Tämä on teille merkkinä

Tämä kertomus ei siis ala
Luukkaan ruokokynän tuotoksesta
eikä edes Marian sydämeltä.

Se alkaa Jaakobin
suuresta rakkaudesta
Rakelista,
joka synnytti samalla paikalla
kärsimyksen pojan
Benonin,
josta sitten tuli oikean käden poika
Benjamin.

Samoin Jeesuksesta
tuli ensin kärsimyksen poika.
Mutta sitten oikean käden poika.

Ja tätä todisti Jeesuksen ylösnousemus.
Ja Hänen lupauksensa siitä,
että meidät ihmisetkin puetaan
Voimalla Korkeudesta,
kun Pyhä Henki tulee meihin.

"Koska hän siis on
Jumalan oikean käden voimalla
korotettu
ja on Isältä saanut
Pyhän Hengen lupauksen,
on hän vuodattanut sen,
minkä te nyt näette ja kuulette.
Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin,
vaan hän sanoo itse:
'Herra sanoi minun Herralleni:
Istu minun oikealle puolelleni'"
(Ap.t 2:33-34)

Se, mikä nyt oli alkamassa,
kun paimenet näkivät pienen lapsen
kapaloituna seimessä,
oli alku tuolle valtaisalle
joulunäytelmälle Christmas
joka huipentuu tapahtumiin Pääsiäisenä,
ja Jeesuksen palaamiseen
Isänsä tykö taivaisiin.

Ja tämän tapahtumaketjun
ensimmäistä vaihetta
paimenet olivat olleet todistamassa
koko elämänsä ajan
lampaita paimentaessaan.

He olivat itse yhä uudestaan
kapaloineet ja asettaneet seimeen
vastasyntyneen karitsan,
kun pappi oli todennut
sen olevan virheetön
ja näin kelvollinen uhrikaritsaksi.

Profeetallinen esitäyttymys
tälle kaikelle oli se,
kun Jaakobin suuri rakkaus
Rakel synnyttää kaksi poikaa.
Ensin Joosefin ja sitten Benjaminin.

Joosefin koko elämänvaellus
on vaihe vaiheelta täsmäsovellus
Jeesuksen elämästä maan päällä.

Benonin, jonka nimen
Jaakob eli Israel sitten muutti
Benjaminiksi
oli sekin kuin loppuhuipennus
tai loppuhimmennys elokuvalle,
joka kertoo
Jeesuksen ja Israelin Rakkaudesta.

Israel on kerran muuttava
tuon kärsimyksen lapsen nimen.
Ensin heidän on vain nähtävä
tuo kärsimyksen lapsi.

Ja se tapahtuu,
kun Jeesus tulee
taivaasta takaisin maan päälle.
Silloin kaikki maan päällä elävät ihmiset parkuvat.

Hiljalleen tuo Jumalan taivaasta
alas saapuva Jeesus
häntä ympäröivän
kirkkauden pilven
eli vihityn Morsiamen ympäröimänä
on jo niin alhaalla
Israelin yläpuolella,
että he näkevät haavat Hänen käsissään.

Ja silloin he tunnistavat Hänet.
Ja silloin Benonista tulee Benjamin.
Jumalan oikean käden Poika
myös Israelille,
jonka kasvoilla on nyt peite.

Israel ottaa vastaan Messiaansa,
joka perustaa Israelille Valtakunnan.

Olemme merkin äärellä.
Merkin,
jonka Jesajan kirja kertoo
jo seitsemännessä luvussaaan,
jossa puhutaan
Jesajan omasta pojasta.

"Aahaan,
Jootamin pojan,
Ussian pojanpojan,
Juudan kuninkaan,
aikana
lähtivät
Resin, Aramin kuningas,
ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas,
sotimaan Jerusalemia vastaan,
mutta he eivät voineet valloittaa sitä.
Ja kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin sanoma:
'Aram on leiriytynyt Efraimiin',
niin kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi,
niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa."
(Jes 7:1-2)

Silloin Herra antaa Jesajalle
käskyn mennä Aahasta vastaan.
Käskyyn sisältyy hyvin erikoinen kohta.

Jesajan tulee ottaa mukaansa
pienen pieni poikalapsensa.

"Silloin Herra sanoi Jesajalle:
'Mene Aahasta vastaan,
sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub,
Ylälammikon vesijohdon päähän,
Vanuttajankedon tielle'"
(Jes 7:3)

Ja näin Jesaja teki.
Hän otti mukaansa
pienen pienen poikalapsensa,
ja meni kertomaan Aahaalle
ne sanat,
jotka Herra oli sanonut:

"Ole varuillasi ja pysy rauhallisena,
älä pelkää,
älköönkä sydämesi säikkykö
noita kahta savuavaa kekäleenpätkää:
Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan
vihanvimmaa.
Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika
ovat hankkineet pahaa
sinua vastaan sanoen:
'Lähtekäämme Juudaa vastaan,
täyttäkäämme se kauhulla,
vallatkaamme se itsellemme
ja asettakaamme sinne kuninkaaksi
Taabalin poika',
niin sanoo Herra, Herra näin:
Ei se onnistu, eikä se tapahdu.
Sillä Aramin pää on Damasko,
ja Damaskon pää on Resin
- mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä,
ja Efraim on muserrettu
eikä ole enää kansa -
ja Efraimin pää on Samaria,
ja Samarian pää on Remaljan poika.
Ellette usko, niin ette kestä."
(Jes 7:4-9)

Sanoma päättyy vakavaan lauseeseen:

"Ellette usko, niin ette kestä".

