Häntä en koskaan unohda

Voi kun tulin niin kauhean uteliaaksi... eihän sinun vastata tarvi mutta..

Siellä kotikonnuillako se sinun "rakkaasi" vieläkin on? Tapaatko joskus ja miltä se tuntuu?

Joo, ja Mini, minunkin yhdellä nuoruuden poikakaverilla oli Mini... voi niitä aikoja, vaikka en kyllä tahtoisi enää niitä nuoruusaikoja elää uudelleen. Mutta on se kivaa ja hiukan haikeaakin muistella niitä tunteita ;)))

Minulle tulee aina kaikenlaisia tunnemuistoja kesäillan tuoksuista. Varsinkin jos on satanut ja on sellainen lämmin ilta.. oj, oj, silloin on sydän ihan pakahtua...

vio-letti kirjoitti:

Voi kun tulin niin kauhean uteliaaksi... eihän sinun vastata tarvi mutta..

Siellä kotikonnuillako se sinun "rakkaasi" vieläkin on? Tapaatko joskus ja miltä se tuntuu?

Joo, ja Mini, minunkin yhdellä nuoruuden poikakaverilla oli Mini... voi niitä aikoja, vaikka en kyllä tahtoisi enää niitä nuoruusaikoja elää uudelleen. Mutta on se kivaa ja hiukan haikeaakin muistella niitä tunteita ;)))

Minulle tulee aina kaikenlaisia tunnemuistoja kesäillan tuoksuista. Varsinkin jos on satanut ja on sellainen lämmin ilta.. oj, oj, silloin on sydän ihan pakahtua...

Lue lisää

taida enää siellä olla hänkään, muuttanut pois jo ajat sitten.
Kerran tavattiin Pohjanmaalle menevässä junassa ja hieman muistoja lämmiteltiin, mutta siihen sekin jäi.
Olisi kiva tietää hänenkin elämästään jotakin. Ja tietysti, että muisteleekohan hän vielä joskus minua.....hmm hmmm

guassiN kirjoitti:

taida enää siellä olla hänkään, muuttanut pois jo ajat sitten.
Kerran tavattiin Pohjanmaalle menevässä junassa ja hieman muistoja lämmiteltiin, mutta siihen sekin jäi.
Olisi kiva tietää hänenkin elämästään jotakin. Ja tietysti, että muisteleekohan hän vielä joskus minua.....hmm hmmm

Lue lisää

Juu, sain minäkin silloin kauan sitten kortin jälestäpäin... en vastannut, mitenkähän se juttu olisi mennyt jos olisin...mutta kun oli monta monessa, papuja padassa..

Minulla on tällainen ajatus, että meille tarjotaan tässä maailmassa rakkautta vaikka kuinka paljon, mutta enimmän osan siitä tarjotusta rakkaudesta me torjumme. Useimmiten syynä on se että sattuu elämään parisuhteessa ja sen hintana on paljosta rakkaudesta kieltäytyminen.

Muisteleekohan..? Kyllä varmaan muistelee...

vio-letti kirjoitti:

Juu, sain minäkin silloin kauan sitten kortin jälestäpäin... en vastannut, mitenkähän se juttu olisi mennyt jos olisin...mutta kun oli monta monessa, papuja padassa..

Minulla on tällainen ajatus, että meille tarjotaan tässä maailmassa rakkautta vaikka kuinka paljon, mutta enimmän osan siitä tarjotusta rakkaudesta me torjumme. Useimmiten syynä on se että sattuu elämään parisuhteessa ja sen hintana on paljosta rakkaudesta kieltäytyminen.

Muisteleekohan..? Kyllä varmaan muistelee...

Lue lisää

joku tulee tänne kotiin tuota rakkauttaan tarjoamaan?
Jos minä oikein toivon niin voihan tuo ovikello soida joku kaunis ilta. Ja sitten kyllä avaan...:)))

vio-letti kirjoitti:

Juu, sain minäkin silloin kauan sitten kortin jälestäpäin... en vastannut, mitenkähän se juttu olisi mennyt jos olisin...mutta kun oli monta monessa, papuja padassa..

Minulla on tällainen ajatus, että meille tarjotaan tässä maailmassa rakkautta vaikka kuinka paljon, mutta enimmän osan siitä tarjotusta rakkaudesta me torjumme. Useimmiten syynä on se että sattuu elämään parisuhteessa ja sen hintana on paljosta rakkaudesta kieltäytyminen.

