Mitä pelkäät?

minä RAKASTAN lentämistä!!! Wauuu...! Lentäisin vaikka jatkuvasti! Kysy vaikka TR.maalarilta...;)

Benji-hypyistä jaksan haaveilla, mutta luulen, että tosipaikan tullen paskat olisivat housussa minulla juuri ennen hyppyä...

Nyt lennän saunaan. Viikko sitten kävin saunassa vasta sunnuntaiaamuna, kun meni skypessä jutellessa lauantaina aikani... Hah. Palaan astialle illemmalla...

löytyy muitakin ei ylirohkeita :))

Tuo ukkosenpelko on minussakin aikas voimakas, johtuen lapsena saaduista kokemuksista.Asuimme kallion vieressä, ja jos ukkoskuuro tuli määrätystä suunnasta, se ei "päässyt yli" kalliosta vaan antoi kaiken raivonsa siihen meidän päällemme. Pari kertaa tuli tulenlieskat mittaritaulusta, kerran joku ihme paineaalto savupiipusta sisään niin että vanhempani lensivät kontalleen lattialle.Ynnä muuta ynnä muuta..
Rankkasade tuntui hajottavan katon ja me lapset istua napotimme kumisaappaat jalassa vierivierekkäin hetekalla valkoisina kuin lakanat laskien sekunteja salaman ja äänen välillä. Sama kuristava pelko hiipii nykyisinkin aina päälle jos näyttää että ukkonen on tulossa vähänkään lähemmäksi. Siinä js siinä etten todellakin hyökkää sängyn alle piiloon.

Lapsena muistan miten peloteltiin poliisilla ja mustalaisilla, mutta se pelko ei jäänyt päälle :))

minullekin tuttuja.
Lapseni ehdotti joskus alakouluikäisenä pimeälle polulle poikkeamista ja lupasi ymmärtäväisesti hymyillen pitää kädestäni kiinni, kun tiesi minun pelkäävän. ;)

Voisin kertoa moniakin vähintään hieman huvittavia ja itselleni suorastaan riemukkaita tarinoita joidenkin pelkojen paranemisesta. Esim. ukkonen kuuluu siihen sarjaan ja ellei dementia iske, tarinan ajatteleminen saa hymyn huulilleni vielä vanhainkodin kiikkustuolissa.

Olen myös lapsena mökillä ollessa aina mennyt sisälle sekä laittanut verhot kiinni ja ovet lukkoon, kun vanhemmat lähtivät vaikka kaupassa käymään. Vasta viime vuosina olen voinut huoleti nukkua lukottomassa aitassa vaikka yksin. Hämärässä tai varsinkin pimeässä en nuorempana aikuisenakaan uskaltanut edes lähteä yksin puuceehen. Se taitaa olla monille naisille tuttu pelko, jolle miehet usein naureskelevat ja kertovat hauskoja juttuja.

Vasta kuukausi sitten varmistuin siitä, että olen päässyt "täydellisesti" eroon korkeanpaikan kammostani. Samalla matkalla huomasin, etten enää pelkää vapaana liikkuvia isojakaan eläimiä yhtään "normaalia" enemmän. (Yksin Samarian rotkossa vaeltaessani tuli mm. pari iloista muulia vastaan.) Siitä ei ole vielä montaa vuotta kun esim. lehmälauma sai minut ihan paniikkiin. Irrallisia koiria pelkäsin myös pitkälle aikuisuuteen, kunnes perheeseemme päätettiin ottaa koiranpentu. Hevosiin en uskaltanut kunnolla tutustua, vaikka kaikki muut perheenjäseneni ratsastivat. Kamelilla olen jo ratsastanut ja hevosen selkään luulen olevani valmis kiipeämään.

Kaikkia pöriseviä ja mahdollisesti piikikkäitä ötököitä olen myös hysteerisesti hosuen juossut karkuun. En tee sitä enää, vaikka iloitsenkin siitä ettei viimeisin ampiaisenpisto tapahtunut mainitulla rotkovaelluksella, vaan vasta palattuani ihmisten ilmoille.

Luulen, että useimmat pelot ovat opittuja ja liittyvät uusiin, vieraisiin asioihin. Kun tulee riittävästi positiivisia kokemuksia, sellaiset häviävät kai useimmiten ihan itsekseen. Tähän sarjaan luen esim. lentopelon, jonka katoamiseen liittyy taas yksi tarina, jolta teidät säästän.

Monet pelot ovat opittuja ja samalla tavoin luulen oppineeni joistain pois, kun olen saanut kohdata niitä ymmärtävien, asiaan rauhallisesti suhtautuvien läheisteni kanssa. Esim. käärme- ja ötökkäpelko sekä korkeanpaikankammo ainakin ovat sellaisia.

Koen lapsekasta riemua siitä, että vielä tässä iässä saan kokeilla uusia asioita, joita nuorempana ja vetreämpänä en uskaltanut tehdä vaikka olisin halunnutkin.