Katsotaan sama lause KJV:stä:

"If ye will not believe,
surely ye shall not be established."

Siis kysymys on
Juudan kansan kohtalosta.
Tuon kansan,
joka nyt vapisi kuin haavanlehti.

Jos Aahas ei ota uskossa vastaan
sitä sanomaa,
jonka Jesaja on hänelle tuonut,
niin Juudan kansa on mennyttä.

Ja niin Herra haluaa antaa merkin
vahvistamaan Aahaan
vapisevaa sydäntä,
jotta Aahas ei pelkäisi,
vaan uskoisi.

"Pyydä itsellesi merkki Herralta,
Jumalaltasi,
pyydä alhaalta syvyydestä
taikka ylhäältä korkeudesta."
(Jes 7:10-11)

Aahas ei vieläkään
tahdo ottaa vastaan
Jesajan sanomaa,
eikä edes Herran lupaamaa merkkiä,
joka vahvistaisi Jesajan ilmoituksen.

"Mutta Aahas vastasi:
'En pyydä enkä kiusaa Herraa.'"
(Jes 7:12)

Herra pyysi Aahasta
pyytämään merkin,
ja Aahas sanoo:
"En kiusaa Herraa".
Pahemmin ei voisi enää
Herraa kiusata.

Jesaja on siellä
pienen pienen poikalapsensa kansa,
mutta tuntuu, että aivan turhaan.

Aahas ei ota vastaan Herran Sanaa.
Vaan aivan päinvastoin Aahas
vastaa siihen sellaiseen tyyliin,
että on ihme,
ettei salama taivaasta
lyö häntä maahan.

Mutta Herra on armollinen.
Hän Itse antaa merkin.
Jesaja jatkaa:

"Kuulkaa, te Daavidin suku,
eikö se riitä,
että te ihmiset väsytätte,
kun vielä minun Jumalanikin
itseenne väsytätte?
Sentähden
Herra itse antaa teille merkin:
'Katso,
neitsyt tulee raskaaksi
ja synnyttää pojan
ja antaa hänelle nimen
Immanuel.'"
(7:13-14)

Mitään tämän varmempaa merkkiä
ei Herra olisi voinut antaa siitä,
että Juuda ei tuhoudu.

Juudan kansa ei voi lakata olemasta,
sillä Jumala on sen kansan kautta
luvannut tuoda maailmaan Messiaan.

Messiaan joka on
Jumala kanssamme,
mutta ei pelkästään Jumala.
Hän on myös ihminen,
joka pienen pienenä poikana
on syövä maitoa ja hunajaa.

"Voita ja hunajaa
hän syö siinä iässä,
jolloin hän oppii hylkäämään pahan
ja valitsemaan hyvän"
(Jes 7:15)

Messiaan täytyy syntyä ihmiseksi,
jotta Hän voisi täyttää lain.

Vain ihmisenä
Jumaluudestaan riisuutuneena,
Hän voi sen tehdä.
Hänen täytyy saada kokea
kaikki kiusaukset,
jotta Hän voi täyttää lain
ja osoittautua kelvolliseksi Uhriksi.

"Butter and honey shall he eat,
that he may KNOW to refuse the evil,
and choose the good."

Ensimmäinen merkki siitä,
että Juuda ei tuhoudu,
on siis yksinkertaisesti se,
että Messias syntyy tästä kansasta.

Tämä kansa ei voi tuhoutua
eikä lakata olemasta.

Mutta Herra antaa vielä
toisen merkin.

Ja vihdoin Jesaja ymmärtää,
minkä ihmeen takia
hänen täytyi raahata
pienen pieni poikalapsensa
tähän tilanteeseen.

Jesaja kääntää kasvonsa
sylissään olevaan poikalapseen,
eikä enää puhu käyttäen
samoja ilmaisuja kuin puhuessaan
Messiaasta/Pojasta,
vaan puhuu nyt oikein käännettynä
pojustaan.

"Ja ennenkuin tämä poju
on oppinut hylkäämään pahan
ja valitsemaan hyvän,
tulee autioksi maa,
jonka kahta kuningasta sinä kauhistut."
(Jes 7:16)

Eli jo ennenkuin tämä poju,
Jesajan poika Sear-Jaasub,
on oppinut erottamaan
hyvän ja pahan,
tulee autioksi maa,
jonka kahta kuningasta (Jes 7:1)
sinä kauhistut (Jes 7:2).

