Vanhat ihmiset jotka yhä etsivät sitä oikeaa

Hah!... No en ole nuori enää, olen lähemmäs 50, kyllä minun osaltani tuollaiset hömpötykset ovat jo ohi. Ei siis ole tarkoitus ***uilla, en vaan oikeasti ymmärrä näitten ihmisen mielenmaailmaa. Eivätkö he itse tajua että on enää pari vuotta elämää jäljellä? Eikö heidän mielestään elämässä ole mitään tärkeämpää tekemistä kuin etsiä "sitä oikeaa", sekö on koko tämän elämän tarkoitus tms.?

darknessin kirjoitti:

Hah!... No en ole nuori enää, olen lähemmäs 50, kyllä minun osaltani tuollaiset hömpötykset ovat jo ohi. Ei siis ole tarkoitus ***uilla, en vaan oikeasti ymmärrä näitten ihmisen mielenmaailmaa. Eivätkö he itse tajua että on enää pari vuotta elämää jäljellä? Eikö heidän mielestään elämässä ole mitään tärkeämpää tekemistä kuin etsiä "sitä oikeaa", sekö on koko tämän elämän tarkoitus tms.?

Lue lisää

Miten sä voit sanoo noin?
Joku 60v voi hyvin elää vaikka 40v vielä.
Se ettet sä tajua jotai tai tunne/välitä/kaipaa
ei oo kun vaan ja ainoastaan sun kokemaa.
Ja tunne/halu "puutosta" .


Ja jos mietitään tota sun ajatusmaailmaailman tavalla, niin mitä tärkeämpää pitäis
ajatella, ettii tai tehdä,
mukamas?

darknessin kirjoitti:

Hah!... No en ole nuori enää, olen lähemmäs 50, kyllä minun osaltani tuollaiset hömpötykset ovat jo ohi. Ei siis ole tarkoitus ***uilla, en vaan oikeasti ymmärrä näitten ihmisen mielenmaailmaa. Eivätkö he itse tajua että on enää pari vuotta elämää jäljellä? Eikö heidän mielestään elämässä ole mitään tärkeämpää tekemistä kuin etsiä "sitä oikeaa", sekö on koko tämän elämän tarkoitus tms.?

Lue lisää

Ja Eiks sun kohdalla noi

"hömpötykset"

oo aikalailla ollu olleet aina ohi?

Anonyymi kirjoitti:

Miten sä voit sanoo noin?
Joku 60v voi hyvin elää vaikka 40v vielä.
Se ettet sä tajua jotai tai tunne/välitä/kaipaa
ei oo kun vaan ja ainoastaan sun kokemaa.
Ja tunne/halu "puutosta" .


Ja jos mietitään tota sun ajatusmaailmaailman tavalla, niin mitä tärkeämpää pitäis
ajatella, ettii tai tehdä,
mukamas?

Lue lisää

Ihanaa. Kauanko meinaat että ne lihakset ja nahka pysyy. Alkaa rapistuminen. Kuule 70v ja oi joi. Se on jo haipakka siten.

Anonyymi kirjoitti:

Ja Eiks sun kohdalla noi

"hömpötykset"

oo aikalailla ollu olleet aina ohi?

Pakko jatkaa,
älä loukkaanu D muru <3

Ihanaa että sä oot oppinut ees hieman keskustelemaan kivemmin kun aiemmin.
Vanhanakin on hyvä oppia uutta,
ja kokeilla jotain uutta..
Huomaatkos,
se ikä ei oo mikään kompastuskivi..

Anonyymi kirjoitti:

Ihanaa. Kauanko meinaat että ne lihakset ja nahka pysyy. Alkaa rapistuminen. Kuule 70v ja oi joi. Se on jo haipakka siten.

Mitä hlvettiä sä höpöttelet?

Anonyymi kirjoitti:

Ihanaa. Kauanko meinaat että ne lihakset ja nahka pysyy. Alkaa rapistuminen. Kuule 70v ja oi joi. Se on jo haipakka siten.

On sussa kyllä tosiaan muutoksia tapahtunut
viime vuodesta...
Sulla on tunteita päässyt vapaaksi!

Anonyymi kirjoitti:

Miten sä voit sanoo noin?
Joku 60v voi hyvin elää vaikka 40v vielä.
Se ettet sä tajua jotai tai tunne/välitä/kaipaa
ei oo kun vaan ja ainoastaan sun kokemaa.
Ja tunne/halu "puutosta" .


Ja jos mietitään tota sun ajatusmaailmaailman tavalla, niin mitä tärkeämpää pitäis
ajatella, ettii tai tehdä,
mukamas?

Lue lisää

Jos joku "elää" vielä 40 vuotta... niin eikö haittaa vaikka se on niinkuin Bideeni? Kävelevä zombi... kuka helvetti jotain sellaista voisi rakastaa?
Ehkä nyt en vaan ymmärrä jotain tässä.