Kun maailma muuttuu monella tavalla pelottavammaksi, on palkitsevaa huomata joidenkin pelkojen poistuneen.
Olisikohan pelkojenkin summa vakio?

optimisti-orvokki kirjoitti:

minullekin tuttuja.
Lapseni ehdotti joskus alakouluikäisenä pimeälle polulle poikkeamista ja lupasi ymmärtäväisesti hymyillen pitää kädestäni kiinni, kun tiesi minun pelkäävän. ;)

Voisin kertoa moniakin vähintään hieman huvittavia ja itselleni suorastaan riemukkaita tarinoita joidenkin pelkojen paranemisesta. Esim. ukkonen kuuluu siihen sarjaan ja ellei dementia iske, tarinan ajatteleminen saa hymyn huulilleni vielä vanhainkodin kiikkustuolissa.

Olen myös lapsena mökillä ollessa aina mennyt sisälle sekä laittanut verhot kiinni ja ovet lukkoon, kun vanhemmat lähtivät vaikka kaupassa käymään. Vasta viime vuosina olen voinut huoleti nukkua lukottomassa aitassa vaikka yksin. Hämärässä tai varsinkin pimeässä en nuorempana aikuisenakaan uskaltanut edes lähteä yksin puuceehen. Se taitaa olla monille naisille tuttu pelko, jolle miehet usein naureskelevat ja kertovat hauskoja juttuja.

Vasta kuukausi sitten varmistuin siitä, että olen päässyt "täydellisesti" eroon korkeanpaikan kammostani. Samalla matkalla huomasin, etten enää pelkää vapaana liikkuvia isojakaan eläimiä yhtään "normaalia" enemmän. (Yksin Samarian rotkossa vaeltaessani tuli mm. pari iloista muulia vastaan.) Siitä ei ole vielä montaa vuotta kun esim. lehmälauma sai minut ihan paniikkiin. Irrallisia koiria pelkäsin myös pitkälle aikuisuuteen, kunnes perheeseemme päätettiin ottaa koiranpentu. Hevosiin en uskaltanut kunnolla tutustua, vaikka kaikki muut perheenjäseneni ratsastivat. Kamelilla olen jo ratsastanut ja hevosen selkään luulen olevani valmis kiipeämään.

Kaikkia pöriseviä ja mahdollisesti piikikkäitä ötököitä olen myös hysteerisesti hosuen juossut karkuun. En tee sitä enää, vaikka iloitsenkin siitä ettei viimeisin ampiaisenpisto tapahtunut mainitulla rotkovaelluksella, vaan vasta palattuani ihmisten ilmoille.

Luulen, että useimmat pelot ovat opittuja ja liittyvät uusiin, vieraisiin asioihin. Kun tulee riittävästi positiivisia kokemuksia, sellaiset häviävät kai useimmiten ihan itsekseen. Tähän sarjaan luen esim. lentopelon, jonka katoamiseen liittyy taas yksi tarina, jolta teidät säästän.

Monet pelot ovat opittuja ja samalla tavoin luulen oppineeni joistain pois, kun olen saanut kohdata niitä ymmärtävien, asiaan rauhallisesti suhtautuvien läheisteni kanssa. Esim. käärme- ja ötökkäpelko sekä korkeanpaikankammo ainakin ovat sellaisia.

Koen lapsekasta riemua siitä, että vielä tässä iässä saan kokeilla uusia asioita, joita nuorempana ja vetreämpänä en uskaltanut tehdä vaikka olisin halunnutkin.

Kun maailma muuttuu monella tavalla pelottavammaksi, on palkitsevaa huomata joidenkin pelkojen poistuneen.
Olisikohan pelkojenkin summa vakio?

Lue lisää

Pelot ovat pitkälti opittuja. Minäkin opin monet pelkoni äidiltä. Hän oli hysteerinen ukkosenpelkääjä ja siirsi sen ainakin minuun. Syövänpelko on myös samasta lähteestä. Ötökkäpelko on varmaan lähtenyt siitä että isosisko ajoi minua takaa kädessään sittisontiainen, jolla oli vielä munia mahanalus täynnä. YÄK!!! Sitten vielä uhkasi kiinnisaadessaan tiputtaa sen kauluksestani sisään.
Pelkoni eivät kylläkään vanhemmiten ole hälvenneet. Ei yksikään niistä. Kannan niitä mukanani varmaan hautaan saakka. Se että ne saattavat poistua positiivisten kokemusten kautta, on varmasti totta. Yksi pelkoni ei kuitenkaan takuuvarmasti tule ikinä poistumaan. Se on hämähäkkipelko. En kuunaan voi lakata niitä pelkäämästä, on ne sen verran kamalia örvelöitä. :0)))

optimisti-orvokki kirjoitti:

minullekin tuttuja.
Lapseni ehdotti joskus alakouluikäisenä pimeälle polulle poikkeamista ja lupasi ymmärtäväisesti hymyillen pitää kädestäni kiinni, kun tiesi minun pelkäävän. ;)

Voisin kertoa moniakin vähintään hieman huvittavia ja itselleni suorastaan riemukkaita tarinoita joidenkin pelkojen paranemisesta. Esim. ukkonen kuuluu siihen sarjaan ja ellei dementia iske, tarinan ajatteleminen saa hymyn huulilleni vielä vanhainkodin kiikkustuolissa.

