävelee hänen ja koiran kanssa heidän lenkillään.
Isäntä sairastuu, jaloistaan.
Joutuu käyttämään keppejä,talvella.
Kertoo jo monelle, että joutuu luopumaan koirasta, hänelle maailman tärkeimmästä.
Kertoo sen myös minulle.
Sanon, että alan ulkoiluttamaan koiraa.
Että hän saa levätä kipeiden jalkojen takia.
Haen pitkät lenkit ja mies vaivalloisesti lyhyet pissalenkit.
Kukaan muu ei tullut avuksi, vaikka taputtelijoita on riittänyt.
Ei aikuiset lapset,ei kukaan auttanut.
Kuin ihmeen kaupalla, mies sai jalkansa parempaan kuntoon.
Tuli kevät ja kesä ja lenkittäminen oli hänelle helpompaa.
Me olimme koiran kanssa niinpaljon yhdessä, että väkisinkin meistä tuli mitä parhaimmat kaverit.
Kiitollisuudenvelkaa ei tullut, koska koira ja mies pelastivat minut mieheni kuoleman jälkeen syvästä ahdingosta.
Olen monta kertaa, toivonut että tulisi joku muukin kuvioon ja vapaaehtoiseksi lenkittäjäksi.
Itselläni on ollut palvelukoteihin niin paljon menoja.
Nyt sitten ilmaantui henkilö, mutta kun ei ole koiraihminen.
Mies pitää varmasti hänestä ja päättää kaikesta.
Minähän olen sivullinen.
Mutta.
Aloitin tämän ketjun siksi, kun en keksinyt muuta keinoa purkaa koiratunteitani.
Ehkä minusta tuli miehen sairauden myötä jonkinlainen päättäjä.
Olosuhteet huomioon ottaen.
Olin pettynyt siihen, että kukaan muu ei ottanut mitään kantaa miehen sairauteen.
Ei lapset, ei lapsenlapset edes käyneet katsomassa.
Eikä ollut koronaa
Niin, en minä myöskään halunnut, että mies joutuu luopumaan aivan ihanasta koirasta.
Puhumattakaan, että minä en olisi enää koiraa nähnyt.
Nyt tilanne on auki.
Muutaman yön nukuttuani ja yksin lenkillä käydessäni mietin uusiksi tämän kuvion.
"Haistelen ilmaa" ja katselen ja kuuntelen missä mennään.
.2lesken kirjoitti:
Kt
Isäntä hommaa itselleen koiran.
Hoitaa ja ulkoiluttaa.
Sosiaalisena ihmisenä tutustuu porukoihin.
Moni kävelee hänen ja koiran kanssa heidän lenkillään.
Isäntä sairastuu, jaloistaan.
Joutuu käyttämään keppejä,talvella.
Kertoo jo monelle, että joutuu luopumaan koirasta, hänelle maailman tärkeimmästä.
Kertoo sen myös minulle.
Sanon, että alan ulkoiluttamaan koiraa.
Että hän saa levätä kipeiden jalkojen takia.
Haen pitkät lenkit ja mies vaivalloisesti lyhyet pissalenkit.
Kukaan muu ei tullut avuksi, vaikka taputtelijoita on riittänyt.
Ei aikuiset lapset,ei kukaan auttanut.
Kuin ihmeen kaupalla, mies sai jalkansa parempaan kuntoon.
Tuli kevät ja kesä ja lenkittäminen oli hänelle helpompaa.
Me olimme koiran kanssa niinpaljon yhdessä, että väkisinkin meistä tuli mitä parhaimmat kaverit.
Kiitollisuudenvelkaa ei tullut, koska koira ja mies pelastivat minut mieheni kuoleman jälkeen syvästä ahdingosta.
Olen monta kertaa, toivonut että tulisi joku muukin kuvioon ja vapaaehtoiseksi lenkittäjäksi.
Itselläni on ollut palvelukoteihin niin paljon menoja.
Nyt sitten ilmaantui henkilö, mutta kun ei ole koiraihminen.
Mies pitää varmasti hänestä ja päättää kaikesta.
Minähän olen sivullinen.
Mutta.
Aloitin tämän ketjun siksi, kun en keksinyt muuta keinoa purkaa koiratunteitani.
Ehkä minusta tuli miehen sairauden myötä jonkinlainen päättäjä.
Olosuhteet huomioon ottaen.
