Selviytymistarinoita

Anonyymi

Hei,

palsta tuntuu olevan täynnä vinkkipyyntöjä anoreksian hankkimiseen, olisiko jollain kuitenkin kertoa miten tästä kamalasta taudista on selviytynyt? Mikä oli se ratkaiseva tekijä, joka sai tajuamaan, et hei, nyt riittää, ei enää?

Tytär 13 v. taistelee parhaillaan sairautta vastaan (ammattiavun kera), tosin, ei tunnu itse ymmärtävän edelleenkään olevansa sairas, ja pohdin, miten saisin hänet ymmärtämään, että nyt on tosi kyseessä.

5

618

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      syömishäiriöstä toipuminen on todella pitkä ja kivinen prosessi. terapia ja tuki auttaa mutta siihen menee hurjasti aikaa. itsellä vaan loksahti päässä kuinka sairasta mun touhu on, kun googlailin purkan tai hammastahnan kaloreita. tsemppiä sulle ja sun tyttärelle, nää on kamalia sairauksia joissa pitää vaan pysyä kärsivällisenä ja uskoa parantumiseen.

      • Anonyymi

        Kiitos. Kivinen tie on edessä, sen ymmärrän nyt. Osaatko kertoa vielä et kuinka kauan sul meni ennen kuin ns. sun päässä naksahti ja tajusit ettei nyt oo kaikki hyvin? Minkä ikäinen silloin olit? Tiedän, et yksilöllistä nuo parantumiset, ym. mut jostain syystä tahtoo koittaa saada selville et millasist ajoist puhutaan, kutakuinkin. Vielä, jos jaksat/haluat vastailla, oliko sulla osastojaksoja, koitko että niistä oli hyötyä? Miten perhe osallistui sun auttamiseen?

        Jep, ei tässä ole kuin 2 vaihtoehtoa, hautuumaa tai parantuminen, ja yritetään pysytellä tuossa jälkimmäisessä. Uskoa on niin kauan kun henki pihisee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. Kivinen tie on edessä, sen ymmärrän nyt. Osaatko kertoa vielä et kuinka kauan sul meni ennen kuin ns. sun päässä naksahti ja tajusit ettei nyt oo kaikki hyvin? Minkä ikäinen silloin olit? Tiedän, et yksilöllistä nuo parantumiset, ym. mut jostain syystä tahtoo koittaa saada selville et millasist ajoist puhutaan, kutakuinkin. Vielä, jos jaksat/haluat vastailla, oliko sulla osastojaksoja, koitko että niistä oli hyötyä? Miten perhe osallistui sun auttamiseen?

        Jep, ei tässä ole kuin 2 vaihtoehtoa, hautuumaa tai parantuminen, ja yritetään pysytellä tuossa jälkimmäisessä. Uskoa on niin kauan kun henki pihisee.

        Parantuminen kestää NOIN 1-8 vuotta. On niitä pidempiäkin...
        Jos on sairastaNUT anoreksiaa niin voi tulla uudelleen sellaisia ”anoreksiakausia”


    • Anonyymi

      En tiedä luetko tätä vielä, mutta kerron miten itse tajusin olevani sairas.
      Olin kaverini kanssa ostoksilla ja hän halusi ostaa shortsit. Ajattelin olevani saman kokoinen tämän kaverin kanssa. No, hän nappaa hyllystä 42 kokoisen vaatteen ja sanoo sovittavansa sitä. Oli kuulemma melko pieni. Itse käytin kokoa 28-32…
      Toinen on se, että vaatteet, kokoa 128-130 menivät päölleni ja istuivat hyvin. Olivat vain todella lyhyitä sillä olin 168cm pitkä.


      Toivotan teille onnea ja jaksamista <3

      • Anonyymi

        Välillä käyn tarkistelemassa näitä viestejä, yllättävän vähän tullut vastauksia.

        Kiitos kommentista, tyttöä kyllä kovastikin kiinnostaa muoti ja vaatetus, vielä uskoisin että terveellä pohjalla hakee tyyliään. Ihan alussa piti olla peittäviä ja mahd. isoja vaatteita, nyt hoidon alettua on alkanut kokeilla muitakin/istuvampia vaatteita. Toivottavasti ei tuu päinvastaista reaktiota/ajatuksia (esim. kokoon liittyen), ja todella toivon, että ollaan vaiheessa jossa hän hakee nyt tyyliään, niin kuin teinit yleensä tekee. Ja toivon, että hänelle tulisi ajatus, että hei vaatteethan näyttääkin joltain kun on terve...tai ainakin terveemmällä suunnalla...

        Kiitokset, on tämä niin monihaarainen sairaus, jota kukaan ei voi ymmärtää ennen kuin iskee omalle kohdalle. Tuntee itsensä vaan niin avuttomaksi, kun ei pysty auttaa toista muuta kuin tukemalla, kun itsestähän tämän sairauden voittaminen lähtee. Siksi täällä tiedustelenkin, että mitkä ovat olleet ne ajatukset ja ratkaisun hetket, että hei, nyt riittää.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      191
      1284
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      122
      1128
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      48
      854
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      850
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      780
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      715
    7. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      682
    8. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      679
    9. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      50
      665
    10. Nainen, mitä ajattelet minusta?

      Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
      Ikävä
      52
      657
    Aihe