Olen myös lapsena mökillä ollessa aina mennyt sisälle sekä laittanut verhot kiinni ja ovet lukkoon, kun vanhemmat lähtivät vaikka kaupassa käymään. Vasta viime vuosina olen voinut huoleti nukkua lukottomassa aitassa vaikka yksin. Hämärässä tai varsinkin pimeässä en nuorempana aikuisenakaan uskaltanut edes lähteä yksin puuceehen. Se taitaa olla monille naisille tuttu pelko, jolle miehet usein naureskelevat ja kertovat hauskoja juttuja.

Vasta kuukausi sitten varmistuin siitä, että olen päässyt "täydellisesti" eroon korkeanpaikan kammostani. Samalla matkalla huomasin, etten enää pelkää vapaana liikkuvia isojakaan eläimiä yhtään "normaalia" enemmän. (Yksin Samarian rotkossa vaeltaessani tuli mm. pari iloista muulia vastaan.) Siitä ei ole vielä montaa vuotta kun esim. lehmälauma sai minut ihan paniikkiin. Irrallisia koiria pelkäsin myös pitkälle aikuisuuteen, kunnes perheeseemme päätettiin ottaa koiranpentu. Hevosiin en uskaltanut kunnolla tutustua, vaikka kaikki muut perheenjäseneni ratsastivat. Kamelilla olen jo ratsastanut ja hevosen selkään luulen olevani valmis kiipeämään.

Kaikkia pöriseviä ja mahdollisesti piikikkäitä ötököitä olen myös hysteerisesti hosuen juossut karkuun. En tee sitä enää, vaikka iloitsenkin siitä ettei viimeisin ampiaisenpisto tapahtunut mainitulla rotkovaelluksella, vaan vasta palattuani ihmisten ilmoille.

Luulen, että useimmat pelot ovat opittuja ja liittyvät uusiin, vieraisiin asioihin. Kun tulee riittävästi positiivisia kokemuksia, sellaiset häviävät kai useimmiten ihan itsekseen. Tähän sarjaan luen esim. lentopelon, jonka katoamiseen liittyy taas yksi tarina, jolta teidät säästän.

Monet pelot ovat opittuja ja samalla tavoin luulen oppineeni joistain pois, kun olen saanut kohdata niitä ymmärtävien, asiaan rauhallisesti suhtautuvien läheisteni kanssa. Esim. käärme- ja ötökkäpelko sekä korkeanpaikankammo ainakin ovat sellaisia.

Koen lapsekasta riemua siitä, että vielä tässä iässä saan kokeilla uusia asioita, joita nuorempana ja vetreämpänä en uskaltanut tehdä vaikka olisin halunnutkin.

Kun maailma muuttuu monella tavalla pelottavammaksi, on palkitsevaa huomata joidenkin pelkojen poistuneen.
Olisikohan pelkojenkin summa vakio?

Lue lisää

Kammottavista pelon tunteista.

Onko teistä, muunlaista pelkoa olemassa?

...sellaista nam ja yäk...pelkoa?


- katsommehan kauhuelokuvia
- harrastamme vaarallisia urheilulajeja
- hakeudumme extreme kokemuksiin...

..pelko, sopivan pieninä annoksina... on aikamoinen huumekin, vai mitä?

Kakku kirjoitti:

Pelot ovat pitkälti opittuja. Minäkin opin monet pelkoni äidiltä. Hän oli hysteerinen ukkosenpelkääjä ja siirsi sen ainakin minuun. Syövänpelko on myös samasta lähteestä. Ötökkäpelko on varmaan lähtenyt siitä että isosisko ajoi minua takaa kädessään sittisontiainen, jolla oli vielä munia mahanalus täynnä. YÄK!!! Sitten vielä uhkasi kiinnisaadessaan tiputtaa sen kauluksestani sisään.
Pelkoni eivät kylläkään vanhemmiten ole hälvenneet. Ei yksikään niistä. Kannan niitä mukanani varmaan hautaan saakka. Se että ne saattavat poistua positiivisten kokemusten kautta, on varmasti totta. Yksi pelkoni ei kuitenkaan takuuvarmasti tule ikinä poistumaan. Se on hämähäkkipelko. En kuunaan voi lakata niitä pelkäämästä, on ne sen verran kamalia örvelöitä. :0)))

Lue lisää

Niitä kyllä on paljon, minullakin oli joskus nuorena tyttö ystävä joka oli niin hyvin peloiteltu, että on varmaan vieläkin ehta.
Kiittäköön äitiään siittä.
No sen ystvyys oli kyllä kovin yksi puolista, kun ei pikku suukoakaan voinut antaa koska äiti oli kieltänyt.
Muuten ihan mukava tyttö, mutta se tyrha pelottelu äitiltään...
No menneet on menneitä , mutta pitäis jotain järkeäkin käyttää mitä uskoo/pelkää.

