Eläintä oli pidetty lemmikkinä

Omin käsin tapoit kissan, en voi ymmärtää tuollaista julmuutta, en ikinä!!!!!!!!!!!! Jos oli kissasta PAKKO luopua niin eläinlääkäri olisi antanut armeliaan armokuoleman.

Tekee kauhean pahaa kun lukee, että joku on lemmikkinsä itse tappanut. Muodostuu käsitys ihmisestä siinä samalla, julma, raaka.

Eläinrakkaana en haluaisi uskoa todeksi tekoasi, mutta kun sen kirjoitit niin uskon. Saman ehkä tekisit ihmiselle, josta on päästävä eroon kun muutat ulkomaille? Näitä naistentappajiahan tulee ilmi lähes joka päivä.

apua!!! kirjoitti:

Omin käsin tapoit kissan, en voi ymmärtää tuollaista julmuutta, en ikinä!!!!!!!!!!!! Jos oli kissasta PAKKO luopua niin eläinlääkäri olisi antanut armeliaan armokuoleman.

Tekee kauhean pahaa kun lukee, että joku on lemmikkinsä itse tappanut. Muodostuu käsitys ihmisestä siinä samalla, julma, raaka.

Eläinrakkaana en haluaisi uskoa todeksi tekoasi, mutta kun sen kirjoitit niin uskon. Saman ehkä tekisit ihmiselle, josta on päästävä eroon kun muutat ulkomaille? Näitä naistentappajiahan tulee ilmi lähes joka päivä.

Lue lisää

Omin käsin, se on puoli totta. Toinen puoli on tunne. Ehkä ajattelit(te) että tein sen nauttien, sitä se suinkaan ei ollut. Tein sen hiljaisuudessa ja itkien.

Kissa oli helpompi, silloin oli itse kokema väkivalta vielä niin tuore asia. Kaniraukka oli vaikea pala, mutta meni sekin äkkiä.

Ihminen voi seurata mukana tai löytää paremman seuran. Ennen tapan itseni kuin toisen ihmisen.

Minulla on kaksi ihanaa collieta,enkä voisi koskaan olla noin raaka eläintä kohtaan olipa se mikä tahansa.Jos on ottanut eläimen hoitoonsa niin sitä pitää hoitaa kuin perheenjäsentä ja ystävää.En voisi edes pahimmassa tapauksesa tehdä noin että omin käsin tappaa ystävää.Ihmettelen vain että kuinka sulla oli otsaa edes kirjoittaa siitä...hyi hitto..en voi muuta sanoa :((((((

tulituikku kirjoitti:

Minulla on kaksi ihanaa collieta,enkä voisi koskaan olla noin raaka eläintä kohtaan olipa se mikä tahansa.Jos on ottanut eläimen hoitoonsa niin sitä pitää hoitaa kuin perheenjäsentä ja ystävää.En voisi edes pahimmassa tapauksesa tehdä noin että omin käsin tappaa ystävää.Ihmettelen vain että kuinka sulla oli otsaa edes kirjoittaa siitä...hyi hitto..en voi muuta sanoa :((((((

Lue lisää

hyi hitto ja kirota minut helvettiin. Kirjoitin asian siksi, että näkyy kääntöpuoli. Lemmikit ovat ihania, niitä voi pitää perheen jäseniniä, mutta joskus elämän tilanne muuttuu.

Minusta ei ole eroa siinä tapanko itse vain vienkö eläinlääkärin tehtäväksi. Itse kun tekee, luopumisen tuskan tuntee 100-kertaisena ja varmasti tietää miten se tapahtui, tietää että ei tarvinnut kärsiä lemmikin.

Minä olen aluksi ollut maalaispoika ja tottunut siihen että kotieläimet tapettiin, itse tappanut kanoja, itse ampunut sian ja sen vertä kylmässä blandannut.

plunger kirjoitti:

hyi hitto ja kirota minut helvettiin. Kirjoitin asian siksi, että näkyy kääntöpuoli. Lemmikit ovat ihania, niitä voi pitää perheen jäseniniä, mutta joskus elämän tilanne muuttuu.

Minusta ei ole eroa siinä tapanko itse vain vienkö eläinlääkärin tehtäväksi. Itse kun tekee, luopumisen tuskan tuntee 100-kertaisena ja varmasti tietää miten se tapahtui, tietää että ei tarvinnut kärsiä lemmikin.

Minä olen aluksi ollut maalaispoika ja tottunut siihen että kotieläimet tapettiin, itse tappanut kanoja, itse ampunut sian ja sen vertä kylmässä blandannut.

Lue lisää

... ennenkuin hänen olisi aika lähteä täältä maan päältä.


En koskaan peräydy väitteestäni, että eläinlääkärin eutanasia menisi sen edelle, että itse tappaa lemmikkinsä, raakalaismaista.

Koirani kohdalla asia on ajankohtainen, viime lokakuussa eläinlääkäri totesi (verikokeita, röntgenkuvauksia), että koiraa ei voi lopettaa vielä kun on virkeä, ne vanhuuden vaivat vain rassaavat.

Tiedän, että jos eläin sairauttaan tai vanhuuttaan kärsii niin silloin omistajan on ymmärrettävä ja oltava armelias eläinystävälle. Minulla se on edessa ennen syksyä, olen yrittänyt varautua luopumiseen, mutta vaikeaa se on.

En ikinä olisi voisi luopua lemmikkieläimestä kuin vain hänen sairautensa takia, kaikki muut syyt ovat selityksiä, joita halveksin. Eläinystävä ei tapa lemmikkiään jos hän ei ole sairas.

Olen minäkin maalta lähtöisin ja tiedän, milloin se joulusika tapetaan. En ole eletyn elämäni aikana sianlihaa syönyt.

plunger kirjoitti:

hyi hitto ja kirota minut helvettiin. Kirjoitin asian siksi, että näkyy kääntöpuoli. Lemmikit ovat ihania, niitä voi pitää perheen jäseniniä, mutta joskus elämän tilanne muuttuu.

Minusta ei ole eroa siinä tapanko itse vain vienkö eläinlääkärin tehtäväksi. Itse kun tekee, luopumisen tuskan tuntee 100-kertaisena ja varmasti tietää miten se tapahtui, tietää että ei tarvinnut kärsiä lemmikin.

Minä olen aluksi ollut maalaispoika ja tottunut siihen että kotieläimet tapettiin, itse tappanut kanoja, itse ampunut sian ja sen vertä kylmässä blandannut.

Lue lisää

tehtiin ennen ja ehkä vieläkin kanoja ja sikoja teurastettiin kotona itse ..mutta oletko ajatellut että nyt on nykyaika ja lemmikkieläimet lopettaa eläinlääkäri.Itselläni on pieni kennel ja olen joutunut samaan tilanteeseen kuin sinäkin ,mutta aina on ollut sen verran rahaa että olen voinut viedä eläimeni eläinlääkärin lopetettavaksi.
Sanoit kääntöpuoli..mikähän se mahtaisi olla ?? Minä en ainakaan näe tuossa mitään kääntöpuolta...vai olenko tulossa sokeaksi ??

plunger kirjoitti:

hyi hitto ja kirota minut helvettiin. Kirjoitin asian siksi, että näkyy kääntöpuoli. Lemmikit ovat ihania, niitä voi pitää perheen jäseniniä, mutta joskus elämän tilanne muuttuu.

Minusta ei ole eroa siinä tapanko itse vain vienkö eläinlääkärin tehtäväksi. Itse kun tekee, luopumisen tuskan tuntee 100-kertaisena ja varmasti tietää miten se tapahtui, tietää että ei tarvinnut kärsiä lemmikin.