Muisteleekohan..? Kyllä varmaan muistelee...

Lue lisää

Siinä se oli. Tarjotusta tunteesta kieltäytyminen. Niin tuttua, niin monessa tilanteessa, milloin ujoudesta, milloin "järkisyillä". Tämän elämän voi elää vain kerran, ja se on valintoja täynnä.

Mark kirjoitti:

Siinä se oli. Tarjotusta tunteesta kieltäytyminen. Niin tuttua, niin monessa tilanteessa, milloin ujoudesta, milloin "järkisyillä". Tämän elämän voi elää vain kerran, ja se on valintoja täynnä.

Lue lisää

naisena tässä oli kyse juuri järki syistä.Tunteet tulee aina vähän jälkijunassa...

guassiN kirjoitti:

joku tulee tänne kotiin tuota rakkauttaan tarjoamaan?
Jos minä oikein toivon niin voihan tuo ovikello soida joku kaunis ilta. Ja sitten kyllä avaan...:)))

Onhan sitä rakkautta koko maailma täynnä jos ajattelee niin, että pitäisi yhteyttä niihin rakkauksiin joita on ollut eikä niitä hetikohta heittäisi romukoppaan kun tulee parisuhde eteen. Mutta useimmiten se on sen parisuhteen hinta, koska se on meidän käsityksemme parisuhteesta, että nyt se on "vain me".

Sitten kun parisuhde menee päin helvettiä, - niinkuin se tekee monessa tapauksessa -, niin monet jää kovin yksin. En minä nyt tiedä jos asia sinun kohdalla on niin, mutta monta kertaa se on niin. Vai olenko taas käsittänyt tämän maailman menon päin mäntyä? ;)

vio-letti kirjoitti:

Onhan sitä rakkautta koko maailma täynnä jos ajattelee niin, että pitäisi yhteyttä niihin rakkauksiin joita on ollut eikä niitä hetikohta heittäisi romukoppaan kun tulee parisuhde eteen. Mutta useimmiten se on sen parisuhteen hinta, koska se on meidän käsityksemme parisuhteesta, että nyt se on "vain me".

Sitten kun parisuhde menee päin helvettiä, - niinkuin se tekee monessa tapauksessa -, niin monet jää kovin yksin. En minä nyt tiedä jos asia sinun kohdalla on niin, mutta monta kertaa se on niin. Vai olenko taas käsittänyt tämän maailman menon päin mäntyä? ;)

Lue lisää

oikein olet käsittänyt. Sitä kun elää pitkässä parisuhteessa, lakkaa jostain syystä pitämästä yhteyttä kaikkiin miespuolisiin ystäviinkin.Nyt sitten harmittaa.
Mutta ei kait ne hukkaan heitettyjä nämä kiinteän parisuhteen vuodetkaan ole. Pitäisi vaan yhtäkkiä kyetä luomaan uusi ystäväjoukko, jossa kaikki eivät olisi viin tiivisti naimisissa.Eikähän ne täältä kotoa tule hakemaan...:))))

Mark kirjoitti:

Siinä se oli. Tarjotusta tunteesta kieltäytyminen. Niin tuttua, niin monessa tilanteessa, milloin ujoudesta, milloin "järkisyillä". Tämän elämän voi elää vain kerran, ja se on valintoja täynnä.

Lue lisää

Joku joskus käsitteli minua kuin sulaa vahaa ja sitten hylkäsi. Sitä hän ei tiedä, että vielä nytkin, vuosien kuluttua, ajattelen häntä päivittäin.

Heitti käyttökelpoisen rakkauden hukkaan, mutta hän suoritti valintansa ja minun oli siihen tyytyminen, mutta häntä en unohda koskaan.

nainen kirjoitti:

Joku joskus käsitteli minua kuin sulaa vahaa ja sitten hylkäsi. Sitä hän ei tiedä, että vielä nytkin, vuosien kuluttua, ajattelen häntä päivittäin.

Heitti käyttökelpoisen rakkauden hukkaan, mutta hän suoritti valintansa ja minun oli siihen tyytyminen, mutta häntä en unohda koskaan.

Lue lisää

Ymmärsikö hän miten "vahaa" olit? Ehkä hän, nuorena ja epätietoisena itsekin, jännitti ja epäili itsensä ulos tilanteesta?