Kakku kirjoitti:

Pelot ovat pitkälti opittuja. Minäkin opin monet pelkoni äidiltä. Hän oli hysteerinen ukkosenpelkääjä ja siirsi sen ainakin minuun. Syövänpelko on myös samasta lähteestä. Ötökkäpelko on varmaan lähtenyt siitä että isosisko ajoi minua takaa kädessään sittisontiainen, jolla oli vielä munia mahanalus täynnä. YÄK!!! Sitten vielä uhkasi kiinnisaadessaan tiputtaa sen kauluksestani sisään.
Pelkoni eivät kylläkään vanhemmiten ole hälvenneet. Ei yksikään niistä. Kannan niitä mukanani varmaan hautaan saakka. Se että ne saattavat poistua positiivisten kokemusten kautta, on varmasti totta. Yksi pelkoni ei kuitenkaan takuuvarmasti tule ikinä poistumaan. Se on hämähäkkipelko. En kuunaan voi lakata niitä pelkäämästä, on ne sen verran kamalia örvelöitä. :0)))

Lue lisää

uskon, että melkein mikä tahansa on mahdollista.;)

Näin tv:stä yhden pelkokoulutusohjelman, jossa käsiteltiin hämähäkkikammoakin.

Uskon, että jos kylliksi tahtoisit niin onnistuisi. Mutta, miksi pitäisi tahtoa?
Kysehän on viehättävän naisellisesta ominaisuudesta;)

kun lastenlapset tulee kylään niin jo etukäteen kauhistelen sitä kun ne sotkee paikat:(
Minä kanssa olen neuroottisen siisti ja olen vaikka mitä yrittänyt tehdä sen karsimista itseltäni pois,mut ei onnistu,niin ei onnistu:((
Onneksi meitä on muitakin samanlaisia,ei muuten olla yksin:))
Mut minä en itseäni pelkää..

sinkku55 kirjoitti:

kun lastenlapset tulee kylään niin jo etukäteen kauhistelen sitä kun ne sotkee paikat:(
Minä kanssa olen neuroottisen siisti ja olen vaikka mitä yrittänyt tehdä sen karsimista itseltäni pois,mut ei onnistu,niin ei onnistu:((
Onneksi meitä on muitakin samanlaisia,ei muuten olla yksin:))
Mut minä en itseäni pelkää..

Lue lisää

Oletko löytänyt mitään "viisasten kiveä" tähän neuroottiseen siisteyteesi?
Minä aina hoen itselleni, että ota nyt lungisti, anna mennä sotkuun jne. Ei auta! Sydän hakkaa ja hermo on kireällä, kun paikat on sekaisin!
Silleen siis pelkään itseäni, etten pääse tämän asian yli. Minustahan se on kiinni - vai? Ja sinusta oma juttusi!

Nuorimuori kirjoitti:

Oletko löytänyt mitään "viisasten kiveä" tähän neuroottiseen siisteyteesi?
Minä aina hoen itselleni, että ota nyt lungisti, anna mennä sotkuun jne. Ei auta! Sydän hakkaa ja hermo on kireällä, kun paikat on sekaisin!
Silleen siis pelkään itseäni, etten pääse tämän asian yli. Minustahan se on kiinni - vai? Ja sinusta oma juttusi!

Lue lisää

sehän siinä onkin,kun en ole löytänyt mitään millä saisi kitkettyä ton siivous innon pois,mulla ei tosiaankaan saa olla yhtään epäjärjestystä.
Olen yrittänyt olla välittämättä,mut ei onnistu.
En ton takia pelkää itseäni.
Vävytkin vinoilee siitä::)))

sinkku55 kirjoitti:

sehän siinä onkin,kun en ole löytänyt mitään millä saisi kitkettyä ton siivous innon pois,mulla ei tosiaankaan saa olla yhtään epäjärjestystä.
Olen yrittänyt olla välittämättä,mut ei onnistu.
En ton takia pelkää itseäni.
Vävytkin vinoilee siitä::)))

Lue lisää

tämän "vamman"! Minulle se on todellista tuskaa! Varaudun päivätolkulla lastenlasten tuloon ja kun he rakkaat ovat sitten luonani, minulta menee hermot! Kun koko ajan korjaan jälkiä ja nostelen leluja ja piiristusvälineitä ym.
Minulle tämä on ilmeisesti isompi juttu, kuin sinulle: ei riitä vävyjen naureskelu pelastamaan tilannetta!
Yksi vävy minulla on ja yksi miniä - onneksi "terveitä" tämmöisestä neuroosista!
Viikon päästä tulevat 6- ja 9-vuotiaat tytöt luokseni - rakastan heitä yli kaiken, mutta pelkään jo nyt, miten kestän sen sekasotkun!?
En haluaisi siirtää heille tätä siivousneuroosia!
Kuitenkin helpottaa, kun en ole ainoa..on muitakin saman oireen kanssa eläviä!

aika kepeästi kirjoitti:

tämän "vamman"! Minulle se on todellista tuskaa! Varaudun päivätolkulla lastenlasten tuloon ja kun he rakkaat ovat sitten luonani, minulta menee hermot! Kun koko ajan korjaan jälkiä ja nostelen leluja ja piiristusvälineitä ym.
Minulle tämä on ilmeisesti isompi juttu, kuin sinulle: ei riitä vävyjen naureskelu pelastamaan tilannetta!
Yksi vävy minulla on ja yksi miniä - onneksi "terveitä" tämmöisestä neuroosista!
Viikon päästä tulevat 6- ja 9-vuotiaat tytöt luokseni - rakastan heitä yli kaiken, mutta pelkään jo nyt, miten kestän sen sekasotkun!?
En haluaisi siirtää heille tätä siivousneuroosia!
Kuitenkin helpottaa, kun en ole ainoa..on muitakin saman oireen kanssa eläviä!