Minä olen aluksi ollut maalaispoika ja tottunut siihen että kotieläimet tapettiin, itse tappanut kanoja, itse ampunut sian ja sen vertä kylmässä blandannut.

Lue lisää

Olen 110% samaa mieltä kanssasi. Jos oma rakas eläin pitäisi lopettaa, niin sen tekisin minä. Ehkäpä eläinlääkäri tarjoaisi sen piikin, mutta se olisin minä. Turha on nyt noitten ihmisten julmistua siitä, että joku "uskaltaa" sen tehdä. Loppupeleissä on kyse eräänlaisesta eläinten eutanasiasta. Moni uhoaa ihmisten kohdalla, että he tekis sitä ja tätä. Monesta ei sitten ole minkään päätöksen tekijäksi. Mä olen sopinut ystäväni kanssa jo ekojen työkeikkojen jälkeen, että mihinkään letkuihin ei toista sitten jätetä, vaan kun kaikki toivo on mennyt, niin raakasti plugi irti. Tälleen meillä.

leikki kirjoitti:

... ennenkuin hänen olisi aika lähteä täältä maan päältä.


En koskaan peräydy väitteestäni, että eläinlääkärin eutanasia menisi sen edelle, että itse tappaa lemmikkinsä, raakalaismaista.

Koirani kohdalla asia on ajankohtainen, viime lokakuussa eläinlääkäri totesi (verikokeita, röntgenkuvauksia), että koiraa ei voi lopettaa vielä kun on virkeä, ne vanhuuden vaivat vain rassaavat.

Tiedän, että jos eläin sairauttaan tai vanhuuttaan kärsii niin silloin omistajan on ymmärrettävä ja oltava armelias eläinystävälle. Minulla se on edessa ennen syksyä, olen yrittänyt varautua luopumiseen, mutta vaikeaa se on.

En ikinä olisi voisi luopua lemmikkieläimestä kuin vain hänen sairautensa takia, kaikki muut syyt ovat selityksiä, joita halveksin. Eläinystävä ei tapa lemmikkiään jos hän ei ole sairas.

Olen minäkin maalta lähtöisin ja tiedän, milloin se joulusika tapetaan. En ole eletyn elämäni aikana sianlihaa syönyt.

Lue lisää

halveksia myös. Olen tehnyt sen mikä silloin oli käsillä olevista vaihtoehdoista paras.

Jos en tämän takia voi olla eläinystävä, ei sitten. Jos en voi olla ihmisen ystävä, hyvä että se nyt tietoon tulee, ettei kukaan tahdo ystäväksi ryhtyä.

Koskaan en ole väittänyt, että olen terve. Ehkä olen tappanut lemmikin vain siksi, että olen sairas. Onneksi en sitten ole tappanut ihmistä, en sentään niin sairas - vielä.

Jermu kirjoitti:

Olen 110% samaa mieltä kanssasi. Jos oma rakas eläin pitäisi lopettaa, niin sen tekisin minä. Ehkäpä eläinlääkäri tarjoaisi sen piikin, mutta se olisin minä. Turha on nyt noitten ihmisten julmistua siitä, että joku "uskaltaa" sen tehdä. Loppupeleissä on kyse eräänlaisesta eläinten eutanasiasta. Moni uhoaa ihmisten kohdalla, että he tekis sitä ja tätä. Monesta ei sitten ole minkään päätöksen tekijäksi. Mä olen sopinut ystäväni kanssa jo ekojen työkeikkojen jälkeen, että mihinkään letkuihin ei toista sitten jätetä, vaan kun kaikki toivo on mennyt, niin raakasti plugi irti. Tälleen meillä.

Lue lisää

olen samoilla linjoilla Plungerin ja Jerkun kanssa...

Jos on eläimen ottanut, on siitä kannettava vastuu loppuun asti, mutta ei se välttämättä tarkoita sitä, ettemmekö me maallikotkin, tilanteen niin vaatiessa, kykenisi eläintä lopettamaan yhtä kivuttomasti kuin ...eläinlääkärikin.

Olen ollut tilanteessa jossa ... minulla ei ollut sisua tai uskallusta ...tai järjestä se kai eniten oli kiinni, lopettaa hevosta ampumalla, vaikka hevosen kannalta, jopa se ,että olisin hakannut sitä lekalla päähän olisi ollut parempi vaihoehto kuin se, että odotin eläinlääkäriä joka sen nukutti.

Tuon kokemuksen jälkeen, olen pitänyt huolen siitä, että tarvittaessa osaan elukkani lopettaa. Ja niin tehnytkin. Olen mm. ampunut kissani halulkolla ja luulen, että se oli parempi vaihtoehto kuin ...kuljetus outoon ympäristöön, kivuliaana.

Jokainen kunnon metsämieskin, ampuu itse koiransa, kun sen aika on. Niin ajattelen.

Jermu kirjoitti:

Olen 110% samaa mieltä kanssasi. Jos oma rakas eläin pitäisi lopettaa, niin sen tekisin minä. Ehkäpä eläinlääkäri tarjoaisi sen piikin, mutta se olisin minä. Turha on nyt noitten ihmisten julmistua siitä, että joku "uskaltaa" sen tehdä. Loppupeleissä on kyse eräänlaisesta eläinten eutanasiasta. Moni uhoaa ihmisten kohdalla, että he tekis sitä ja tätä. Monesta ei sitten ole minkään päätöksen tekijäksi. Mä olen sopinut ystäväni kanssa jo ekojen työkeikkojen jälkeen, että mihinkään letkuihin ei toista sitten jätetä, vaan kun kaikki toivo on mennyt, niin raakasti plugi irti. Tälleen meillä.

Lue lisää

julmistellut kenellekään tuosta asiasta ,olen vain tuonut esille oman mielipiteeni,ja se on just niin kuin minä kirjoitin...ehkä teilläpäin on asiat toisin !Minun puolestani saatte tehdä niinkuin itse haluatte,se ei heitä mua sinne eikä tänne.Mutta voisitte kyllä ajatella pikkuisen niitäkin jotka ovat herkkiä tuollaisissa asioissa .Oliskohan Sinusta Jermu tuon asian tekijäksi (josta mainitsit lopussa )jos totuus tulee esille joskus...(viittaa rikokseen)

plunger kirjoitti:

hyi hitto ja kirota minut helvettiin. Kirjoitin asian siksi, että näkyy kääntöpuoli. Lemmikit ovat ihania, niitä voi pitää perheen jäseniniä, mutta joskus elämän tilanne muuttuu.

Minusta ei ole eroa siinä tapanko itse vain vienkö eläinlääkärin tehtäväksi. Itse kun tekee, luopumisen tuskan tuntee 100-kertaisena ja varmasti tietää miten se tapahtui, tietää että ei tarvinnut kärsiä lemmikin.

Minä olen aluksi ollut maalaispoika ja tottunut siihen että kotieläimet tapettiin, itse tappanut kanoja, itse ampunut sian ja sen vertä kylmässä blandannut.