Siis ennenkuin Jesajan poju
täyttäisi 12 vuotta,
tapahtuisi noin.

Sillä Israel ei voinut hävitä.
Sen keskeltä nousisi Pelastaja:

Immanuel.
Jumala meidän kanssamme.

Enkelien lausuma
ei siis ollut mikään
tyhjänpäiväinen lausahdus

"ja tämä on teille merkkinä"

Kysymys on merkistä,
joka on ollut esillä
Raamatun ilmoituksessa
jo ammoisista ajoista alkaen.
Palaan ensin Rakeliin.

"Mutta kun hänen henkensä
oli lähtemäisillään,
sillä hänen oli kuoltava,
antoi hän hänelle nimen Benoni,
mutta hänen isänsä
antoi hänelle nimen Benjamin."
(Gen 15:18)

Kärsimyksen poika oli syntynyt
tuossa paikassa ensimmäisen kerran.

Ja kun jälleen syntyy
Kärsimyksen Poika
juuri samassa paikassa,
niin Israel Rakelia myöten
saa ottaa vastaan Messiaan.

Tuo Kärsimyksen Poika tulee
kärsimään enemmän
kuin kukaan koskaan on kärsinyt.
Hän kantoi mahdottoman taakan.
Koko maailman synnin.

Siinä hoidettiin Rakelinkin syntiongelma,
jonka tähden hänen oli kuoltava.
Rakel haudattiin sinne,
missä Kärsimyksen Poika oli syntyvä.

Beetlehemiin.
Daavidin kaupunkiin,
eli kaupunkiin,
josta pieni vähäinen
hyljätty Daavid-poikanen
lampaita paimentamasta
nostettiin lopulta Israelin kuninkaaksi.

"Niin Raakel kuoli siellä,
ja hänet haudattiin
Efratan tien varteen,
se on Beetlehemiin.
Ja Jaakob pystytti
hänen haudalleen patsaan;
tämä Raakelin hautapatsas
on olemassa vielä tänäkin päivänä."
(Gen 35:19-20)

Ja seuraavaksi mainitaan
juuri se paikka,
jossa Jeesuskin syntyi.
Laumatorni.

"Ja Israel lähti liikkeelle sieltä
ja pystytti telttansa tuolle puolen
Karjatornia."
(Gen 35:21)

Sen selvempää täsmäosoitetta
ei Herran enkeli olisi voinut
paimenille antaa.

Ja niin ei tarvinnut kuin kiiruhtaa
suoraan seimen ääreen
katsomaan Jumalan Karitsaa.

"Ja he menivät kiiruhtaen
ja löysivät Marian ja Joosefin
ja lapsen,
joka makasi seimessä."
(Luuk 2:16)

Ei haisevilla lammaspaimenilla
olisi ollut asiaa hoviin.
Mutta laumatorniin kylläkin.

Ja rahvas kansa sai kuulla
ensimmäisenä suuren ilosanoman.

"Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
ihmettelivät sitä,
mitä paimenet heille puhuivat."
(Luuk 2:18)

Mutta kaiken kaikkiaan kävi
jälleen niin murheellisesti
kuin Jesajankin päivinä.
Israelin johto ei uskonut.

Ja seuraus oli se,
minkä Jesajakin oli sanonut.

"Ellette usko, niin ette kestä"
(Jes 7:9)

Messias oli syntynyt.
Tullut omiensa tykö
taivaasta Isän luota.

Mutta he eivät uskoneet.
Eivät ottaneet Häntä vastaan.

He eivät nähneet sitä,
mitä paimenet näkivät
ja uskoivat.

Paimenet ymmärsivät
täydellisesti sen,
mitä Johannes Kastaja sitten
kolme vuosikymmentä myöhemmin
kuulutti:

Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!
(Joh 1:29)

Paimenet näkivät aivan luonnostaan
seimessä Karitsan kapaloituna
ja pehmusteille asetettuna
Herran palvelusta varten
eli UhriKaritsan.

Paimenet,
joilla ei sapattia koskaan ollut,
olivat saaneet jokapäiväisen sapatinlevon.

Fariseukset laskivat askeleita,
mutta paimenet olivat vapaita
joka ikinnen päivä viillettämään
pitkin laitumia tietoisena siitä,
että heille oli syntynyt Vapauttaja.

Israel ei uskonut eikä kestänyt.
VT:n ehtojen mukaisesti se
joutui pitkälle sakkokierrokselle.

Mutta Viikunapuun ihme on tapahtunut.
Israel on jälleen paikallaan.

Viikunapuu on merkkien merkki.
Messias on taas tulossa maan päälle.

Olemme taas viettäneet loppiaista
- idän tietäjien muistopäivää.

He ovat olleet esillä tässäkin esityksessä.
Ja heidän kera Herodes.
Mutta nämä vain sivuroolissa.