Mietin vaan sitä että eikö näillä ihmisillä ole mitään muuta mielessään? Lisääntyminen, parisuhde, syöminen juominen, juhliminen? Siinäkö kaikki mitä ihmisellä on? Jos ei kuolema korjaisi sitä ihmistä pois maan päältä niin jatkaisiko se tuota linjaa tai rataa vaikka vuosituhansia, satoja tuhansia vuosia?

Unohdin ihan kokonaan että näillä palstoilla liikkuu eräs sekopää. Mietin hieman että miksiköhän välttelen eräitä palstoja täällä, mutta nyt muistakin.

darknessin kirjoitti:

Unohdin ihan kokonaan että näillä palstoilla liikkuu eräs sekopää. Mietin hieman että miksiköhän välttelen eräitä palstoja täällä, mutta nyt muistakin.

Sekopää jos joku on niin sinä kun haukut vaan.

darknessin kirjoitti:

Unohdin ihan kokonaan että näillä palstoilla liikkuu eräs sekopää. Mietin hieman että miksiköhän välttelen eräitä palstoja täällä, mutta nyt muistakin.

Onko se mies🤭

darknessin kirjoitti:

Unohdin ihan kokonaan että näillä palstoilla liikkuu eräs sekopää. Mietin hieman että miksiköhän välttelen eräitä palstoja täällä, mutta nyt muistakin.

https://youtu.be/u1xrNaTO1bI?si=xUPiJbPET4lzFkTs


Ei sun kannattais olla noin ylimielinen aina...

*puspus*

Anonyymi kirjoitti:

Onko se mies🤭

No en mä kyllä ole mies!!!

Vai meinasitsä et tuo luulottelis mua mieheksi? 🤫

Anonyymi kirjoitti:

Onko se mies🤭

On se mies, se vaan esiintyy naisena

Anonyymi kirjoitti:

https://youtu.be/u1xrNaTO1bI?si=xUPiJbPET4lzFkTs


Ei sun kannattais olla noin ylimielinen aina...

*puspus*

Lue lisää

Depeche Mode - Personal Jesus

Tiedätkö mistä tuo biisi kertoo? Minulla meni vuosia ennenkuin tajusin sen, kuka tämä personal jesus oikein on? Se on puhelinhuora joka kutsutaan paikalle "tarvittaessa" tai jolle jutellaan vain puhelimen välityksellä.

Anonyymi kirjoitti:

On se mies, se vaan esiintyy naisena

Voi pikkurukkaa ku on niin pakko koittaa tollasta..

darknessin kirjoitti:

Depeche Mode - Personal Jesus

Tiedätkö mistä tuo biisi kertoo? Minulla meni vuosia ennenkuin tajusin sen, kuka tämä personal jesus oikein on? Se on puhelinhuora joka kutsutaan paikalle "tarvittaessa" tai jolle jutellaan vain puhelimen välityksellä.

Lue lisää

Tollako sä nyt koitat loukata?

Anonyymi kirjoitti:

Tollako sä nyt koitat loukata?

Näetkö nyt, keskustelu kanssasi on täysin mahdotonta kun suhtaudut joka lauseeseen tunteellisesti. Kaikki on sinulle joko loukkaus tai sitten kehu/positiivinen kommentti.

darknessin kirjoitti:

Näetkö nyt, keskustelu kanssasi on täysin mahdotonta kun suhtaudut joka lauseeseen tunteellisesti. Kaikki on sinulle joko loukkaus tai sitten kehu/positiivinen kommentti.

Tai sit sä luulet vaan niin :D

darknessin kirjoitti:

Näetkö nyt, keskustelu kanssasi on täysin mahdotonta kun suhtaudut joka lauseeseen tunteellisesti. Kaikki on sinulle joko loukkaus tai sitten kehu/positiivinen kommentti.

Mun kans ei ole mahdotonta keskustella.
Tiiät sen kyllä hyvin.

Ja oli miten olikaan niin muistatko kuka oli ensimmäinen joka kesti sua ja oikeesti keskusteli sun kanssa?

🤗

Anonyymi kirjoitti:

No en mä kyllä ole mies!!!

Vai meinasitsä et tuo luulottelis mua mieheksi? 🤫

Näytät ainakin ihan mieheltä

Anonyymi kirjoitti:

Näytät ainakin ihan mieheltä

Eeeen kyllä näytä 🤔

"kuin vain hyväksyä yksinäisyys ja odottaa kuolemaa? "

Minusta tuo on parempi vaihtoehto. Kuolema on ainoa varma asia elämässä. Miksi sitä ei kannattaisi odottaa? Pitäisi vaan esittää ettei sitä tosiasiaa ole ollenkaan olemassa ja elää ikuisesti kuin nuori 20-vuotias, vaikka oikeasti olisikin joku satavuotias kurttunaama. Tuollainen on jo vakavasti harhassa elämistä.
Yksinäisyys, jokainen täällä on yksin, jokainen kuolee yksin. Silti,vaikka kuinka sitä asiaa yrittäisi kierrellä ja uskotella ettei näin ole.