Lue lisää

Onhan lemmikki perheenjäsen.
Ei minusta ole eroa tekeekö omistaja itse eutanasian vai eläinlääkäri.
Asuin maalla lapsuuteni ja nuoruuteni, siellä asioihin suhtauduttiin luonnollisesti.
Minä olen pelastanut kymmenittäin kulkukissoja, leikkauttanut ne ja hommannut osalle kodin ja osan olen pitänyt itse.
kaikkein julminta on jättää eläin heitteille jos se ei pärjää talvella pakkasessa.
Kun on joutunut luopumaan lemmikistään suree sitä kauan,on kuin menettäisi hyvän ystävän.
Jos kovin jyrkkiä ollaan, mehän useimmat syömme tapettuja eläimiä, mutta hyöty eläimiinkin voi kiintyä.
Siksi minusta ei oiken olisi ottamaan edes possua, se kuolisi minun kanssani varmaan vanhuuteen.

tulituikku kirjoitti:

julmistellut kenellekään tuosta asiasta ,olen vain tuonut esille oman mielipiteeni,ja se on just niin kuin minä kirjoitin...ehkä teilläpäin on asiat toisin !Minun puolestani saatte tehdä niinkuin itse haluatte,se ei heitä mua sinne eikä tänne.Mutta voisitte kyllä ajatella pikkuisen niitäkin jotka ovat herkkiä tuollaisissa asioissa .Oliskohan Sinusta Jermu tuon asian tekijäksi (josta mainitsit lopussa )jos totuus tulee esille joskus...(viittaa rikokseen)

Lue lisää

taata itselleen kohtuullisen nopea ja ainakin armollinen kuolema on se, että tekee hoitotestamentin. MM. Postista saa valmiita lomakkeita.
Siinä kun kieltää antibioottien käytön tilanteessa jossa on päätynyt vuodepotilaaksi ja toivoa toipumisesta ei enää ole, saa keskimäärin kolmen kuukauden sisällä sellaisen bakteeri-infektion että siihen kuukahtaa.
Pneumonia ja virtsatieinfektio ovat... tuollaisissa tapauksissa...vanhuksen parhaita yvtäviä.

plunger kirjoitti:

halveksia myös. Olen tehnyt sen mikä silloin oli käsillä olevista vaihtoehdoista paras.

Jos en tämän takia voi olla eläinystävä, ei sitten. Jos en voi olla ihmisen ystävä, hyvä että se nyt tietoon tulee, ettei kukaan tahdo ystäväksi ryhtyä.

Koskaan en ole väittänyt, että olen terve. Ehkä olen tappanut lemmikin vain siksi, että olen sairas. Onneksi en sitten ole tappanut ihmistä, en sentään niin sairas - vielä.

Lue lisää

Ei se niin mene, nämä lemmikkiasiat ovat näköjään sellaisia että kun tunne tulee kuvioon, niin järki karkaa. Olen pahoillani puolestasi saamastasi tuomiosta.

plunger kirjoitti:

halveksia myös. Olen tehnyt sen mikä silloin oli käsillä olevista vaihtoehdoista paras.

Jos en tämän takia voi olla eläinystävä, ei sitten. Jos en voi olla ihmisen ystävä, hyvä että se nyt tietoon tulee, ettei kukaan tahdo ystäväksi ryhtyä.

Koskaan en ole väittänyt, että olen terve. Ehkä olen tappanut lemmikin vain siksi, että olen sairas. Onneksi en sitten ole tappanut ihmistä, en sentään niin sairas - vielä.

Lue lisää

teetä ja sympatiaa sulle. oikeastaan olet ainut Mies jolla on pitkin päivää ollut ASIAA palstalla

miten kiihkeitä tunteita eläimen tappaminen meissä herättää. Joskus se on mielestäni inhimillisin vaihtoehto, jos ajattelee vain eläimen parasta.

Harvoin ihmiset kiihtyvät, kun monetkin "rakastavat" eläimensä sairaaksi: esim. makupaloja pitää antaa vaikka eläin jo ennestään kärsisi lihavuudesta ja siitä johtuvista vaivoista. Moni sanoo, ettei voi olla antamatta pieniä makupaloja, kun Se haluaa ja katsoo niin vetoavasti. Useinkin koiraparat ovat ihan sekaisin, kun ne yrittää johtaa perhelaumaa, josta kukaan ei "henno" ryhtyä lauman johtajaksi.

Joku pitää eläintä sen kuolemaan asti, vaikka lääkäri yrittää vakuuttaa eutanasian inhimillisyydestä ja kuvailla eläimen kärsimyksiä.

Kuka se onkaan eläinystävä ja kuka hirviö?

T.R.maalari.N kirjoitti:

taata itselleen kohtuullisen nopea ja ainakin armollinen kuolema on se, että tekee hoitotestamentin. MM. Postista saa valmiita lomakkeita.
Siinä kun kieltää antibioottien käytön tilanteessa jossa on päätynyt vuodepotilaaksi ja toivoa toipumisesta ei enää ole, saa keskimäärin kolmen kuukauden sisällä sellaisen bakteeri-infektion että siihen kuukahtaa.
Pneumonia ja virtsatieinfektio ovat... tuollaisissa tapauksissa...vanhuksen parhaita yvtäviä.

Lue lisää

Olen tehnyt itselleni hoitotestamenstin ja aikuset lapseni ovat sen hyväksyneet. Olen terve vielä, ei ole mitään fyysistä sairautta todettu. Realistina olen ajatellut, että esmes aivoverenkierto voi olla elämäni loppu tai jokin muu " yllätys". He tietävät, että sellainen testamentti on tehty, sen jälkeen emme ole puhuneet tulevasta poismenostani joten en huolehdi kuolemastani.

apua!!! kirjoitti:

Omin käsin tapoit kissan, en voi ymmärtää tuollaista julmuutta, en ikinä!!!!!!!!!!!! Jos oli kissasta PAKKO luopua niin eläinlääkäri olisi antanut armeliaan armokuoleman.

Tekee kauhean pahaa kun lukee, että joku on lemmikkinsä itse tappanut. Muodostuu käsitys ihmisestä siinä samalla, julma, raaka.

Eläinrakkaana en haluaisi uskoa todeksi tekoasi, mutta kun sen kirjoitit niin uskon. Saman ehkä tekisit ihmiselle, josta on päästävä eroon kun muutat ulkomaille? Näitä naistentappajiahan tulee ilmi lähes joka päivä.

Lue lisää

lopettavat (tappavat) monesti oman koiransa itse, eikä he silti ole raakoja ja julmia eläimen vihaajia.

Tuo on kyllä liian paksua tuommoinen teksti, ei silti pidä mennä törkeyksiin ja verrata murhaajaan ihmistä ihan noin vain, sinulla olisi anteeksipyynnön paikka kyllä nyt!

optimisti-orvokki kirjoitti:

miten kiihkeitä tunteita eläimen tappaminen meissä herättää. Joskus se on mielestäni inhimillisin vaihtoehto, jos ajattelee vain eläimen parasta.

Harvoin ihmiset kiihtyvät, kun monetkin "rakastavat" eläimensä sairaaksi: esim. makupaloja pitää antaa vaikka eläin jo ennestään kärsisi lihavuudesta ja siitä johtuvista vaivoista. Moni sanoo, ettei voi olla antamatta pieniä makupaloja, kun Se haluaa ja katsoo niin vetoavasti. Useinkin koiraparat ovat ihan sekaisin, kun ne yrittää johtaa perhelaumaa, josta kukaan ei "henno" ryhtyä lauman johtajaksi.

Joku pitää eläintä sen kuolemaan asti, vaikka lääkäri yrittää vakuuttaa eutanasian inhimillisyydestä ja kuvailla eläimen kärsimyksiä.

Kuka se onkaan eläinystävä ja kuka hirviö?

Lue lisää

Uskoisin meistä eläintenomistajista suurimman osan olevan järkeviä. Tunteet ovat mukana aina, kun on kysymys omasta lemmikistä, mutta se ei sulje sitä pois etteikö voisi ajatella järkevästi.Turhaa kärsimystä tuskin kukaan haluaa.
Lemmikimme antavat kuitenkim meille niin paljon iloa. Näyttävät tunteensa, ovat aina iloisia kotiin tullessamme, vievät meidät lenkille, tutustuttavat meidät uusiin ihmisiin, lohduttavat meitä kun sitä kipeimmin kaipaamme ym.ym. Usimmat meistä eivät kuitenkaan helli lemmikkejään ns. piloille, vaan hoitavat heitä järkevästi ja jos tilanne vaatii eivät pitkitä rakastamansa perheenjäsenen kärsimyksiä.