Ensimmäisenä toista vuotta aiemmin
asia uutisoitiin halveksituille paimenille.

Jesajan ennustuksen mukaisesti
merkki oli tarjolla taivaassa
ja maan päällä.

Mutta kumpaakaan ei Juuda
kyennyt ottamaan vastaan,
niinkuin ei Juudan kuningaskaan
Jesajan päivinä.

Idän ietäjät näkivät
valtaisan merkin taivaalla.

He olivat niin varmoja merkistä,
että järjestivät pari vuotta
kestäneen karavaanivaelluksen
kohti Juudaa.

Heidän lisäkseen Herodeskin uskoi.
Joskaan ei ilahtunut tietäjien lailla.

Samoin heti Messiaan syntyessa
hylkiöinä pidetyt lammaspaimenet
saivat niin selvän merkin,
että siltä seisomalta lähtivät
kohti laumatornia Beetlehemissä.

Ja siellä he näkivät juuri sen,
mikä heille oli ilmoitettu.
Jumalan Karitsan.

He tulivat kuin tähdiksi
Jumalan taivaalla.

Ei heillä ollut tietäjien loistoa,
mutta heillä oli valtava sanoma
kerrottavana kaikille,
joita tapasivat.

Tähdet taivaalla ovat merkkejä.
Jokainen Jumalan lapsi on merkki.
Valo ja merkki tälle maailmalle.

Tämä merkki on kertonut
aina Raamatun ensimmäisestä
luvusta alkaen Jeesuksen tulemisesta.

Ja lopullinen täyttymys on se,
kun tuo
Kirkas Aamutähti, Kointähti,
tulee taivaalle,
ja koko taivas idästä länteen
kirkastuu sellaiseksi kuin
salama taivaan valaisee.

Silloin taivaalla näkyy
Ihmisen Pojan merkki.

Maailma on tuossa hetkessä
suurimman pimeytensä keskellä.

"Mutta kohta
niiden päivien ahdistuksen jälkeen
aurinko pimenee,
eikä kuu anna valoansa,
ja tähdet putoavat taivaalta,
ja taivaitten voimat järkkyvät."
(Matt 24:29)

Raamattu kertoo siitä,
kuinka ihmiskunta
on juuri tuhoamassa itsensä.

Mutta sitten maailmaan tulee Pelastaja.
Todellinen Valkeus syrjäyttää
synkimmän pimeyden.

"Ja silloin
Ihmisen Pojan merkki
näkyy taivaalla,
ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat;
ja he näkevät
Ihmisen Pojan tulevan
taivaan pilvien päällä
suurella voimalla ja kirkkaudella."
(Matt 24:30)

Hän tulee oman valitun kansansa keskelle.
Israel kootaan maan neljästä suunnasta
maan navalle Jumalan maahan Israeliin.
Israel, joka on aina ollut ajan merkki.

"Ja hän lähettää enkelinsä
suuren pasunan pauhatessa,
ja he kokoavat hänen valittunsa
neljältä ilmalta,
taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin."
(Matt 24:31)

Viikunapuun ihme
saa lopputäyttymyksen.
Vihdoinkin Israel saa
astua sille luvattuun maahan
täysimääräisesti.
Mutta se tietä vielä
loppusuoraa kärsimyksen tiellä.
Jaakobin ahdistusta.
Kuumista kuumin kesä on edessä.

Matteus (24:32-33) kirjoitti:

"Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus:
kun sen oksa jo on tuore
ja lehdet puhkeavat,
niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
Samoin te myös,
kun näette tämän kaiken,
tietäkää, että se on lähellä,
oven edessä."
Matt (24:32-33)

Tuo lehtien puhkeaminen
on ilmaisu,
joka voidaan ymmärtää
myös aseiden esiin nostamisena.

"Taivas ja maa katoavat,
mutta minun sanani eivät koskaan katoa."
(Matt 24:35)

Jos ihminen saisi
paholaisen innoittamana
viedä tekonsa päätökseen,
tätä planeettaa ei enää kauaa olisi.
Mutta Jeesuksen pelastusteon tähden
tämä planeetta saa vielä kokea
uudestisyntymisen ihmeen,
jossa pahuus on sidottu.

Tämän maan päällä koittaa
todellinen Rauhan Valtakunta
Messiaan Valtakunta,
jossa kukaa ei tee pahaa kellekään.

Tuon seitsemännen päivän
levon ja rauhan millenniumin
jälkeen paholainen päästetään
vielä hetkeksi vapauteen,
ja sitten tulee loppu.
Silloin nykyiset taivaat ja maa
katoavat,
eikä niitä sitten enää missään ole.