"Eikö ole parempi yrittää löytää iloa ja rakkautta loppuelämäänsä"

Eikö olisi jo parempi siinä vaiheessa tajuta ettei tuollaisia asioita ole olemassakaan? Ne eivät ole todellisia asioita. Ne olivat vain sinun omaa mielikuvitustasi, nuoren ja heikon mielen hölmöjä ajatuksia. Olisiko jo korkea aika tajuta se tosiasia? Pitäisi, ainakin jos ikää on jo 50-60v.

Kovasti tässä nyt puhutaan oikeudesta tehdä jotain... Ei tässä kukaan ole lailla kieltämässä vanhoja ihmisiä tekemästä ihan mitä haluavat tehdä. Sanoin vaan etten yhtään ymmärrä sitä asiaa.

"Ehkä kannattaa miettiä, miltä itsestä tuntuisi, jos olisi siinä tilanteessa – ja toivoisi, että joku ymmärtäisi ja hyväksyisi sen, ettei rakkauden etsimiselle ole "viimeistä käyttöpäivää"."

Mikäli minä itse olisin tuossa tilanteessa vanhuksena, siis jos olisin noin heikko ihminen henkisesti kuin mitä tuossa kuvailet, niin en haluaisi enää elää yhtäkään päivää tuollaisena.

darknessin kirjoitti:

"kuin vain hyväksyä yksinäisyys ja odottaa kuolemaa? "

Minusta tuo on parempi vaihtoehto. Kuolema on ainoa varma asia elämässä. Miksi sitä ei kannattaisi odottaa? Pitäisi vaan esittää ettei sitä tosiasiaa ole ollenkaan olemassa ja elää ikuisesti kuin nuori 20-vuotias, vaikka oikeasti olisikin joku satavuotias kurttunaama. Tuollainen on jo vakavasti harhassa elämistä.
Yksinäisyys, jokainen täällä on yksin, jokainen kuolee yksin. Silti,vaikka kuinka sitä asiaa yrittäisi kierrellä ja uskotella ettei näin ole.

"Eikö ole parempi yrittää löytää iloa ja rakkautta loppuelämäänsä"

Eikö olisi jo parempi siinä vaiheessa tajuta ettei tuollaisia asioita ole olemassakaan? Ne eivät ole todellisia asioita. Ne olivat vain sinun omaa mielikuvitustasi, nuoren ja heikon mielen hölmöjä ajatuksia. Olisiko jo korkea aika tajuta se tosiasia? Pitäisi, ainakin jos ikää on jo 50-60v.

Kovasti tässä nyt puhutaan oikeudesta tehdä jotain... Ei tässä kukaan ole lailla kieltämässä vanhoja ihmisiä tekemästä ihan mitä haluavat tehdä. Sanoin vaan etten yhtään ymmärrä sitä asiaa.

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että sun näkemys elämästä ja ihmissuhteista on aika nihilistinen – etkä ole yksin siinä. Monet pettymyksiä kokeneet ajattelevat samansuuntaisesti. Jos elämässä on ollut paljon surua, menetystä ja pettymystä, voi olla helppo nähdä rakkaus ja ihmissuhteet illuusioina, joita vain naiivit ja nuoret jaksavat uskoa.

Mutta samalla tuo ajattelutapa on myös omanlaisensa harha. Se perustuu omiin kokemuksiin ja pettymyksiin, ei universaaliin totuuteen. Joillekin rakkaus on aitoa ja merkityksellistä vielä vanhoilla päivilläkin. Se ei ole kaikille samanlainen kokemus – joillekin se on fantasia, toisille se on todellista ja arvokasta.

Sanot, että kuolema on ainoa varma asia. Tottahan se on, mutta se ei tarkoita, että elämä pitäisi vain istua odottamassa sitä. Jos tietää, että kuolema tulee, miksei tekisi jotain, mikä tuntuu itsestä mielekkäältä? Joku kaipaa rakkautta, toinen taiteilee, kolmas käy kalassa. Se, että joku hakee seuraa vanhana, ei tarkoita, että hän "eläisi harhassa" – se tarkoittaa, että hän elää omalla tavallaan.

Sun kirjoituksesta kuuluu sellaista tiettyä kyynisyyttä ja ehkä vähän kipuakin. Tuntuu siltä, että sun kokemukset ovat tehneet susta varovaisen uskomaan mihinkään tunteisiin tai kumppanuuteen liittyvään. Ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta se ei tarkoita, että muiden pitäisi ajatella samalla tavalla.

Voit olla ymmärtämättä, mutta ehkä ei ole tarpeen halveksua niitä, jotka ajattelevat toisin? Ehkä joillekin se pieni mahdollisuus löytää lämpöä ja seuraa on juuri se, mikä tekee loppuelämästä siedettävää – jopa hyvää. Ja jos se tuo heille iloa, mitä haittaa siitä on?

darknessin kirjoitti:

"Ehkä kannattaa miettiä, miltä itsestä tuntuisi, jos olisi siinä tilanteessa – ja toivoisi, että joku ymmärtäisi ja hyväksyisi sen, ettei rakkauden etsimiselle ole "viimeistä käyttöpäivää"."

