Kaveruusrakkaudesta vai oikeasta liekistä?

Kärjistätkö koska hsluat yksinkertaistaa?

Elämä on riskejä täynnä :)

En vastaa varsinaiseen kysymykseen: mielestäni päätös on jokaisen oma asia.

Sen sijaan varoitan siitä, että kun kyseessä on jokin hyvin "järisyttävä" kokemus, ihminen on alttiimpi hyväksikäytölle.

🦄

Itse en ole järkiavioliittojen kannattaja, mutta voihan tuollaisessa parisuhteessa syntyä kiintymystä ja läheisyyttä, vaikka se intohimoinen rakkaudenleiskunta jäisi pois.
Vaikea sanoa, kunka tyydyttävä tuollainen parisuhde voisi olla? Ehkä joillekin tuollainen suhde on turvallinen ratkaisu, koska se perustuu aivan muuhun kuin romanttisiin tunteisiin.
En kykene samaistumaan. Tuollainen parisuhde ei olisi oma ratkaisuni.

Rakkauden kokeminen kuuluu nuoruuteen.
Nuorena ihminen on fyysisesti viehättävä ja seksuaalisesti virkeä.
Iän myötä kaikki tuo katoaa ja tilalle tulee sopimuksia.

Eläminen laimeassa avioliitossa on myös sopimus, vaikka siinä olisi alkuvuosina ollut mukana himoa ja suuria tunteita. Jotkut hupsut jäävät haaveilemaan romanttisesta rakkaudesta, mutta ovat kuitenkin kyllin järkeviä hyväksymään hyviä "bilateraalisia diilejä".

joku niin rokkinIAQWRAWT SDammy Jagar rpllokiyyi tyuytäoööe

Hylky on jo lahoamaan päin mutta kyllä se vielä yhden karilleajon kestäisi 🙂, tietty jos juhannuskokkovärkiksi niin kai tämmöinen vanhuuttaan vettynyt tervattu tasapohja jolla nyt jotenkin saattais jollain tavalla roihahtaakin 😂

Eka kysymys. Suhde voi olla riittävä.
Ehkei mitään yhteenliittymää synny lainkaan.
Jos joku kolmas tulee kuvioon, niin kait välittäminen on sitä että antaa mennä tai on voinut jo olla kolmas, mikä taas on jäänyt taakse.
Sopimus raukeaa.
Tunne ei välttämättä muutu miksikään, ei vähene, ei tule lisäystä. Tunne vain on se mikä on.
Ihmeellistä.
Vilma
Kun tarpeeksi elää. Mikään ei mene rikki.
Tavallaan älyttömän kaunista.

Eikös kaikki pitkäaikaiset suhteet muutu lopulta päivystyspuhelusuhteiksi?
Eli ollaan suhteessa, kun kumpikin haluaa, että on joku omasta puolesta päivystämässä, että josko tarttee soittaa päivystykseen tai 112:een.

Kirjoituksessasi on kyse rakastUmisesta. Tutkimusten mukaan se kestää 12–18 kuukautta. Toki siinäkin on yksilöllisiä eroja, mutta jokatapauksessa rakastumisen tunne joko muuttuu rakastamisen tunteeksi tai parille tulee ero. Kukaan ei edes kestäisi jatkuvasti roihuavaa rakastumisen kuumaa liekkiä, siinä palaisi loppuu nopeasti.

- Sheena

Riippuu niin ihmisistä mitä kukakin pitää itselleen riittävänä. Minulla syy olla yhdessä on aina rakkaus ja rakkaudesta kestän paljon sellaista mitä en ikinä kestäisi tai sietäisi ilman rakkautta ko. ihmistä kohtaan.


En koe menettäväni mitään, silloin kun rakastan. Ja osaan puhua kun kaipaan lisää jotain.