Tässä sitä ollaan: keski-iässä, viisaampana, rohkeampana, taitavampana kuin koskaan aikaisemmin, mutta mielenkiinnottomana, iskukyvyttömänä, kulahtaneena, vetovoimattomana.

Mark kirjoitti:

Ymmärsikö hän miten "vahaa" olit? Ehkä hän, nuorena ja epätietoisena itsekin, jännitti ja epäili itsensä ulos tilanteesta?

Tässä sitä ollaan: keski-iässä, viisaampana, rohkeampana, taitavampana kuin koskaan aikaisemmin, mutta mielenkiinnottomana, iskukyvyttömänä, kulahtaneena, vetovoimattomana.

Lue lisää

Olisikohan se niin että nykyään ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa nämä viisaat, taitavat ja rohkeat keski-ikäiset pyytävät elämältä vielä sitä uutta kierrosta? Painolastina saattaa kuitenkin olla kaikenlaiset pelot ja peikot joita on tullut elämäntaipaleella kerättyä sinne eräreppuun matkamuistoiksi. Sen repun raahaaminen vie sitten kaikki veto-voimat.

Kannattaa kyllä joskus välillä penkoa sitä reppua ja heitellä niitä turhia rojuja sieltä pois. Sitten se taival taas voi jatkua paljon keveimmin askelin...

guassiN kirjoitti:

oikein olet käsittänyt. Sitä kun elää pitkässä parisuhteessa, lakkaa jostain syystä pitämästä yhteyttä kaikkiin miespuolisiin ystäviinkin.Nyt sitten harmittaa.
Mutta ei kait ne hukkaan heitettyjä nämä kiinteän parisuhteen vuodetkaan ole. Pitäisi vaan yhtäkkiä kyetä luomaan uusi ystäväjoukko, jossa kaikki eivät olisi viin tiivisti naimisissa.Eikähän ne täältä kotoa tule hakemaan...:))))

Lue lisää

Ystävyyssuhde on kuin palovakuutus: se on hankittava ennen kuin sitä tarvitaan. Kun talon nurkka on tulessa, on myöhäistä soitella vakuutusfirmasta tarjouspyyntöjä.

Kun parisuhde katkeaa (vaimo päättää vaihtaa varakkaampaan, mies nuorempaan... tai voihan sitä jäädä leskeksikin yllättäen), huomaa olevansa yksin, HYVIN yksin, jos elämä on ollut vain sitä parisuhdetta.

Mark kirjoitti:

Ystävyyssuhde on kuin palovakuutus: se on hankittava ennen kuin sitä tarvitaan. Kun talon nurkka on tulessa, on myöhäistä soitella vakuutusfirmasta tarjouspyyntöjä.

Kun parisuhde katkeaa (vaimo päättää vaihtaa varakkaampaan, mies nuorempaan... tai voihan sitä jäädä leskeksikin yllättäen), huomaa olevansa yksin, HYVIN yksin, jos elämä on ollut vain sitä parisuhdetta.

Lue lisää

Ja vaikka ystäviä olisikin on niin hemmetin ylpeä ihminen, ettei haluaisi vaivata heitä omilla asioillaan. Pitäisi opetella olemaan avoimempi ja nöyrempi ihminen...siinä olisikin tekemistä koko loppu iäksi.:)))

Niin, on se kumma että vaikka tapaa varmaan satoja ihmisiä elämänsä aikana, niin joku jää niin elävästi mieleen, että sen ihmisen melkein voi "tuntea" lähellään jos häntä ajattelee.

Niin ja sitten olen joskus ajatellut että muistaakohan se toinen minut myös? Ja millaisena?

Olisi kyllä kiva joskus tavata se muistojen henkilö ja kokea, josko hän yhtään muistuttaisi sitä omaa mielikuvaa. Sillä mielikuviahan ne muistot vain ovat.. :)

vio-letti kirjoitti:

Niin, on se kumma että vaikka tapaa varmaan satoja ihmisiä elämänsä aikana, niin joku jää niin elävästi mieleen, että sen ihmisen melkein voi "tuntea" lähellään jos häntä ajattelee.

Niin ja sitten olen joskus ajatellut että muistaakohan se toinen minut myös? Ja millaisena?