Mikäli minä itse olisin tuossa tilanteessa vanhuksena, siis jos olisin noin heikko ihminen henkisesti kuin mitä tuossa kuvailet, niin en haluaisi enää elää yhtäkään päivää tuollaisena.

Lue lisää

Kuulostat siltä, että arvostat kovuutta ja itsenäisyyttä, etkä halua tulla nähdyksi hauraana tai tarvitsevana – ja se on täysin ymmärrettävää. Jokainen käsittelee vanhenemista ja yksinäisyyttä omalla tavallaan.

Mutta se, että joku kaipaa seuraa tai rakkautta vielä vanhempana, ei tarkoita, että hän olisi "heikko". Heikkoutta ei ole haluta jotain, joka tuo merkitystä elämään. Heikkoutta ei ole myöntää, että ihminen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee toisia ympärilleen. Päinvastoin – se vaatii rohkeutta.

Jos susta tuntuu, että mieluummin eläisit yksin ja hyväksyisit sen, että elämä on vain odotusta ennen kuolemaa, niin se on sun valinta. Mutta kaikki eivät koe niin. Jotkut haluavat tarttua hetkeen, löytää vielä jotain kaunista, vaikka maailma ei olisi ollut heille kovin lempeä.

Ja totta puhuen, kukaan ei tiedä, millainen oma mieli on 70-vuotiaana. Ei voi varmaksi sanoa, että ajattelee samoin silloin kuin nyt. Elämä muuttaa ihmistä, joskus yllättävillä tavoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sun näkemys elämästä ja ihmissuhteista on aika nihilistinen – etkä ole yksin siinä. Monet pettymyksiä kokeneet ajattelevat samansuuntaisesti. Jos elämässä on ollut paljon surua, menetystä ja pettymystä, voi olla helppo nähdä rakkaus ja ihmissuhteet illuusioina, joita vain naiivit ja nuoret jaksavat uskoa.

Mutta samalla tuo ajattelutapa on myös omanlaisensa harha. Se perustuu omiin kokemuksiin ja pettymyksiin, ei universaaliin totuuteen. Joillekin rakkaus on aitoa ja merkityksellistä vielä vanhoilla päivilläkin. Se ei ole kaikille samanlainen kokemus – joillekin se on fantasia, toisille se on todellista ja arvokasta.

Sanot, että kuolema on ainoa varma asia. Tottahan se on, mutta se ei tarkoita, että elämä pitäisi vain istua odottamassa sitä. Jos tietää, että kuolema tulee, miksei tekisi jotain, mikä tuntuu itsestä mielekkäältä? Joku kaipaa rakkautta, toinen taiteilee, kolmas käy kalassa. Se, että joku hakee seuraa vanhana, ei tarkoita, että hän "eläisi harhassa" – se tarkoittaa, että hän elää omalla tavallaan.

Sun kirjoituksesta kuuluu sellaista tiettyä kyynisyyttä ja ehkä vähän kipuakin. Tuntuu siltä, että sun kokemukset ovat tehneet susta varovaisen uskomaan mihinkään tunteisiin tai kumppanuuteen liittyvään. Ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta se ei tarkoita, että muiden pitäisi ajatella samalla tavalla.

Voit olla ymmärtämättä, mutta ehkä ei ole tarpeen halveksua niitä, jotka ajattelevat toisin? Ehkä joillekin se pieni mahdollisuus löytää lämpöä ja seuraa on juuri se, mikä tekee loppuelämästä siedettävää – jopa hyvää. Ja jos se tuo heille iloa, mitä haittaa siitä on?

Lue lisää

"ajattelutapa on myös omanlaisensa harha. Se perustuu omiin kokemuksiin ja pettymyksiin, ei universaaliin totuuteen. Joillekin rakkaus on aitoa ja merkityksellistä vielä vanhoilla päivilläkin. Se ei ole kaikille samanlainen kokemus – joillekin se on fantasia, toisille se on todellista ja arvokasta. "

Et nyt ymmärrä, se kokemus rakkaudesta on ainoastaan kokijan omissa aivoissa, aivoissa tapahtuvat kemiallinen reaktio. Sillä toisella osapuolella on omanlaisensa kemiallinen kokemus, se ei tarvitse olla ollenkaan vastaava kuin toisella osapuolella. Se on tasan yhtä aitoa kuin jos nuolaiset ekstaasipostimerkkiä ja yhtäkkiä rakastat kaikkia ihmisiä ympärilläsi. Samoin kuin tuo ensimmäinen kokemus, se kestää vain tietyn ajan kunnes kemialliset yhdisteet haihtuvat aivoistasi. Se on kirjaimellisesti harhaa ja illuusio. Eri asia on taas se että jotkut ihmiset haluavat vakaasti uskoa että kokemus on aito, ja yrittävät väkisisin ylläpitää sitä vuosikausien ajan.