Lue lisää

onkin kun lapsenlapsetkin sanoo että mummi se moppaa.
Yksi lapsukaisista sanoi mulle että tuu mummi meillekin pesee ikkunoita ja tämä lapsi oli silloin vain 2 vuotias.
Arvaa vaan meneekö mullakin joskus hermot kun ne tulee kylään on lelut ja kaikki tavarat lattialla ja ne käy mun luona melkein joka viikonloppu.

Lapsenlapsia mulla on neljä 9,5,3 ja ainut poika joka on 1,5 vuotias.
Tämä 9 vuotias on mulle sanonut että kyllä minä mummi voin sulle siivota.
Mut lapsethan on niin ihania ja ne on niin vähän aikaa pieniä,että eihän niile edes voi olla vihanen kun ne sotkee:))
Täytyy vaan kestää,otetaan vaan silloin rennosti kun lapsukaiset on kylässä:)))siivotaan vasta sen jälkeen kun on lähteneet pois.
Tsemppiä:::)))

sinkku55 kirjoitti:

onkin kun lapsenlapsetkin sanoo että mummi se moppaa.
Yksi lapsukaisista sanoi mulle että tuu mummi meillekin pesee ikkunoita ja tämä lapsi oli silloin vain 2 vuotias.
Arvaa vaan meneekö mullakin joskus hermot kun ne tulee kylään on lelut ja kaikki tavarat lattialla ja ne käy mun luona melkein joka viikonloppu.

Lapsenlapsia mulla on neljä 9,5,3 ja ainut poika joka on 1,5 vuotias.
Tämä 9 vuotias on mulle sanonut että kyllä minä mummi voin sulle siivota.
Mut lapsethan on niin ihania ja ne on niin vähän aikaa pieniä,että eihän niile edes voi olla vihanen kun ne sotkee:))
Täytyy vaan kestää,otetaan vaan silloin rennosti kun lapsukaiset on kylässä:)))siivotaan vasta sen jälkeen kun on lähteneet pois.
Tsemppiä:::)))

Lue lisää

Niin, kyllä on pinnistettävä itsestään irti kaikki se rakkaus, jota tunnen lastenlapsiani kohtaan! Tytöt (serkukset) tulevat viikon päästä - vanhin lapsenlapsi ja inut poika on jo 14 vee! Olin hyvin nuori "mummu" aikoinaan. Mutta niin olin äitikin: esikoinen syntyi ollessani 19 vee!
Nykyisin lapset "tehdään" vasta, kun on kaikki muut materiat hankittu: asunnot, autot ym.
1960-luvulla ei ollut niin...silloin n.s menttiin (pakko)naimisiin, että päästiin pois kotoa! Avoliitto ei olisi tullut kysymykseenkään! Niitähän sanottiin silloin "susipariksi", vai?
Juu, taidankin alkaa sotkemaan tyttöjen kanssa - tai sit kerron, että mummi on nyt ihan puhki - helpatkaa vähän!
Kiitti tsempistä!

näen oikein, mielestäni kauniin maiseman, esineen tai aineettoman mielikuvan käytän tuota ilmaisuasi minulta puuttuvasta "käden ja pään yhteistyöstä",pysähdyin kun huomasin sinun käyttäneen tuota samaa ilmaisua..
Minulla ei taitoa vaikka olisi halua vangita "näkemiäni" hetkiä kankaalle, olen sanonutkin monesti, että minun täytyy vain yrittää valokuvin vangita näkemääni...

Mielikuviin kameralla ei pääse, ainoa keino olisi kirjoittaa, siihen taas ei ole tarpeeksi muita resusseja piäkopassani *olen nöyrtynyt tuon tosiasian edessä*. Olen joskus yrittänyt kirjoittaa jotain, ja sitten muokkaan ja muokkaan tekelettäni loputtomasti ja viimein ahdistun niin että pakko napata poikki koko homma, hyvä etten saa sydänlaakia, liian polonen olen taiteilijaksi..

Olen olevinaan ymmärtänyt kirjailijan- ja yleensä taiteilijan luomisen tuskan, ymmärrän myös taiteilijoiden keskimääräistä suuremman juoppouden, se on kai sellaista sielun pesua, tai taakan karistamista, en tiä pitäneekö paikkaansa..

Mutta sinun pelkosi ymmärrän täysin....

alkaa jo pelottamaan.
Kun on televisiosta nähnyt näitä melkeinpä muumioituneita vanhuksia syötettävän ja käänneltävän ja vaippoja vaihdeltavan, niin minulle on kyllä tullut tarve kuolla "saappaat jalassa".

Jonkinlaisia pillereitä pitäisi jakaa rajatapauksille, että voisi itse ratkaista, mitä haluaa.
Siinä vaiheessa, kun vielä tajuaa asian.

Ukkosta ei taida miehet yleensäkään pelätä, en ole ainakaan kuullut keneltäkään.

Aikoinaan lapsena ollessa tuli keittiöön pallosalama ja siinä se "kelluskeli" aikansa ja katosi venttiilistä ulos. Puhelimesta tuli sisään.