"Ja minä näin uuden
taivaan ja uuden maan;
sillä ensimmäinen taivas
ja ensimmäinen maa
ovat kadonneet,
eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin,
uuden Jerusalemin,
minä näin laskeutuvan alas taivaasta
Jumalan tyköä,
valmistettuna niinkuin morsian,
miehellensä kaunistettu.
Ja minä kuulin suuren äänen
valtaistuimelta sanovan:
'Katso,
Jumalan maja ihmisten keskellä!
Ja hän on asuva heidän keskellänsä,
ja he ovat hänen kansansa,
ja Jumala itse
on oleva heidän kanssaan,
heidän Jumalansa;
ja hän on pyyhkivä pois
kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva,
eikä murhetta eikä parkua
eikä kipua ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt.'"
(Ilm 21:1-4)

Raamatun alkulehdiltä asti
luettavana ollut lupaus
vaimon siemenestä
on perusmerkki.

Tuo merkki oli tullut maailmaan,
kun keskelle lammaslaumaa
laumatornin suojaan kapaloitiin
ja asetettiin seimeen makaamaan
neitsyen synnyttämä Jumalan Karitsa,
niinkuin noille uhripalvelukseen
tarkoitetuille karitsoille aina tehtiin.

Nyt jokainen meistä,
joka uskon kautta on tullut
Hänen ruumiinsa jäseneksi,
on valo ja merkki
tässä pimeässä maailmassa.

Ja kerran maailma saa
sen synkimmän hetkensä keskellä nähdä,
kuinka taivaasta lipuu hiljalleen alas
Ihmisen Pojan merkki.
Ihmisen Poika ja me Hänen ympärillään
kirkkauden pilvenä vihittynä Vaimona.

😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋

🍑 ­N­­y­m­­f­­­o­­­m­a­­­a­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#18193862p

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Aikamoinen pamaus
tuo enkelikuoron esitys kyllä oli.

Mutta joka tapauksessa
he olivat saaneet ensimmäisinä
tulla tevehtimään Häntä,
joka on kaiken Alku,
Häntä, joka on maailmat luonut.
Häntä, joka nimeä myöten
on myös sen Pelastaja.

Pitäisikö?

Jokainen vastasyntynyt karitsa
on suuren ihmeen todistaja.
Ja puhumme nyt siis
Jeesuksen lampaista.

Ihmeistä suurin on tapahtunut,
kun uusi luomus on syntynyt
ylhäältä / Hengestä.

Ja jokainen Jumalan lapsi
on etuoikeutettu
joskaan ei pakotettu
antamaan itsensä
palvelutehtävään,
Jumalan palvelukseen
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi.

"Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne."
(Room 12:1)

Näin voidaan siis sanoa,
että jokainen Jumalan karitsoista
on uhrikaritsa.

Jokainen meistä voi siis olla merkki
paitsi Jumalan kuvana
myös pimeyteen loistavana tähtenä taivaalla.

Tuo uhrautuminen palvelutehtävään
ei kuitenkaan ole pakollista.

Edes Jeesuksen ei olisi ollut pakko
antaa itseään Uhriksi.
Hän olisi silti ollut Jumalan Karitsa.

Jos Jeesus olisi jättänyt Getsemanen yössä
viimeiset lauseet pois rukouksestaan,
niin se olisi tullut kuulluksi sellaisenaan.

"Isäni, jos mahdollista on,
niin menköön minulta pois tämä malja;
ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon,
vaan niinkuin sinä"
(Matt 26:39)

Isä olisi ottanut tuon maljan pois.
Isä olisi ollut suorastaan helpottunut.
Eihän Hän olisi millään halunnut
Pojalleen tuollaista kohtaloa.

Isä olisi ottanut Poikansa tykönsä taivaaseen,
ja tullut itse maan päälle,
juomaan tuon kärsimyksen maljan.

Mutta koska Poika halusi,
että Isän hyvä tahto toteutuisi,
niin Poika joi tuon maljan.

Ja nyt Hänellä on kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.

Ja Hän on saanut itselleen
ihastuttavimman voittopalkinnon,
mitä Poika voi saada:

Morsiamen.

Meillä on siis valtava etuoikeus
olla Hänen lampaitansa.
Jumalan karitsoja.

Me saamme loistaa maailmassa
niinkuin tähdet.
Ja näin olemme merkkeinä
yön pimeyden keskellä.
Osoitamme aikoja.
Pian on aamu.

Mutta ensimmäinen ja tärkein kohde
sille ilosanomalle,
josta olemme saaneet tulla osallisiksi,
olivat alhaisista alhaisimmat.
Halveksitut ja hyljeksityt paimenet.

Jo pelkkä karitsana oleminen,
on merkki näille kurjille.

Mutta toki sitten ajallaan,
mutta tärkeysjärjestyksessä
vasta kakkossijalla
saa hovikin kuulla ilosanoman.

Idän tietäjät näkivät tähden.
Ja lopulta karavaani saapuu
Jerusalemiin.

Herodes ei ilahdu ilosanomasta.
Hänen lupaamansa kumarrus
konkretisoituu pienten
alle kaksivuotiaiden karitsojen
joukkosurmaksi.