"ei tarkoita, että elämä pitäisi vain istua odottamassa sitä. Jos tietää, että kuolema tulee, miksei tekisi jotain, mikä tuntuu itsestä mielekkäältä?"

Toki varmaan jotain täytyy tehdä joka päivä, mutta mikään mitä elämäsi aikana teet ei ole sen tärkeämpää kuin kuolemasi odottaminen, ja sen kohtaaminen. Kaikki muu siihen verrattuna on vain mitätöntä ajan kulua/kuluttamista, ei- tärkeää.
Mitä väliä sillä on tuntuuko jokin siitä henkilöstä itsestään mielekkäältä vaiko ei, jos se kuitenkin muutamien vuosien päästä on kuollut? Kuolema mitätöi mielekkyyden merkityksellisyyden.

darknessin kirjoitti:

"ajattelutapa on myös omanlaisensa harha. Se perustuu omiin kokemuksiin ja pettymyksiin, ei universaaliin totuuteen. Joillekin rakkaus on aitoa ja merkityksellistä vielä vanhoilla päivilläkin. Se ei ole kaikille samanlainen kokemus – joillekin se on fantasia, toisille se on todellista ja arvokasta. "

Et nyt ymmärrä, se kokemus rakkaudesta on ainoastaan kokijan omissa aivoissa, aivoissa tapahtuvat kemiallinen reaktio. Sillä toisella osapuolella on omanlaisensa kemiallinen kokemus, se ei tarvitse olla ollenkaan vastaava kuin toisella osapuolella. Se on tasan yhtä aitoa kuin jos nuolaiset ekstaasipostimerkkiä ja yhtäkkiä rakastat kaikkia ihmisiä ympärilläsi. Samoin kuin tuo ensimmäinen kokemus, se kestää vain tietyn ajan kunnes kemialliset yhdisteet haihtuvat aivoistasi. Se on kirjaimellisesti harhaa ja illuusio. Eri asia on taas se että jotkut ihmiset haluavat vakaasti uskoa että kokemus on aito, ja yrittävät väkisisin ylläpitää sitä vuosikausien ajan.

"ei tarkoita, että elämä pitäisi vain istua odottamassa sitä. Jos tietää, että kuolema tulee, miksei tekisi jotain, mikä tuntuu itsestä mielekkäältä?"

Toki varmaan jotain täytyy tehdä joka päivä, mutta mikään mitä elämäsi aikana teet ei ole sen tärkeämpää kuin kuolemasi odottaminen, ja sen kohtaaminen. Kaikki muu siihen verrattuna on vain mitätöntä ajan kulua/kuluttamista, ei- tärkeää.
Mitä väliä sillä on tuntuuko jokin siitä henkilöstä itsestään mielekkäältä vaiko ei, jos se kuitenkin muutamien vuosien päästä on kuollut? Kuolema mitätöi mielekkyyden merkityksellisyyden.

Lue lisää

Kuulostaa siltä, että olet omaksunut aika vahvan nihilistisen näkökulman, jossa kaikki elämässä on lopulta merkityksetöntä, koska kaikki päättyy kuolemaan. Se on yksi tapa nähdä maailma, eikä siinä sinänsä ole mitään väärää, mutta se ei ole ainoa totuus – se on vain yksi tulkinta todellisuudesta.

Se, että rakkaus ja muut tunteet ovat kemiallisia reaktioita aivoissa, on kyllä biologisesti totta. Mutta samalla tavalla voi sanoa, että kaikki, mitä koemme – ilo, suru, nautinto, kipu, pelko – on vain hermosolujen toimintaa ja kemiaa. Jos tämän ajatuksen vie äärimmilleen, mikään ei ole "oikeasti" todellista, koska kaikki perustuu vain sähköisiin impulsseihin aivoissa. Mutta silloin mikään elämässä ei ole oikeasti arvokasta tai aitoa – ei musiikki, ei ruoka, ei edes tietoisuus itse.

Ja jos mikään ei ole aitoa, miksi sitten elää? Miksi edes välittää mistään? Tämä on se nihilistisen ajattelun ansa: jos kaikki on turhaa, miksi edes puhua tai kirjoittaa tästä aiheesta? Miksi argumentoida toisten kanssa, jos lopulta mikään ei kuitenkaan merkitse mitään?

Mutta monet ihmiset – ehkä sinäkin jossain vaiheessa – kokevat, että tietyt asiat tuntuvat merkityksellisiltä. Rakkaus, taide, ystävyys, tavoitteet – vaikka ne ovatkin kemiaa, ne tuntuvat silti todellisilta kokijalleen. Se riittää monille. Ja vaikka kuolema lopulta pyyhkii pois kaiken, se ei tarkoita, että kaikki tässä hetkessä olisi täysin yhdentekevää.