Olisi kyllä kiva joskus tavata se muistojen henkilö ja kokea, josko hän yhtään muistuttaisi sitä omaa mielikuvaa. Sillä mielikuviahan ne muistot vain ovat.. :)

Lue lisää

Onhan noita muistoja tullut, kuka sitten olisi se hän.
Ensirakkaus on ilman muuta hän, tapasimme 23 vuoden eron jälkeen. Pyöristynyt oli ja vähän ennenaikojaa vanhentunut, johtuen varmaan savukkeista, joita oli jossain elämänsä vaiheessa oppinut polttamaan, mutta hymy ja silmät oli ihan entisellään:)
Toinen hän, oli se oikea, joka tosin oli minulla vain lainassa joskus. Minä rakastuin, hänelle olin se viimeinen kokemus, ennenkuin hän meni naimisiin avokkinsa kanssa.
No mutta nyt on taas se tilanne, että jossain hän, tuntee sen saman ikävän ja saman tyhjyyden;)

monesta kirjoitti:

Onhan noita muistoja tullut, kuka sitten olisi se hän.
Ensirakkaus on ilman muuta hän, tapasimme 23 vuoden eron jälkeen. Pyöristynyt oli ja vähän ennenaikojaa vanhentunut, johtuen varmaan savukkeista, joita oli jossain elämänsä vaiheessa oppinut polttamaan, mutta hymy ja silmät oli ihan entisellään:)
Toinen hän, oli se oikea, joka tosin oli minulla vain lainassa joskus. Minä rakastuin, hänelle olin se viimeinen kokemus, ennenkuin hän meni naimisiin avokkinsa kanssa.
No mutta nyt on taas se tilanne, että jossain hän, tuntee sen saman ikävän ja saman tyhjyyden;)

Lue lisää

Elämän kiitoradalla on monenlaista kulkijaa. Toiset kiitävät ohitsemme, toisten luona on pakko pysähtyä, joku heistä jää ikuisesti mieleen.....

monesta kirjoitti:

Onhan noita muistoja tullut, kuka sitten olisi se hän.
Ensirakkaus on ilman muuta hän, tapasimme 23 vuoden eron jälkeen. Pyöristynyt oli ja vähän ennenaikojaa vanhentunut, johtuen varmaan savukkeista, joita oli jossain elämänsä vaiheessa oppinut polttamaan, mutta hymy ja silmät oli ihan entisellään:)
Toinen hän, oli se oikea, joka tosin oli minulla vain lainassa joskus. Minä rakastuin, hänelle olin se viimeinen kokemus, ennenkuin hän meni naimisiin avokkinsa kanssa.
No mutta nyt on taas se tilanne, että jossain hän, tuntee sen saman ikävän ja saman tyhjyyden;)

Lue lisää

Kovin nätisti kirjoitit rakkaus-muistoistasi :)

Sattui vähän tuo että olit "lainannut" ja rakastunut. Itse olin syypää sellaisen tuskan tuottamiseen kun "joku" rakastui...

No sellaisessa tilanteessa se suhteessa elävä osapuoli tuntee tietysti tehneensä "oikein" kun valitsee sen vakisuhteen, mutta se "oikeinteko" tuottaa tietysti tuskaa jollekin toiselle... niin..

Joku on sanonut että elämässä on vain kaksi pakkoa; on pakko kuolla ja on pakko valita. Ainahan sitä toivoo että tekee sen "oikean" valinnan, mikä se nyt sitten onkin. Se ei silti merkitse sitä ettei se oikeakin valinta sattuisi.

Kosketit...

Tämä kirjamaku kun on kovin erilainen eri ihmisillä, niin on oikeastaan vaikea sanoa toiselle mitään... no, minä siitä Sinuhesta kyllä kovasti pidän ja olen sen lukenut useamman kerran.

Tästä mielikirja-aiheesta pitäisi oikeastaan aloittaa uusi ketju.. eikös vaan?
Mukavaa kirjakesää vaan sinullekin :)

Sinuhe egyptiläinen on sellainen teos, että se antaa aina uuden näkökulman ihmiselle eri ikävaiheissa.
Itse luin teoksen kun olin vähän päälle 20v ja ymmärsin täydellisesti nuorta Sunuhea. Se vanha tuntui homeiselta...
Seuraavan kerran luin sen ollessani 39v. Jessus, miten näkökulma olikin muuttunut! Ahmin kirjat (minulla kahdessa osassa) yhtä soittoa.

