Mitäs mieltä olette.. seurustellut erään kanssa 6-10v ja tuntuu etten tiedä kuka miesystäväni on. Miellän asian niin että miesystävä on minun numero 1, eli tärkein ja parhain kaveri jonka kanssa jaan elämäni siis elämäni! ei tunnu että hän olisi paraskaverini, kerron hänelle kaiken mitä tunnen tai ajattelen, mutta minulle ei takaisinpäin koskaan avauduta. Tuntuu siis että olen yksin. Tuntuu pahalta. Tuntuu että hän on avoimepi kavereilleensa kuin minulle ja niin olen havainnutkin ettei minulle ajatuksia ikinä avata, mutta sen sijaan kavereille kerrotaan. On arkipäivää että asioita jätetään minulle kertomatta, esimerkiksi -en välttämättä tiedä mitä hän on päivän aikana puuhastellut, hänellä voi olla jopa tapahtumarikas päivä esim. lähtenyt toisella paikkakunnalla köymään näkemässä vanhaa kaveria, käynyt baarissa, voittanut lotossa, kokenut jotain uutta tai muuta vastaavaa. Ei hän niistä minulle kerro, antaa vaan ymmärtää että on ollut esim. kotona. Nyt kaunistelen.. on minulle myös useasti valehdeltu kirkkain silmin. Jokatapauksessa on todella Turhauttavaa aina kysellä ja saankin usein kuulla kuinka ärsyttävä tai kamala ihminen olen kun kyselen päivän tapahtumia tai missä toinen on ollut. . Ei minulle kerrota mistään, annetaan mielummin olla pimennossa ihan vain siksi koska en vittu tiedä :( Olen useasti ilmaissut hänelle ajatuksiani tästä, mutta vastapalloksi saan vain huutoa ja vittuilua. Voisiko joku ulkopuolinen kertoa minulle mistä kyse?
Olenko yksin parisuhteessa?
2
643
Vastaukset
- Anonyymi
Tota tämä on ihan vain omakohtainen kokemus, enkä tiedä miehestäsi enempää.
Mutta veikkaan että miehesi vielä hakee paikkaansa tai yrittää "ansaita" kannuksensa ja oikeutuksensa olemassa ololleen. Monilla enemmän virtaa omistavilla miehillä perhe-elämä tuntuu "teennäiseltä" koska sisäinen pakko jolle mieskään ei voi mitään, ennenkuin saa sen taltutettua(jos saa) ajaa hakemaan niitä kaverikokemuksia joista sitten voi ammentaa kun kasvaa täysi-ikäiseksi, olkoon se sitten 20, 30 tai vaikka 60v.
Ennen tuota täysi-ikäisyyttä, perhe-elämä saattaa tuntua kuin päälleliimatulta tarralta että hei kattokaa, mulla on kulissit kunnossa. Se ei tunnu oikealta, alla on teennäisyyttä. Mies ei ole löytänyt itseään elämän myrskyistä ja karikoista. Miehellä pitää olla jotain annettavaa että se voi rauhoittua. Ymmärrätkö?- Anonyymi
Kyseessä on se naisten paljon puhuma putkiaivo mikä asettaa sen limitin, että ei näe missä mennään, kunhan vain mennään. Se on itseasiassa turvattomuuden tunnetta siellä taustalla. Riittämättömyyttä. Se pelottaa, ahdistaa ja hyvää tarkoittavat kysymyksesi tuntevat enemmän ilkikuriseltilta.
Näe asia niin että kysymyksesi ikään kuin "vääristyvät" miehesi mielessä. Koska miehellä on riittämättömyys ja pelko taustallase "kuulee" kysymksesi ikäänkuin antavana ohjenuorana että "mikään ei riitä". Muista miehen roolimalli on elannontuoja, edelleenkin. Mies vain seuraa stefeotypioitan ja käyttäymismalleja.
Yritä himmailla niitä kysyksiä, niin sillä välähtää mieleen "hei mä oon riittävä, äiti ei pakota taas kouluun". :)
Sitten se rupee jubaa sulle omiaan. Anna aikaa kans tolle toteutua se.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911264Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221108- 48834
- 70830
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53770Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50705- 33682
- 60669
- 52637
- 50635