Mutta tietäjät toivat Sanan.
Se oli tuotava niillekin,
jotka eivät sitä ottaneet vastaan.

Ja kumma kyllä - Herodeskin uskoi
täydellä varmuudella sen,
mitä hänelle ilmoitettiin.

Ja vieläpä hän uskoi
juutalaisten Jumalan Sanan.

Ja oikein kutsui papit paikalle
Raamattupiiriin.

"Ja hän kokosi kaikki
kansan ylipapit ja kirjanoppineet
ja kyseli heiltä,
missä Kristus oli syntyvä.
He sanoivat hänelle:
'Juudean Beetlehemissä;
sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta:
Ja sinä Beetlehem,
sinä Juudan seutu,
et suinkaan ole vähäisin
Juudan ruhtinasten joukossa,
sillä sinusta on lähtevä hallitsija,
joka kaitsee minun kansaani Israelia'."
(Matt 2:4-6)

Ylipapit ja kirjanoppineet
ovat innoissaan.
Kirjakääröt aukeavat toisensa jälkeen.
Ensin luetaan hiukan Moosesta.
Sitten Hesekieliä.
Juuda ja Daavid pompahtavat esiin.

Herodes kiirehtii.
Missä? Missä?

Nyt ylipapit ja kirjanoppineet
oikein sydän sykkien nostavat
esiin Miikan kirjan.

"Mutta sinä, Beetlehem Efrata,
joka olet vähäinen olemaan
Juudan sukujen joukossa,
sinusta minulle tulee se,
joka on oleva hallitsija Israelissa,
jonka alkuperä on muinaisuudesta,
iankaikkisista ajoista."
(Miika 5:1)

Herodes tietää nyt ajan ja paikan.
Mutta haluaa vielä tarkennusta.
Oppineet käärivät tekstiä
hiukan taaksepäin.

"Ja sinä Karjatorni,
tytär Siionin kukkula!
Sinun luoksesi on tuleva,
on saapuva entinen hallitus,
tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus."
(Miika 4:8)

Herodes tietää ja uskoo todeksi kaiken.
Tuossa laumatornissa syntyi
vajaat pari vuotta sitten Messias.

Mutta Herodes ei suinkaan
halua ottaa vastaan Messiasta.

Taas on enkeleillä tehtävä.
Joosef ja Maria ja Jumalan Karitsa
on saatava pois Herodeksen käsistä.
Heti!

Pieni pakolaisjoukko syöksyy
yön pimeyteen.
Onneksi heillä oli tietäjien
tuomia lahjoja,
joiden avulla selvitä ensi alkuun
jossain maailman kolkassa.

Mitä mahtoivat
Raamattutunnin pitäneet
ylipapit ja kirjanoppineet
ajatella kaikesta.

Yritän nyt tavoittaa Raamatusta,
johon viittaat,
- munuaiset
- happamattoman leivän
- leivän murtamisen

Munuaisrasvan löydän
seuraavasta kohdasta:

"Herran miekka on verta täynnä,
rasvaa tiukkuva,
karitsain ja kauristen verta,
oinasten munuaisrasvaa.
Sillä Herralla on uhri Bosrassa,
suuri teurastus Edomin maassa"
(Jes 34:6)

Keskustelun aiheena on
paimenille annettu merkki.

Ja tunnusmerkki on se,
että itse Vapahtaja
on pienen karitsan
tavoin aloittanut elämänsä.

Eli Jumalan Karitsa oli
jättänyt taivaan kirkkauden
ja tullut
Isän rinnalta/vierestä/helmasta
alas maailmaan
syntyen ihmislapseksi
sellaisessa ympäristössä,
jossa karitsat aloittivat elämänsä.

Ja jotkut karitsat päätyivät sitten
myös uhrikaritsaksi.
Siihen ei kelvannut mikä tahansa karitsa.
Ja nyt oli syntynyt Jumalan Karitsa.

Tähän Jumalan uhrikaritsaan
viittaa tuossa jakeessa
(johon mainitsemasi munuaisrasva
minut johdatti)
oleva maininta
Herran uhrista Bosrassa.

Olen jo selvittänyt sitä,
että Jeesuksella on kaksi roolia.
Hän tuli ensin kärsivänä Messiaana,
kärsimyksen poikana.

Mutta kun Hänet korotettiin Ristille,
niin Hänestä tuli sen kautta
Jumalan oikean käden Poika,
jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Ja Hän on tuleva takaisin
Jumalan oikean käden Poikana.

Mutta kärsimyksen Poikana
Hänet runneltiin läpikotaisin.

Hän oli Jumalan Uhrikaritsa,
josta Jesaja kertoo myös luvussa 63.

Sen avulla voimme ymmärtää,
mitä mainitsemasi asiat pitävät sisällään.

Mitä viittaa
- leipä
- murtaminen
- happamattomuus
- munuaiset (veri)

Hänen ruumiinsa murrettiin Golgatalla.
Ja Hänen Pyhä verensä
todellakin levisi tuon
lihahyytelöksi ruoskitun ruumiin
päällysteeksi.