Pirre* kirjoitti:

lopettavat (tappavat) monesti oman koiransa itse, eikä he silti ole raakoja ja julmia eläimen vihaajia.

Tuo on kyllä liian paksua tuommoinen teksti, ei silti pidä mennä törkeyksiin ja verrata murhaajaan ihmistä ihan noin vain, sinulla olisi anteeksipyynnön paikka kyllä nyt!

Lue lisää

pitää, olen samaa mieltä.

plunger kirjoitti:

halveksia myös. Olen tehnyt sen mikä silloin oli käsillä olevista vaihtoehdoista paras.

Jos en tämän takia voi olla eläinystävä, ei sitten. Jos en voi olla ihmisen ystävä, hyvä että se nyt tietoon tulee, ettei kukaan tahdo ystäväksi ryhtyä.

Koskaan en ole väittänyt, että olen terve. Ehkä olen tappanut lemmikin vain siksi, että olen sairas. Onneksi en sitten ole tappanut ihmistä, en sentään niin sairas - vielä.

Lue lisää

plunger, sie olet liian rehellinen.

Olen pahoillani puolestasi, me tykätään sinusta!

Pirre* kirjoitti:

plunger, sie olet liian rehellinen.

Olen pahoillani puolestasi, me tykätään sinusta!

Minä kissantappaja, vielä kanintappaja, seuraavaksi naisentappaja? Tykkäätte?

Kaikille: Kissan otin kun olisi jäänyt muuten ilman kotia muman sen jälkeen kun muma kuoli, se oli ollut muman kissa jo 12 vuotta, minä siitä pidin ja se oli tuttu jo silloin kun asuin muman luona (vihdoin pois 'huoltajan' pesästä). Kovin kauan en sitä voinut pitää, kaiken yritin että se olisi uuden kotin saanut, ei kukaan ottanut. Kun lähdin Lontooseen, jätin myös sen asuntoni, jonka olin sisustanut, kaiken mikä ei kahteen laukkuun mahtunut ja viime hetkellä ei ollut muuta tietä kuin tappaa se kiva kissa, en minä tiennyt eläinlääkäristä Helsingissä syksyllä '76. Sylissä pidin ja silitin ja itkin viimeiseen asti.

Kanin otin Bostonissa silloin naapurissa asuneesta perheestä, kun muuttivat, olisivat antaneet lintuja myös. Kani oli niin suloinen, niin kiltti, niin touhukas, että siitä luopua oli hyvin raskas päätös. Kuitenkin, olin muuttava Brooklyniin, mutta ensin hotelliin ja tiesin että työn takia paljon matkustan. Ei sopinut kani siihen elämään. Taas viime hetken teko, kukaan ei työpaikalta tai naapurista ottanut. Vuosi '91.

Nopeasti, ei tuskaa, niin ne kuolivat. Kipeästi muistona vielä. Ei olisi ollut vähemmän raskas tie antaa se toisen tehdä, luopuminen siinä se raskas oli, helpotus että sai sen hoitaa hyvin.

Otin tämän lemmikistä pakkoluopumisen esille vaihtoehtona, jota ei aina muista hän joka ottaa lemmikin. Sitä lupaa rakastaa ja uskoo että elämässä asiat sujuvat ilman yllätyksiä. Ei se kaikilla käy niin. Ei se suju avioliitto myös kaikilla, ja silloin ei ole pakkoluopuminen ja puolison tappaminen mikään valintatila. Eläinystävä voin mielestäni olla, jos olette muuta mieltä, kunnioitan teidän näkemystä kyllä. Hyvä että ihmisellä on lujat periaatteet, niistä kiinni pitävä aina joutuu hankaliin väleihin. Minun periaatteet ovat monissa asioissa varmasti monia, ehkä enemmistöä, järkyttävät. Jos se on sairaus-asteella oleva häiriötila, sen voitte sanoa ja silti en lähde hoitoa pyytämään. Hyvä että on tämä palsta, että ajatuksia tuulettaa voi ja panna omat periaatteet pöydälle, että näkee ne suhteessa muiden ajatteluun. Terveellistä.

plunger kirjoitti:

Minä kissantappaja, vielä kanintappaja, seuraavaksi naisentappaja? Tykkäätte?

Kaikille: Kissan otin kun olisi jäänyt muuten ilman kotia muman sen jälkeen kun muma kuoli, se oli ollut muman kissa jo 12 vuotta, minä siitä pidin ja se oli tuttu jo silloin kun asuin muman luona (vihdoin pois 'huoltajan' pesästä). Kovin kauan en sitä voinut pitää, kaiken yritin että se olisi uuden kotin saanut, ei kukaan ottanut. Kun lähdin Lontooseen, jätin myös sen asuntoni, jonka olin sisustanut, kaiken mikä ei kahteen laukkuun mahtunut ja viime hetkellä ei ollut muuta tietä kuin tappaa se kiva kissa, en minä tiennyt eläinlääkäristä Helsingissä syksyllä '76. Sylissä pidin ja silitin ja itkin viimeiseen asti.

Kanin otin Bostonissa silloin naapurissa asuneesta perheestä, kun muuttivat, olisivat antaneet lintuja myös. Kani oli niin suloinen, niin kiltti, niin touhukas, että siitä luopua oli hyvin raskas päätös. Kuitenkin, olin muuttava Brooklyniin, mutta ensin hotelliin ja tiesin että työn takia paljon matkustan. Ei sopinut kani siihen elämään. Taas viime hetken teko, kukaan ei työpaikalta tai naapurista ottanut. Vuosi '91.

Nopeasti, ei tuskaa, niin ne kuolivat. Kipeästi muistona vielä. Ei olisi ollut vähemmän raskas tie antaa se toisen tehdä, luopuminen siinä se raskas oli, helpotus että sai sen hoitaa hyvin.

Otin tämän lemmikistä pakkoluopumisen esille vaihtoehtona, jota ei aina muista hän joka ottaa lemmikin. Sitä lupaa rakastaa ja uskoo että elämässä asiat sujuvat ilman yllätyksiä. Ei se kaikilla käy niin. Ei se suju avioliitto myös kaikilla, ja silloin ei ole pakkoluopuminen ja puolison tappaminen mikään valintatila. Eläinystävä voin mielestäni olla, jos olette muuta mieltä, kunnioitan teidän näkemystä kyllä. Hyvä että ihmisellä on lujat periaatteet, niistä kiinni pitävä aina joutuu hankaliin väleihin. Minun periaatteet ovat monissa asioissa varmasti monia, ehkä enemmistöä, järkyttävät. Jos se on sairaus-asteella oleva häiriötila, sen voitte sanoa ja silti en lähde hoitoa pyytämään. Hyvä että on tämä palsta, että ajatuksia tuulettaa voi ja panna omat periaatteet pöydälle, että näkee ne suhteessa muiden ajatteluun. Terveellistä.

Lue lisää

Yhtä vaikeaa lemmikistä luopuminen on, teki sen miten hyvänsä.
En pysty lainkaan ymmärtämään noita purkauksia.
Niinkuin kirjoitin täällä maalla on paljon ihmisiä jotka eivät huolehdi kissoistaan, ottavat pienen suloisen kissanpennun sitten hylkäävät sen, ei enää kiinnosta. Eräskin sanoi että kyllä se pärjää talven syö hiiriä.
Suunnatkaa ne purkauksenne sellaisille kenelle olis aihetta.
Kyllä nekin mökkiläiset hyvien ihmisten kirjoissa kulkevat jotka jättävät kesäkissan heitteille syksyllä.
Eivät edes ymmärrä tehneensä mitään väärää.

apua!!! kirjoitti:

Omin käsin tapoit kissan, en voi ymmärtää tuollaista julmuutta, en ikinä!!!!!!!!!!!! Jos oli kissasta PAKKO luopua niin eläinlääkäri olisi antanut armeliaan armokuoleman.