Olin pettynyt siihen, että kukaan muu ei ottanut mitään kantaa miehen sairauteen.
Ei lapset, ei lapsenlapset edes käyneet katsomassa.
Eikä ollut koronaa
Niin, en minä myöskään halunnut, että mies joutuu luopumaan aivan ihanasta koirasta.
Puhumattakaan, että minä en olisi enää koiraa nähnyt.
Nyt tilanne on auki.
Muutaman yön nukuttuani ja yksin lenkillä käydessäni mietin uusiksi tämän kuvion.
"Haistelen ilmaa" ja katselen ja kuuntelen missä mennään.
.Miten sinä oikeasti jaksat? Vaikuttaa siltä että tämä keissi on kovastikin järkyttänyt sinua?
Anonyymi kirjoitti:
Teillä oli toistenne avaimet, vieläkö hänellä on sinun?
Auttoi joskus arjen askareissa puolestaan sinua, minkätyyppisissä?
Nimim. tarkasti lukenutAno 07:55
Ei ole enää avaimia, puolin eikä toisin.
Arjen askareet.
Lamppujen laitot kattoon. Tuolien kasaamista.
DVD: asentamista.
Pesukoneen letkujen suorittamista.
Pöytälamppujen kytkentöjen korjausta.
Tuulettimien kiristämistä ym.
- Anonyymi
Tämähän on 17-vuotiaana toisinpäin
Poika auttaa tyttöä matematiikassa ja kantaa tämän kirjoja ja tyttö makaa tylsäpäisen aggressiivisen bodarin kanssa
Sitten viiri alkaa hitaasti kääntyä ja lopussa vauhti kasvaa
71-vuotiaana miehet ovat pakintoja ja naiset tappelevat jopa heidän koiristaanNyt haluan kiittää kaikkia ketjussa kantaa ottaneita.
Onpa ollut upeata kun olen saanut päinnäköä suoraa ja rehellistä palautetta.
Ja hiton hyviä neuvoja.
Niiden pohjalta tein ainoa oikean ratkaisun.
Soitin miehelle ja kysyin suoraan missä mennään.
Hän ihmetteli, mikä minut on suututtanut.
Kerroin näkemykseni.
Hän sanoi, että hyvin on toiminut kaikki tähän asti.
Hae koira jos haluat.
Mene yksin jos niin haluat.
Koira on odottanut ovella ja ikkunassa.
Eli todella simppeliä.
Ei ole ollut ongelmaa kuin minun päässäni.
Huomenna menen hakemaan superkoiran ja jälleen kävelemme rinta rinnan kohti auringonnousua.
Kahdestaan.- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
Nyt haluan kiittää kaikkia ketjussa kantaa ottaneita.
Onpa ollut upeata kun olen saanut päinnäköä suoraa ja rehellistä palautetta.
Ja hiton hyviä neuvoja.
Niiden pohjalta tein ainoa oikean ratkaisun.
Soitin miehelle ja kysyin suoraan missä mennään.
Hän ihmetteli, mikä minut on suututtanut.
Kerroin näkemykseni.
Hän sanoi, että hyvin on toiminut kaikki tähän asti.
Hae koira jos haluat.
Mene yksin jos niin haluat.
Koira on odottanut ovella ja ikkunassa.
Eli todella simppeliä.
Ei ole ollut ongelmaa kuin minun päässäni.
Huomenna menen hakemaan superkoiran ja jälleen kävelemme rinta rinnan kohti auringonnousua.
Kahdestaan.Mielestäni toimit aikuismaisesti.
Hyvää kevään jatkoa.
Beng 2lesken kirjoitti:
Nyt haluan kiittää kaikkia ketjussa kantaa ottaneita.
Onpa ollut upeata kun olen saanut päinnäköä suoraa ja rehellistä palautetta.
Ja hiton hyviä neuvoja.
Niiden pohjalta tein ainoa oikean ratkaisun.
Soitin miehelle ja kysyin suoraan missä mennään.
Hän ihmetteli, mikä minut on suututtanut.
Kerroin näkemykseni.
Hän sanoi, että hyvin on toiminut kaikki tähän asti.
Hae koira jos haluat.
Mene yksin jos niin haluat.
Koira on odottanut ovella ja ikkunassa.
Eli todella simppeliä.
Ei ole ollut ongelmaa kuin minun päässäni.