Jesajan kirjan luvussa 63
avainsanoja ovat:

Tulipunaiset vaatteet
Edom (punainen)
Bosra (linnoitus)
Viinikuurna
Verellä tahrattu puku
Koston päivä
Lunastettujen vuosi

Punainen puku viittaa
Hallitsijaan.

Jeesus todellakin oli ja on
Israelin Kuningas,
niinkuin Pilatus arveli.

Tämä Kuningasten Kuningas
kuitenkin murskattiin
ruoskimalla lihahyytelöksi.
Ja tämä veri tahrasi tuon
tulipunaisen puvun.

Tulipunaisen siitä teki
maailman polttava synti,
jonka Jeesus oli ottanut päälleen
ja kantanut sitä jo
kolmen ja puolen vuoden ajan
kastehetkestään alkaen,
kuten Johannes Kastaja todisti.

Nyt tuo tulipunainen vaate
pahasta maailmasta
oli Hänen päällään,
ja Hänen Pyhä verensä
Hänen Pyhästä ruumiistaan
oli tahrannut tuon vaatteen.

Mutta nuo veritahrat
ovat juuri ne,
jotka sovittivat maailman synnin
eli poistivat hapatteen.

Jeesuksen ruumis on
pyhä hedelmäliha,
josta viini eli
Jeesuksen pyhä veri
puserrettiin ulos.

Ja tämä veri pirskoutuu
meidän päällemme
ja puhdistaa meidät synneistämme.

Näin Jeesus oli
täyttänyt lopullisesti sen,
että Hän kantoi maailman synnin.

Mutta sitten
tuo veriseksi tahraantunut viitta
otettiin Hänen päältään pois.

Ja viimeinen vaihe oli se,
että Hänet tehtiin synniksi.
Ja Hän kuoli tuon synnin kera.

Eli Hänet ristiinnaulittiin,
ja koko synnin pimeys laskeutui
Hänen päälleen.
Isä hylkäsi Poikansa.

Hän oli absoluuttisen yksin.
Vain perkeleet ympäröivät
Hänen jokaisen solunsa.

Hänet oli tehty synniksi.

Mutta sitten tapahtui
jotakin aivan ihmeellistä.
Se muutti kaiken.

Viimeinenkin ennustus toteutui.
Toinen ryöväreistä
tuli kääntymykseen.

Nyt Jeesus saattoi antaa Henkensä
Isän käsiin.

Hän voimallistui niin,
että huusi suurella äänellä.

Hän oli voittanut.
Hänen ruumiinsa jäi kuolleena ristille.

Synnin valta oli murskattu.
Synti oli saanut kuoleman tuomion.

Mutta Hän itse meni alas tuonelaan
ja julisti voittonsa
ja otti saaliin mukaansa
ja vei koko Aabrahamin helman
kolmanteen taivaaseen
Jumalan Paratiisiin,
jonne kohta perässä
tuli enkelien saattelemana
myös toinen ristin ryöväreistä,
joka oli ensimmäinen,
jonka ei koskaan tarvinnut
edes käydä tuonelassa.

Jumala tutkii munaskuut ja sydämen.
Ja kaikki on Jeesuksen tähden valmista
koko ihmisen puhdistamiseksi
synnin hapatteesta ja kaikesta kuonasta.

"Kuka tuolla tulee Edomista,
tulipunaisissa vaatteissa
Bosrasta,
tuo puvultansa komea,
joka uljaana astelee suuressa voimassansa?
'Minä, joka puhun vanhurskautta,
joka olen voimallinen auttamaan.'"
(Jes 63:1)

Jeesus = Pelastus

Mutta jos hylkäämme Hänet,
niin Hän ei voi meitä auttaa.
Silloin kannamme itse
syntiemme seuraukset.

"Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin"
(Joh 1:29)

Tämä toteutui.
Ja nyt on meillä ratkaisun paikka.
Ja jos haluamme ottaa vastaan,
niin meillä on syytä juhlaan.

"Peratkaa pois vanha hapatus,
että teistä tulisi uusi taikina,
niinkuin te olettekin happamattomat;
sillä onhan meidän
pääsiäislampaamme,
Kristus,
teurastettu.
Viettäkäämme siis juhlaa,
ei vanhassa hapatuksessa
eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa,
vaan puhtauden ja totuuden
happamattomuudessa."
(1 Kor 5:7-8)

Saamme syödä ja juoda
Jeesuksen ruumiin ja veren
meidän edestämme
murrettu ja vuodatettu.

Ikuinen Elämä on ihmisille ollut alusta asti
tarjolla vain Jeesuksessa.

Hänessä oli Elämä
(Joh 1:4)

Tuo Hänessä oleva Elämä
oli alunperin tarjolla
Elämän puun hedelmässä.