Tekee kauhean pahaa kun lukee, että joku on lemmikkinsä itse tappanut. Muodostuu käsitys ihmisestä siinä samalla, julma, raaka.

Eläinrakkaana en haluaisi uskoa todeksi tekoasi, mutta kun sen kirjoitit niin uskon. Saman ehkä tekisit ihmiselle, josta on päästävä eroon kun muutat ulkomaille? Näitä naistentappajiahan tulee ilmi lähes joka päivä.

Lue lisää

katsomaan julmuuksia. Tai vaikka minnepäin maailmaa vain, jokapuolella tapetaan, kidutetaan ja tehdään vaikka mitä ihmisille.

Mikä on kissa, sehän on vain elukka.
Plunger on asiallinen, kunnon mies, olisi mallia monelle muullekin lässyttäjälle.

Kyllähän eläimestä voi pitää, mutta siihen rakastuminen on jo sairautta.

Tuttavapiirissä on ihmisiä, nuoria aviopareja, jotka nukkuvat koira tai kissa välissään sängyssä.
Avioelämän luulisi kärsivän?

Sairaalloista tämä nykyinen elukka-ihminen suhde.

Ihminen vain kirjoitti:

katsomaan julmuuksia. Tai vaikka minnepäin maailmaa vain, jokapuolella tapetaan, kidutetaan ja tehdään vaikka mitä ihmisille.

Mikä on kissa, sehän on vain elukka.
Plunger on asiallinen, kunnon mies, olisi mallia monelle muullekin lässyttäjälle.

Kyllähän eläimestä voi pitää, mutta siihen rakastuminen on jo sairautta.

Tuttavapiirissä on ihmisiä, nuoria aviopareja, jotka nukkuvat koira tai kissa välissään sängyssä.
Avioelämän luulisi kärsivän?

Sairaalloista tämä nykyinen elukka-ihminen suhde.

Lue lisää

oli sellainen naisystävä, vanhapiika ( ja ehkä pysyykin ), sillä Hänen villakoiransa nukkuu vieressä ja kuulema Miehen on hyväksyttävä ensin se ja senjälkeen , ehkä koiran emäntä.?

kitarisoistasi. Jos noin inhottava olet ollut niin sinut itsesi pitäisi "omin käsin tappaa ja haudata kompostin taa". Jotenkin kyllä tuntuu että et ihan tosissasi ole (mistähän moinen tunne)
Mutta mitäs vikaa hiljaisissa villakoirissa on, siellä niitä minunkin sänkyni alla lepäilee varmaan monia kymmeniä pölypunkkien nakerreltavana:-) Taida lakaista ne pois ja haudata omin käsin !

Ihminen vain kirjoitti:

katsomaan julmuuksia. Tai vaikka minnepäin maailmaa vain, jokapuolella tapetaan, kidutetaan ja tehdään vaikka mitä ihmisille.

Mikä on kissa, sehän on vain elukka.
Plunger on asiallinen, kunnon mies, olisi mallia monelle muullekin lässyttäjälle.

Kyllähän eläimestä voi pitää, mutta siihen rakastuminen on jo sairautta.

Tuttavapiirissä on ihmisiä, nuoria aviopareja, jotka nukkuvat koira tai kissa välissään sängyssä.
Avioelämän luulisi kärsivän?

Sairaalloista tämä nykyinen elukka-ihminen suhde.

Lue lisää

tuo sinun "ihmisrakkautesi". Sinäkö se oletkin joka keväisin meidän nurkille piilottelee lihapullia jonka sisällä on partakoneenterän palasia, koirien päänmenoksi?
Kyllä sinulla raukalla on kova lapsuus ollut kun olet tullut noin kyyniseksi. Etkö tiedä että jos et kunnioita luontoa ja sen jokaista elävää olentoa, et kunnioita myöskään ihmistä - kyllä nämä asiat aina kulkevat käsi kädessä.
Joillekin elän on ainoa ja rakas ystävä, ja älä vain sano että hankkisivat itsellensä elämän. Kaikille ystävien tuki ei ole niinkään yksiselitteinen juttu. Toivon että tulet itse joskus järkiisi - ja lakkaa tähtäilemästä niitä pikkulintuja sillä ritsallasi hyi se on ilkeästi tehty, ei niistä nyt niin isoa lintupaistia saa että kannattaisi jahdata:-(

maron kirjoitti:

kitarisoistasi. Jos noin inhottava olet ollut niin sinut itsesi pitäisi "omin käsin tappaa ja haudata kompostin taa". Jotenkin kyllä tuntuu että et ihan tosissasi ole (mistähän moinen tunne)
Mutta mitäs vikaa hiljaisissa villakoirissa on, siellä niitä minunkin sänkyni alla lepäilee varmaan monia kymmeniä pölypunkkien nakerreltavana:-) Taida lakaista ne pois ja haudata omin käsin !

Lue lisää

plungerin "sanotte vaan" viesti jos jäi lukematta. Mä uskon, että hän kirjoittaa kyllä ihan tosissaan.
Mielestäni ei ole lopputuloksen kannalta eroa siinä lopettako eläimen itse vai tekeeö sen eläilääkäri.
Jos eläintä on mahdoton pitää, eikä sitä kukaan huoli,niin inhimillisempää on lopettaminen kuin heitteille jättö.

taikanainen kirjoitti:

plungerin "sanotte vaan" viesti jos jäi lukematta. Mä uskon, että hän kirjoittaa kyllä ihan tosissaan.
Mielestäni ei ole lopputuloksen kannalta eroa siinä lopettako eläimen itse vai tekeeö sen eläilääkäri.
Jos eläintä on mahdoton pitää, eikä sitä kukaan huoli,niin inhimillisempää on lopettaminen kuin heitteille jättö.

Lue lisää

luehan....piti sanomani :)

taikanainen kirjoitti:

plungerin "sanotte vaan" viesti jos jäi lukematta. Mä uskon, että hän kirjoittaa kyllä ihan tosissaan.
Mielestäni ei ole lopputuloksen kannalta eroa siinä lopettako eläimen itse vai tekeeö sen eläilääkäri.
Jos eläintä on mahdoton pitää, eikä sitä kukaan huoli,niin inhimillisempää on lopettaminen kuin heitteille jättö.