Huomenna menen hakemaan superkoiran ja jälleen kävelemme rinta rinnan kohti auringonnousua.
Kahdestaan.Niiiii
Puhumalla asiat seleviää. Jos ei puhu, asiat paisuu omassa päässä suuremmiksi kuin ne onkaa. Ja saa turhia murehtia.
Mukavia lenkkejä koirulin kanssa ja etenki Hesan reissua :D.
Kun ottaa koiran pitää pystyä myös pitämään huolta siitä.
Eihän aloittajalla ole mitään vastuuta koirasta, tietenkin kiintymys viattomaan eläimeen.
Minulla on hyvin hemmoteltu ja vaativa kissa.
Koronan takia ei voi muutenkaan matkustella. Mutta normaali oloissa tekisi mieli käydä jossain. En lähtisi mihinkään kissan takia. Jos löytäisin todella hyvän hoitajan minkä kissakin hyväksyisi, ehkäpä voisin käydäkin aurinkoisessa paikassaa talvella.
Kissasta on minulle iloa koko ajan, en viitsi parin viikon takia panna sen pientä päätä sekaisin jos jättäisin sen vieraan ihmisen huomaan.- Anonyymi
mä jo vähän arvasinkin, morsmaikka on vähän sähköjänis näin alkumetreillä, mutta
tottahan se mieluummin kellii isännän kanssa kuin lähtee lenkitämään koiraa säähän kuin säähän.
nooh olihan siinä etujakin kun sait lenkittää isännän naisystävää
njnj
Hahhah haa.
Sinähän se hauskan jutun murjaisit.
Nythän sinä menit asian ytimeen.
Ja minä menin vanhanaikaiseen.
Voi elämän kevät, ja k.....n takatalvi.
Että veettää.
Kosto elää.
Katsotaan kuka viimeksi nauraa.
- Anonyymi
Hienoo että kaikki meni hyvin.
Parhainta jatkoa toivotellen, ja lisää yhtä dramaattisia avaus -otsakkeita, jotka tempaa mukaansa, ja tietenkin loppuu onnellisesti <3 - Anonyymi
Minulle mukavan lemmikin menettäminen oli surullisempi kuin puolison menettäminen.
- Anonyymi
Mitä tämä tunnustus kertoo teikäläisestä? - Nm. Sanoiko puoliso poikkipuolisen sanan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tämä tunnustus kertoo teikäläisestä? - Nm. Sanoiko puoliso poikkipuolisen sanan
Kyllä 24/7
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä 24/7
Sulla olis kuule sitten peiliin katsomisen paikka. - Nm. Tarkista oma osasi
- Anonyymi
Onneksi olkoon otit oman elämän haltuun! Itse olen Kala empaatinen ja auttava palkatta! Joten keräsin ihmisiä ympärilleni vastaava tilanne, kyse koiran siaan oli: Ihmiset!Kontakti kun tarvitsivat jotain ja kohtelu sama kuin sinun, kohtelu tilanne koiran kanssa. 2-viikoa menee olet voimissasi ja onnelinen otit elämäsi haltuun ja oman aikasi.Sen ettet juokse muiden ajalla ja elä muiden tahdon mukaisesti.Kunioitat myös itseäsi, kun et suostu olemaan muiden roska astia tai jätesäkki!
Ano 7:06
Olin koiran kanssa kahdestaan lenkillä.
Hieno juttu. Tosi upeeta.
Isäntä ei ollut tajunnut, että en halua ketään perässä-,enkä vieressä-kulkijaa.
Ihmeekseni hän totesi, että hänkin haluaa kulkea koiran kanssa kaksistaan.
Että se on rentouttavaa.
Hitsi, meidän suomalaisten pitäisi puhua enemmän, oikeata asiaa.- Anonyymi
2lesken kirjoitti:
Ano 7:06
Olin koiran kanssa kahdestaan lenkillä.
Hieno juttu. Tosi upeeta.
Isäntä ei ollut tajunnut, että en halua ketään perässä-,enkä vieressä-kulkijaa.
Ihmeekseni hän totesi, että hänkin haluaa kulkea koiran kanssa kaksistaan.
Että se on rentouttavaa.