Silloin oltiin kyllä aika jäykkää poikaa ja
tyttöä, ei paljon liikuttu.

Mutta eihän tuollaista pallosalamaa oikeasti ole olemassakaan, tiedemiesten mukaan.

Silti tiedän muitakin ihmisiä, jotka sen ovat nähneet.

Syövät ja sellaisethan kyllä pelottavat, tuolla alitajunnassa koko ajan.

Tilaankin maanantaina lääkäriltä ajan tutkimuksiin....

mekatron kirjoitti:

alkaa jo pelottamaan.
Kun on televisiosta nähnyt näitä melkeinpä muumioituneita vanhuksia syötettävän ja käänneltävän ja vaippoja vaihdeltavan, niin minulle on kyllä tullut tarve kuolla "saappaat jalassa".

Jonkinlaisia pillereitä pitäisi jakaa rajatapauksille, että voisi itse ratkaista, mitä haluaa.
Siinä vaiheessa, kun vielä tajuaa asian.

Ukkosta ei taida miehet yleensäkään pelätä, en ole ainakaan kuullut keneltäkään.

Aikoinaan lapsena ollessa tuli keittiöön pallosalama ja siinä se "kelluskeli" aikansa ja katosi venttiilistä ulos. Puhelimesta tuli sisään.

Silloin oltiin kyllä aika jäykkää poikaa ja
tyttöä, ei paljon liikuttu.

Mutta eihän tuollaista pallosalamaa oikeasti ole olemassakaan, tiedemiesten mukaan.

Silti tiedän muitakin ihmisiä, jotka sen ovat nähneet.

Syövät ja sellaisethan kyllä pelottavat, tuolla alitajunnassa koko ajan.

Tilaankin maanantaina lääkäriltä ajan tutkimuksiin....

Lue lisää

säännölliset terveystarkastukset tietysti on paikallaan..:), assiista puhheenollen mie jo tilasin ajan, noihin terveyskeskuksiin ei vain tahdo saada aikoja ilman päivystysluonteista vaivaa.

Olen ihan samaa mieltä, saappaat jalassa kun saisi kaatua, ei tarvitseisi kenenkään käydä itkemässä ja syöttämässä vuositolkulla...
Niistä "armopillereistä" vielä; voisi olla, että jos vaikka vahingossa Viagran sijasta nielasis jäis sekkii ilo kokemata, sitten se harmittas tuolla piliven reunalla istuissa...:))

Kyllä kova ukonilma on kunnioitusta herättävä luonnoilmiö, ja pelko kai perustuu paljolti siihen ettemme pysty hallitsemaan sitä, olemme ikäänkuin sen armoilla.
Sitten ukkosenpelkokin tarttuu ukkosta pelkäävistä vanhemmista, ja sitten sitäkautta pelko periytyy seuraavalle sukupolvelle..siis käyttäytymismalli.
Meidän lasten ollessa sen ikäisiä, että alkoivat älytä ukkosenkin päälle, asuimme kerrostalossa ja he eivät osaa pelätä ukkosta mielestäni tarpeeksikaan, vaan juoksentelevat esim. aukealla pihamaalla hakemassa milloin mitäkin lasten lelua sateelta karkuun ja pahimmassa räiskeessä, siinä ikäänkuin pieni pelko olisi turvallisuuden kannalta hyvä olla olemassa, luulisin, mutta tämä mummi aina luennoi silloin, arvaa tykkäävätkö...:)))?

Pirre* kirjoitti:

säännölliset terveystarkastukset tietysti on paikallaan..:), assiista puhheenollen mie jo tilasin ajan, noihin terveyskeskuksiin ei vain tahdo saada aikoja ilman päivystysluonteista vaivaa.

Olen ihan samaa mieltä, saappaat jalassa kun saisi kaatua, ei tarvitseisi kenenkään käydä itkemässä ja syöttämässä vuositolkulla...
Niistä "armopillereistä" vielä; voisi olla, että jos vaikka vahingossa Viagran sijasta nielasis jäis sekkii ilo kokemata, sitten se harmittas tuolla piliven reunalla istuissa...:))

Kyllä kova ukonilma on kunnioitusta herättävä luonnoilmiö, ja pelko kai perustuu paljolti siihen ettemme pysty hallitsemaan sitä, olemme ikäänkuin sen armoilla.
Sitten ukkosenpelkokin tarttuu ukkosta pelkäävistä vanhemmista, ja sitten sitäkautta pelko periytyy seuraavalle sukupolvelle..siis käyttäytymismalli.
Meidän lasten ollessa sen ikäisiä, että alkoivat älytä ukkosenkin päälle, asuimme kerrostalossa ja he eivät osaa pelätä ukkosta mielestäni tarpeeksikaan, vaan juoksentelevat esim. aukealla pihamaalla hakemassa milloin mitäkin lasten lelua sateelta karkuun ja pahimmassa räiskeessä, siinä ikäänkuin pieni pelko olisi turvallisuuden kannalta hyvä olla olemassa, luulisin, mutta tämä mummi aina luennoi silloin, arvaa tykkäävätkö...:)))?