Seuraavan kerran tarttunen siihen kun olen päälle 50v tai myöhemmin.

Olen kuullut kerrottavan, että Mika Waltari olisi saanut "päähänsä" egyptiläiset ollessaan kesämökillään. Hän oli, kuulemma, viettänyt kesänsä mökin ullakolla ja kirjoittanut, kirjoittanut ihan koko ajan. Tuon kesän jälkeen hän oli tarvinnut psykiatrista hoitoa saadakseen egyptiläiset päästään. Oli puhunut jotain sekavia automaattikirjoituksesta, jossa hänen olisi käsketty kirjoittaa tämä tarina!
On myös tiedetty, että Waltari ei ollut ollut kiinnostunut tuota kesää aiemmin Egyptistä, saati että olisi tutkinut sen arkeologiaa. Siksi maailmaa on hämmästyttänyt hänen tarkat kuvauksensa egyptiläisten elinolosuhteista.

Sinuhessa käytetty kirjoitustyyli ei ole Waltarille tyypillinen verraten hänen muihin teoksiinsa.

Toivotan elämyksellisiä lukuhetkiä - teos pitää ehdottomasti lukea!

ymmärtäminen kirjoitti:

Sinuhe egyptiläinen on sellainen teos, että se antaa aina uuden näkökulman ihmiselle eri ikävaiheissa.
Itse luin teoksen kun olin vähän päälle 20v ja ymmärsin täydellisesti nuorta Sunuhea. Se vanha tuntui homeiselta...
Seuraavan kerran luin sen ollessani 39v. Jessus, miten näkökulma olikin muuttunut! Ahmin kirjat (minulla kahdessa osassa) yhtä soittoa.

Seuraavan kerran tarttunen siihen kun olen päälle 50v tai myöhemmin.

Olen kuullut kerrottavan, että Mika Waltari olisi saanut "päähänsä" egyptiläiset ollessaan kesämökillään. Hän oli, kuulemma, viettänyt kesänsä mökin ullakolla ja kirjoittanut, kirjoittanut ihan koko ajan. Tuon kesän jälkeen hän oli tarvinnut psykiatrista hoitoa saadakseen egyptiläiset päästään. Oli puhunut jotain sekavia automaattikirjoituksesta, jossa hänen olisi käsketty kirjoittaa tämä tarina!
On myös tiedetty, että Waltari ei ollut ollut kiinnostunut tuota kesää aiemmin Egyptistä, saati että olisi tutkinut sen arkeologiaa. Siksi maailmaa on hämmästyttänyt hänen tarkat kuvauksensa egyptiläisten elinolosuhteista.

Sinuhessa käytetty kirjoitustyyli ei ole Waltarille tyypillinen verraten hänen muihin teoksiinsa.

Toivotan elämyksellisiä lukuhetkiä - teos pitää ehdottomasti lukea!

Lue lisää

nyt tytärtäni paremmin...:)))) Hän,kun on ahminut tuota kirjaa jo vuosia (huh, kuinkahan monia kertoja siihen mahtuu), ja aina se tuntuu olevan yhtä hyvä..

jpntar kirjoitti:

nyt tytärtäni paremmin...:)))) Hän,kun on ahminut tuota kirjaa jo vuosia (huh, kuinkahan monia kertoja siihen mahtuu), ja aina se tuntuu olevan yhtä hyvä..

Oikein hyviä kommentteja oli useat.
Kirjan viisaudet ei kaikki avaudu ensikerralla ja riippuu hankituista vuosien elämänkokemuksesta joidenkin ymmärtäminen.
Sellainen henkilö ,joka sanoo lopettaneensa kirjan lukemisen liian raskaana ei ole ymmärtänyt lukemaastaan mitään.
Kirjan erikoinen ja hauskasti verhottu huumori on juuri yksi parhaita sen ominaisuuksia.Myös itsensä samaistamine milloin mihinkin kirjan henkilöön onnistuu ja myös useita ystäviä voi nähdä vilahtelevan sivuilla.
Esim . orja Kaptahin toteamus;varastin vain kohtuullisesti,myös isäntäni etua ajatellen on mainio lausahdus.Vastaavia ja vielä moninverroin parempia ja monilta elämänaloilta on kirja pullollaan.
Lukeminen kannattaa aina...