Hitsi, meidän suomalaisten pitäisi puhua enemmän, oikeata asiaa.Minä mies käyn viemässä työssäkäyvän naapurinaisen koiran ulos joka päivä, sillä koira ei kestä 8 tunnin päivää ilman ulkonakäyttämistä. 3 vuotta, joka päivä noin 12 hujakoilla haen koiran ja ulkoilutan noin tunnin. Yksinasuva nainen pyytää minut aina silloin tällöin luoksensa "iltakahveille", tietää mitä tarvin ja antaa avun. Koskaan ei siitä sen kummenmin puhuta, molemmat tykkää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä mies käyn viemässä työssäkäyvän naapurinaisen koiran ulos joka päivä, sillä koira ei kestä 8 tunnin päivää ilman ulkonakäyttämistä. 3 vuotta, joka päivä noin 12 hujakoilla haen koiran ja ulkoilutan noin tunnin. Yksinasuva nainen pyytää minut aina silloin tällöin luoksensa "iltakahveille", tietää mitä tarvin ja antaa avun. Koskaan ei siitä sen kummenmin puhuta, molemmat tykkää.
Hieno tarina. Kolme tyytyväistä.
Olihan jännittävä tarina, hetken jo säälin koiraparkaa, kun joutui draaman viattomaksi uhriksi, mutta loppu hyvin!
Mukavia lenkkeilyjä!- Anonyymi
Kokemusta myös, mutta ihmisten kanssa, aina piti auttaa ja olla skarppina, kunnes uuvuin. Parasta elää omaa elämää, eikä pelätä yksinoloa, vaan olla itsensä paras ystävä.
Anonyymi kirjoitti:
Kokemusta myös, mutta ihmisten kanssa, aina piti auttaa ja olla skarppina, kunnes uuvuin. Parasta elää omaa elämää, eikä pelätä yksinoloa, vaan olla itsensä paras ystävä.
Ano 15:56
Näin se on.
Vielä nyt siitä koirasta.
Kotonani ei koskaan ollut yhtään lemmikkiä. Äitini ei voinut sietää niitä.
Itsellä ei ole ollut.
Edesmenneelle miehelläni jäi aikoinaan avioeron jälkeen yhteishuoltajuus koirasta.
Se oli meillä hoidossa, mutta kiinanpalatsikoira ei ollut mukava oikeastaan ollenkaan. Vaikea räksyttävä luonne.
En jäänyt yhtään kaipaamaan sitä.
Kun tämä nykyinen hoitokoira tuli elämääni, en voinut kuvitellakaan että ikinä maailmassa voisin kiintyä niin paljon koiraan.
Se yllätti minut täydellisesti.
Mutta nythän koiraa ei jätetäkkään niinkuin rukkasta, tai kamalaa ukkoa.
Tai voihan tietty jättää jos pokkaa riittää.
Tilanne on nyt niin, että lenkitän koiraa yksin.
Isäntä ja morsmaikku lenkittävät yhdessä.
Näin on ehdottomasti parempi, toistaiseksi.
Avaimet ovat ilmeisesti vaihtaneet omistajia ja minä olen out kuviosta.
Jos muuttavat kimppaan tai jotain, minun on pakko jättää se koiran haku.
Ei se sitten enää toimi.
Odotan Helsinki reissuani innolla, että asiat hämärtyvät.
Oikeastaan toivoisin että Uudenmaan rajat sulkeutuisivat koronavouhotuksen takia ja joutuisin jäämään Helsinkiin.
Pääsisinköhän vielä työhön jonnekin?
Taidan olla liian vanha.
Pitää kaivaa jostain vuoden 1986 puhelinmuistio.
Jospa löytyisi vanhoja ystäviä tai kavereita.
Mutta
Minullahan on lähiomainen palvelukodissa.
Tapaan häntä kerran viikossa.
En voisi tietysti häntä jättää.
Oho, tulipa taas pohdiskelua laidasta laitaan.
- Anonyymi
Koiralle hyvää vointia !
Pinsseri- Anonyymi
Mieheen voi tulla ns.läheisriippuvuus, vaikka ei olis rakkautta. Vanha mies usein taantuu lapsenomaiseksi, ja jos hoivaviettisen naisen kohtaa, silloin vaikeaa luopua ystävyydestä. Kyse ei ole omaisuuden vikittelystä vaan halusta auttaa. Itse olen kokenut tämän ja olen hoivaaja luonne, välillä unohdin itseni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih496315Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6422611Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831209- 821123
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.791087Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3011074Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä601068- 78983
- 66951
- 228854