Lue lisää

mutta on yleensäkin epäinhimillistä puhua asiasta noin, kuin olisi jokin vitsi se että omin käsin tapoin. Eläin on eläin, mutta silläkin on kuitenkin oma arvonsa maailmassamme. Oman kissani luona olin loppuun asti, kun eläinlääkäri laittoi syövän runtelemaan kissaani viimeisen piikin, nousi kissa viimeisillä voimillaan minua vasten tassut olkapäilläni ja nuoli kasvojani aivan kuin hyvästelläkseen, minun mielestäni se tiesi mitä tulee tapahtumaan ja halusi aivan kuin kertoa ettei parane surra, sillä oli hyvä ja pitkä elämä, ja se kiitti siitä minua. Ei eläin ole mikään lelu jonka voi ottaa ja sitten kun kyllästyy tappaa tai hylätä. Kyllä meidän täytyy myös huolehtia eläimen kunnollisesta hoidosta ja ajatella jo ottaessamme sen että, suhde saattaa kestää lähelle 20 vuotta.

maron kirjoitti:

mutta on yleensäkin epäinhimillistä puhua asiasta noin, kuin olisi jokin vitsi se että omin käsin tapoin. Eläin on eläin, mutta silläkin on kuitenkin oma arvonsa maailmassamme. Oman kissani luona olin loppuun asti, kun eläinlääkäri laittoi syövän runtelemaan kissaani viimeisen piikin, nousi kissa viimeisillä voimillaan minua vasten tassut olkapäilläni ja nuoli kasvojani aivan kuin hyvästelläkseen, minun mielestäni se tiesi mitä tulee tapahtumaan ja halusi aivan kuin kertoa ettei parane surra, sillä oli hyvä ja pitkä elämä, ja se kiitti siitä minua. Ei eläin ole mikään lelu jonka voi ottaa ja sitten kun kyllästyy tappaa tai hylätä. Kyllä meidän täytyy myös huolehtia eläimen kunnollisesta hoidosta ja ajatella jo ottaessamme sen että, suhde saattaa kestää lähelle 20 vuotta.

Lue lisää

lienee tapamme ilmaista asioita, toiset peittävät sanansa pumpulipilveen ,toiset kertovat asiansa radikaalimmin. Olen ymmärtänyt että ko herra on ruotsinkielinen, joten voihan olla että suora ilmaisu liittyy kielenkääntämis eroihinkin, en tiedä.

Siinä olet ihan oikeassa, että pitäisi tarkkaan harkita ennenkuin kotieläimen ottaa, monelle lapselle hankitaan kissa tai koira niinkuin leluksi, ja alkuinnostuksen jälkeen siitä saattaakin tulla se pakollinen riesa..
No, itselläni ei ole muita kuin niitä villakoiria :)

maron kirjoitti:

mutta on yleensäkin epäinhimillistä puhua asiasta noin, kuin olisi jokin vitsi se että omin käsin tapoin. Eläin on eläin, mutta silläkin on kuitenkin oma arvonsa maailmassamme. Oman kissani luona olin loppuun asti, kun eläinlääkäri laittoi syövän runtelemaan kissaani viimeisen piikin, nousi kissa viimeisillä voimillaan minua vasten tassut olkapäilläni ja nuoli kasvojani aivan kuin hyvästelläkseen, minun mielestäni se tiesi mitä tulee tapahtumaan ja halusi aivan kuin kertoa ettei parane surra, sillä oli hyvä ja pitkä elämä, ja se kiitti siitä minua. Ei eläin ole mikään lelu jonka voi ottaa ja sitten kun kyllästyy tappaa tai hylätä. Kyllä meidän täytyy myös huolehtia eläimen kunnollisesta hoidosta ja ajatella jo ottaessamme sen että, suhde saattaa kestää lähelle 20 vuotta.

Lue lisää

Minä ainakin sain plungerin kirjoituksesta hyvinkin selkeästi sen kuvan, ettei kyse ollut siitä että kyllästyi. Eikä varmasti vitsistäkään voida puhua. Ihme että hänet näin kovasti tuomitaan. Maailma on raakuuksia, siis todellisia raakuuksia, täynnä, sekä ihmisiä että eläimiä kohtaan. Tässä ei kylläkään voida puhua raakuudesta. Ja joku kehtasi verrata murhaajaankin. Pientä rajaa ja suhteellisuudentajua voisi olla tässäkin asiassa.
Onko niin helkutin suuri ero sillä, pistääkö lääkäri piikin, vai tapetaanko eläin muuten nopeasti ja kärsimättä?
Ennen oli aivan yleistä (myös meillä), että natukissa kun oli vähän käynyt lumpustamassa ja pyöräytteli tuon tuostakin pesueen milloin mihinkin nurkkaan, niin iskä otti kirveen ja lähti metsään niitten kanssa. Eivät varmasti ehtineet paljon kitua. Eikä kukaan asiaa kummastellut yhtään. Kuulostaa tietty raakalta, mutta ei sitä välttämättä niin hirveästi ole. Olisiko kaikki poikaset tarvinnut roikottaa aina eläinlääkärille?
Ja sitä paitsi, heiluttavat ne eläinlääkäritkin "kirvestä". Meillä oli taannoin kaksi punakorvakilpikonnaa, joista toinen sairastui vakavasti. Eläinlääkäri antoi tappotuomion ja meille kaksi vaihtoehtoa. Joko tappaa piikillä nukuttamalla, tai napsaista pää poikki. Piikkikuolema kun on konnilla hiukan monimutkaista. Ne vaativat tosi suuren annoksen, eikä loppu siltikään ole varmaa. Päädyimme piikkiin ja sitten jouduimme tuomaan piikitetyn konnan kotiimme vuorokaudeksi tarkkailtavaksi, että lähteekö henki. Ei sekään kivaa ollut. Entäs sitten, jos olisi vielä vironnut? Ei varmasti konnallekaan mukavaa.

Kakku kirjoitti:

Minä ainakin sain plungerin kirjoituksesta hyvinkin selkeästi sen kuvan, ettei kyse ollut siitä että kyllästyi. Eikä varmasti vitsistäkään voida puhua. Ihme että hänet näin kovasti tuomitaan. Maailma on raakuuksia, siis todellisia raakuuksia, täynnä, sekä ihmisiä että eläimiä kohtaan. Tässä ei kylläkään voida puhua raakuudesta. Ja joku kehtasi verrata murhaajaankin. Pientä rajaa ja suhteellisuudentajua voisi olla tässäkin asiassa.
Onko niin helkutin suuri ero sillä, pistääkö lääkäri piikin, vai tapetaanko eläin muuten nopeasti ja kärsimättä?
Ennen oli aivan yleistä (myös meillä), että natukissa kun oli vähän käynyt lumpustamassa ja pyöräytteli tuon tuostakin pesueen milloin mihinkin nurkkaan, niin iskä otti kirveen ja lähti metsään niitten kanssa. Eivät varmasti ehtineet paljon kitua. Eikä kukaan asiaa kummastellut yhtään. Kuulostaa tietty raakalta, mutta ei sitä välttämättä niin hirveästi ole. Olisiko kaikki poikaset tarvinnut roikottaa aina eläinlääkärille?
Ja sitä paitsi, heiluttavat ne eläinlääkäritkin "kirvestä". Meillä oli taannoin kaksi punakorvakilpikonnaa, joista toinen sairastui vakavasti. Eläinlääkäri antoi tappotuomion ja meille kaksi vaihtoehtoa. Joko tappaa piikillä nukuttamalla, tai napsaista pää poikki. Piikkikuolema kun on konnilla hiukan monimutkaista. Ne vaativat tosi suuren annoksen, eikä loppu siltikään ole varmaa. Päädyimme piikkiin ja sitten jouduimme tuomaan piikitetyn konnan kotiimme vuorokaudeksi tarkkailtavaksi, että lähteekö henki. Ei sekään kivaa ollut. Entäs sitten, jos olisi vielä vironnut? Ei varmasti konnallekaan mukavaa.