Ja tuo Hänessä oleva Elämä
on edelleenkin tarjolla jokaiselle ihmiselle.

Jokainen, joka janoaa,
saa tulla Hänen tykönsä ja juoda.

Joka juo sitä elävää vettä,
jota Hän meille antaa,
saa sisimpäänsä Elämän veden lähteen,
joka kumpuaa iankaikkiseen Elämään.

Jeesus sanoi olevansa paitsi Elämä
myös Viinipuu.
Syömällä tuon puun hedelmän,
rypäleen veren ja lihan,
me elämme ikuisesti.

Jos emme syö tuosta Viinipuusta,
meissä ei ole Elämää.
Kun Jeesus ojensi opetuslapsille
viinipuun antia,
Hän sanoi yksiselitteisesti,
tämä on minun vereni.

Jos Aadam olisi syönyt
Eedenin Paratiisissa Elämänpuun hedelmän,
olisi Ikuinen Elämä imeytynyt Häneen.

Mutta koska hän söikin
viereisestä puusta synnin hedelmän,
tarvittiin nyt muutakin
kuin osallisuus Häneen,
joka on Elämä.
Tarvittiin osallisuus myös vereen,
sillä ilman verta ei ole sovitusta.

Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet.
Olen Aadamin lailla
kuollut omiin synteihini.

Ja siksi ei enää riitä,
että syön Elämän puusta.

Ei riitä,
että olen osallinen Hänen elämästään.
Nyt tarvitaan osallisuus
paitsi Hänen Elämäänsä
myös Hänen kuolemaansa.

Nyt tarvitaan paitsi
ikuisen elämän lahja
myös sovitus.

Ja siihen siis tarvitaan veri.
Ja siksi meidän täytyy ensin syödä
Golgatalle pystytetystä Elämän puusta,
joka samalla on kuoleman puu.
Vanha ihmisemme on
Hänen kanssaan ristiinnaulittu,
ja me olemme ylösnousseet
uuteen Elämään Hänen kanssaan.

Ja tämän tähden
Jeesuksen, joka on ikuisuudesta,
piti syntyä ikäänkuin uudelleen.

Hän oli Jumalasta syntynyt.
Samaa kirkkautta kuin Isä.
Jo ikuisuudesta.

Mutta nyt Hänen täytyi tulla
myös lihaksi ja vereksi,
ihmisen kaltaiseksi,
voidakseen sovittaa ihmiset.
Ja niin Hänet sitten
teurastettiin Jumalan Karitsana.

Niinpä kun nyt syömme ja juomme
tuosta Totisesta Viinipuusta,
Hänessä oleva elämä imeytyy meihin,
meistä tulee yhtä Hänen kanssaan,
ja samalla me tulemme osallisiksi
Hänen kuolemastaan,
Hänessä olevasta sovituksesta,
jonka Hänen verensä tuo.

Ja kun näin olemme tulleet osallisiksi
sovituksesta ja pelastetut,
puetut vanhurskauden vaatteisiin,
niin vaelluksen aikaiset tahratkin
puhdistuvat Hänen yhteydessään.
Hänen verensä puhdistaa
jatkuvasti kaikesta synnistä.

Ja niin siis saamme paitsi
aloittaa ikuisen elämämme
tulemalla Hänen tykönsä
myös jatkuvasti uudistua
ja vahvistua
ja puhdistua
tulemalla Hänen tykönsä
ja juomalla Hänen verensä
ja syömällä Hänen lihansa.

Jos me pääsisimme syömään
suoraan Paratiisin Elämän puusta
ilman parannusta eli kääntymystä,
olisi se kauhea asia.

Me eläisimme ikuisesti
tässä tilassamme eli erossa Jumalasta.

Tämän tähden
Jumala sulki Elämän puun tien.

Mutta näin tehdessään
Jumala ei sulkenut meiltä ikuista elämää,
vaan avasi mahdollisuuden siihen
sen Pelastuksen kautta,
joka naulattiin Golgatan puuhun.

Tästä sovituksen puusta
meidän kaikkien tulee syödä,
sillä me olemme jo syöneet
viereisestä puusta,
joka kantaa nimeä
hyvän- ja pahantiedon puu.

Karitsaa tai muuta
lammasta tarkoittava ilmaisua
käytetään Raamatussa
satoja kertoja.
Vielä Raamatun
viimeisessäkin luvussa:

"Ja hän näytti minulle
elämän veden virran,
joka kirkkaana kuin kristalli
juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
Keskellä sen katua
ja virran molemmilla puolilla
oli elämän puu,
joka kantoi kahdettoista hedelmät,
antaen joka kuukausi hedelmänsä,
ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin
on siellä oleva... "
(Ilm 22:1-3)

Tuo katkelma ainakin puhuu
terveydestä.

Raamattu käyttää
ihmisistäkin nimitystä
lammas ja karitsa.

Onko juuri tuo puhe Karitsasta
Sinun mielestäsi jotenkin sairasta?