Ehkä sun näkökulma kumpuaa pettymyksistä, ehkä se on pohdiskelua, ehkä se on vain sun tapa käsitellä elämää. Mutta se ei ole ainoa tapa nähdä asiat. Ja vaikka sulle itsellesi elämä näyttäytyy tällä hetkellä näin, toisille kokemus rakkaudesta, merkityksestä ja mielekkyydestä on ihan yhtä todellista kuin sulle sen poissaolo.

Jos kaikki todella olisi merkityksetöntä, miksi edes kirjoittaa tätä viestiä?

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olet omaksunut aika vahvan nihilistisen näkökulman, jossa kaikki elämässä on lopulta merkityksetöntä, koska kaikki päättyy kuolemaan. Se on yksi tapa nähdä maailma, eikä siinä sinänsä ole mitään väärää, mutta se ei ole ainoa totuus – se on vain yksi tulkinta todellisuudesta.

Se, että rakkaus ja muut tunteet ovat kemiallisia reaktioita aivoissa, on kyllä biologisesti totta. Mutta samalla tavalla voi sanoa, että kaikki, mitä koemme – ilo, suru, nautinto, kipu, pelko – on vain hermosolujen toimintaa ja kemiaa. Jos tämän ajatuksen vie äärimmilleen, mikään ei ole "oikeasti" todellista, koska kaikki perustuu vain sähköisiin impulsseihin aivoissa. Mutta silloin mikään elämässä ei ole oikeasti arvokasta tai aitoa – ei musiikki, ei ruoka, ei edes tietoisuus itse.

Ja jos mikään ei ole aitoa, miksi sitten elää? Miksi edes välittää mistään? Tämä on se nihilistisen ajattelun ansa: jos kaikki on turhaa, miksi edes puhua tai kirjoittaa tästä aiheesta? Miksi argumentoida toisten kanssa, jos lopulta mikään ei kuitenkaan merkitse mitään?

Mutta monet ihmiset – ehkä sinäkin jossain vaiheessa – kokevat, että tietyt asiat tuntuvat merkityksellisiltä. Rakkaus, taide, ystävyys, tavoitteet – vaikka ne ovatkin kemiaa, ne tuntuvat silti todellisilta kokijalleen. Se riittää monille. Ja vaikka kuolema lopulta pyyhkii pois kaiken, se ei tarkoita, että kaikki tässä hetkessä olisi täysin yhdentekevää.

Ehkä sun näkökulma kumpuaa pettymyksistä, ehkä se on pohdiskelua, ehkä se on vain sun tapa käsitellä elämää. Mutta se ei ole ainoa tapa nähdä asiat. Ja vaikka sulle itsellesi elämä näyttäytyy tällä hetkellä näin, toisille kokemus rakkaudesta, merkityksestä ja mielekkyydestä on ihan yhtä todellista kuin sulle sen poissaolo.

Jos kaikki todella olisi merkityksetöntä, miksi edes kirjoittaa tätä viestiä?

Lue lisää

"näkökulman, jossa kaikki elämässä on lopulta merkityksetöntä, koska kaikki päättyy kuolemaan"

Kyllä se vaan on tasan niin. Sinä itse annat elämässä tapahtuville asioille sen merkityksen mikä niillä on, ja tuleva kuolema poistaa kaikki ne antamasi merkitykset. Se ei ole minkään tulkinnanvarainen, tai henkilökohtainen asia. Muuta ei ole olemassa.



"samalla tavalla voi sanoa, että kaikki, mitä koemme – ilo, suru, nautinto, kipu, pelko – on vain hermosolujen toimintaa ja kemiaa. Jos tämän ajatuksen vie äärimmilleen, mikään ei ole "oikeasti" todellista, koska kaikki perustuu vain sähköisiin impulsseihin aivoissa. Mutta silloin mikään elämässä ei ole oikeasti arvokasta tai aitoa – ei musiikki, ei ruoka, ei edes tietoisuus itse."

Nyt olet todella oikean asian jäljillä.

darknessin kirjoitti:

"näkökulman, jossa kaikki elämässä on lopulta merkityksetöntä, koska kaikki päättyy kuolemaan"

Kyllä se vaan on tasan niin. Sinä itse annat elämässä tapahtuville asioille sen merkityksen mikä niillä on, ja tuleva kuolema poistaa kaikki ne antamasi merkitykset. Se ei ole minkään tulkinnanvarainen, tai henkilökohtainen asia. Muuta ei ole olemassa.



"samalla tavalla voi sanoa, että kaikki, mitä koemme – ilo, suru, nautinto, kipu, pelko – on vain hermosolujen toimintaa ja kemiaa. Jos tämän ajatuksen vie äärimmilleen, mikään ei ole "oikeasti" todellista, koska kaikki perustuu vain sähköisiin impulsseihin aivoissa. Mutta silloin mikään elämässä ei ole oikeasti arvokasta tai aitoa – ei musiikki, ei ruoka, ei edes tietoisuus itse."