Lue lisää

kyllähän maailmaan raakuuksia mahtuu, mutta täytyykö meidänkin niitä tehdä? Minä olen aina pitänyt eläimistä, ja jokainen elävä olento on minun silmissäni arvokas. Ihmistä ja eläintä ei tietenkään voi verrata, mutta kyllä ihminen on usein monta kertaa paljon raaempi kuin eläin. Me ihmiset olemme tuhoamassa luontoa ja itseämme kovaa vauhtia. Sitä ei voi kukaan kiistää. Lieneekö parin sadan vuoden päästä enää kovinkaan paljoa villieläimiä , eikä taida olla paljon kissojakaan tapettaviksi. Saatikka ihmisiä.

maron kirjoitti:

kyllähän maailmaan raakuuksia mahtuu, mutta täytyykö meidänkin niitä tehdä? Minä olen aina pitänyt eläimistä, ja jokainen elävä olento on minun silmissäni arvokas. Ihmistä ja eläintä ei tietenkään voi verrata, mutta kyllä ihminen on usein monta kertaa paljon raaempi kuin eläin. Me ihmiset olemme tuhoamassa luontoa ja itseämme kovaa vauhtia. Sitä ei voi kukaan kiistää. Lieneekö parin sadan vuoden päästä enää kovinkaan paljoa villieläimiä , eikä taida olla paljon kissojakaan tapettaviksi. Saatikka ihmisiä.

Lue lisää

Olethan nähnyt miten se leikkii saaliillaan neenkuin antaa armoniskun.
Pidän silti kissoista se kuuluu niiden luonteeseen.

paljon kissoja kirjoitti:

Olethan nähnyt miten se leikkii saaliillaan neenkuin antaa armoniskun.
Pidän silti kissoista se kuuluu niiden luonteeseen.

se tekee niinkuin luonto sen määrää tekemään. Mutta meille ihmisille on annettu kyky tuntea sääliä ja myötötuntoa toisiamme ja myös eläimiä kohtaan. Toisilta se kyky vain tuntuu puuttuvan. On ihmisiä jotka itkevät kun katselevat nälkää näkeviä lapsia televisiossa, mutta samalla unohtavat omat vanhempansa tai lähimmäisensä totaalisesti oman onnensa nojaan, milloin vanhainkoteihin milloin sairaalojen osastoille. Katsomassa käydään pari kertaa vuodessa ja voivotellaan laitoksen huonoa vanhusten hoitoa. Sama koskee eläimiä, saatetaan ottaa söpö koiran - tai kissanpentu, mutta kun siitä tuleekin iso ja pahankurinen koiranrontti,tai mörnöttävä iso kolli niin sitten kiireesti heitetään eläin jonnekin maantienvarteen tai laitetaan ilmoitus lehteen että " annetaan kiltti lapsirakas koira/kissa hyvään kotiin pitovaikeuksien takia". Näin on näreet.......

maron kirjoitti:

se tekee niinkuin luonto sen määrää tekemään. Mutta meille ihmisille on annettu kyky tuntea sääliä ja myötötuntoa toisiamme ja myös eläimiä kohtaan. Toisilta se kyky vain tuntuu puuttuvan. On ihmisiä jotka itkevät kun katselevat nälkää näkeviä lapsia televisiossa, mutta samalla unohtavat omat vanhempansa tai lähimmäisensä totaalisesti oman onnensa nojaan, milloin vanhainkoteihin milloin sairaalojen osastoille. Katsomassa käydään pari kertaa vuodessa ja voivotellaan laitoksen huonoa vanhusten hoitoa. Sama koskee eläimiä, saatetaan ottaa söpö koiran - tai kissanpentu, mutta kun siitä tuleekin iso ja pahankurinen koiranrontti,tai mörnöttävä iso kolli niin sitten kiireesti heitetään eläin jonnekin maantienvarteen tai laitetaan ilmoitus lehteen että " annetaan kiltti lapsirakas koira/kissa hyvään kotiin pitovaikeuksien takia". Näin on näreet.......

Lue lisää

Hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä kaikesta.
Nyt nousit kissantappamisen yläpuolelle siten että ravistat kaikkien omantuntoa.

Tulin kertomaan tämän myös että voin osoittaa Sinulle, että kunnioitan mielipiteitäsi ja jopa silloin kun käsityksemme poikkeavat. Tässä ketjussa aikaisemmin kirjoitit terävästi minun takemää ratkaisua torjuen ja pidit kirjoitusta sammakkona suusta. En ole pahastunut.

plunger kirjoitti:

Hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä kaikesta.
Nyt nousit kissantappamisen yläpuolelle siten että ravistat kaikkien omantuntoa.

Tulin kertomaan tämän myös että voin osoittaa Sinulle, että kunnioitan mielipiteitäsi ja jopa silloin kun käsityksemme poikkeavat. Tässä ketjussa aikaisemmin kirjoitit terävästi minun takemää ratkaisua torjuen ja pidit kirjoitusta sammakkona suusta. En ole pahastunut.

Lue lisää

jos et loukkaantunut "kissanpissankatkuisesta" kirjoituksetani. Ja toivon ettei tänä kesänä kukaan ottaisi niinsanottua kesäkissaa.

maron kirjoitti:

kyllähän maailmaan raakuuksia mahtuu, mutta täytyykö meidänkin niitä tehdä? Minä olen aina pitänyt eläimistä, ja jokainen elävä olento on minun silmissäni arvokas. Ihmistä ja eläintä ei tietenkään voi verrata, mutta kyllä ihminen on usein monta kertaa paljon raaempi kuin eläin. Me ihmiset olemme tuhoamassa luontoa ja itseämme kovaa vauhtia. Sitä ei voi kukaan kiistää. Lieneekö parin sadan vuoden päästä enää kovinkaan paljoa villieläimiä , eikä taida olla paljon kissojakaan tapettaviksi. Saatikka ihmisiä.

Lue lisää

Kyllä minä saan polttaa päreeni siinä missä joku toinenkin täällä. Kyseessä oli kissa ja kani, joiden tappamistavasta nousi haloo. Luonnon suojeleminen ja luonnon tuhoaminen ovat käsittääkseni hieman eri asioita kuin se, että joku ei enää pysty pitämään lemmikkiään ja joutuu sen lopettamaan heitteillejätön vaihtoehtona. Kyseessä ei mielestäni ole niin suuri raakuus, että kyseisen ihmisen voidaan sanoa pystyvän tappamaan myös toisen ihmisen. Tästä oli kyse, ei sen suuremmista maailmanlaajuisista asioista.

maron kirjoitti:

tuo sinun "ihmisrakkautesi". Sinäkö se oletkin joka keväisin meidän nurkille piilottelee lihapullia jonka sisällä on partakoneenterän palasia, koirien päänmenoksi?
Kyllä sinulla raukalla on kova lapsuus ollut kun olet tullut noin kyyniseksi. Etkö tiedä että jos et kunnioita luontoa ja sen jokaista elävää olentoa, et kunnioita myöskään ihmistä - kyllä nämä asiat aina kulkevat käsi kädessä.
Joillekin elän on ainoa ja rakas ystävä, ja älä vain sano että hankkisivat itsellensä elämän. Kaikille ystävien tuki ei ole niinkään yksiselitteinen juttu. Toivon että tulet itse joskus järkiisi - ja lakkaa tähtäilemästä niitä pikkulintuja sillä ritsallasi hyi se on ilkeästi tehty, ei niistä nyt niin isoa lintupaistia saa että kannattaisi jahdata:-(

Lue lisää

Mitä terkoitat????

maron kirjoitti:

tuo sinun "ihmisrakkautesi". Sinäkö se oletkin joka keväisin meidän nurkille piilottelee lihapullia jonka sisällä on partakoneenterän palasia, koirien päänmenoksi?
Kyllä sinulla raukalla on kova lapsuus ollut kun olet tullut noin kyyniseksi. Etkö tiedä että jos et kunnioita luontoa ja sen jokaista elävää olentoa, et kunnioita myöskään ihmistä - kyllä nämä asiat aina kulkevat käsi kädessä.
Joillekin elän on ainoa ja rakas ystävä, ja älä vain sano että hankkisivat itsellensä elämän. Kaikille ystävien tuki ei ole niinkään yksiselitteinen juttu. Toivon että tulet itse joskus järkiisi - ja lakkaa tähtäilemästä niitä pikkulintuja sillä ritsallasi hyi se on ilkeästi tehty, ei niistä nyt niin isoa lintupaistia saa että kannattaisi jahdata:-(

Lue lisää

tähtäilen. En tietystikään pikkulintuja, ikinä.

vaille 54 kirjoitti:

oli sellainen naisystävä, vanhapiika ( ja ehkä pysyykin ), sillä Hänen villakoiransa nukkuu vieressä ja kuulema Miehen on hyväksyttävä ensin se ja senjälkeen , ehkä koiran emäntä.?