Lue lisää

kömmähti tuossa "Kyllä kova ukonilma on kunnioitusta herättävä luonnoilmiö, ja pelko kai perustuu paljolti siihen ettemme pysty hallitsemaan sitä, olemme ikäänkuin sen armoilla.", siis kirjoituksestani, nyt lukien saa käsityksen p e l o n hallitsemisesta, vaikka tarkoitin se luonnonilmiön hallitsemista tai paremminkin hallintaamme saamista,..aina pitäisi, näköjään lukea tekstisä ennenkuin laskee ilmoille hölynä..:(!

Vaikeaa tämä suomkieli suomalaisellekkin, anikka sitten ulukomualaiselle, hui... mutta rikas ja ilmeikäs, sanoisko mahottoman monipuolisesti asioita kuvaava kieli tämä on, jos tämän täysin hallitsisi..

Pirre* kirjoitti:

kömmähti tuossa "Kyllä kova ukonilma on kunnioitusta herättävä luonnoilmiö, ja pelko kai perustuu paljolti siihen ettemme pysty hallitsemaan sitä, olemme ikäänkuin sen armoilla.", siis kirjoituksestani, nyt lukien saa käsityksen p e l o n hallitsemisesta, vaikka tarkoitin se luonnonilmiön hallitsemista tai paremminkin hallintaamme saamista,..aina pitäisi, näköjään lukea tekstisä ennenkuin laskee ilmoille hölynä..:(!

Vaikeaa tämä suomkieli suomalaisellekkin, anikka sitten ulukomualaiselle, hui... mutta rikas ja ilmeikäs, sanoisko mahottoman monipuolisesti asioita kuvaava kieli tämä on, jos tämän täysin hallitsisi..

Lue lisää

Ei kai me pelkojakaan hallita, kuten ei luonnonilmiöitäkään.
Kyllä kovalla ukonilmalla tuntee ihminen pienuutensa. Ja köyhät ja rikkaat ovat salamalle aivan saman arvoisia. Ei lompakkoon katso, kun iskee.
On siis tasa-arvoinen.
Tsunamit, tulivuorten purkaukset ja sellaiset, niitäpä ei kerkiäkkään pelkäämään.

Tuo sinun murteesi on kyllä paljon sanovaa vähillä sanoilla, hattua nostan sen keksijälle.

Värkkäsin tässä koneeni kanssa ja katosi Mozillan selain.
Oli onneksi Explorer tallessa. Pojat kun heräävät, laittavat kuntoon papparaisen töppäilyt.

Täälläkin taasen satelee mukavasti.
Toivottavasti siellä paistaa päivä aurinkoineen kaikkineen...

mekatron kirjoitti:

Ei kai me pelkojakaan hallita, kuten ei luonnonilmiöitäkään.
Kyllä kovalla ukonilmalla tuntee ihminen pienuutensa. Ja köyhät ja rikkaat ovat salamalle aivan saman arvoisia. Ei lompakkoon katso, kun iskee.
On siis tasa-arvoinen.
Tsunamit, tulivuorten purkaukset ja sellaiset, niitäpä ei kerkiäkkään pelkäämään.

Tuo sinun murteesi on kyllä paljon sanovaa vähillä sanoilla, hattua nostan sen keksijälle.

Värkkäsin tässä koneeni kanssa ja katosi Mozillan selain.
Oli onneksi Explorer tallessa. Pojat kun heräävät, laittavat kuntoon papparaisen töppäilyt.

Täälläkin taasen satelee mukavasti.
Toivottavasti siellä paistaa päivä aurinkoineen kaikkineen...

Lue lisää

mutta tuuli on kylymmee...yhä, onneks ei kyyti..:)

Ai siekkekkii tumpeloit sen konneesi kanssa, tuttuu on, et ou ainu..:))
Minnekäs se selain voi kadota, kenenkäs internet liittymä sinulla on, mtv3 vai joku muu, vai tämän Suomi 24sen, ja oliko sulla koneessasi jo valmiina näitä Gatesin ohjelmia?

Pirre* kirjoitti:

mutta tuuli on kylymmee...yhä, onneks ei kyyti..:)

Ai siekkekkii tumpeloit sen konneesi kanssa, tuttuu on, et ou ainu..:))
Minnekäs se selain voi kadota, kenenkäs internet liittymä sinulla on, mtv3 vai joku muu, vai tämän Suomi 24sen, ja oliko sulla koneessasi jo valmiina näitä Gatesin ohjelmia?

Lue lisää

on paikallisen puh.yhtiön.
Se oli vaan tämä selain, joka katosi, kun yritin ottaa sinne päivityksiä.

Pojathan nukkuivat vaan ja niin imuroin sen Mozillan koneelle uudelleen ja nyt toimii kuin enkeli.

Ei tämä selain taida liittyä ollenkaan liittymän toimittajaan.
Näitähän on Opera, Mozilla ja Explorer nämä suurimmat.Se, kun siellä yläpalkissa lukee.

Tähän koneeseen on kaikki laitettu itse, pojat siis ja minäkin osaltani.
Viime joulukuussa ostin uudet vehkeet, hyvin pelittää yleensä.
Itsestä johtuvia vikoja suurimmaksi osaksi.

Jotta mukavasti mennee.....