Nyt olet todella oikean asian jäljillä.

Lue lisää

Ah! mutta sotkit tuohon lauseeseen sen "tietoisuuden", se ei kuulu tuohon lauseeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostat siltä, että arvostat kovuutta ja itsenäisyyttä, etkä halua tulla nähdyksi hauraana tai tarvitsevana – ja se on täysin ymmärrettävää. Jokainen käsittelee vanhenemista ja yksinäisyyttä omalla tavallaan.

Mutta se, että joku kaipaa seuraa tai rakkautta vielä vanhempana, ei tarkoita, että hän olisi "heikko". Heikkoutta ei ole haluta jotain, joka tuo merkitystä elämään. Heikkoutta ei ole myöntää, että ihminen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee toisia ympärilleen. Päinvastoin – se vaatii rohkeutta.

Jos susta tuntuu, että mieluummin eläisit yksin ja hyväksyisit sen, että elämä on vain odotusta ennen kuolemaa, niin se on sun valinta. Mutta kaikki eivät koe niin. Jotkut haluavat tarttua hetkeen, löytää vielä jotain kaunista, vaikka maailma ei olisi ollut heille kovin lempeä.

Ja totta puhuen, kukaan ei tiedä, millainen oma mieli on 70-vuotiaana. Ei voi varmaksi sanoa, että ajattelee samoin silloin kuin nyt. Elämä muuttaa ihmistä, joskus yllättävillä tavoilla.

Lue lisää

Minun kohdallani tässä on nyt kyse pettymyksestä ihmisiin, kun sitä olettaisi, tai luulisi, että ihminen olisi oppinut elämästä edes jotain siinä vaiheessa kun ikä lähestyy sataa, mutta ei. Ihminen on se sama idiootti kehdosta hautaan asti. Se tässä harmittaa, tai ärsyttää. Minun muistaakseni entiseen aikaan vanhuksilla oli jotain näkemystä elämästä, tosiasioiden hyväksymistä, ymmärrystä, nöyryyttä. Ainakin joillain oli, ei varmaan kaikilla. Se kuuluisi olla niin että kylän vanhuksilla on tietoa ja taitoa ja ymmärrystä, elämänviisautta, ja heidän olemassaolonsa on arvokasta sen takia, heidän olemassaolollaan on merkitys tai tarkoitus. Nyt tuntuu siltä että meiltä on viety jotain arvokasta kun tälläinen vanhuus on poistettu, ja tilalle tulleet nämä ikuiset nuoret kännykät kädessä jotka selaavat tinderiä, vaikka ikää tällä ikinuorella on +70v.
Kovasti täällä ollaan sitä mieltä että pitää vaan hyväksyä, ei saa valittaa, blaa blaa. Mutta minusta vaan tuntuu tältä että olemme menettäneet jotain arvokasta kun vanhuuden viisaus on kaadettu viemäriin ja tilalle annettu jotain p*skaa.

" joku kaipaa seuraa tai rakkautta vielä vanhempana, ei tarkoita, että hän olisi "heikko". Heikkoutta ei ole haluta jotain"

Minusta tuo on juuri heikkouden määritelmä. En pysty tuota käsittämään millään muulla tavoin.
Minä en koskaan aio olla surkea surkimus, en vaikka miten olisin vanhus. Jos en pysty itse hoitamaan omia asioitani, tai jos kaipaan jotain rakkautta tms. niin aikani täällä on silloin ohitse.

darknessin kirjoitti:

"ajattelutapa on myös omanlaisensa harha. Se perustuu omiin kokemuksiin ja pettymyksiin, ei universaaliin totuuteen. Joillekin rakkaus on aitoa ja merkityksellistä vielä vanhoilla päivilläkin. Se ei ole kaikille samanlainen kokemus – joillekin se on fantasia, toisille se on todellista ja arvokasta. "

Et nyt ymmärrä, se kokemus rakkaudesta on ainoastaan kokijan omissa aivoissa, aivoissa tapahtuvat kemiallinen reaktio. Sillä toisella osapuolella on omanlaisensa kemiallinen kokemus, se ei tarvitse olla ollenkaan vastaava kuin toisella osapuolella. Se on tasan yhtä aitoa kuin jos nuolaiset ekstaasipostimerkkiä ja yhtäkkiä rakastat kaikkia ihmisiä ympärilläsi. Samoin kuin tuo ensimmäinen kokemus, se kestää vain tietyn ajan kunnes kemialliset yhdisteet haihtuvat aivoistasi. Se on kirjaimellisesti harhaa ja illuusio. Eri asia on taas se että jotkut ihmiset haluavat vakaasti uskoa että kokemus on aito, ja yrittävät väkisisin ylläpitää sitä vuosikausien ajan.

"ei tarkoita, että elämä pitäisi vain istua odottamassa sitä. Jos tietää, että kuolema tulee, miksei tekisi jotain, mikä tuntuu itsestä mielekkäältä?"

