Tiedöttekö tunteen?

Tiedättekö sen tunteen, kun just olette perjantaina lähdössä viihteelle ja saaneet itsenne siihen kuntoon, että olette just näpyttelemässä taksin numeroa ja astumassa tuulikaapiin niin ovikello soi ja oven takana on pullapitkon kanssa se jaaritteleva sukulainen, joka on lähtenyt yllätysvierailulle ilmoittamatta 200 km päästä ja tiedät jo valmiiksi, että tämä ei ole poistumassa minnekään ainakaan seuraavaan neljään tuntiin? Siinä se seisoo hymy korvissa lastensa ja puolisonsa kanssa ekä sitä voi mitenkään käännyttää.

Ei auta kuin alkaa esittään yllättynyttä ja niiiin tyytyväistä kun "pitkästä aikaa nähdään". Samalla puristat nyrkkiä taskussa ja kiroat mielessäsi, että "voi vit...."...ja jo valmiiksi kahvipannu tärsee kädessä ja suusta maistuu se hömpsy, joka tuli nautittua juuri ennen ovikellon soimista. Mietit vaan pakokeinoa, millä ihmeen konstilla tästä voisi luistella eroon....mutta lopulta ymmärrät, että mitään ei ole tehtävissä, kuin käydä samat iänikuiset muistelot läpi tädin serkun isän appiukon kaiman veljentyttäden sukuhistoriikistä, mitä se ja joku toinen teki 80-luvun loppupuoliskolla, unohtamatta sopivissa kohdissa naurahtelua, tahattomia vitsejä ja kommelluksia. Koko suunnitellun illan saa vetää viemäristä ja unohtaa menot siinä pullamössöä mössöttäessäön.