Jasu

Järjen varaan rakennetulla suhteella on suurempi todennäköisyys kestää kuin tunteen varaan tunteet ovat ailahtelevia tänään tuntuu tältä huomenna saattaa tuntua täysin päinvastaiselta esimerkkinä mu järki suhdekaan tuskin on millään muotoa onnellinen vähääkään jos ei ole mitään tunteita toista kohtaan ja ihminen taas joka ei hallitse tunteitaan sellaisen on syytä olla todella tarkka ihmisistä joita lähelleen edes laskee tulee nääs helposti hyväksikäytetyksi

ehkä niin hausakkin aanontra joku niin putkimallinen joku jossa on sisällä pehmei vanutuppoja sellai. pyöreitä'

tätä juua tai samantyyppistä ajattelin ehdottaa rokkitytöille joku Sammy Hagaria I dont need love, nopeatempoaa rokkia.

Yksikään liekki ei ikinä olisi minulle yhtä tärkeä kuin ystävä ja ystävä kävelisi halutessaan mennen tullen liekin ylitse. Tulen myös aina rakastamaan ystävää enemmän kuin liekkiä.

En muuta kommentoi, kuin sellaista "vain järkeä" ei ole olemassakaan. Ei misään asiassa. Ihmisenä sotkemme tunteet kaikkin järkeilyihinkin.

kun niin aika hauska pelikin joku bejeweled, missä yhdistellään jalokiviä niin joku ei turhan monimutkainenkaan joku peli tytöille pääasia että hauska juttu sinänsä

Itse näen, ettei järkiliitto riitä. En edes osaa ajatella mitä sellainen antaa, ehkä saman kuin ystävyys tai perhe, mutta ystävyyttä, perhe ja hyviä ihmissuhteita on elämässä jo ilmankin.

Parisuhdetta en tarvitse paita ja peppu-tyyliseen oleskeluun. Tarvitsen omaa aikaa ja haluan antaa sitä puolisolle sen verran kun hän sitä tarvitsee. Kun olemme yhdessä olemme läsnä ja lähekkäin, ja saa myös olla turvallisesti erillään. Siis parisuhde sen takia, että joku on koko ajan arjessa kaikessa mukana läheisriippuvaiseen tyyliin ei ole itselle vaihtoehto. Yhdessä voidaan toki asua, mutta silti myös erillisyyttä pitää olla.

En tarvitse parisuhdetta rahoittamaan elämää. Parisuhde ei ole minulle taloudellinen sopimus.

Itselleni parisuhde on romanttista rakkautta, lämmintä läheisyyttä, intensiivistä läsnäoloa (sopivissa kohdin, riittävästi muttei liikaa), kumppanuutta, keskinäistä arvostusta ja hyväksyntää, kuuntelemista, näkemistä, kuulluksi ja nähdyksi tulemista, kannustamista. Noista 2-3 ensimmäistä harvoin onnistuu muuta kuin hyvässä parisuhteessa, ja taas loppuun asioita ei tarvita välttämättä parisuhdetta. Elän ja tahdon elää intohimoisesti, eikä rakastuminen ja rakkaus kuormita kuin korkeintaan ihan alun epävarmassa vaiheessa, Jos suhde ei ala sen jälkeen tuntua henkisesti turvalliselta, ei sillä ole pitkällä aikajänteellä mahdollisuuksia.

Jos valitsisin tietoisesti seksittömän ja intohimottoman kumppanuussuhteen, en heteronaisena edes harkitsisi miestä, vaan valinta olisi nainen ja suhde olisi puhtaasti ystävyyttä. Silti mielummin pidän ystävät mielummin ystävinä kuin kumppaneina.

Oma valintani on intohimoinen ja rakkaudellinen parisuhde. Kun kumpikin haluaa pitää huolta läheisyyden ja erillisyyden tasapainosta ja keskinäisestä tunneyhteydestä, ei intohimo häviä edes ajan kanssa. Rakkauden ei tarvitse koko ajan palaa kuin suuri juhannuskokko. Välillä pienempikin tuli riittää pitämään tulen yllä ja sitten välillä taas roihutaan isommin.