Toki varmaan jotain täytyy tehdä joka päivä, mutta mikään mitä elämäsi aikana teet ei ole sen tärkeämpää kuin kuolemasi odottaminen, ja sen kohtaaminen. Kaikki muu siihen verrattuna on vain mitätöntä ajan kulua/kuluttamista, ei- tärkeää.
Mitä väliä sillä on tuntuuko jokin siitä henkilöstä itsestään mielekkäältä vaiko ei, jos se kuitenkin muutamien vuosien päästä on kuollut? Kuolema mitätöi mielekkyyden merkityksellisyyden.

Lue lisää

Huomasin tuossa kirjoituksessani asiavirheen, postimerkin näköisissä lapuissa taisi ollakin LSDtä, ja ekstaasi on taas jauhetta kapseleissa tai pillereitä. Aineet menivät minulta sekaisin. Joku alan harrastaja olisi varmasti tästä vetänyt herneen nenäänsä, tai jotain muuta.

Joka tapauksessa, pointti oli se että kemikaaleilla aikaansaatu kokemus on tasan yhtä aito kuin muut rakkauden kokemukset ja vastaavat tunnereaktiot. Samanlailla nuo tunteet ja reaktiot muodostuvat aivoissa kemikaalien (hormonien ym.) vaikutuksesta.
Ovatko nämä kokemukset sitten ns. aitoja vai eivätkö ole, on aivan eri keskustelu. Se on monimutkaisempi kysymys kuin äkkiseltään ajattelisikaan.

Tuo on kyllä totta. Nuorena ei yleensä ajattele kuolemaa samalla tavalla kuin vanhempana. Useimmat elävät siinä harhassa, että aikaa on loputtomasti, ja tulevaisuus tuntuu kaukaiselta. Sitten, kun ikää tulee lisää, monet havahtuvat siihen, että elämä ei mennyt ihan niin kuin oli ajatellut, ja alkaa katsoa taaksepäin – ehkä katumuksella, ehkä kaipauksella.

Ei ole mikään ihme, että vanhempana herää ajatus siitä, että vielä olisi jotain koettavaa, jotain tärkeää. Eikä kaikilla ole ollut nuorena edes mahdollisuutta keskittyä rakkauteen – elämä voi viedä eri suuntiin, ja joskus asiat tapahtuvat vasta myöhemmin.

Lopulta jokainen valitsee, miten elämänsä elää ja mihin käyttää aikansa. Jotkut kaipaavat rakkautta, jotkut rauhaa, jotkut jotain ihan muuta. Eikä siinä ole mitään väärää – kunhan tekee sen, mikä tuntuu itselle oikealta.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on kyllä totta. Nuorena ei yleensä ajattele kuolemaa samalla tavalla kuin vanhempana. Useimmat elävät siinä harhassa, että aikaa on loputtomasti, ja tulevaisuus tuntuu kaukaiselta. Sitten, kun ikää tulee lisää, monet havahtuvat siihen, että elämä ei mennyt ihan niin kuin oli ajatellut, ja alkaa katsoa taaksepäin – ehkä katumuksella, ehkä kaipauksella.

Ei ole mikään ihme, että vanhempana herää ajatus siitä, että vielä olisi jotain koettavaa, jotain tärkeää. Eikä kaikilla ole ollut nuorena edes mahdollisuutta keskittyä rakkauteen – elämä voi viedä eri suuntiin, ja joskus asiat tapahtuvat vasta myöhemmin.

Lopulta jokainen valitsee, miten elämänsä elää ja mihin käyttää aikansa. Jotkut kaipaavat rakkautta, jotkut rauhaa, jotkut jotain ihan muuta. Eikä siinä ole mitään väärää – kunhan tekee sen, mikä tuntuu itselle oikealta.

Lue lisää

" jokainen valitsee, miten elämänsä elää ja mihin käyttää aikansa. Jotkut kaipaavat rakkautta, jotkut rauhaa, jotkut jotain ihan muuta. Eikä siinä ole mitään väärää – kunhan tekee sen, mikä tuntuu itselle oikealta."

Se valinta on erittäin rajallinen, monella ei ole mahdollisuuksia valita paljoa mitään.

Mutta tässä taas taustalla soi se tuttu laulu, woke-ideologia, jossa kaikki on hyvää ja oikein ja kaikki pitää vaan hyväksyä, jokainen saa toteuttaa itseään juuri niinkuin parhaaksi näkee, ja kukaan muu ei saa arvostella tai kritisoida sitä millään tavoin.

Paljonkos sinulla sitä ikää sitte on? Jos täällä palstalla kaikki muut on nuoria?

Sopiiko nyt vanhalta herralta/rouvalta kysellä että mitä te itse teitte siihen aikaan kun te vielä olitte nuori, siis noin 20-30 vuotias, ja miksi te ette silloin etsineet sitä kumppania aktiivisesti kun te vielä olitte nuori?