Eikä nämä aiheuta kummoisiakaan pelkotiloja:).

mekatron kirjoitti:

on paikallisen puh.yhtiön.
Se oli vaan tämä selain, joka katosi, kun yritin ottaa sinne päivityksiä.

Pojathan nukkuivat vaan ja niin imuroin sen Mozillan koneelle uudelleen ja nyt toimii kuin enkeli.

Ei tämä selain taida liittyä ollenkaan liittymän toimittajaan.
Näitähän on Opera, Mozilla ja Explorer nämä suurimmat.Se, kun siellä yläpalkissa lukee.

Tähän koneeseen on kaikki laitettu itse, pojat siis ja minäkin osaltani.
Viime joulukuussa ostin uudet vehkeet, hyvin pelittää yleensä.
Itsestä johtuvia vikoja suurimmaksi osaksi.

Jotta mukavasti mennee.....

Eikä nämä aiheuta kummoisiakaan pelkotiloja:).

Lue lisää

sinulla ei ole, joillakin täällä palstoilla näkkyy olevan vaikka mitä tiloja, kaikenmualiman sukankuluttajjoohan tänne mahttuu, eipä silti..:))

Hitonmoinen piänsärky miulla, pitännöön lähttee haukkoommaan happee välillä..

mekatron kirjoitti:

alkaa jo pelottamaan.
Kun on televisiosta nähnyt näitä melkeinpä muumioituneita vanhuksia syötettävän ja käänneltävän ja vaippoja vaihdeltavan, niin minulle on kyllä tullut tarve kuolla "saappaat jalassa".

Jonkinlaisia pillereitä pitäisi jakaa rajatapauksille, että voisi itse ratkaista, mitä haluaa.
Siinä vaiheessa, kun vielä tajuaa asian.

Ukkosta ei taida miehet yleensäkään pelätä, en ole ainakaan kuullut keneltäkään.

Aikoinaan lapsena ollessa tuli keittiöön pallosalama ja siinä se "kelluskeli" aikansa ja katosi venttiilistä ulos. Puhelimesta tuli sisään.

Silloin oltiin kyllä aika jäykkää poikaa ja
tyttöä, ei paljon liikuttu.

Mutta eihän tuollaista pallosalamaa oikeasti ole olemassakaan, tiedemiesten mukaan.

Silti tiedän muitakin ihmisiä, jotka sen ovat nähneet.

Syövät ja sellaisethan kyllä pelottavat, tuolla alitajunnassa koko ajan.

Tilaankin maanantaina lääkäriltä ajan tutkimuksiin....

Lue lisää

Kaikki joka liittyy noihin kammottaviin vanhuuden tulevaisuuden näkymiin on kyllä kuin pahinta Hitchkockia. Hirvittävintä on se, että ne ovat tällä kertaa ihan totta. KYLLÄ PELOTTAA.

En haluaisi kuolla liian nuorenakaan, mutta kyllä on tullut välillä mieleen, että mitäs sitä turhaan noudattaa liian terveitä elämäntapojakaan... Mikäs sen helpompaa, jos yllättäen kertaheitolla pääsee siirtymään "yläkertaan" - ja vielä hyvin syönneenä ja viimeisenäkin päivänä elämästä vielä täysin siemauksin nauttineena! Mutta... tietenkin - PELKO on olemass silloinkin, että joku avuliaasti elvyttää henkiin ja niin sitä jää tänne "puolielävänä" vielä vuosikausiksi - omaksi ja muiden riesaksi...

Olipa kyyninen ajatus, hyi olkoon! Mutta katsellessaan noita vanhusten pitkäaikaissairaalaosastoja ja niissä käynneenä omaa äitiä katsomassa 9 kuukauden ajan, niin tulee kyyniseksi vaikka ei haluaisikaan...

tosikiva ja humoristinen kirjoitus! Olkoon totta tai valetta - kivalta tuntui sitä lukea!
Lisäääää!!!!

tosikiva ja humoristinen kirjoitus! Olkoon totta tai keksittyä - kiva kuitenkin oli sitä lukea! Lisää tämmösiä!!!
P.S. Mun kone on tullut hulluksi: liki jokaisen lähettämäni mailin jälkeen se herjaa: OLET JO LÄHETTÄNYT SAMAN VIESTIN. Enkä ole!! Kone on stupid!
Muutenkin tää aparaatti ottaa hermoon tulisielulle joskus...APUVA!
Viiroa viikonloppua!

Ainakin pelkään ukkosta, jos olen ulkona, esim. pyöräilemässä. Sanotaan, että sitä pitäisi varoa, kun pyörä on terästä. Mutta mitäs teet, jos pyöräilet laakealla seudulla tai mäen päällä kun eka salama iskee ikäänkuin salama kirkkaalta...??
:-/ Se on kai sitten menox... Olen kyllä lukuisia kertoja jättänyt pyörän töihin ukonilman takia... taikka mahdollisesti lähestyvän ukonilman takia...
Kerrostalossa en pelkää enkä kaupungissa, mutta jos olisi mökki Mikkelin seudulla ja siellä päin, jossa on kovia ukkosia joka kesä, niin kyllä hermostuttais... Tuttavani kertoo joka vuosi kauhukertomuksia ukonilmoista mökillä...