Lue lisää

pyssyykkii..

tullut ylläpito-ongelmia lemmikkien ja/tai perheenjäsenten kanssa, olen etsinyt muun tavan ratkaista ongelma kuin tappamalla ja hautaamalla. Koirani ovat olleet siitä helppoja että molemmat aiemmat kuolivat itse sydänkohtaukseen, toinen tosin särki sisuskalunsa syötyään jonkun koiria vihaavan mummon maahan heittämän myrkkysyötin.

Monista häkkilinnuistani kaikki ovat kuolleet luonnollisesti.

Exäkin sai hengissä lähteä uuden elämän alkuun.

ystäväni Leevi, rodultaan ainutlaatuinen maailmassa "isokorvainen keittiönnurkkajököttäjä"
Siinä vasta kunnon koira, rakastaa ruokaa kuten emäntänsäkin ja lenkkeilee kanssani päivittäin haistellen ulkoilman mehukkaita hajuja.

cocceri Jesper,joka kohta täyttää 8 vuotta.
Hieno herra, joka kahteloo elämää tyyne ja vähä niiko ylemmyyvetuntose näkösen.
Hää on oikeistaa nuoremma poja koira ,mut tul meile neljä vuotta sitte koko poika perreinee muutti työn peräst ulkomaile.
Soppeutumisvaikeuksii ei olt ko hää ol käynt meil paljo ja olt hoijoskii sillo ko isäntä ja emäntä olliit jossai reissus.
Myö tehhää pitkii lenkkilöitä päiväs ja hää nukkuu meije makuuhuonees, vaik monet ovat sitä mieltä et ei tulis kuulookaa antaa koira nukkuu samas huonees ihmisii kans.
Meil nyt vaa män tämmöseks tää nukkumahomma.

hennaliisa1 kirjoitti:

cocceri Jesper,joka kohta täyttää 8 vuotta.
Hieno herra, joka kahteloo elämää tyyne ja vähä niiko ylemmyyvetuntose näkösen.
Hää on oikeistaa nuoremma poja koira ,mut tul meile neljä vuotta sitte koko poika perreinee muutti työn peräst ulkomaile.
Soppeutumisvaikeuksii ei olt ko hää ol käynt meil paljo ja olt hoijoskii sillo ko isäntä ja emäntä olliit jossai reissus.
Myö tehhää pitkii lenkkilöitä päiväs ja hää nukkuu meije makuuhuonees, vaik monet ovat sitä mieltä et ei tulis kuulookaa antaa koira nukkuu samas huonees ihmisii kans.
Meil nyt vaa män tämmöseks tää nukkumahomma.

Lue lisää

homma meillä myös samaa kaliperia kuin teitillä.
paitsi ruben herra nukkuu sängyssä aivan minun kyljessä kiinni ja osaa mokoma kuorsatakin.
ruben on pieni kokoinen biconhavannan ja chihun sekoitus valkoinen ihana karvapallo ruskeine silmineen ja täytti 2v.maliskuussa.
lenkkeilystä ruben todella pitää..
hau hau terkkuja teille...

maron kirjoitti:

ystäväni Leevi, rodultaan ainutlaatuinen maailmassa "isokorvainen keittiönnurkkajököttäjä"
Siinä vasta kunnon koira, rakastaa ruokaa kuten emäntänsäkin ja lenkkeilee kanssani päivittäin haistellen ulkoilman mehukkaita hajuja.

Lue lisää

Varmasti koirasi on ainutlaatuinen, niin kuin emäntänsäkin. Kiitos kirjoituksistasi, niitä on hyvä lukea.Osaat ilmaista hyvin ajatuksesi ja olen monesti kanssasi samaa mieltä. Hännän heilauts Roopelta, Leeville.

Eva-Marie kirjoitti:

Varmasti koirasi on ainutlaatuinen, niin kuin emäntänsäkin. Kiitos kirjoituksistasi, niitä on hyvä lukea.Osaat ilmaista hyvin ajatuksesi ja olen monesti kanssasi samaa mieltä. Hännän heilauts Roopelta, Leeville.

Lue lisää

kirjoituksestasi. Jokaiselle se oma lemmikki on se ainutlaatuisin. Kauhulla jo odotan aikaa jolloin joudun koirastani luopumaan, tähän ikään mennessä olen jo se useasti kokenut, koska meillä on aina ollut koiria ja kissoja. Mutta vielä Leevi on 9 ikävuodestaan huolimatta pirteä ja leikkisä koira joka jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä ja rakastaa toisia koiria, ja on aina valmis pieneen leikkiin, joten terveiset Leeviltä myös Roopelle ja hyvää kevään jatkoa teille molemmille.

aina ajatellaan että sehän on vain eläin, mutta kun siitä joskus joutuu luopumaan niin jo pelkkä ajatus tekee pahaa. Eilen olin jo vähällä soittaa päivystävälle eläinlääkärille kun Leevi koiramme oksensi koko päivän ja joi monta kupillista vettä ja taas oksensi. Kuljin pesurätti kädessä koiran perässä ja mittasin lämmön ja katsoin että kaikki muutenkin tuntui olevan kunnossa. Vaikka kaveri oli hyvin allapäin ei kuitenkaan merkkiä mistään pahemmasta löytynyt, joten odottelemaan jäin. Ja tulla sängyn päällä se näyttää nyt tyytyväisenä makoilevan, joten luultavasti se oli vain syönyt taas kerran jotakin joka ei sen vatsalle sopinut. Se kun on tuollainen ahneemmanpuoleinen yksilö jolle kelpaa kaikki pihvin ja tiskirätin väliltä:)

maron kirjoitti:

aina ajatellaan että sehän on vain eläin, mutta kun siitä joskus joutuu luopumaan niin jo pelkkä ajatus tekee pahaa. Eilen olin jo vähällä soittaa päivystävälle eläinlääkärille kun Leevi koiramme oksensi koko päivän ja joi monta kupillista vettä ja taas oksensi. Kuljin pesurätti kädessä koiran perässä ja mittasin lämmön ja katsoin että kaikki muutenkin tuntui olevan kunnossa. Vaikka kaveri oli hyvin allapäin ei kuitenkaan merkkiä mistään pahemmasta löytynyt, joten odottelemaan jäin. Ja tulla sängyn päällä se näyttää nyt tyytyväisenä makoilevan, joten luultavasti se oli vain syönyt taas kerran jotakin joka ei sen vatsalle sopinut. Se kun on tuollainen ahneemmanpuoleinen yksilö jolle kelpaa kaikki pihvin ja tiskirätin väliltä:)

Lue lisää

tuo hirvenkeruukone on asunut ikänsä tarhassa, eikä se viihdy sisällä kun käymäselti.

Sillä on tarhassa styroksilla eristetty kaksio ja sieltä talonsa ikkunasta se vain katselee, ainakin sateella, on näätsen hyvin vesikauhuista rotua, ollut jo ihan pennusta. Emme saaneet sitä uimaan väkisinkään, nuorin tyttäremme yritti vaikka mitkä konstinsa sen veteen saamiseksi, onnistumatta. Ilmeisesti paksu turkki kutiaa kastuttuaan.